FC Barcelona

FC Barcelona
Koko nimi	Futbol Club Barcelona
Lempinimet	Barça (joukkueesta) Culérs (kannattajista) Azulgranas (kannattajista) Blaugrana (joukkueesta)
Perustettu	1899 (nimellä Foot-Ball Club Barcelona)
Kaupunki	Barcelona, Katalonia, Espanja
Kenttä	Estadi Olímpic Lluís Companys
– kapasiteetti	54 000
Sarja	Primera División
Sarjataso	1.
Värit
Päävalmentaja	Hansi Flick
Kapteeni	Marc-André ter Stegen
Infobox OKNimi-testi OK

Futbol Club Barcelona (lausutaan katalaaniksi: [fubˈbɔɫ ˈkɫub bərsəˈɫonə]  kuuntele ääntäminen ^(ohje)) on vuonna 1899 perustettu barcelonalainen jalkapalloseura.

Seura tunnetaan lempinimillä Barça ja Blaugrana (suom. sinipuna). Sen tunnuslause on ”Més que un club” (suom. enemmän kuin seura). Seuran hymni ja kannatuslaulu on nimeltään Cant del Barça.

FC Barcelona oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 18. arvokkain urheiluseura 5,508 miljardin dollarin arvolla. Seura ei ole yritys vaan yhdistys, joten sillä ei ole omistajia. Yhdistyksen yli 144 000 jäsentä (kat. soci) käyttävät yhdistyksessä päätösvaltaa.

Seuran verivihollinen on Real Madrid. Joukkueiden välistä ottelua kutsutaan nimellä El Clásico.

Seuran historia

Alkuvuodet, sisällissota ja Francon aika (1899–1988)

Ensimmäinen Barçan käyttämä tunnus. Seura jakoi Barcelonan kaupungin vaakunan, koska se pyrki yhdistämään itsensä kaupungista saatavaan mielikuvaan.

Sveitsiläinen liikemies Hans ”Joan” Gamper laittoi kesällä 1899 katalonialaiseen urheilulehteen ilmoituksen aikeistaan perustaa jalkapalloseuran Barcelonaan. Gamper oli jalkapallointoilija ja oli aikanaan itsekin pelannut Zürichissa. Gamperia ei huolettanut seuran perustamisessa edes se, että jalkapallo oli lajina tuohon aikaan lähes tuntematonta Barcelonassa. Niinpä Futbol Club Barcelona perustettiin 28. marraskuuta 1899.

Vuosien 1901–1903 aikana Gamper viimeisteli yhteensä 103 maalia Barcelonalle, toimiessaan samalla seuran valmentajana.

Espanjan sisällissodan jälkeen FC Barcelonasta alkoi muodostua yhtäältä katalonialaisen nationalismin, toisaalta tappiolle jääneen tasavaltalaisuuden urheilullinen symboli. Tähän vaikutti myös se, että diktaattori Franco otti ”verivihollisen” Real Madridin propagandavälineekseen, yrittäessään nostaa eristyksiin joutunutta maata takaisin parrasvaloihin. Tämän vaikutus näkyi kaikkialla: muun muassa tuomareiden suorituksissa ja katalonialaisjoukkueen mahdollisuuksissa pelaajasiirtohin. Tärkeänä osana myyttien rakentumista oli myös seuran silloisen presidentin Josep Sunyolin kuolema sisällissodan aikana. Ymmärrettävästi tämän kaiken vaikutukset näkyvät vielä tänäkin päivänä: Real Madrid on edelleen pääkaupungin joukkue ja poliittinen voima, jonka piikkinä lihassa on katalonialaisuuden symboli FC Barcelona. Näiden kahden joukkueen välisiä otteluita kutsutaan nimellä El Clásico. Barcelona ja Real Madrid kohtasivat ensimmäisen kerran vuonna 1905 ja Barcelona voitti ottelun 5–2.

Barcelonan ensimmäisenä ”dynastiana” pidetään vuosien 1950–1961 joukkuetta. László Kubalan johdolla seura voitti Espanjan pääsarjamestaruuden vuosina 1952, 1953, 1959 ja 1960. Maansa cupin se voitti vuosina 1951, 1952, 1953, 1959 ja 1960. Copa Latinan Barcelona saavutti 1952. Joukkueen muita nimipelaajia olivat tuolloin Estanislao Basora, César Rodríguez Álvarez, Tomás Moreno ja Eduardo Manchón. Keväällä 1961 katalonialaisseura pelasi Euroopan cupin finaalissa, mutta hävisi Benficalle.

Seuraavan huippukauden seura koki Johan Cruijffin pelatessa joukkueessa 1973–1978. Alankomaalaisen ohella Barçan paitaa kantoivat Carles Rexach, Juan Manuel Asensi, Hugo Sotil ja Marcial. Joukkue vei liigan 1974 ja cupin 1978.

Núñezin aika (1978–2000)

Vuonna 1978 Josep Lluís Núñezista tuli seuran ensimmäinen vaaleilla valittu toimitusjorio]] ja heitä kutsuttiin ”Dream Teamiksi” eli unelmajoukkueeksi. Liigan joukkue voitti peräjälkeen 1991–1994. Euroopan cupin voittanutta vuoden 1992 yhdistelmää on sanottu sen historian parhaaksi. Kataloniassa Dream Team -joukkueen menestysaika päättyi käytännössä Mestarien liigan loppuotteluun 1994, jolloin AC Milan voitti barcelonalaiset 4–0.

Vuonna 1996 Cruijff siirtyi syrjään, ja joukkueen valmentajaksi tuli kokenut Bobby Robson, jonka kohtalaisen menestyksekäs pesti kesti vain vuoden. Robsonin jälkeen valmentajaksi tuli alankomaalainen Louis van Gaal, jonka kaudella joukkue voitti kaksi peräkkäistä liigamestaruutta. Van Gaalin suurin ongelma Barcelonassa lienee ollut vähäinen suosio kannattajien joukossa. Van Gaal osti aluksi Ronaldon paikkaamiseksi kaudeksi 1997–1998 Rivaldon ja Sonny Andersonin. Rivaldo viimeisteli ensimmäisellä kaudellaan 19 maalia. Anderson viimeisteli 11 maalia. Näiden lisäksi Luis Enrique viimeisteli 18 maalia. Barcelona voitti lopulta kauden 1997–1998 yhdeksän pisteen erolla ennen Athletic Bilbaota.

Van Gaalin miehistö täydensi menestystään voittamalla myös Espanjan Cupin. Tuplamestaruus oli seuran ensimmäinen 1950-luvun jälkeen.

Uusi vuosituhat (2000–2008)

Vuonna 2000 Núñez ja Van Gaal jättivät seuran yhdessä seuran varakapteenin, Luís Figon, kanssa. Figo siirtyi seuran pahimman kilpailijan, Real Madridin, riveihin.

Joan Laporta valittiin seuran toimitusjohtajaksi vuonna 2003 ja valmentajaksi palkattiin entinen Milan-tähti, alankomaalainen Frank Rijkaard. Vuodesta 2003 joukkueessa pelannut Ronaldinho valittiin vuosina 2004 ja 2005 Fifan vuoden pelaajaksi. Muita maineikkaita pelaajia olivat muiden muassa Deco, Carles Puyol, Samuel Eto'o, Xavi, Lionel Messi ja vuonna 2007 joukkueeseen pestattu Thierry Henry. Liigan joukkue on voitti vuosina 2005 ja 2006. Joukkue voitti 17. toukokuuta 2006 myös Mestarien liigan loppuottelun Arsenalia vastaan. Valmentaja Rijkaard pääsi voiton myötä niiden harvojen joukkoon, jotka ovat voittaneet Mestarien liigan sekä pelaajana että valmentajana.

Guardiolan aika (2008–2012)

Frank Rijkaard lähti Barcelonasta kesällä 2008 kahden pokaalittoman kauden jälkeen. Uudeksi valmentajaksi pestattiin seuran entinen pelaaja Josep Guardiola, jonka johdolla FC Barcelona voittikin 2008–2009 ensimmäisenä espanjalaisseurana triplan eli voitti samalla kaudella Espanjan mestaruuden ja cupin sekä Mestarien liigan. Myös Guardiola on voittanut Mestarien liigan tai sitä edeltävän Euroopan cupin sekä pelaajana että valmentajana. Mestarien liigan loppuottelussa FC Barcelona voitti Manchester Unitedin maalein 2–0 sekä maaliskuussa otti historian suurimman vierasvoiton Real Madridista lukemin 6–2. Joukkueen hyökkäyslinja, Messi, Eto'o ja Henry, teki kaudella satakunta maalia ja joukkueen viimeistelyvoima oli muutenkin miltei historiallisen suuri. Hyökkääjien lisäksi joukkuetta siivittivät menestykseen keskikenttäpelaajat Xavi ja Andrés Iniesta sekä puolustajat Carles Puyol ja Daniel Alves. Vuonna 2011 seura voitti neljännen kerran Mestarien liigan lyöden loppuottelussa Manchester Unitedin 3–1. Vuodesta 1986 Unitedia luotsannut manageri Sir Alex Ferguson katsoi, että Barcelonaa parempaa joukkuetta ei ole vielä tullut häntä vastaan. 27. huhtikuuta 2012 Guardiola ilmoitti jättävänsä Barcelonan kauden 2011–2012 jälkeen.

Bartomeun aika (2014–)

Uudeksi päävalmentajaksi kaudesta 2012–2013 alkaen nimettiin Guardiolan apuvalmentaja Tito Vilanova, jonka ensimmäinen kausi Barcelonan peräsimessä oli huikea. Kausi alkoi 26 viikon voittoputkella. Barcelona hävisi ennätyksellisesti vain yhden ottelun 23 ottelusta. Lionel Messi viimeisteli 34 maalia pelkästään tänä aikana ja Barcelona johti helmikuun puoleenväliin mennessä 12 pisteellä ennen toisena ollutta Atlético Madridia. 11. toukokuuta Barcelona kruunattiin Primera Divisiónin mestareiksi 22. kerran. Mestaruus irtosi 15 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Real Madridiin. Barcelona hävisi vain kaksi ottelua koko kauden aikana liigassa. Joukkueen loistavaa menestystä kuitenkin varjosti päävalmentaja Tito Vilanovan sylkirauhassyövän uusiutuminen, joka johtikin Vilanovan muutaman kuukauden pakkolomaan. Päävalmentajana tänä aikana toimi apuvalmentaja Jordi Roura. Ennen Vilanovan pois jättäytymistä Barcelona ei ollut hävinnyt yhtään peliä hänen alaisuudessaan. Vilanova jättäytyi lopullisesti pois päävalmentajan tehtävistä 19. heinäkuuta 2013. Hän kuoli 25. huhtikuuta 2014 syöpään.

Tito Vilanovan ollessa poissa hänen tuuraajanaan oli apuvalmentaja Jordi Roura. Roura on oman ammattilaisuransa aikana edustanut Barcelonaa 10 ottelussa. Barcelonan reservijoukkueessa hän on pelannut 65 ottelua.

Vilanovan seuraajaksi nimettiin 23. heinäkuuta 2013 argentiinalainen Gerardo Martino, joka on paremmin tunnettu lempinimellä ”Tata”. Hän solmi katalonialaisseuran kanssa kaksivuotisen sopimuksen ja otti joukkueensa virallisesti haltuun 29. heinäkuuta 2013 sen harjoituksissa. Barcelona pelasi ensimmäisen ottelun Tatan alaisuudessa harjoitusottelussa 2. elokuuta 2013 Santosia vastaan. Ottelu päättyi Barcelonan voittoon 8–0. Ottelu oli myös ensimmäinen, jolloin Santosista kesällä Barcelonaan siirtynyt Neymar ja Barcelonan ykköstähti Lionel Messi pelasivat yhdessä.

Barcelona voitti ensimmäisen pokaalinsa Tatan alaisuudessa, kun he päihittivät Atletico Madridin Supercopa de Españassa elokuussa 2013.

Josep Maria Bartomeu siirtyi seuran toimitusjohtajaksi tammikuussa 2014.

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA langetti Barcelonalle rangaistuksen 2. huhtikuuta 2014, koska Barcelona oli tehnyt useita sopimuksia alle 18-vuotiaiden pelaajien kanssa vuosien 2009–2013 aikana. Rangaistuksen vuoksi Barcelona ei saa tehdä pelaajahankintoja vuoteen. Lisäksi Barcelonalle annettiin 370 000 euron sakot. FIFA ilmoitti kuitenkin 23. huhtikuuta 2014 jäädyttäneensä FC Barcelonan siirtokieltorangaistuksen Barcelonan tehtyä rangaistuksestaan vetoomuksen. FIFA otti vetoomuksen käsittelyyn ja ilmoitti kertovansa joukkueen kohtalosta myöhemmin.

Barcelona jäi ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ilman yhtäkään pokaalia kauden aikana. Kauden päätteeksi Tata Martino jätti tehtävänsä.

Kaudelle 2014–2015 Barcelona pestasi päävalmentajakseen yli 200 ottelua Barcelonan paidassa pelanneen Luis Enriquen. Kaudella 2013–2014 Enrique valmensi Celta Vigoa.

Heti saavuttuaan Barcelonaan Enrique alkoi rakentaa kauden 2014–2015 joukkuetta hankkimalla joukkueelle uuden maalivahdin Borussia Mönchengladbachista. Vasta 22-vuotias saksalainen Marc-André ter Stegen oli Enriquen ensimmäinen hankinta Camp Noulle. Tämän lisäksi Rafinha palasi lainalta Celtasta ja Gerard Deulofeu Evertonista. Barcelonan keskikenttää Enrique vahvisti hankkimalla Sevillasta kroatialaisen Ivan Rakiticin.

Kesällä 2014 Barcelona vahvisti hankkineensa riveihinsä chileläisen maalivahdin Claudio Bravon Real Sociedadista. 31-vuotias maalivahti solmi neljän vuoden sopimuksen joukkueen kanssa. Barcelona ilmoitti 11. heinäkuuta 2014 ostaneensa Luis Suárezin Liverpoolista. Suarez oli kuitenkin poissa Barcelonan 12 ensimmäisestä liigaottelussa Brasilian MM-kisoista tulleen pelikiellon vuoksi.

Barcelona voitti Luis Enriquen johdolla seurahistorian toisen triplan (Mestarien liiga, La liga, Espanjan cup). Espanjan liigan Barcelona voitti kahden pisteen erolla liigan kakkoseen Real Madridiin. Lionel Messi, Luis Suarez ja Neymar tekivät liigassa yhteensä 81 maalia. Tämän tehokkaan hyökkäyskolmikon lempinimi oli MSN, joka tulee pelaajien sukunimistä. Espanjan cupissa Barcelona kaatoi finaalissa Athletic Bilbaon luvuin 3–1. Samoin lukemin Barcelona voitti Mestarien liigan loppuottelussa Juventuksen. Barcelonan seuraikoni Xavi siirtyi kauden päätteeksi qatarilaiseen Al-Saddiin.

Ennen La Ligan kauden aloitusta Barcelona voitti vuoden 2015 UEFA Super Cupin. Barcelona voitti Sevillan jatkoajan jälkeen 5–4.

Kaudella 2016–2017 Barcelona sijoittui La Ligassa toiseksi Real Madridin voittaessa mestaruuden, joka ratkesi viimeisellä kierroksella.

Barcelona vahvisti pitkien lehtispekulointien jälkeen 29. toukokuuta 2017, että Ernesto Valverde on palkattu joukkueen uudeksi valmentajaksi. Hän sai kuitenkin potkut tammikuussa 2020 ja tilalle palkattiin espanjalainen Quique Setién.

Saavutukset

Kansainväliset kilpailut

• Euroopan cupin ja Mestarien liigan mestaruudet, 5:
  • 1991–1992, 2005–2006, 2008–2009, 2010–2011, 2014–2015

• Messucupin mestaruudet, 3:
  • 1955–1958, 1958–1960, 1965–1966

• Cup-voittajien cupin mestaruudet, 4:
  • 1978–1979, 1981–1982, 1988–1989, 1996–1997

• UEFA Super Cupin mestaruudet, 5:
  • 1992, 1997, 2009, 2011, 2015

• Seurajoukkueiden maailmanmestaruus, 3:
  • 2009, 2011, 2015

• Copa latinan mestaruudet, 2:
  • 1948–1949, 1950–1951

Kansalliset kilpailut

• Espanjan pääsarjan mestaruudet, 27:
  • 1928–1929, 1944–1945, 1947–1948, 1948–1949, 1951–1952, 1952–1953, 1958–1959, 1959–1960, 1973–1974, 1984–1985, 1990–1991, 1991–1992, 1992–1993, 1993–1994, 1997–1998, 1998–1999, 2004–2005, 2005–2006, 2008–2009, 2009–2010, 2010–2011, 2012–2013, 2014–2015, 2015–2016, 2017–2018, 2018–2019, 2022–2023

• Espanjan cupin mestaruudet, 31:
  • 1909–1910, 1911–1912, 1912–1913, 1919–1920, 1921–1922, 1924–1925, 1925–1926, 1927–1928, 1941–1942, 1950–1951, 1951–1952, 1952–1953, 1956–1957, 1958–1959, 1962–1963, 1967–1968, 1970–1971, 1977–1978, 1980–1981, 1982–1983, 1987–1988, 1989–1990, 1996–1997, 1997–1998, 2008–2009, 2011–2012, 2014–2015, 2015–2016, 2016–2017, 2017–2018, 2020–2021
• Eva Duarte cupin mestaruudet, 2:
  • 1948–1949, 1951–1952
• Espanjan supercupin mestaruudet, 14:
  • 1983, 1991, 1992, 1994, 1996, 2005, 2006, 2009, 2010, 2011, 2013, 2016, 2018, 2023

• Espanjan liigacupin mestaruudet, 2:
  • 1982–1983, 1985–1986

Alueelliset kilpailut

• Katalonian liigan mestaruus, 23:
  • 1901–1902, 1902–1903, 1903–1904, 1904–1905, 1905–1906, 1906–1907, 1907–1908, 1908–1909, 1909–1910, 1910–1911, 1911–1912, 1912–1913, 1913–1914, 1914–1915, 1915–1916, 1916–1917, 1917–1918, 1918–1919, 1919–1920, 1920–1921, 1921–1922, 1922–1923, 1923–1924

• Katalonian Cupin mestaruus, 7:
• 1991, 1993, 2000, 2004, 2005, 2007, 2013

• Lliga Mediterrànian mestaruus, 1:
  • 1937

• Pyreneitten cupin mestaruus, 4:
  • 1909–1910, 1910–1911, 1911–1912, 1912–1913

Pelaajat

Nykyinen joukkue

Pelaajat			Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus Maalivahdit 01 1 1M Marc-André ter Stegen 32 Gladbach 2025 13 1M Iñaki Peña 25 junioriakatemia 2026 25 1M Wojciech Szczęsny 34 Juventus FC 2025 Puolustajat 02 2 2P Pau Cubarsí 17 junioriakatemia 2027 03 3 2P Alejandro Balde 21 junioriakatemia 2028 04 4 2P Ronald Araújo 2. 25 junioriakatemia 2026 05 5 2P Iñigo Martínez 33 Athletic Bilbao 2025 15 2P Andreas Christensen 28 Chelsea 2026 23 2P Jules Koundé 26 Sevilla 2027 24 2P Eric García 23 Manchester City 2026 Keskikenttäpelaajat 06 6 3KK Gavi 20 junioriakatemia 2026 08 8 3KK Pedri 5. 22 Las Palmas 2026 14 3KK Pablo Torre 21 junioriakatemia 2026 16 3KK Fermín López 21 junioriakatemia 2027 17 3KK Marc Casadó 21 junioriakatemia 2028 20 3KK Dani Olmo 26 Leipzig 2030 21 3KK Frenkie de Jong 3. 27 Ajax 2026 Hyökkääjät 07 7 4H Ferran Torres 24 Manchester City 2027 09 9 4H Robert Lewandowski 35 Bayern München 2025 10 4H Ansu Fati 22 junioriakatemia 2027 11 4H Raphinha 4. 28 Leeds 2027 18 4H Pau Víctor 23 Girona 2029 19 4H Lamine Yamal 17 junioriakatemia 2026			Päävalmentaja Hansi Flick Apuvalmentaja Heiko Westermann Marcus Sorg Toni Tapalovic Huoltaja Andrés Martín Julio Tous Jon Álvarez Chechu Pérez Maalivahtivalmentaja José Ramón de la Fuente Edustajat Carles Naval Fysioterapeutti Xavi Linde David Díaz Cueli Jordi Mesalles Silvia Tremoleda Joukkuelääkäri Toni Tramullas Ricard Pruna Muut Rafael Yuste Deco Sergi Barjuan Bojan Krkic José Ramón Alexanko Selite Paik. : Pelipaikka Kan. : Kansalaisuus Kapteeni Loukkaantunut M : Maalivahti P : Puolustaja KK : Keskikenttäpelaaja H : Hyökkääjä Päivitetty 12. heinäkuuta 2024 Lähde: fcbarcelona.com

Lainassa olevat pelaajat

Päivitetty 27. elokuuta 2024.

Pelinumero	Pelaaja	Pelipaikka	Joukkue	Päättymispäivä
12	Clément Lenglet	P	Atlético Madrid	30. kesäkuuta 2025
	Oriol Romeu	KK	Girona	30. kesäkuuta 2025
	Vitor Roque	H	Betis	30. kesäkuuta 2025
	Pocho Román	H	Cartagena	30. kesäkuuta 2025

Valmentajat

Lähteet: FC Barcelona ja El Mundo Deportivo

John Barrow (1917) Jack Greenwell (1917–1924, 7/1931–7/1933) Jesza Poszony (1924–12/1924) Ralph Kirby (12/1924–2/1926) Jack Dumby (2/1926–12/1926, 7/1933–7/1934) Romà Forns (12/1926–3/1929) James Bellamy (3/1929–7/1931) Franz Platko (7/1934–7/1935, 6/1955–6/1956) Patrick O'Connell (7/1935–3/1940) Josep Planas (3/1940–7/1941) Ramón Guzmán (7/1941–1/1942) Joan Josep Nogués (1/1942–6/1944) Josep Samitier (6/1944–7/1947) Enrique Fernández (7/1947–5/1950) Ramón Llorens (5/1950–6/1950) Ferdinand Daučík (6/1950–7/1954) Sandro Puppo (7/1954–6/1955) Domingo Balmanya (6/1956–4/1958) Helenio Herrera (4/1958–5/1960, 3/1980–5/1980, 11/1980–6/1981) Enric Rabassa (5/1960–6/1960) Ljubiša Broćić (6/1960–1/1961) Enrique Orizaola (1/1961–6/1961) Luis Miró (6/1961–11/1961) László Kubala (11/1961–1/1963, 5/1980–11/1980) Josep Gonzalvo (1/1963–7/1963) César Rodríguez (7/1963–10/1964) Vicente Sasot (10/1964–6/1965) Roque Olsen (6/1965–6/1967) Salvador Artigas (6/1967–10/1969) Josep Seguer (10/1969–12/1969) Vic Buckingham (12/1969–7/1971) Rinus Michels (7/1971–5/1975, 5/1976–5/1978)

Hennes Weisweiler (5/1975–4/1976) Laureano Ruiz (4/1976–5/1976) Lucien Muller (5/1978–4/1979) Joaquim Rifé (4/1979–3/1980) Udo Lattek (6/1981–3/1983) José Luis Romero (3/1983) César Luis Menotti (3/1983–6/1984) Terry Venables (6/1984–9/1987) Luis Aragonés (9/1987–5/1988) Carles Rexach (5/1988, 5/1996, 4/2001–5/2002) Johan Cruijff (5/1988–5/1996) Bobby Robson (5/1996–6/1997) Louis van Gaal (6/1997–5/2000, 5/2002–1/2003) Llorenç Serra Ferrer (5/2000–4/2001) Antonio de la Cruz (2/2003) Radomir Antić (1/2003–6/2003) Frank Rijkaard (6/2003–6/2008) Josep Guardiola (6/2008–6/2012) Tito Vilanova (6/2012–12/2012, 3/2013–7/2013) Jordi Roura (12/2012–3/2013) Gerardo Martino (7/2013–5/2014) Luis Enrique (5/2014–6/2017) Ernesto Valverde (6/2017–1/2020) Quique Setién (1/2020–8/2020) Ronald Koeman (8/2020–10/2021) Sergi Barjuan (10/2021-11/2021) Xavi (11/2021-)

Puheenjohtajat

Lähde: FC Barcelona

Walter Wild (29.11.1899–25.4.1901) Bartomeu Terradas (25.4.1901–5.9.1902) Paul Haas (5.9.1902–17.9.1903) Arthur Witty (17.9.1903–6.10.1905) Josep Soler (6.10.1905–16.10.1906) Juli Marial (16.10.1906–11.11.1908) Vicenç Reig (11.11.1908–2.12.1908) Joan Gamper (2.12.1908–14.10.1909, 17.11.1910–30.6.1913, 17.6.1917–10.6.1919, 17.7.1921–29.7.1923, 1.6.1924–17.12.1925) Otto Gmeling (14.10.1909–17.11.1910) Francesc de Moxó (30.6.1913–30.7.1914) Àlvar Presta (30.7.1914–29.9.1914) Joaquim Peris de Vargas (29.9.1914–29.6.1915) Rafael Llopart (29.6.1915–25.6.1916) Gaspar Rosés (25.6.1916–17.6.1917, 27.6.1920–17.7.1921, 30.6.1930–22.10.1931) Ricard Graells (10.6.1919–27.6.1920) Eric Cardona (29.7.1923–1.6.1924) Arcadi Balaguer (17.12.1925–23.3.1929) Tomàs Rosés (23.3.1929–30.6.1930) Antoni Oliver (22.10.1931–20.12.1931) Joan Coma (20.12.1931–16.7.1934) Esteve Sala (16.7.1934–27.7.1935)

Josep Sunyol (27.7.1935–6.8.1936) Toimituskomissio (6.8.1936–6.5.1939) Joan Soler (6.5.1939–13.3.1940) Enrique Piñeyro (13.3.1940–10.7.1942, 13.8.1942–20.8.1943) Josep Vidal-Ribas (10.7.1942–13.8.1942) Josep Antoni de Albert (20.8.1943–20.9.1943) Josep Vendrell (20.9.1943–20.9.1946) Agustí Montal Galobart (20.9.1946–16.7.1952) Enric Martí Carreto (16.7.1952–22.9.1953) Francesc Miró-Sans (22.9.1953–28.2.1961) Enric Llaudet (28.2.1961–17.1.1968) Narcís de Carreras (17.1.1968–18.12.1969) Agustí Montal Costa (18.12.1969–18.12.1977) Raimon Carrasco (18.12.1977–1.7.1978) Josep Lluís Núñez (1.7.1978–23.7.2000) Joan Gaspart (23.7.2000–12.2.2003) Enric Reyna (12.2.2003–6.5.2003) Toimituskomissio (6.5.2003–15.6.2003) Joan Laporta (15.6.2003–30.6.2010) Sandro Rosell (1.7.2010–24.1.2014) Josep Maria Bartomeu (24.1.2014–27.10.2020) Joan Laporta (7.3.2021-)

Sponsorit

Seuran politiikkaan on kuulunut pidättäytyminen mainostilan myymisestä peliasuissa, kunnes organisaatio 2000-luvulla päätti antaa ilmaiseksi mainospaikan pelipaidan rinnasta YK:n lastenavun järjestö Unicefille. Kaudeksi 2011–2012 myös Qatar Foundation sai mainoksensa pelipaitoihin.

Ajanjakso	Paidan valmistaja	Pääsponsori	Sivusponsori(t)
1899–1982	-	-	-
1982–1992	Meyba	-	-
1992–1998	Kappa	-	-
1998–2006	Nike	-	-
2006–2011	Nike	Unicef	-
2011–2013	Nike	Qatar Foundation	Unicef
2013–2014	Nike	Qatar Airways	Unicef
2014–2017	Nike	Qatar Airways	Unicef / Beko
2017–2022	Nike	Rakuten	Unicef / Beko
2023–2024	Nike	Spotify	Prime / Beko

Pelaajatilastot

Päivitetty 26. helmikuuta 2020.

Barcelonan nykyiset pelaajat tummennettu.

Eniten otteluita

Xavilla on kautta aikojen eniten otteluita Barcelonan paidassa.

Maa	Pelaaja	Ottelut
	Xavi	767
	Lionel Messi	752
	Sergio Busquets	725
	Andrés Iniesta	674
	Carles Puyol	593

Eniten maaleja

Maa	Pelaaja	Maalit	Ottelut
	Lionel Messi	672	752
	César Rodríguez	226	354
	Luis Suárez	195	304

Lionel Messillä on kautta aikojen eniten maaleja Barcelonan paidassa.

Fanikulttuuri

Barcelonan jäsenkortteja vuosilta 1899–2010.

Katalonia sai Espanjan toisen tasavallan aikana itsehallinnon, mutta menetti sen pian sisällissodan myötä. Francon aikana katalaanien ainoaksi ilmentymäksi jäi FC Barcelona, jota katalaanit pitävät epävirallisena maajoukkueenaan. Kun Barcelonan kotiottelua on kulunut 17 minuuttia ja 14 sekuntia, Katalonian itsenäisyyttä kannattavat fanit ryhtyvät laulamaan: ”In, inde, independència!” Tämä Katanolian itsenäisyyttä vaativa huuto juontaa juurensa Espanjan perimyssotaan, jossa Barcelonaa puolustaneet joukot joutuivat antautumaan vuonna 1714 espanjalaispiirittäjille ja Katalonia joutui Espanjan kuningas Filip V:n hallintaan. Katalonian itsenäisyyttä kannattavat Barcelonan fanit heiluttavat sen peleissä esteladoja, joilla näytetään tukea Katalonian itsenäisyydelle.

Barcelonan kannatuslaulu on Cant del Barça.

Katso myös

Jalkapallo

• Luettelo FC Barcelonassa pelanneista jalkapalloilijoista
• FC Barcelona Femení

Stadionit

• Miniestadi
• Camp de Les Corts

Muut lajit

• FC Barcelona Futsal
• FC Barcelona (koripallo)
• FC Barcelona (käsipallo)
• Barça Hockey Gel (jääkiekko)

Lähteet

• Barças bästa årgångar (Sportbladet, 4. toukokuuta 2006)
• Morbo: The Story of Spanish Football (2003), Phil Ball.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta FC Barcelona Wikimedia Commonsissa

• FC Barcelonan sivusto (englanniksi)

Primera División 2024–2025

• Alavés
• Athletic
• Atlético Madrid
• Barcelona
• Celta
• Espanyol
• Getafe
• Girona
• Las Palmas
• Leganés
• Mallorca
• Osasuna
• Rayo Vallecano
• Real Betis
• Real Madrid
• Real Sociedad
• Sevilla
• Valencia
• Valladolid
• Villarreal

Jalkapallon seurajoukkueiden maailmanmestarit

2000  Corinthians ● 2005  São Paulo ● 2006  Internacional ● 2007  Milan ● 2008  Manchester United ● 2009  Barcelona ● 2010  Internazionale ● 2011  Barcelona ● 2012  Corinthians ● 2013  Bayern München ● 2014  Real Madrid ● 2015  Barcelona ● 2016  Real Madrid ● 2017  Real Madrid ● 2018  Real Madrid ● 2019  Liverpool ● 2020  Bayern München ● 2021 Chelsea