Erkki Kaila

Erkki Kaila
Erkki Kaila vuonna 1910.
Turun ja Suomen arkkipiispa
1935–1944
Edeltäjä	Lauri Ingman
Seuraaja	Aleksi Lehtonen
Savonlinnan piispa
1925–1935
Edeltäjä	Otto Immanuel Colliander
Seuraaja	Yrjö Loimaranta
Kansanedustaja
1917–1927
Henkilötiedot
Koko nimi	Erik Johansson
Syntynyt	2. kesäkuuta 1867 Huittinen
Kuollut	9. joulukuuta 1944 (77 vuotta) Turku
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	apulaisprofessori, kirkkoherra, kansanedustaja, piispa, arkkipiispa, kirjailija
Arvonimi	St. J 3 lk. 1910, J. A. 3 lk 1916, SVR K 2 1921, VirkP suurr. 1936, SVR suurr. 1937, SPR suurr.
Vanhemmat	Jonatan Johansson Matilda Maria Milbrandt
Puoliso	Aina Maria Drake ( 1889–1937) Anna-Maria Tallgren ( 1944)
Lapset	Eino Sakari, Ilta Ester, Kaarlo Johannes, Arno Ilmari, Yrjö Jonatan, Martti Eero, Jaakko Sigfrid, Kerttu Lyyli Maria ja Lauri Vilhelm
Muut tiedot
Koulutus	Teologian tohtori
Tutkinnot	Uppsalan yliopisto Erlangenin yliopisto
Merkittävät teokset	Kristityn osanotto yhteiskunnallisiin pyrintöihin
Uskonto	kristinusko
Tunnustuskunta	luterilaisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Erkki Kaila (vuoteen 1906 Erik Johansson, 2. kesäkuuta 1867 Huittinen – 9. joulukuuta 1944 Turku) oli suomalainen teologi, joka toimi apulaisprofessorina, kirkkoherrana, kansanedustajana, piispana, arkkipiispana ja kirjailijana.

Varhainen elämä ja koulutus

Erkki Kailan vanhempien toivomuksesta poika lähti Helsingin suomalaiseen kouluun. Ylioppilaaksi hän pääsi Helsingin alkeisopistosta 1884.

Opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti teologian erotutkinnon 1887. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1889. Hänet vihittiin papiksi 1890. Opintojaan jatkettuaan hän valmistui filosofian maisteriksi 1890, suoritti pastoraalitutkinnon 1892, valmistui teologian kandidaatiksi 1894 sekä teologian lisensiaatiksi 1896 ja väitteli teologian tohtoriksi 1896.

Kailan maisteriopinnoissa oli pääaineena filosofia. Hän kuului beckiläiseen eli raamatulliseen suuntaan. Kailan väitöskirja käsitteli uskontiedon mahdollisuutta ja luonnetta. Hän tutustui tällöin modernin teologian käsityksiin. Tällöin Kaila loittoni beckiläisten piispojen kannasta.

Oman toimen ohessa Kaila toimi uskonnon opettajana Helsingin suomalaisen tyttökoulun jatko-opistossa 1896–1898, ruotsalaisessa normaalilyseossa 1900, yksityisessä ruotsalaisessa tyttökoulussa 1900–1902, Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa 1902–1909 sekä Porvoon naisopistossa 1913–1918.

Kirkollinen ura

Erkki Kailan ensimmäinen työpaikka oli toimia Alajärvellä kirkkoherran (isänsä) apulaisena 1889–1895. Kylmäkosken vt. kappalaisena hän oli 1895. Sieltä hän siirtyi Helsingin yliopistoon vt. jumaluusopin apulaiseksi vuosiksi 1895–1896. Edelleen hän jatkoi teologisten esikäsitteiden apulaisena 1896–1909. Helsingin pohjoisen suomalaisen seurakunnan kirkkoherran virkaan hän astui 1909.

Kirkkoherran viran hoitamista Helsingissä vaikeutti tuomiokapitulin asessoriksi valitseminen vuosiksi 1912–1918. Ajan tapaan hän asui hiippakuntakaupungissa Porvoossa sijaisen hoitaessa kirkkoherran virkaa. Kun hän toimi syksystä 1917 alkaen myös kansanedustajana, seurakuntatyö jäi myös toissijaiseksi.

Viipurin piispa 1925–1935

Presidentti Lauri Kristian Relander nimitti Kailan Viipurin hiippakunnan piispaksi 1925 toiselta vaalisijalta ohi suurimman kannatuksen saaneen tuomiorovasti Juho Mannermaan. Kailan valintaa edelsi lehdistökeskustelu, jossa mm. setlementtiliikkeen perustaja Sigfrid Sirenius sekä maalaisliiton äänenkannattaja Maakansa asettui tukemaan Kailaa. Taustalla vaikutti kilpailu tulevasta arkkipiispanvaalista, jossa Mannermaata pidettiin vanhoillisena tunnetun Gustaf Johanssonin hengenheimolaisena. Lehtikirjoittelun johdosta Mannermaa vetäytyi ehdokkuudesta vetoamalla perhesyihin ja häneen kohdistuneeseen julkiseen arvosteluun.

Kailan aika 1925–1935 Viipurin hiippakunnan piispana oli seurakuntien hengellisen elämän kohenemisen ja kirkon sekä myös hänen henkilökohtaisen arvostuksensa nousun aikaa.

Kaila oli ehdolla 1930 arkkipiispaksi ja tuli syyskuussa 1930 toimitetussa arkkipiispanvaalissa toiselle vaalisijalle.

Arkkipiispa 1935–1944

Erkki Kaila nimitettiin joulukuussa 1934 arkkipiispaksi toiselta vaalisijalta ohi tuomirovasti Einar Candolinin. Kailan ja Candolinin erotti 10 ääntä ja Kotimaa ryhtyi heti vaalin jälkeen viestittämään kahden kärkiehdokkaan vapaasta valinnasta. Kotimaa vihjaili, että arkkipiispaksi tulisi valita Kaila. Kivimäen hallitus teki esityksen, jonka mukaan arkkipiispaksi nimitettäisiin Kaila ja Candolin jäi historiaan ainoana henkilönä, joka jäi valitsematta arkkipiispaksi ensimmäiseltä vaalisijalta.

Kailan arkkipiispakausi 1935–1944 osui sota-aikaan. Päämajan toivomuksesta Kaila esitti vetoomuksen länsimaiden kirkoille aineellisen ja henkisen avun saamiseksi. Näin Suomen puolustustaistelu tuli Euroopan ja Amerikan kirkkojen tietoisuuteen, joka johti taloudellisen tuen saamiseen. Arkkipiispan ja kirkon tehtäväksi hän koki puolustustaistelun tukemisen ja kansallisen eheyden vaalimisen. Puheissaan ja kirjoituksissaan Kaila vetosi sotamarsalkka C. G. E. Mannerheimin päiväkäskyn 1.12.1939 sanoihin “kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.

Kesäkuussa 1941 syttynyttä sotaa Kaila piti talvisodan puolustustaistelun jatkona, mutta kun sota pitkittyi, hän totesi sen rapauttavan kansalaismoraalia.

Kirkolliset luottamustehtävät

Kaila toimi Suomen Kirkon Pappisliiton puheenjohtajana 1923–1940. Edelleen kirkolliskokouksen jäsenenä hän oli vuosina 1913–1923 sekä virallisena edustajana 1928–1942. Katekismuskomitean puheenjohtajana hän oli 1918–1921 ja kirkolliskokouksen puheenjohtajana 1935–1944. Hän oli myös Suomen Pipliaseuran puheenjohtaja 1935–1944 ja Vartijan toimituskunnan jäsen 1906–1919, Teologisen Aikakauskirjan päätoimittaja 1896–1905, Ajan päätoimittaja 1907–1911 ja Kirkko ja Kansa -lehden päätoimittaja 1924–1931 sekä Suomen Lähetysseuran puheenjohtaja 1935–1944.

Teologinen ura

Kaila toimi Helsingin yliopistossa teologisten esikäsitteiden dosenttina 1911–1925 sekä käytännöllisen jumaluusopin vt. professorina 1897–1900, 1918–1919, 1920–1921, 1925. Porvoon tuomiokapitulin asessorina Kaila oli 1912–1918. Kaila oli merkittävä henkilö 1900-luvun alkuvuosien yhteiskuntaa, kirkkoa ja sen uskoa koskeneessa keskustelussa. Arkkipiispa Gustaf Johansson kannattajineen leimasi hänet järkeisuskoiseksi “liberaaliteologiksi”.

Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran esimiehenä Kaila toimi 1905–1941 ja Suomen Tiedeakatemian jäsenenä 1908–1944.

Teologinen lauantaiseura

Kaila perusti aatetovereineen vuonna 1896 Teologisen lauantaiseuran. Sen jäsenet julkaisivat suppeita mielipidekirjoja kaikkiaan 59. Niistä Kaila kirjoitti 12 ja Lauri Ingmanin kanssa yhden. Niiden aiheina olivat ajankohtaiset ja suurlakon kärjistämät kysymykset kirkon ja valtion suhteesta, työväen asemasta, moraalista ja luonnontieteen sekä uskonnonhistorian suhteesta kristilliseen uskoon. Monista seuran jäsenistä tuli kirkon uudistuksen keulahahmoja.

Poliitikon ura

Erkki Kaila valittiin Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajaksi Uudenmaan läänin vaalipiiristä 1917 ja edustajakausi kesti vuoteen 1927. Hän kuului toimitus-, laki- ja suureen valiokuntaan.

Arvioita ja näkemyksiä

Kailan vahvuutena oli nopea omaksumis- ja reagointikyky ja ominaista realistisuus ja asiallisuus. Hän ei niinkään tehnyt itse aloitteita kuin edisti toisten tekemiä. Hänelle omintaan ilmaisua oli kirjoittaminen. Merkittäviä olivat apologeettiset kirjaset sekä ajan kulttuuria ja kirkkoa arvioivat “kriisikirjat“. Hän on kirjoittanut myös oppikirjoja ja Raamatun kommentaareja. "Liberaaliteologin" maineesta hän ei täysin päässyt.

Kaila kirjoitti useita kirjoja demokratian puolesta ja diktatuuria vastaan. Teologinen lauantaiseura  muodostui nuorkirkolliseksi uudistusliikkeeksi.^[3] Arkkipiispana Kaila jatkoi osittain edeltäjänsä Lauri Ingmanin linjoilla edustaen maltillisempaa, uudistushenkisempää ja yhteiskuntaeettisesti avoimempaa linjaa.^[4]

Erkki Kailalle poliitikkona oli ominaista maltillisuus, vapaamielisyys ja asiallisuus. Hän oli maltillinen kielipolitiikassaan ja vapaamielinen uskonnonvapauslain aikaansaamisessa. Maltillisuutensa vuoksi hän nautti äänestäjien luottamusta ja valittiin yhä uudestaan kansanedustajaksi.

Yksityiselämä

Erkki Kaila syntyi Huittisissa pitäjänapulaisen Jonatan Johanssonin ja Matilda Maria Milbrantin kolmilapsisen perheen esikoisena vuonna 1867. Hänen sisaruksensa olivat Signe ja Elsa. Erkki varttui seitsemänteen ikävuoteensa asti Huittisissa, siitä kymmenvuotiaaksi Kurussa, kunnes hänen isänsä tuli valituksi Alajärven kirkkoherraksi. Nuoruusvuodet sijoittuivat näin Pohjanmaalle.

Erkki Kaila vihittiin avioliittoon Aina Maria Draken kanssa 1889 (k. 1937) ja Anna-Maria Tallgrenin kanssa 1942. Edellisessä avioliitossa syntyivät kaikki perheen lapset: Eino Sakari, Ilta Ester, Kaarlo Johannes, Arno Ilmari, Yrjö Jonatan, Martti Eero, Jaakko Sigfrid, Kerttu Lyyli Maria ja Lauri Vilhelm.

Tuotantoa

• Kristityn osanotto yhteiskunnallisiin pyrintöihin. O. Wihantola, 1906.
• Kirkko ja valtio suhteessaan toisiinsa ja yleinen uskonnonvapaus. O. Wihantola, 1906.
• Kristillinen uskonto-oppikouluja varten. Otava, 1907.
• Luonnontiede ja uskonto : neljässä luennossa. Kustannus-o.y. Kansa, 1908.
• Jeesus Kristus : vastaan ja puolesta : kahdessa ajankysymyksiä. WSOY, 1909.
• Evankeliumia nykyajan nuorisolle. Otava, 1910.
• Eläinkohtelukysymys uskonnonhistorian valossa. Eläinsuojelus-yhdistys, 1911.
• Jeesus ja Paavali : kolme raamatuntutkistelua. Otava, 1913.
• Yleisen uskonnonhistorian pääpiirteet. Otava, 1915.
• Tulkoon Sinun valtakuntasi! : Suomen pappien saarnoja Wanhan Testamentin teksteistä. Koonnut ja toimittanut Erkki Kaila. Otava, 1915.
• Lyhyt kristinopin oppikirja. Otava, 1916.
• Katekismuksen uudistamisesta : synodaalikirjoitus sekä lyhyt kristinopin oppikirja. Otava, 1916.
• Kirkko nykyisenä kriisiaikana. WSOY, 1920.
• Aikojen murroksessa: Ajatuksia Euroopan kohtalosta. Otava, 1921.
• Kristillinen siveysoppi: Kouluja varten. Otava, 1922.
• Uskonnonvapauslaki : sen voimaantuleminen maassamme ja lähimmät seuraukset : opas uskonnonvapauslain sovelluttamiseen. Otava, 1923.
• Ohjaus kristinopin opettamiseen uuden katekismuksen mukaan. Otava, 1924
• Eräitä luterilaisen tunnustuksemme johtavia näkökohtia : tervehdys Viipurin hiippakunnan papistolle ja seurakunnille. Otava, 1925.
• Etsiville: Saarnoja vuosilta 1922–25. Otava, 1926.
• Kertomus Viipurin hiippakunnan vaiheista ja tilasta vuosina 1922-1927. Kustantaja tuntematon, 1927.
• Kristikunnan tila maailmansodan jälkeen : kertomus Viipurin hiippakunnan synodalikokousta varten lokak. 17-21 p. 1927. Otava, 1927.
• Kristinopin oppikirja : seminaareja varten. Otava, 1928.
• Jeesuksen elämä pääpiirteissään : evankeliumien mukaan. Otava, 1930.
• Korinttolaiskirjeet: Evankeliumin voittokulku kreikkalaisessa maailmassa. Otava, 1931.
• Opas Lutherin vähän katekismuksen opettamiseen. Otava 1932.
• Kristikunnan kriisi: Näköaloja vuosilta 1927–32. Otava, 1932.
• Roomalaiskirje: Kristinusko roomalaisten keskuudessa. Otava, 1933.
• Paimenkirje : eräitä pastoraalisia näkökohtia. Otava, 1935.
• Apostolien teot : Luukkaan kuvauksia Pietarin ja Paavalin apostolisesta vaikutuksesta. Otava, 1935.
• Paavali vankina : kirjeet kolossalaisille, Filemonille, efesolaisille ja filippiläisille. Otava, 1936.
• Esitys pappeinkokoukselle Turussa 19 päivänä lokakuuta 1937 arkkihiippakunnan tilasta ja siihen kuuluvain seurakuntain hoidosta 1932-1936. Kustantaja tuntematon, 1937.
• Kristilliset kirkot nykyisessä henkien taistelussa : kertomus arkkihiippakunnan synodaalikokousta varten lokak. 19-21 p. 1937. Otava, 1937.
• Eräitä kristillisen uskon probleemoja : lisiä teologiseen problematiikkaan. Kirjavälitys, jakaja, 1940.

Lähteet

• Erkki Kaila. (Arkistoitu – Internet Archive) Turun arkkihiippakunta.
• Toiviainen, Kalevi: ”Kaakonkulman hiippakunta 1897–1945”, Kaakonkulman kapituli: Savonlinnan, Viipurin ja Mikkelin hiippakunta 1897–2004, s. 13–81. (Toimittaneet Ouri Mattila, Tuula Mäkitalo ja Esa-Matti Peura) Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-135-X

Aiheesta muualla

• Erkki Kaila Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Murtorinne, Eino: Kaila, Erkki (1867–1944). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kansallisen kokoomuspuolueen kansanedustajat