Kunta- ja palvelurakenneuudistus

Kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS-hanke) oli Vanhasen I hallituksen keväällä 2006 käynnistämä kehittämishanke. Sen tarkoituksena oli eheän kuntarakenteen muodostaminen, kuntapalvelujen tuottaminen taloudellisesti ja kuntien vastuulla olevien palvelujen tuottaminen riittävän vahvoina yksiköinä sekä rakenteellisesti että taloudellisesti.

Valtioneuvostossa hanketta johti peruspalveluohjelmaa valmisteleva ministerityöryhmä. Käytännön toteutusta valmisteli ja ohjasi kunta- ja palvelurakenneryhmä, jonka puheenjohtajana oli alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen. Mannista avusti määräaikainen poliittinen sihteeri Antti Mykkänen. Uudistukseen liittyvä laki tuli voimaan helmikuussa 2007 ja se oli voimassa vuoden 2012 loppuun. Paras-hanke kuitenkin pysäytettiin Kataisen hallituksen aikana vuonna 2011.

Vahvojen peruskuntien tavoittelu

Suomen kuntarakenne perustuu suurelta osin vuoden 1865 kunnallisasetukseen, jolla kunnat maallisena hallintoyksikkönä erotettiin 1865-1866 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista. Kunta muodostui tuolloin kirkkoherran johtamista seurakunnasta yleensä kappeliseurakuntien toivomuksesta. Kaupunkien erillisyys seurakunnista on vanhempaa, peräisin keskiajalta.^lähde?

Kuntaliiton mukaan kuntauudistuksessa tuli muodostaa vahvoja peruskuntia, jotka muodostuisivat työssäkäynti- tai asiointialueista tai muista toiminnallisista kokonaisuuksista, joiden asukasmäärä on riittävä peruspalvelujen turvaamiseksi. Kuntaliitto katsoi, että kuntien tavoitekoko tulisi olla vähintään 20 000 asukasta. Tämä tavoite ei toteutunut, mutta sen sijaan muodostui paljon kuntien yhteisiä 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueita.

Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke lisäsi huomattavasti kuntaliitosten määrää, koska kunnat pyrkivät ennakoimaan tulevan kuntauudistuksen ja pitämään aloitteen siinä itsellään. SDP:n silloinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma arveli hankkeen alkaessa, että Suomen kuntamäärä tulisi uudistuksen johdosta pienenemään 200:lla.

Kuntamallit

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta johtava ryhmä esitti 28.9.2005 kolme alustavaa mallia keskustelun pohjaksi. Nämä mallit olivat peruskuntamalli, piirimalli ja aluekuntamalli.

Peruskuntamalli

Peruskunnalla tarkoitettiin vähintään 20 000–30 000 asukkaan kuntaa, joka toimisi paikallisen demokratian toteuttajana. Peruskunnilla olisi nykyisten kuntien tapaan palveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuu. Laajempaa väestöpohjaa vaativia palveluita järjestettäisiin esimerkiksi sairaanhoitopiireissä. Peruskuntamallin muutokset aiempaan ovat kolmesta mallista pienimmät, mutta epäiltiin, tapahtuisivatko kuntaliitokset vapaaehtoisesti.

Yksi esitetty perusta kuntauudistukseksi olivat työssäkäyntialueet. Käytännössä malli tarkoitti sitä, että ympäröivät maalaiskunnat vain liitettäisiin niiden keskellä oleviin kaupunkeihin tai suurempiin maalaiskuntien kuntakeskuksiin.

Työssäkäyntialueiden etuna pidettiin sitä, että niissä yhteistyö elinkeinoelämän ohjaamisessa sekä maankäytön ja liikennejärjestelyjen suunnittelemisessa olisi luonnollista. Erityisesti peruskunnat mutta myös peruspalvelupiirit voisivat perustua työssäkäyntialueisiin. Myös peruskuntien muodostaminen seutukunnista oli paljon esillä.

Palvelupiirimalli

Piirimallissa sosiaali- ja terveyspalvelut tuotettaisiin samoissa, vähintään noin 150 000 asukkaan palvelupiireissä. Palvelupiirit voisivat ottaa vastuulleen myös koulutuksen. Erityisen vaativa terveydenhoito olisi kuitenkin keskitetty muutamaan valtakunnalliseen yksikköön kuten miljoonapiireihin. Piirit olisi lisäksi jaettu palvelualueisiin, joiden väestömäärän tulee olla vähintään 20 000 asukasta ja joiden sisällä tarjotaan lähipalveluita. Palvelupiirit eivät korvaisi nykyisiä kuntia, vaan ennemminkin kuntayhtymiä ja sairaanhoitopiirejä.

Piirimallin ongelmina pidettiin sitä, että se katkaisisi sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyksiä muihin palveluihin ja piirien järjestämät palvelut olisivat vain välillisen demokratian varassa.

Aluekuntamalli

Aluekuntamallissa Suomi olisi jaettu 20–25 aluekuntaan ja olemassa olevat kunnat muodostaisivat lähikuntia. Aluekunnat olisivat vastuussa palveluiden järjestämisestä ja myös rahoittamisesta, joten verotusoikeus ja valtionosuudet siirrettäisiin aluekunnille. Aluekuntien ja lähikuntien valtuutetut valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Aluekunnat lakkauttaisivat maakuntaliitot ja suuren osan kuntayhtymistä.

Aluekuntamallin katsottiin vähentävän välillistä demokratiaa ja siten kansalaisilla olisi mahdollisuus suoraan valita maakuntien hallinnon edustajat. Ongelmallista mallissa olisi aluekunnan ja lähikunnan välinen työnjako.

Puolueiden näkemyksiä

Vanhasen I hallituksen aikaiset oppositiopuolueet Kokoomus, Vihreät ja Vasemmistoliitto epäilivät, ettei hallitus kykene toteuttamaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta sisäisten ristiriitojensa vuoksi. Epäiltiin erityisesti pieniä kuntia hallinneen Keskustan halua uudistuksiin, mikä ilmeni Kuntaliiton hallituksen äänestyksissä, kun Keskusta ja SDP olivat eri linjoilla. SDP:n Antti Kalliomäki ja Keskustan Mari Kiviniemi arvostelivat hallitustovereitaan vuoden 2006 vappupuheissa.

Keskusta

Keskusta vastusti kuntien pakkoliitoksia ja kuntien asukasluvulle asetettavaa ohjerajaa. Puolue katsoi, että keskustelu painottui liiaksi kuntaliitoksiin ja että samanlaisia kuntarakenteen uudistuksia ei välttämättä tarvitse tehdä koko maassa, vaan huomion pitäisi keskittyä palvelurakenteen uudistamiseen. Keskusta esitti ratkaisuksi kysymykseen palveluja koordinoivasta elimestä aluekuntaa, joka ottaisi osan kuntien tehtävistä itselleen.

Kokoomus

Kokoomus kannatti työssäkäyntialueisiin perustuvaa peruskuntamallia ja vaati kuntauudistuksen puitelakiin selkeitä tavoitteita ja aikatauluja. Puolueen mielestä kuntauudistuksessa ei pitänyt unohtaa kasvukeskusten ongelmia: yhdyskuntarakenteen hajoamista sekä kehyskuntien ja keskusten suhdetta.

Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraatit tähtäsivät ensisijaisesti vapaaehtoisin järjestelyin tapahtuvaan kuntakoon kasvamiseen ja pitivät peruskuntamallia parhaana vaihtoehtona. Puolue halusi myös, että entistä useammat päättävät elimet valittaisiin suoraan kansanvaalilla.

Perussuomalaiset

Perussuomalaiset suhtautuivat epäilevästi kuntaliitoksiin ja vastustivat pakkoliitoksia. Puolue katsoi, että kuntaliitokset heikentäisivät demokratiaa ja palveluita.

RKP

Ruotsalainen kansanpuolue suhtautui varauksellisesti kuntien yhdistämiseen ja tavoitteeseen kuntien minimikoosta. Sen mielestä poikkeuksia piti sallia kieliolosuhteiden, saaristomaisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi. RKP vastusti aluekuntamallia, koska se marginalisoisi ruotsin kielen alueilla, joissa ruotsi on nykyään enemmistökieli.

SDP

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue katsoi, että tuli siirtyä kohti suurempia kuntia ja että kuntien yhteistyötä oli lisättävä. SDP vastusti sitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen varjolla palveluiden tuotantoa yksityistettäisiin. SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma esitti syyskuussa 2005, että kuntauudistuksen kanssa samanaikaisesti toimeenpantaisiin kuntien verouudistus, jossa kuntien valtionavuista osaltaan luovuttaisiin ja verotuksen painopistettä siirrettäisiin kunnille Jukka Pekkarisen mallin mukaisesti. Toukokuussa 2006 Heinäluoma ehdotti, että kunnallisverosta tehtävät vähennykset eivät vähentäisi kuntien vaan valtion verotuloja.

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitto piti parhaana vaihtoehtona työssäkäyntialueisiin perustuvia peruskuntia. Puolue ei hyväksynyt, että uudistuksen yhteydessä edistettäisiin yksityistämistä tai tilaaja-tuottajamallia. Vasemmistoliitto oli tyytyväinen kuntien yhdistämisen ehdoksi asetettuun viiden vuoden irtisanomissuojaan ja kieltoon kunnallisten palveluiden ulkoistamisesta kaupallisille tuottajille.

Vihreä liitto

Vihreä liitto katsoi, että kuntien yhdistyminen oli välttämätöntä. Vihreä liitto vaati erityisesti, että maakuntavaltuustojen ja eräiden muidenkin ylikunnallisten toimielinten jäsenet pitäisi valita suoralla kansanvaalilla. Tämän vuoksi Vihreä liitto piti ainoana puolueena aluekuntamallia tasaveroisena mahdollisuutena peruskuntamallin kanssa.

Yhdistämisavustukset

Lain mukaiset kaupunkiseudut, joilla asetettiin suunnitteluvelvollisuus.

Vuonna 2007 säädettiin määräaikainen laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007). Se oli voimassa helmikuun 23. päivästä 2007 vuoden 2012 loppuun. Samassa yhteydessä tehtiin erinäisiä muutoksia myös vuonna 1997 säädettyyn kuntajakolakiin.

Lain mukaan yhdistymisavustukset olivat suurimmillaan 2008–2009, jolloin ne olivat 1,8 kertaa suuremmat kuin vuosina 2012–2013, minkä jälkeen avustuksia ei enää maksettu. Useamman kuin kahden kunnan yhdistymisestä maksettavat avustukset olivat suurempia kuin kahden kunnan yhdistymisestä.

Hämeenlinnan, Joensuun, Jyväskylän, Kokkolan, Kotkan, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Mikkelin, Oulun, Porin, Porvoon, Seinäjoen, Tampereen, Turun ja Vaasan seudut kunnat velvoitettiin laatimaan suunnitelma maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteen sovittamisesta sekä palvelujen käytöstä yli kuntarajojen, paitsi jos seutujen kunnat yksimielisesti pitäisivät suunnitelman laatimista tarpeettomana. Pääkaupunkiseudun piti tehdä vastaava selvitys.

Paras-hankkeen tulokset

Paras-hanketta arvioinut tutkimusohjelma antoi systemaattista ja vertailukelpoista tietoa hankkeen aikaisista muutosprosesseista ja muutoksen vaikutuksista erityyppisten kuntien sekä eri toimijoiden näkökulmista. Tutkimusohjelman mukaan yhteistoiminta-alueiden määrä lisääntyi voimakkaasti Paras-kaudella. Yhteistoiminta-alueiden heikkoutena tutkijat mainitsivat tiedonkulun. Joissain tapauksissa kuntalaisten tarpeet tai tieto palveluiden toimivuudesta eivät välittyneet peruskuntaan ja sen strategiseen suunnitteluun. Tutkijoiden mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan rakenteita on uudistettu ja kehitetty. Erilaisia palvelujen organisointi- ja tuotantotapoja on myös kehitetty runsaasti.

Hankkeen pysäyttäminen 2011

Suomessa oli vuonna 2011 vielä puolen sataa kuntaa, jotka eivät täyttäneet Paras-hankkeen vaatimuksia. Tämän kuntajoukon oli määrä vastata viimeistään kesällä 2011, miten ne palvelunsa puitelain hengessä järjestävät. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen hanke kuitenkin pysäytettiin. Kataisen hallituksen kokoomuslainen kuntaministeri Henna Virkkunen ilmoitti, ettei keskustavetoisena käynnistettyä rakenneremonttia viedä loppuun. Hallitusohjelmassa todettiin, että painopiste siirretään varsinaisiin kuntaliitoksiin. Paras-hankkeen mukaisen löyhemmän rakenneremontin sijaan hallitus tähtäsi kuntamäärän selvään vähentämiseen. Kokoomuksen tavoitteena oli noin sata kuntaa, SDP:n tavoitteena noin 160 kuntaa, jotka perustuisivat ”luonnollisiin työssäkäyntialueisiin”. Tavoitetta nimitettiin kunta- ja sote-uudistukseksi.

Kuntaliitokset

Alla ovat lueteltuina kaikki PARAS-hankkeen aikana vuosina 2005–2012 tehdyt kuntaliitokset. Luettelossa on ensin uuden kunnan nimi ja kaksoispisteen jälkeen vanhat kunnat, joista uusi kunta muodostuu. Vuonna 2004 ennen PARAS-hankkeen alkamista Suomessa oli 444 kuntaa. Vuonna 2012 hankkeen päättyessä kuntien määrä oli vähentynyt yli sadalla 336 kuntaan.

2005 Joensuu: Joensuu, Tuupovaara ja Kiihtelysvaara Kangasala: Kangasala ja Sahalahti Kuopio: Kuopio ja Vehmersalmi Loimaa: Loimaa ja Loimaan kunta Parikkala: Parikkala, Saari ja Uukuniemi Pöytyä: Karinainen ja Pöytyä Seinäjoki: Seinäjoki ja Peräseinäjoki Tohmajärvi: Tohmajärvi ja Värtsilä Ulvila: Kullaa ja Ulvila Varkaus: Kangaslampi ja Varkaus 2006 Rovaniemi: Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta 2007 Akaa: Toijala ja Viiala Ii: Ii ja Kuivaniemi Kajaani: Kajaani ja Vuolijoki Mikkeli: Mikkeli ja Haukivuori Mynämäki: Mynämäki ja Mietoinen Pieksämäki: Pieksämäki ja Pieksänmaa Pälkäne: Pälkäne ja Luopioinen Rauma: Rauma ja Kodisjoki Siikajoki: Siikajoki ja Ruukki Vammala: Vammala ja Suodenniemi Vöyri-Maksamaa: Vöyri ja Maksamaa Ylöjärvi: Ylöjärvi ja Viljakkala Äänekoski: Äänekoski, Suolahti ja Sumiainen Lisäksi Längelmäki liitettiin osittain Jämsään ja osittain Oriveteen. 2008 Joutsa: Joutsa ja Leivonmäki

2009 Alajärvi: Alajärvi ja Lehtimäki Eura: Eura ja Kiukainen Huittinen: Huittinen ja Vampula Hämeenlinna: Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos Joensuu: Joensuu, Eno ja Pyhäselkä Jyväskylä: Jyväskylä, Jyväskylän mlk ja Korpilahti Jämsä: Jämsä ja Jämsänkoski Kaarina: Kaarina ja Piikkiö Kauhava: Kauhava, Alahärmä, Kortesjärvi ja Ylihärmä Kemiönsaari: Dragsfjärd, Kemiö ja Västanfjärd Kokkola: Kokkola, Kälviä, Lohtaja ja Ullava Kouvola: Kouvola, Anjalankoski, Jaala, Kuusankoski, Elimäki ja Valkeala Kurikka: Kurikka ja Jurva Lappeenranta: Lappeenranta ja Joutseno Lohja: Lohja ja Sammatti Loimaa: Loimaa, Mellilä ja Alastaro Länsi-Turunmaa: Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö Masku: Masku, Lemu ja Askainen Mänttä-Vilppula: Mänttä ja Vilppula Naantali: Naantali, Merimasku, Rymättylä ja Velkua Oulu: Oulu ja Ylikiiminki Pöytyä: Pöytyä ja Yläne Raasepori: Karjaa, Pohja ja Tammisaari Rauma: Rauma ja Lappi Rusko: Rusko ja Vahto Saarijärvi: Pylkönmäki ja Saarijärvi Salo: Salo, Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Perniö, Pertteli, Suomusjärvi ja Särkisalo Sastamala: Äetsä, Vammala ja Mouhijärvi Savonlinna: Savonlinna ja Savonranta Seinäjoki: Seinäjoki, Nurmo ja Ylistaro Siikalatva: Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Rantsila Ylöjärvi: Kuru ja Ylöjärvi 2010 Kalajoki: Kalajoki ja Himanka Lappeenranta: Lappeenranta ja Ylämaa Loviisa: Loviisa, Pernaja, Ruotsinpyhtää ja Liljendal Pori: Pori ja Noormarkku

Toteutumattomia kuntaliitossuunnitelmia

Etelä-Karjala

Saimaankaupunki

Kansanedustaja Jukka Kärnän mukaan Etelä-Karjalaan muodostuu tulevaisuudessa kaksi kuntaa Imatran ja Lappeenrannan pohjalle.

Etelä-Pohjanmaa

Kauhava, Evijärvi ja Lappajärvi

Keski-Pohjanmaa

Kaustinen, Veteli, Halsua

Keski-Suomi

Kangasniemi ja Joutsa

Satakunta

Rauma, Uusikaupunki, Laitila ja Pyhäranta

Katso myös

• Kuntajakolaki
• Luettelo Suomen kuntamuutoksista
• Luettelo Suomen kunnista
• Ruotsin kuntauudistukset
• Tanskan kuntauudistus 2007

Aiheesta muualla

• Sisäministeriön sivut kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sisäasiainministeriö (Arkistoitu – Internet Archive)
• Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 169/2007, Finlex
• Kuntauudistus.info^{[vanhentunut linkki]}

Suomen kunnat

Hallinto	Kuntavaalit Kunnanvaltuusto Suomessa Kunnanhallitus Suomessa Kunnanjohtaja Suomessa Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kunnanhallituksen puheenjohtaja Kuntayhtymä Suomen Kuntaliitto Suomen kunnanvaakunat Kuntanumero Pitäjänkokous Kuntakokous
Kuntaluettelot	Luettelo Suomen kunnista Luettelo Suomen entisistä kunnista Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan Luettelo Suomen kunnista perustamisvuoden mukaan Luettelo Suomen kuntien koordinaateista Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista Luettelo Suomen kunnista postinumeropiireittäin Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain Luettelo Suomen rannikkokunnista Luettelo Suomen kuntanumeroista Luettelo Suomen kunnista vuonna 2008
Kaupunkiluettelot	Suomen kaupungit Luettelo Suomen kaupungeista Luettelo Suomen entisistä kaupungeista Luettelo Suomen kaupungeista perustamisvuoden mukaan
Suomen kuntauudistukset	Vuoden 1865 kunnallisasetus Suuri kuntauudistus (1961–1982) Kunta- ja palvelurakenneuudistus (2005–2012) Sote-uudistus (2011–)
Kuntamuutokset	Kuntajakolaki Kuntaliitos Suomessa Luettelo kuntaliitoksista Suomessa kunnittain Kuntaliitokset Suomessa ilman yhteistä rajaa Luettelo Suomen kuntien nimenmuutoksista Alueliitos Luettelo osakuntaliitoksista Suomessa
Historialliset kuntamuodot	Suomen keskiaikaiset seurakunnat Luettelo Suomen kirkkopitäjistä Kaupunki Kauppala Luettelo Suomen kauppaloista Maalaiskunta Epäitsenäinen kauppala Taajaväkinen yhdyskunta Luettelo Suomen taajaväkisistä yhdyskunnista Vanhat kaupungit Suomessa Uudet kaupungit Suomessa Suomen laittomat kunnat