Urheiluvuosi 2006

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vuoden 2006 urheilu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1996199719981999200020012002 •   
200320042005 2006 200720082009
   2010201120122013201420152016
Vuodet
2003200420052006200720082009

Urheiluvuosi 2006 käsittelee vuoden 2006 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Vuoden 2006 merkittävimmät urheilutapahtumat olivat talviolympialaiset Torinossa, Italiassa, ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Saksassa. Merkittävimmistä palloilulajeista myös koripallon ja lentopallon maailmanmestaruuksista kilpailtiin.

Yleiskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Talviolympialaiset 10.–26.2. Torinossa, Italiassa. Mukana oli 80 maata ja 2 633 akkreditoitua urheilijaa, molemmat talviolympialaisten historian ennätyksiä.[1]
  • Talviparalympialaiset 10.–19.3. Torinossa, Italiassa. Mitalitilaston ykkönen oli Venäjä, joka keräsi 13 kultaa, 13 hopeaa ja 7 pronssia.[2]
  • Kansainyhteisön kisat 15.–26.3. Melbournessa, Australiassa.
  • Torinon olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä eri alppihiihtolajissa. Itävaltalaiset Benjamin Raich ja Michaela Dorfmeister voittivat kumpikin kaksi lajia, ja heidän voittojensa ansiosta Itävalta oli kisojen alppihiihtotilaston paras maa. Norjan Kjetil André Aamodt voitti kultaa supersuurpujottelussa, ja se oli hänen uransa kahdeksas olympiamitali (neljäs kultamitali) ja 20. arvokisamitali[3]. Kroatian Janica Kostelić voitti kultaa alppiyhdistetyssä ja hänestä tuli ensimmäinen neljä olympiakultaa alppihiihdossa voittanut nainen[3].
  • Maailmancupkausi 2005–2006 päättyi 15.–19.3. Åressa, Ruotsissa. Cupin kokonaiskilpailun voittajat olivat Benjamin Raich ja Janica Kostelić. Kostelićista tuli kaikkien aikojen kolmas nainen, joka on voittanut maailmancupin osakilpailun jokaisessa viidessä lajissa, kun hän 15.1. voitti supersuurpujottelun Bad Kleinkirchheimissa, Itävallassa[4].

Amerikkalainen jalkapallo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Torinon olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä eri ampumahiihtolajissa. Yhteislähtökilpailut olivat ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Menestynein urheilija oli Saksan Michael Greis, joka voitti kolme kultaa. Saksan Sven Fischer voitti kaksi kultaa ja yhden pronssin, ja Venäjän Svetlana Išmuratova ylsi kahteen kultaan. Naisten 15 kilometrin kilpailussa alun perin toiseksi sijoittunut venäläinen Olga Pyleva jäi dopingtestissä kiinni karfedoni-piristeen käytöstä ja hänen suorituksensa hylättiin[3].

Ampumaurheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freestylehiihto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Joukkueiden maailmanmestaruuskilpailut 16.–17.9. Pariisissa, Ranskassa. Miesten joukkuekilpailun voitti Georgia, hopealle sijoittui Venäjä ja pronssia saivat Etelä-Korea ja Ranska. Naisten joukkuekilpailussa kulta jäi Ranskaan, hopea meni Kuubaan ja pronssille sijoittuivat Japani ja Kiina.[17]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 26.–28.5. Tampereella, Suomessa. Sekä miehet että naiset kilpailivat seitsemässä painoluokassa. Ranska ja Venäjä voittivat kolme kultaa, ja kaikkiaan mitaleille pääsi 22 maata.[18]
  • Torinon olympialaisissa miesten jääkiekkoturnaukseen osallistui kaksitoista ja naisten turnaukseen kahdeksan maata. Miesten turnauksen voitti Ruotsi, jolle Suomi hävisi loppuottelun 3–2. Pronssiottelussa Tšekki voitti Venäjän 3–0. Naisten olympiakultaa voitti Kanada päihittämällä loppuottelussa Ruotsin 4–1. Pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Suomen 4–0. Miesten turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Suomen Antero Niittymäki ja naisten arvokkaimmaksi Kanadan Hayley Wickenheiser.[19]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 5.–21.5. Riiassa, Latviassa. Ruotsi voitti mestaruuden 4–0-loppuotteluvoitolla Tšekistä. Pronssiottelussa Suomi voitti Kanadan 5–0. Kuudestatoista joukkueesta Kazakstan ja Slovenia putosivat B-sarjaan. Kanadan Sidney Crosby oli pistepörssin ja maalintekijätilaston ykkönen (8+8=16). Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin ruotsalaispuolustaja Niklas Kronwall.[20]
  • NHL:n loppuotteluissa Carolina Hurricanes voitti historiansa ensimmäisen Stanley Cupin, kun se oli Edmonton Oilersia parempi otteluvoitoin 4–3.[21]
  • Miesten maailmanmestaruuskilpailut 6.–17.9. Mönchengladbachissa, Saksassa. Loppuottelussa Saksa voitti Australian 4–3. Pronssiottelussa Espanja voitti Etelä-Korean jatkoajalla 3–2.[31]
  • Naisten maailmanmestaruuskilpailut 27.9.–8.10. Madridissa, Espanjassa. Loppuottelussa Alankomaat voitti Australian 3–1. Pronssiottelussa Argentiina voitti Espanjan 5–0.[31]
  • Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 17.–20.8. Szegedissä, Unkarissa. Miehillä oli ohjelmassa yhdeksän kajakki- ja yhdeksän kanadalaiskanoottilajia, naisilla yhdeksän kajakkilajia. Kisojen menestynein maa oli Unkari, joka voitti kaikki naisten lajit sekä kolme miesten lajia. Katalin Kovács ja Natasa Janics voittivat kumpikin kaksikoissa ja nelosissa kuusi kultaa, ja Timea Paksy voitti yksiköissä ja nelosissa neljä kultaa. Dalma Benedek voitti kaksi henkilökohtaista kultaa. Miesten kajakkilajeissa Saksan Ronald Rauhe voitti kolme kultaa.[32]

Moottoripyöräily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 25.9.–1.10. Guangzhoussa, Kiinassa. Ohjelmaan kuului miesten kreikkalais-roomalaisessa painissa, miesten vapaapainissa ja naisten vapaapainissa seitsemän sarjaa kussakin. Japani voitti naisten vapaapainissa viisi kultamitalia ja oli mitalitilaston ykkönen. Miesten sarjoissa Venäjä voitti kolme kultamitalia.[43]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 25.–30.4. Moskovassa, Venäjällä. Isäntämaa Venäjä oli kisojen paras maa voitettuaan seitsemästä miesten vapaapainisarjasta kuusi ja seitsemästä naisten vapaapainisarjasta viisi sekä saatuaan vielä yhden mestaruuden kreikkalais-roomalaisesta painista. Armenia ja Turkki voittivat kreikkalais-roomalaisessa painissa kaksi kultamitalia.[44]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 29.9.–7.10. Santo Domingossa, Dominikaanisessa tasavallassa. Miehet kilpailivat kahdeksassa painoluokassa ja naiset seitsemässä. Kiina voitti seitsemän kultamitalia, joista viisi naisten sarjoissa, ja loput mestaruudet jakaantuivat kahdeksan maan kesken. Miesten raskaan sarjan mestaruuden voitti Iranin Hossein Rezazadeh, ja naisten painavimman luokan paras oli Etelä-Korean Jang Mi-ran.[45]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–7.5. Wladyslawowossa, Puolassa. Venäjä voitti viisi mestaruutta ja Valko-Venäjä kolme.[46]
Laji Tulos Urheilija Pvm Paikka
Miesten 1 500 metriä 1.42,68 Shani Davis (USA) 19.3. Calgary
Miesten 10 000 metriä 12.51,60 Sven Kramer (HOL) 19.3. Calgary
Miesten yhteispisteet 148,799 Chad Hedrick (USA) 22.1. Calgary
145,742 Shani Davis (USA) 19.3. Calgary
Naisten 1 000 metriä 1.13,46 Cindy Klassen (CAN) 24.3. Calgary
1.13,11 Cindy Klassen (CAN) 25.3. Calgary
Naisten 3 000 metriä 3.53,34 Cindy Klassen (CAN) 18.3. Calgary
Naisten sprinttipisteet 149,305 Cindy Klassen (CAN) 25.3. Calgary
Naisten yhteispisteet 157,177 Cindy Klassen (CAN) 22.1. Calgary
154,580 Cindy Klassen (CAN) 19.3. Calgary

Pohjoismaiset hiihtolajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöytätennis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miesten maailmanmestaruuskilpailut 30.8.–6.9. Kairossa, Egyptissä. Australian David Palmer voitti loppuottelussa Ranskan Grégory Gaultierin 3–2.[64]
  • Naisten maailmanmestaruuskilpailut 21.–26.11. Belfastissa, Pohjois-Irlannissa. Malesian Nicol David voitti loppuottelussa Australian Natalie Grinhamin 3–2.[64]
  • Naisjoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut 22.–30.9. Edmontonissa, Kanadassa. Englanti voitti loppuottelussa Egyptin 2–0.[64]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 18.–24.9. Madridissa, Espanjassa. Kiinalaiset Lin Dan ja Xie Xingfang voittivat kaksinpelien maailmanmestaruudet, ja myös miesten ja naisten nelinpelien voitot menivät kiinalaisille. Sekanelinpelin voitti englantilaispari Nathan Robertson / Gail Emms.[65]
  • Joukkueiden maailmanmestaruuskilpailut 28.4.–7.5. Japanissa. Kiina voitti sekä miesten Thomas Cupin että naisten Uber Cupin.[65]
  • Kansainvälinen sulkapalloliitto päätti 7.5. virallistaa uuden pistelaskun, jossa jokaisesta syötöstä tulee piste, ja erävoittoon vaaditaan 21 pistettä sekä otteluvoittoon kaksi erävoittoa.[66]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 5.–9.4. Shanghaissa, Kiinassa. Australia oli kisojen paras maa 12 kultamitalilla. Lisbeth Lenton voitti viisi kultaa, joista kolme henkilökohtaisissa lajeissa. Miesten puolella Matt Welsh voitti neljä kultaa, joista kolme henkilökohtaisissa lajeissa. Kolmeen henkilökohtaiseen kultaan ylsivät myös Etelä-Afrikan Ryk Neethling ja Yhdysvaltain Ryan Lochte. Maailmanennätyksen uivat Lochte 200 metrin sekauinnissa (1.53,31) ja 200 metrin selkäuinnissa (1.49,05), Australia naisten 4 × 100 metrin sekauinnissa (3.51,84) sekä Alankomaat naisten 4 × 100 metrin vapaauinnissa (3.33,32).[76]
  • Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 26.7.–6.8. Budapestissa, Unkarissa. Venäjä oli kisojen menestynein maa 16 kultamitalilla, joista neljä tuli uimahypyistä ja neljä taitouinnista. Saksa voitti 12 kultamitalia, joista neljä se sai avovesiuinnista. Ranskan Laure Manaudou voitti neljä kultamitalia henkilökohtaisilta matkoilta sekä kolme pronssia, joista kaksi viesteistä. Manaudou ui 400 metrin vapaauinnin maailmanennätykseksi 4.02,13, ja Saksan Britta Steffen teki 100 metrin vapaauinnissa maailmanennätyksen 53,30 sekä Saksan joukkueen mukana 4 × 100 metrin vapaauinnissa maailmanennätyksen 3.35,22 ja 4 × 200 metrin vapaauinnissa maailmanennätyksen 7.50,82.[77]
  • Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–10.12. Helsingissä, Suomessa. Saksa oli mitalitilaston ykkönen kuudella kultamitalilla. Maailmanennätyksen uivat Laure Manadou 400 metrin vapaauinnissa (3.56,09), Saksa miesten 4 × 50 metrin sekauinnissa (1.34,06) sekä Ruotsi miesten 4 × 50 metrin vapaauinnissa (1.24,89). Isäntämaa Suomen uimareista Hanna-Maria Seppälä voitti kultaa 100 metrin sekauinnissa sekä sai pronssia 50 metrin vapaauinnissa, ja miesten 4 × 50 metrin sekauinnissa Suomen joukkue saavutti hopeaa. Suomen kaikkien aikojen menestynein uimari, 31 arvokisamitalia kerännyt Jani Sievinen lopetti arvokisauransa sijoittumalla 100 metrin sekauinnissa viidenneksi.[78]
  1. Siukonen 2007, s. 65
  2. a b Siukonen 2007, s. 75
  3. a b c d Siukonen 2007, s. 59
  4. Siukonen 2007, s. 46
  5. Siukonen 2007, s. 53, 190–191
  6. Siukonen 2007, s. 194–195
  7. Siukonen 2007, s. 164, 248
  8. Siukonen 2007, s. 247–248
  9. Schumille Maranellon kunniakansalaisuus MTV3 Urheilu. 23.11.2006. Viitattu 29.11.2016.
  10. a b Siukonen 2007, s. 199
  11. a b c Siukonen 2007, s. 201
  12. Siukonen 2007, s. 190–191
  13. a b c d e f Siukonen 2007, s. 205
  14. Siukonen 2007, s. 142, 205
  15. a b Siukonen 2007, s. 217
  16. Siukonen 2007, s. 110, 116, 215–216
  17. Siukonen 2007, s. 221
  18. Siukonen 2007, s. 221–222
  19. Siukonen 2006, s. 223–224
  20. Siukonen 2007, s. 223–224
  21. Siukonen 2007, s. 108, 224–225
  22. Siukonen 2007, s. 53, 229
  23. Siukonen 2007, s. 59, 229
  24. Siukonen 2007, s. 234–235
  25. a b Siukonen 2007, s. 236
  26. a b Siukonen 2007, s. 50
  27. a b Siukonen 2007, s. 238
  28. a b Siukonen 2007, s. 239
  29. Siukonen 2007, s. 242
  30. Siukonen 2007, s. 60, 64, 242
  31. a b Siukonen 2007, s. 243
  32. Siukonen 2007, s. 243–244
  33. Siukonen 2007, s. 246
  34. Siukonen 2007, s. 251–252
  35. a b c d Siukonen 2007, s. 251
  36. Ljahovitsh raskaan sarjan WBO:n maailmanmestariksi 2.4.2006. MTV3. Arkistoitu 27.10.2017. Viitattu 27.10.2017.
  37. Shannon Briggs valtasi WBO:n tittelin 23.12.2009. Yle. Viitattu 27.10.2017.
  38. Siukonen 2007, s. 86
  39. Nyrkkeily: Maskajev raskaansarjan mestariksi 13.8.2006. MTV3. Arkistoitu 27.10.2017. Viitattu 27.10.2017.
  40. Siukonen 2007, s. 255–256
  41. Siukonen 2007, s. 121, 256
  42. Siukonen 2007, s. 256
  43. Siukonen 2007, s. 258
  44. Siukonen 2007, s. 258–259
  45. Siukonen 2007, s. 260–261
  46. Siukonen 2007, s. 261
  47. a b Siukonen 2007, s. 49
  48. a b World Records ISU. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 30.11.2016. (englanniksi)
  49. Siukonen 2007, s. 47
  50. Siukonen 2007, s. 46, 207
  51. Siukonen 2007, s. 44, 207–208
  52. Siukonen 2007, s. 186
  53. a b Siukonen 2007, s. 271
  54. Siukonen 2007, s. 110, 122, 271
  55. Siukonen 2008, s. 140, 147
  56. Siukonen 2007, s. 155, 269
  57. Siukonen 2007, s. 84, 174, 269
  58. Siukonen 2007, s. 271
  59. Siukonen 2007, s. 143, 272
  60. Siukonen 2007, s. 51
  61. Siukonen 2007, s. 275–276
  62. a b c Siukonen 2007, s. 278
  63. Russia's 2006 World Rowing Championship Women’s Quad Gold Medals to be Returned Sportcal. 30.1.2007. Arkistoitu 17.3.2020. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
  64. a b c Siukonen 2007, s. 280
  65. a b Siukonen 2007, s. 281
  66. Siukonen 2007, s. 91
  67. a b Siukonen 2007, s. 282
  68. Siukonen 2007, s. 283
  69. Siukonen 2007, s. 107, 283
  70. Siukonen 2007, s. 77
  71. Siukonen 2007, s. 79, 286
  72. a b Siukonen 2007, s. 288
  73. Siukonen 2007, s. 288–289
  74. Siukonen 2007, s. 289
  75. Siukonen 2007, s. 150, 289
  76. Siukonen 2007, s. 81–83, 291–292
  77. Siukonen 2007, s. 124, 126, 130, 293–294
  78. Siukonen 2007, s. 177–179, 294–296
  79. Siukonen 2007, s. 306–307
  80. Siukonen 2007, s. 307
  81. Siukonen 2007, s. 79, 310
  82. Siukonen 2007, s. 133, 135, 311–314
  83. Siukonen 2007, s. 314
  84. Siukonen 2007, s. 310
  85. Siukonen 2007, s. 144, 312

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]