Suvi-Anne Siimes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sini Maaria Suvi-Anne Siimes
Suvi-Anne Siimes heinäkuussa 2009.
Suvi-Anne Siimes heinäkuussa 2009.
Kulttuuriministeri
Lipponen I
4.9.1998 – 14.4.1999
Edeltäjä Claes Andersson
Seuraaja Suvi Lindén
2. valtiovarainministeri, asuntoministeri, kehitysyhteistyöministeri (2002–2003)
Lipponen II
15.4.1999 – 16.4.2003
Edeltäjä Jouko Skinnari
Seuraaja Ulla-Maj Wideroos
Kansanedustaja
24.03.1999 – 20.03.2007
Henkilötiedot
Syntynyt1. kesäkuuta 1963 (ikä 61)
Helsinki
Ammatti valtiotieteiden lisensiaatti
Puoliso Kari Penkkilä
Tiedot
Puolue vasemmistoliitto (1992[1]–2006[2])
sitoutumaton 2006–
Uskonto ortodoksi

Sini Maaria Suvi-Anne Siimes (s. 1. kesäkuuta 1963 Helsinki) on entinen suomalainen poliitikko ja Työeläkevakuuttajat TELAn nykyinen toimitusjohtaja. Vuosina 2007–2011 hän toimi Lääketeollisuus-yhdistyksen toimitusjohtajana. Siimes on toiminut vuosina 2011–2016 Veikkauksen hallituksen puheenjohtajana.[3][4]

Siimes toimi vasemmistoliiton kansanedustajana vuosina 1999–2007 ja puolueen puheenjohtajana vuosina 1998–2006.[5] Hän oli kulttuuriministerinä Lipposen I hallituksessa (1998–1999) ja toisena valtiovarainministerinä, kehitysyhteistyöministerinä ja asuntoministerinä Lipposen II hallituksessa (1999–2003).[6]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siimes vietti lapsuutensa Helsingin Malmilla.[7] Hänen vanhempansa olivat opettajia, ja perheeseen kuului myös kolme nuorempaa sisarusta.[8] Ensimmäisen lapsensa Nikolaoksen hän sai 19-vuotiaana ja toisen, Irinjan, 20-vuotiaana. Kolmas lapsi, Olga, syntyi 1990.[8] Vuodesta 1988 Siimes on ollut naimisissa lääkäri Kari Penkkilän kanssa.[9]

Siimes valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta (SYK).[10] Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan ensin käytännöllistä filosofiaa, mutta lopulta kansantaloustiedettä. Vuonna 1993 Siimes suoritti valtiotieteen lisensiaatin tutkinnon.[8] [5]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikkaan Siimes omien sanojensa mukaan lähti vahingossa, kun paikallispolitiikassa vaikuttanut mies hänet siihen houkutteli. Vasemmistoliittoon hän liittyi juuri ennen vuoden 1992 kunnallisvaaleja.[11] Kunnallisvaalit menivät hyvin[11], ja Siimes toimikin ennen valintaansa eduskuntaan Pohjan kunnanvaltuuston ja -hallituksen jäsenenä vuosina 1993–1998.[5]

Siimes sai puolueessaan huomiota ennen vuoden 1995 eduskuntavaaleja talouspuheillaan: hän puhui poikkeuksellisesti leikkauksien ja veronkorotuksien tarpeellisuudesta säästöjen vastustamisen sijaan.[11] Hänet valittiin ensin Vasemmistonaisten puheenjohtajistoon, ja hyvin menneen televisioidun vaalikeskustelun jälkeen hänet valittiin samana kesänä puolueen varapuheenjohtajaksi.[11]

Siimes nousi vasemmistoliiton puheenjohtajaksi vuonna 1998 Claes Anderssonin jättäessä tehtävän. Hänestä tuli samalla Lipposen ensimmäisen hallituksen kulttuuriministeri. Siimes valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaaleissa hänen oltuaan vuoden kulttuuriministerinä ja puolueensa puheenjohtajana. Näiden vaalien jälkeen muodostetussa Lipposen toisessa hallituksessa hän oli toinen valtiovarainministeri ja asuntoministeri, loppuvaiheessa myös kehitysyhteistyöministeri.

Vuonna 2003 puolueen pudottua oppositioon Siimes toimi Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä kansanedustajana.

Kritiikki ja lähtö politiikasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siimeksen linja vasemmistoliiton johdossa kohtasi myös vastustusta. Tammikuussa 2004 Kansan Uutisten päätoimittaja Yrjö Rautio ilmoitti jättävänsä lehden päätoimittajan paikan ja eroavansa samalla puolueesta.[12] Rautio kritisoi Vasemmistoliiton hylänneen aatteensa ja arvosteli Siimeksen politiikkaa populistiseksi.[12]

Tammikuussa 2005 Siimes ilmoitti eduskuntaryhmän ja vasemmistoliittolaisen ay-liikkeen edustajien kanssa käydyssä kokouksessa, että jos Jaakko Laakso otetaan eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, hän ei ole käytettävissä ehdokkaaksi.[13] Siimes ei hyväksynyt Laakson eikä hänen kannattajiensa turvallisuuspoliittisia linjauksia.[14] Kun Siimekselle myöhemmin selvisi, ettei Jaakko Laaksoa poistettu Vasemmistoliiton ehdokaslistalta, hän erosi puolueen puheenjohtajan tehtävästä, kieltäytyi puolueen eduskuntavaaliehdokkuudesta ja ilmoitti, ettei aio edes äänestää Vasemmistoliittoa niin kauan kuin puolueen entiset ja toimintatavoiltaan myös nykyiset taistolaiset ovat sen ehdokkaana.[15] 1. maaliskuuta 2006 Siimes ilmoitti eroavansa vasemmistoliiton johdosta ja ettei aio asettua ehdolle enää vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.[16] Ero tapahtui ylimääräisessä puoluehallituksen kokouksessa 2. maaliskuuta.[17] Siimes perusteli lähtöään sillä, ettei halua olla toiminnallaan edistämässä puolueiden entisten taistolaisten toimintaa ja pääsyä eduskuntaan.[16] Siimes kertoi pari päivää myöhemmin, että oli harkinnut keväällä 2005 siirtymistä SDP:hen.[18] Siimes kritisoi eronsa jälkeen myös vasemmistoliiton puoluesihteeriä, joka tuolloin oli Aulis Ruuth.[19] Siimestä seurasi puheenjohtajana Martti Korhonen.

7. kesäkuuta 2006 Siimes ilmoitti eroavansa myös vasemmistoliiton jäsenyydestä.[2] Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Siimes tuki kokoomuksen ehdokasta, EVA:n johtaja Risto E. J. Penttilää.[20][21] Presidentinvaaleissa 2024 hän tuki Alexander Stubbia.[22]

Politiikan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luovuttuaan politiikasta Siimes toimi vuosina 2007–2011 Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajana. Syyskuussa 2011 hänet valittiin Työeläkevakuuttajat TELAn puheenjohtajaksi Esa Swanljungin jäätyä eläkkeelle.[23] Myös tässä työssä Siimeksen toimintaa on kritisoitu.[24][25]

Siimes valittiin huhtikuussa 2016 ajatuspaja Liberan taustalla olevan Libera-Säätiön hallitukseen, jonka muita jäseniä ovat muun muassa Elina Valtonen ja Björn Wahlroos.[26] Ylen haastattelussa Siimes kertoi edelleen olevansa vasemmistolainen. Politiikkaan palaamista hän ei pitänyt realistisena näkemyksenä.[27]

Mielipiteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Arhinmäki on arvioinut, että merkittävin asiaero Siimeksen kantojen ja Vasemmistoliiton välillä on ollut suhtautuminen sotilasliittoihin ja liittoutumattomuuteen. Hänestä puolueväki on voimakkaasti liittoutumattomuuden kannalla sotilasliittoja vastaan, ja Siimes suhtautui sotilasliittoihin myönteisesti.[28] Siimes totesikin viimeisinä kansanedustaja-aikoinaan, että NATO-jäsenyys voisi olla Suomen turvallisuuspoliittinen tavoite.[21]

Ydinvoimaan liittyen Siimes on Vasemmistoliiton puheenjohtaja-aikanaan todennut, että hän ei ole ehdolla sellaisen puolueen puheenjohtajaksi, joka sitä kannattaa.[11] Kehitysyhteistyöministerinä hän on puhunut kehitysyhteistyörahojen puolesta ja tuloerojen kasvua vastaan.[29]

Finnwatch on kritisoinut TELA:n toimintaa veroparatiiseihin sijoittamisesta[30], johon Siimes on kommentoinut, ettei veroparatiisien välttäminen lisäisi läpinäkyvyyttä nykyisestä, vaan se vain pienentäisi tuottoja.[31] Hänestä työeläkevarat on jo sijoitettu parhaalla mahdollisella tavalla.[32]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Amerikan päiväkirja ja muita kirjoituksia. (Yrjö Sirolan säätiön julkaisuja 1/2000) Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 2000. ISBN 951-9455-72-8
  • Politiikan piilokuvat. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-17715-X
  • Taivas alkaa maasta. Kirjeitä. (yhdessä nunna Kristodulin kanssa) (2006)
  • Kilvoitus (2006)
  • Politiikan julkisivu. Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21469-4

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suvi-Anne Siimes: Politiikan piilokuvat. Otava, 2002. ISBN 951-1-17715-X s. 96
  2. ↑ a b Siimes Lääketeollisuus ry:n johtoon MTV3. 7.6.2006. Arkistoitu 6.1.2018. Viitattu 6.1.2018.
  3. ↑ Suvi-Anne Siimes Veikkauksen hallituksen johtoon Iltalehti. 16.3.2011. Arkistoitu 18.3.2011. Viitattu 27.1.2015.
  4. ↑ Kirsi Komi Veikkauksen hallituksen puheenjohtajaksi Ilta-Sanomat. 9.3.2016. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 9.9.2016.
  5. ↑ a b c Suvi-Anne Siimes Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  6. ↑ Suvi-Anne Siimes TELAn toimitusjohtajaksi. Suomenmaa. 13.4.2011. Arkistoitu 12.10.2015. Viitattu 12.10.2015.
  7. ↑ Minun Malmini Malmin Kuvalehti. 1998. Viitattu 11.10.2013.
  8. ↑ a b c Suvi Anne Siimes City-lehti. 16.3.2001. Viitattu 11.10.2013.
  9. ↑ Suvi-Anne Siimes ja Kari Penkkilä naimisissa jo 31 vuotta - tältä he näyttävät nyt iltalehti.fi. Viitattu 3.9.2019.
  10. ↑ https://www.kaleva.fi/ihan-varmasti-ajatteluni-on-kokemuksen-myota-muutt/2565137
  11. ↑ a b c d e Eveliina Talvitie: Keitäs tyttö kahvia – Naisia politiikan portailla
  12. ↑ a b Yrjö Rautio erosi Kansan Uutisista ja vasemmistoliitosta Kaleva. 7.1.2004. Viitattu 11.10.2013.
  13. ↑ Suvi-Anne Siimes: Politiikan julkisivu, s. 185.
  14. ↑ Iltalehti 3.3.2006
  15. ↑ Suvi-Anne Siimes: Politiikan julkisivu, s. 187.
  16. ↑ a b Siimes eroaa puolueensa johdosta Yle Uutiset. 1.3.2006. Viitattu 11.10.2013.
  17. ↑ Alén, Johan: Suvi-Anne Siimes erosi Vasemmistoliiton puheenjohtajan tehtävästä kulttuurivihkot.fi. 2.3.2006. Viitattu 21.5.2016.
  18. ↑ Siimes harkitsi vuosi sitten siirtymistä Sdp:hen Helsingin Sanomat. 4.3.2006. Arkistoitu 5.12.2013. Viitattu 11.10.2013.
  19. ↑ Siimes: Martti Korhosen valinta eduskuntaryhmän johtoon oli virhe Helsingin Sanomat. 3.3.2006. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 11.10.2013.
  20. ↑ Suvi-Anne Siimes: Syrjähypystä kunnon loikkaus Iltalehti. 14.5.2009. Viitattu 24.2.2016.
  21. ↑ a b Suvi-Anne Siimes kannattaa Penttilää Kansan Uutiset. 14.5.2009. Viitattu 24.2.2016.
  22. ↑ https://twitter.com/SuviAnneSiimes/status/1747511566453326226
  23. ↑ Suvi-Anne Siimes nousee työeläkevakuutusyhtiöiden etujärjestön johtoon Helsingin Sanomat. 13.4.2011. Arkistoitu 8.4.2014. Viitattu 11.10.2013.
  24. ↑ Raju ristiriita työeläkejärjestössä: Suvi-Anne Siimes jyräsi ikääntyneet. Iltalehti. 27.2.2013. Viitattu 24.2.2016.
  25. ↑ Suvi-Anne Siimes iski ay-liikettä eläketiedotuksella Kansan Uutiset. 12.1.2012. Viitattu 12.10.2015.
  26. ↑ Suvi-Anne Siimes Libera-säätiön hallitukseen Keskisuomalainen. 21.4.2016. Viitattu 22.5.2016.
  27. ↑ Uosukainen, Riikka: Mitä yhteistä sinulla on Björn Wahlroosin kanssa, Suvi-Anne Siimes? hs.fi. 22.4.2016. Viitattu 22.5.2016.
  28. ↑ Kansan Uutisten viikkolehti: Lamalapsuus vaihtui pätkätöihin ja taisteluun leivästä hirvasnoro.blogspot.fi. 2.12.2006. Viitattu 24.2.2016.
  29. ↑ Kehitysyhteistyöministeri Suvi-Anne Siimes: Suomi ja kansainvälisen toiminnan uudet haasteet 21.8.2002. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 24.2.2016.
  30. ↑ Finnwatch: Työeläkevaroja veroparatiiseissa 37 miljardia euroa Helsingin Sanomat. 13.5.2014. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 24.2.2016.
  31. ↑ Suvi-Anne Siimes: Työeläkevakuuttajat eivät kierrä veroja verkkouutiset.fi. 1.2.2014. Viitattu 24.2.2016.
  32. ↑ Suvi-Anne Siimes kirjoitti avoimen kirjeen Soinille: "Hoidetaan Timo, tämä homma yhdessä kotiin!" Talouselämä. 27.11.2014. Viitattu 24.2.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Suvi-Anne Siimes.
Edeltäjä:
Claes Andersson 		Vasemmistoliiton puheenjohtaja
1998–2006 		Seuraaja:
Martti Korhonen
Edeltäjä:
Claes Andersson 		Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1998−1999 		Seuraaja:
Suvi Lindén (kulttuuriministeri)
Suomen kulttuuriministerit

Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)

Vasemmistoliiton kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suvi-Anne_Siimes&oldid=22810201”