Kriisinhallintalaki
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kriisinhallintalaki on 1. huhtikuuta 2006 Suomessa voimaan tullut laki,[1] joka korvasi rauhanturvalain ja mahdollisti suomalaisten osallistumisen Euroopan unionin taistelujoukkoihin.[2] Eduskunta hyväksyi lain 24. maaliskuuta 2006.[3]
Kysymys tasavallan presidentin ylipäällikkyydestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan tasavallan presidentin ei tarvitse osallistua suomalaisten joukkojen lähettämiseen EU-tehtävään.lähde?
Perustuslakivaliokunnan joidenkin jäsenten mielestä ongelman ratkaisuksi ei olisi poikkeuslaki käynyt. Hallitus vastasi tähän ehdottamalla perustuslain täydennystä, missä määriteltäisiin selvästi tasavallan presidentin asema ylipäällikkönä kaikkien suomalaisjoukkojen lähettämiseen toimeksiantajasta tai tehtävästä riippumatta. Perustuslain muutoksen sijasta päädyttiin poikkeuslakiratkaisuun, jottei tasavallan presidentin ylipäällikkyyttä tarvinnut vahvistaa valtiosääntöön tältä osalta.
5/6 enemmistövaatimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kriisinhallintalain säätäminen tarvitsi 5/6 enemmistön, jotta se voitiin julistaa kiireelliseksi ja säätää jo saman eduskunnassa aikana 2/3 enemmistöllä siten, että se tulee voimaan ennen 1. tammikuuta 2007, jolloin Saksan johtaman joukon, missä on myös hollantilaisia ja suomalaisia, päivystysvuoro alkaa.
Lopullisessa äänestyksessä 164 kannatti lakia, yhdeksän vastusti ja kaksi äänesti tyhjää.[3] Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä viisi edustajaa vastusti lakia ja kaksi äänesti tyhjää mutta valtaosa kannatti lakia. Puolueelle oli ongelmallinen kriisinhallintalain mahdollistama suomalaisten joukkojen lähettämisen ulkomaille ilman Yhdistyneiden kansakuntien mandaattia. Osittain puolueen sisäisestä jakautumisesta johtuen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes erosi Vasemmistoliiton puheenjohtajan tehtävistä.[4]
Kritiikkiä hallitusrintaman piiristä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kriisinhallintalakiin liittyvät Euroopan unionin taistelujoukot saivat kritiikkiä osakseen. Paavo Väyrynen ei pitänyt hyvänä sitä, ettei Euroopan unionilta vaadita selvitystä Euroopan unionin ulkorajojen turvaamisesta, vaan osallistutaan jopa kahteen taistelujoukkoon.[5]
Valtiosääntö 2006 saakka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen ulkomaille lähtenyt suomalainen sotilasjoukko oli Suezin kriisin jälkihoitoa varten lähetetty rauhanturvajoukko 1956. Tuolloin päätös perustui tasavallan presidentti Urho Kekkosen, Karl-August Fagerholmin johtaman hallituksen ja eduskunnan päätöksin. Samaa käytäntöä noudatettiin myöhemminkin.
Tehtävien laatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kriisinhallintalaki mahdollistaa vaativiksi rauhanturvatehtäviksi kutsuttuja toimintoja, mitkä voivat sisältää rauhaanpalauttamista tai rauhaanpakottamista.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta Finlex. Viitattu 15.11.2013.
- ↑ Kriisinhallintalaki korvaa rauhanturvalain HS.fi. 22.2.2006. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 15.11.2013.
- ↑ a b Astikainen, Arto: Eduskunta hyväksyi kriisinhallintalain HS.fi. 24.3.2006. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 15.11.2013.
- ↑ https://yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=215933[vanhentunut linkki]
- ↑ Paavo Väyrynen Sinkkiarkkuja Afrikasta.