Urheiluvuosi 2001

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1991199219931994199519961997 •   
199819992000 2001 200220032004
   2005200620072008200920102011
Vuodet
1998199920002001200220032004

Urheiluvuosi 2001 käsittelee vuoden 2001 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

  • Maailmanmestaruuskilpailut 28.1.–10.2. St. Antonissa, Itävallassa. Isäntämaa Itävalta oli kisojen paras maa kolmella kulta-, kuudella hopea- ja kahdella pronssimitalilla; se sai kolmoisvoiton naisten syöksylaskussa sekä kaksoisvoiton miesten syöksylaskussa ja pujottelussa. Kaikkiaan kultamitaleille ylsi seitsemän ja mitaleille yhdeksän maata.[1]
  • Maailmancupkaudella 2000–2001 miesten kokonaiskilpailun voitti ylivoimaisesti Itävallan Hermann Maier ja naisten kokonaiskilpailun Kroatian Janica Kostelić.[2]

Amerikkalainen jalkapallo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 3.–11.2. Pokljukassa, Sloveniassa. Kisaohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia. Venäjä oli mitalitilaston ykkönen kolmella kultamitalilla, joista Pavel Rostovtsev voitti kaksi. Ruotsin Magdalena Forsberg voitti kultaa 15 kilometrillä ja 12,5 kilometrin yhteislähtökilpailussa, Ranskan Raphaël Poirée taasen 15 kilometrin yhteislähtökilpailussa ja viestissä. Suomen Paavo Puurunen voitti kultaa 20 kilometrillä.[4]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 1.–8.4. Lausannessa, Sveitsissä. Miesten loppuottelussa Ruotsi voitti Sveitsin 6–3. Pronssia sai Norja. Naisten loppuottelussa Kanada voitti Ruotsin 5–2, ja pronssi meni Tanskaan.[8]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 8.–16.12. Vierumäellä, Suomessa. Miesten loppuottelussa Ruotsi voitti Sveitsin 5–4 ja pronssiottelussa Suomi Norjan 6–4. Naisten loppuottelussa Ruotsi voitti Tanskan 7–3, ja pronssia sai Sveitsi.[10]

Freestylehiihto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 26.–29.7. Münchenissä, Saksassa. Sekä miehillä että naisilla oli ohjelmassa seitsemän eri painoluokkaa sekä avoin luokka. Japani voitti neljä kulta-, kaksi hopea- ja neljä pronssimitalia. Mitaleille ylsi kaikkiaan 26 maata. Venäjän Aleksandr Mihailin voitti kultaa sekä yli 100-kiloisissa että avoimessa luokassa. Ranskan Céline Lebrun voitti kultaa avoimessa luokassa mutta jäi pronssille alle 78 kilogramman luokassa.[16]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–24.6. Aalborgissa, Tanskassa. Englanti voitti viisi kultamitalia ja Suomi neljä. Neljän kultamitalin keilaajia olivat Suomen Mika Luoto ja Englannin Kirsten Penny.[21]

Moottoripyöräily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Britti Lennox Lewis hävisi 22.4. Etelä-Afrikan Brakpanissa WBC-, IBF- ja IBO-ammattinyrkkeilyliittojen raskaan sarjan tittelin Yhdysvaltain Hasim Rahmanille, joka tyrmäsi hänet viidennessä erässä. Lewis voitti tittelit takaisin 17.11. Las Vegasissa tyrmäämällä Rahmanin neljännessä erässä.[29]
  • Yhdysvaltalainen Evander Holyfield menetti WBA-ammattinyrkkeilyliiton raskaan sarjan tittelin maanmiehelleen John Ruizille maaliskuussa, ja uusintakohtaamisen päätyttyä joulukuussa ratkaisemattomaan jäi titteli Ruizille.[30]
  • Amatöörinyrkkeilyn miesten maailmanmestaruuskilpailut 2.–11.6. Belfastissa, Pohjois-Irlannissa. Kilpailut käytiin 12 painoluokassa 48-kiloisista yli 91 kilon luokkaan. Kuuba oli menestynein maa seitsemällä mestaruudella, ja kaikkiaan mitaleille ylsi 19 maata. Raskaimman sarjan mestaruuden voitti Uzbekistanin Ruslan Tšagajev. Suomen Joni Turunen sai 57 kilogramman sarjassa pronssia.[31]
  • Amatöörinyrkkeilyn naisten maailmanmestaruuskilpailut 24.11.–2.12. Scrantonissa, Yhdysvalloissa. Naiset ottelivat ensimmäisen kerran maailmanmestaruuksista. Kilpailut käytiin 12 painoluokassa 45-kiloisista yli 81 kilon luokkaan. Venäjä oli menestynein maa neljällä mestaruudella, ja kaikkiaan mitaleille ylsi 16 maata. Raskaimman sarjan mestaruuden voitti Yhdysvaltain Devonne Canady.[32]

Pohjoismaiset hiihtolajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Siukonen 2002, s. 213–214
  2. a b Siukonen 2002, s. 214
  3. Siukonen 2002, s. 215
  4. Siukonen 2002, s. 216
  5. Siukonen 2002, s. 151, 252
  6. Siukonen 2002, s. 30, 124, 128, 252
  7. Siukonen 2002, s. 220
  8. a b Siukonen 2002, s. 221
  9. Siukonen 2002, s. 111, 221
  10. Siukonen 2002, s. 221–222
  11. a b c Siukonen 2002, s. 223
  12. Siukonen 2002, s. 111, 223
  13. a b Siukonen 2002, s. 229
  14. Siukonen 2002, s. 105, 230
  15. Siukonen 2002, s. 231
  16. Siukonen 2002, s. 232
  17. Siukonen 2002, s. 234–235
  18. Siukonen 2002, s. 237
  19. Siukonen 2002, s. 235
  20. Siukonen 2002, s. 238
  21. Siukonen 2002, s. 241
  22. a b c Siukonen 2002, s. 243
  23. a b Siukonen 2002, s. 245
  24. a b Siukonen 2002, s. 246
  25. Siukonen 2002, s. 249
  26. Siukonen 2002, s. 255
  27. a b Siukonen 2002, s. 254
  28. Siukonen 2002, s. 254–255
  29. Siukonen 2002, s. 80, 149
  30. Ruiz säilytti WBA-liiton tittelinsä 16.12.2001. Yle. Viitattu 21.11.2017.
  31. Siukonen 2002, s. 257
  32. Siukonen 2002, s. 257–258
  33. a b Siukonen 2002, s. 259
  34. Siukonen 2002, s. 49, 263
  35. a b Siukonen 2002, s. 263
  36. Siukonen 2002, s. 68–69, 263
  37. Siukonen 2001, s. 190–191, 196–197
  38. Siukonen 2002, s. 223–224
  39. Siukonen 2001, s. 215
  40. a b c Siukonen 2002, s. 268
  41. Siukonen 2013, s. 23
  42. Siukonen 2002, s. 272–273
  43. Siukonen 2002, s. 276
  44. a b Siukonen 2002, s. 277
  45. Siukonen 2002, s. 73, 279
  46. Siukonen 2002, s. 279
  47. Siukonen 2002, s. 279–280
  48. a b c Siukonen 2002, s. 281
  49. Siukonen 2002, s. 130, 281
  50. Siukonen 2002, s. 38, 40–43
  51. Siukonen 2002, s. 294–295
  52. Siukonen 2002, s. 73–74, 295
  53. Siukonen 2002, s. 295

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]