Snookerin maailmanmestaruusturnaus
Snookerin maailmanmestaruusturnaus (engl. World Snooker Championship) on vuosittain snookerin ammattilaiskauden päättävä turnaus, jonka voittajasta tulee maailmanmestari.
Se on turnauksista kaikkein arvostetuin mitaten sekä palkintosummissa että ranking-pisteissä. Ensimmäisen kerran turnaus pelattiin vuonna 1927. Nykymuodossaan se on pelattu vuodesta 1980 lähtien Crucible-teatterissa Sheffieldissä Englannissa. Karsintojen jälkeen pääturnaukseen osallistuu yhteensä 32 pelaajaa, joista 16 on sijoitettuja maailmanlistasijoituksen perusteella, ja loput 16 karsittu karsintakierroksilla. Pääturnaus kestää yli kaksi viikkoa.
Turnausta sponsoroi vuosina 1976–2005 tupakkamerkki Embassy, mutta kun Englannin lait kielsivät tupakkayhtiöiltä urheilutapahtumien sponsoroinnin, joutui World Snooker Association etsimään turnaukselle uuden sponsorin. Sen jälkeen turnausta ovat sponsoroineet vedonlyöntiyritykset 888.com vuosina 2006–2008 Betfred, Betfair ja Dafabet.[1]
Maailmanmestarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eniten snookerin maailmanmestaruuksia on voittanut englantilainen Joe Davis, 15 kertaa. Vuodesta 1969 lähtien eniten maailmanmestaruuksia ovat voittaneet Stephen Hendry ja Ronnie O’Sullivan, molemmat seitsemän kertaa. Hendry on saavuttanut voittonsa 1990-luvulla, voitoista viisi hän saavutti peräkkäisinä vuosina 1992–1996. O’Sullivan on saavuttanut voittonsa vuosina 2001–2022. Steve Davis voitti 1980-luvulla maailmanmestaruuden kuusi kertaa. Jimmy White on puolestaan ollut kuusi kertaa finaalissa hävinneenä osapuolena, eikä ole voittanut maailmanmestaruutta kertaakaan.
Turnausmuoto |
---|
Pudotuspeliturnaus |
Puolustava mestari sijoitettiin suoraan finaaliin |
Ammattilaisten järjestämä mestaruusturnaus (epävirallinen MM-turnaus) |
Titteliottelu |
Maiden välinen vertailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maa | Voitot | Menestynein |
---|---|---|
Englanti | 58 | Joe Davis (15) |
Skotlanti | 14 | Stephen Hendry (7) |
Wales | 10 | Ray Reardon (6) |
Pohjois-Irlanti | 3 | Alex Higgins (2) |
Australia | 2 | Horace Lindrum, Neil Robertson (1) |
Kanada | 1 | Cliff Thorburn (1) |
Irlanti | 1 | Ken Doherty (1) |
Belgia | 1 | Luca Brecel (1) |
Pitkät ottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmanmestaruusturnauksen ottelut ovat selkeästi muiden turnausten otteluita pitempiä. Karsintakierroksilla pelisysteemi on jo paras yhdeksästätoista, eli voittoon vaaditaan 10 voitettua erää. Muissa turnauksissa finaalissa pelataan maksimissaan 19 erää. Kun turnauksessa on jäljellä 16 parasta pelaajaa, on pelisysteemi paras 25:stä ennen semifinaalia, jossa pelataan systeemillä paras 33:sta ja lopulta finaali systeemillä paras 35:stä. Turnauksen voittajan eli maailmanmestarin on siis voitettava vähintään 72 erää koko turnauksen aikana. Jos pelaaja on pelannut karsintakierroksilla, kasvaa vaadittava voitettujen erien määrä aina kymmenellä yhtä karsintakierrosta kohden. [2]
Maksimibreikit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksimibreikkipalkinto on ollut maailmanmestaruusturnauksessa jopa 147 000 puntaa, eli 1 000 puntaa pistettä kohden. Täydellisen lyöntisarjan ovat tässä turnauksessa saavuttaneet kanadalainen Cliff Thorburn vuonna 1983, englantilainen Jimmy White vuonna 1992, skotlantilainen Stephen Hendry kolmesti vuosina 1995, 2009 ja 2012, englantilainen Ronnie O’Sullivan kolmesti vuosina 1997, 2003 ja 2008, walesilainen Mark Williams vuonna 2005, englantilainen Robert Milkins vuonna 2006, englantilainen Ali Carter vuonna 2008, skotlantilainen John Higgins vuonna 2020 sekä australialainen Neil Robertson vuonna 2022. Mark Selby teki vuonna 2023 historiaa tehdessään ensimmäisenä pelaajana maksimibreikin finaalissa. Sitä ennen pudotuspelivaiheessa oli saman tehnyt englantilainen Kyren Wilson.[3]
Historiallisia tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1927 pelattiin ensimmäinen maailmanmestaruusturnaus, jonka voitti englantilainen Joe Davis.
Vuonna 1946 pelatussa maailmanmestaruusturnaukssa englantilainen Joe Davis voitti 15 peräkkäisen maailmanmestaruuden ja hän on ainoa pelaaja, joka ei ole hävinnyt yhtään ottelua maailmanmestaruusturnauksessa.
Vuonna 1952 australialaisesta Horace Lindrumista tuli ensimmäinen Ison-Britannian ulkopuolelta kotoisin oleva maailmanmestari.
Vuonna 1979 Terry Griffiths voitti maailmanmestaruuden sijoittamattomana pelaajana, eli hän saavutti turnauspaikan karsintakierroksilla, eikä häntä näin ollen oltu sijoitettu valmiiksi 32 parhaan kaavioon, kuten 16 ranking-listan parasta pelaajaa.
Vuonna 1983 kanadalainen Cliff Thorburn teki turnauksen historian ensimmäisen maksimibreikin.
Vuonna 1989 Steve Davis saavutti ennätyksellisen kuudennen maailmanmestaruutensa ja kolmannen peräkkäisen mestaruutensa.
Vuonna 1992 Jimmy White teki turnauksen historian toisen maksimibreikin.
Vuonna 1994 White oli yhteensä kuudetta ja peräkkäin viidettä kertaa turnauksen finaalissa. Hän ei ole koskaan saavuttanut maailmanmestaruutta, ja tuolloin hän jäi vain yhden erän päähän voitosta, sillä ottelu päättyi Stephen Hendryn hyväksi 18–17.
Vuonna 1995 Hendry teki turnauksen historian kolmannen maksimibreikin. Hän pelasi tuolloin Whitea vastaan, joka oli vuonna 1992 yltänyt myös tähän.
Vuonna 1997 Ronnie O’Sullivan teki huikean ja edelleen maailman nopeiten suoritetun maksimibreikin. Hän tykitti pöydän tyhjäksi vain viidessä minuutissa ja 20 sekunnissa. Tämä oli turnauksen historiassa neljäs maksimibreikki.
Vuonna 1999 Hendry voitti seitsemännen maailmanmestaruutensa ohittaen näin Steve Davisin, joka on voittanut kuusi maailmanmestaruutta.
Vuonna 2002 Hendry teki toistaiseksi eniten sadan pisteen ylittäviä lyöntisarjoja yhden turnauksen aikana. Yhteensä hän teki niitä 16.
Vuonna 2003 Ronnie O’Sullivan teki turnauksen historian viidennen maksimibreikin.
Vuonna 2005 Shaun Murphy saavutti toisena pelaajana maailmanmestaruuden sijoittamattomana pelaajana. Samana vuonna Mark Williams teki turnauksen historian kuudennen maksimibreikin.
Vuonna 2006 Robert Milkins teki turnauksen historian seitsemännen maksimibreikin.
Vuonna 2008 Ronnie O’Sullivan teki lajin maailmanennätyksen suorittamalla jo uransa yhdeksännen maksimibreikin ottelussaan Mark Williamsia vastaan. Tämä oli jo O’Sullivanin kolmas 147 Crucible-teatterissa Sheffieldissä. Turnauksen historiassa tämä oli kahdeksas. Samassa turnauksessa tehtiin myös historiallisesti toinen maksimibreikki ja turnauksen historian yhdeksäs maksimibreikki, sillä toinen finalisti Ali Carter onnistui myös tässä neljännesfinaaliottelussaan Peter Ebdonia vastaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun samassa turnauksessa kaksi pelaajaa pystyvät tähän. Näin ollen 157 000 punnan palkinto jaettiin tasan kahden pelaajan kesken. Summa koostui 147 000 punnan maksimibreikkipalkinnosta ja turnauksen korkeimmasta breikistä jaettavasta 10 000 punnan palkinnosta.
Vuonna 2009 Stephen Hendry teki 40-vuotiaana uransa yhdeksännen maksimibreikin neljännesfinaaliottelussaan Shaun Murphyä vastaan.
Vuonna 2010 Steve Davis eteni 52-vuotiaana turnauksen neljännesfinaaliin. Nykymuotoisen turnauksen voitti ensimmäisen kerran australialainen pelaaja Neil Robertson.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- World Snooker Association
- Snookerin ammattilaisturnaukset
- The Masters
- UK Championship
- World Open
- Welsh Open
- Snookerin ennätykset
- Snooker-kaudet 2010–2011, 2009–2010, 2008–2009, 2007–2008, 2006–2007, 2005–2006
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Chris Turner’s SNOOKER ARCHIVE
- ↑ World Snooker Betfred.com World Snooker Championship | Event History
- ↑ Snookertähti Mark Selby teki ennennäkemättömän tempun MM-finaalissa – "Uskomatonta" mtvuutiset.fi. 1.5.2023. Viitattu 2.5.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Snookerin maailmanmestaruusturnaus Wikimedia Commonsissa