Renko

Renko
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Hämeenlinna
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°53′35″N, 024°17′00″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Kanta-Hämeen maakunta
Seutukunta	Hämeenlinnan seutukunta
Kihlakunta	Hämeenlinnan kihlakunta
Kuntanumero	692
Hallinnollinen keskus	Rengon kirkonkylä
Perustettu	1877
Kuntaliitokset	Hämeenlinnan mlk (1948, osa), Vanaja (1967, osa)
Liitetty	2009
– liitoskunnat	Hauho Hämeenlinna Kalvola Lammi Tuulos Renko
– syntynyt kunta	Hämeenlinna
Pinta-ala	290,85 km²  (1.1.2008)
– maa	278,53 km²
– sisävesi	12,32 km²
Väkiluku	2 365   (31.12.2008)
– väestötiheys	8,49 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma	2007
– 0–14-v.	18,2 %
– 15–64-v.	62,8 %
– yli 64-v.	19,0 %
Infobox OK

Renko (ruots. Rengo) on entinen Suomen kunta, joka liittyi vuonna 2009 tehdyssä Hämeenlinnan seudun kuntaliitoksessa osaksi Hämeenlinnan kaupunkia. Ennen lakkauttamistaan Renko sijaitsi Kanta-Hämeen maakunnassa ja Etelä-Suomen läänissä. Sen naapurikunnat olivat Hattula, Hämeenlinna, Janakkala, Loppi ja Tammela.

Kunnassa asui ennen lakkauttamista 2 365 asukasta, ja sen pinta-ala oli 290,85 km², josta 12,32 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 8,49 asukasta/km².

Rengon halki kulkee valtatie 10, ja lisäksi kantatie 54 kulkee entisen kunnan lounaiskulman poikki. Hämeenlinnan keskustaan on Rengosta matkaa noin 15 kilometriä. Lähimmät rautatieasemat sijaitsevat Riihimäki–Tampere-radalla Hämeenlinnassa ja Turengissa.

Vaakuna

Rengon vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1953.

Nimestä

Keskiaikaisissa ruotsinkielisissä lähteissä pitäjän nimi esiintyy eri muodoissa: vuonna 1440 Rengo, 1470 Ringha, 1475 Rengia sekä vuosina 1505 ja 1512 Rengo.

Rengon kappalainen Israel Kempe lähetti 1700-luvun puolivälissä vastauksen Turun tuomiokapitulille, kun se oli tiedustellut pitäjään liittyviä asioita. Kappalainen toteaa pitäjän nimen johtuvan sen alueella mutkittelevasta joesta, joka laskee Hattulan Renkajärvestä Renkajokena eli Rengonjokena kohti Vanajavettä. Tähän teoriaan on yhtynyt myös professori Pekka Suvanto.

Nykyisin pitäjän nimestä on vallalla toisenlainen käsitys. Nimistötutkija tohtori Petri Hiltusen mukaan Rengon nimi on germaanista alkuperää. Vastaavasti äännettyjä nimimuotoja (Renco, Rencho, Renk) tavataan ennen keskiaikaa saksalaisella kielialueella. Sanan merkitys on ollut Hiltusen mukaan sama kuin Hathun eli taistelu tai ottelu. Renc-sanan merkitys on muinaissaksissa myös 'ylimielinen', 'ylpeä' tai 'kopea'.

Kylännimiä käsitellessään Hiltunen tulee siihen johtopäätökseen, että vanhimmat nimet sijoittuvat Kanta-Hämeen vanhimmille asuinpaikoille. Esimerkiksi Rengon kylät Waimare ja Muurila ovat pitäjän vanhimmat kylät. Näin Rengon kylien nimet voidaan johtaa seuraavasti: Muurila = Mure, Waimare = Weimar, Wiiala = Wia, Kutila = Gudi ja Nevilä = Nevi. Pitäjän oma nimi ja kylien nimistö olisi siis paljolti saksalaisperäistä ja puhtaasti ei-kristillistä.

Keskiajalta oleva Rengon kirkko on muodoltaan kahdeksankulmainen.

Maantiede

Renko sijaitsee niin kutsutun Tammelan ylängön itäreunalla, ja suuri osa entisen kunnan alueesta on metsien peitossa. Maaston keskikorkeus merenpinnasta on 110–120 metriä. Korkein maastonkohta on 167 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Takanummi lähellä Lopen rajaa. Rengon alueen järvet kuuluvat pääosin Kokemäenjoen vesistön Vanajaveden reitin latvavesiin, mutta muutamat lounaiskulman yksittäiset järvet laskevat Tammelan puolelle ja edelleen Loimijokeen. Suurimpia järviä ovat osittain Janakkalan puolella olevat Valajärvi (112 m mpy.) ja Haapajärvi (81 m mpy.), joista viimeksi mainittuun laskevat alueen suurimmat joet, Hattulan puolelta Renkajärvestä alkava Renkajoki ja Lopen puolelta tuleva Kaartjoki.

Etäisyyksiä Rengosta

• Forssa 40 km
• Helsinki 110 km
• Hämeenlinna 15 km
• Lahti 90 km
• Riihimäki 35 km
• Tampere 90 km
• Turku 125 km

Historia

Varsinaisia esihistoriallisia löytöjä on Rengon alueelta tehty vähän. Keskiajalla Renko kuului Suur-Vanajaan ja muodosti yhden sen neljänneksistä. Uuden ajan alussa Renko mainittiin kuitenkin jo omana hallintopitäjänään, jonka neljännekset olivat Miemala, Oinaala, Vuorentaka ja Kuittila. Niiden alueet ulottuivat Hämeenlinnaan saakka ja käsittivät osia myös myöhemmistä Vanajan ja Lopen pitäjistä. Vuonna 1571 Rengon hallintopitäjässä oli 13 kylää ja 84 taloa. Ensimmäiset luotettavat tiedot Rengon väkiluvusta ovat vuodelta 1749, jolloin asukkaita oli 605.

Rengon pitäjä on ollut perinteinen kappeliseurakunta, mutta se kuului kahden seurakunnan alaisuuteen. Rengon pohjoisosa kuului Vanajan ja eteläosa puolestaan Janakkalan seurakunnan alaisuuteen. Rengon kappeli esiintyi asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1440, mutta sen tiedetään varmasti olevan paljon vanhempi. Ensimmäisen oman papin seurakunta sai kuitenkin vasta 1700-luvulla. 1800-luvun alussa Renko ja Vanaja yhdistettiin Hämeenlinnan pitäjään, mutta vuonna 1879 Renko määrättiin erotettavaksi omaksi kirkkoherrakunnakseen. Tämä päätös toteutui kuitenkin vasta vuonna 1900.

Vuonna 1948 Rengon kuntaan liitettiin osia lakkautetusta Hämeenlinnan maalaiskunnasta ja vuonna 1967 osia lakkautetusta Vanajan kunnasta.

Kuntaliitos

Renko liittyi vuoden 2009 alussa kuntaliitossuunnitelman mukaisesti yhdessä Hauhon, Hämeenlinnan, Lammin, Kalvolan ja Tuuloksen kanssa uudeksi kaupungiksi, jonka nimeksi tuli Hämeenlinna. Päätös liittymisestä tehtiin kunnanvaltuustossa yksimielisesti 28. marraskuuta 2007.

Nähtävyydet

Rengon muodoltaan kahdeksankulmainen harmaakivikirkko on peräisin keskiajalta. Historiallinen Hämeen Härkätie (yhdystiet 2831 ja 2855) kulkee Rengon kautta ja alueella on myös Härkätien museo.

Rengon kylät

Ahoinen Asemi Kaloinen Kuittila

Lietsa Muurila Nevilä Oinaala

Uusikylä Vaimare Vehmainen Nummenkylä

Muurila

Muurilan kylän nimi esiintyy oikeudenpöytäkirjassa jo vuonna 1440, jolloin kunnan kivikirkkoakaan ei ollut vielä rakennettu. Isonjaon ajalta peräisin olevassa kartassa nykyisen kirkon läheisyydessä esiintyy paljon muureihin viittaavia tiluksia, kuten Yli-Paavolan Muurinaluspelto ja Laurilan Muurinaluspelto. Alueella on perimätiedon mukaan myös muinainen kalmisto.

Rengon kirkko sijaitsee kapealla kannaksella, jonka itä- ja eteläsivun muodostaa ohivirtaava Renkajoki ja länsisivun Kirkkojärvi. Kirkkojärven länsirannalta nousee Käräjämäki, joka on perimätiedon mukaan ollut muinainen käräjien pitopaikka. Ennen nykyistä kirkkoa sen paikalla on Museoviraston tutkijoiden mukaan ollut hirsivarustus. Sen sijainti lähellä pakana-aikaista uhrilehtoa ja käräjäpaikkaa, järvikannaksen kärjessä, sekä pohjan kahdeksankulmainen muoto ovat antaneet viitteitä siihen suuntaan, että kyseessä on ollut jonkinlainen sotilaallisiin tarkoituksiin tehty varustus. Tätä teoriaa tukevat myös aiemmin mainitut viittaukset muureihin. Nykyisin, infrastruktuurin rakentamisen sekä Kirkkojärven ja Renkajoen laskeneen pinnankorkeuden vuoksi, kyseistä kannasta voi olla vaikea hahmottaa, mutta vanhoissa kartoissa se erottuu selvästi.

Uusikylä

Uudenkylän peltolohkot sijaitsevat kirkon puolella. Uusikylä on aikanaan syntynyt Hämeenlinnaan menevän tien varteen.

Kulttuuri

Murre

Rengon alueella puhutun kielen perustana on etelähämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Rengon murre kuuluu Lopen alaryhmään.

Ruokakulttuuri

Rengon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla talkkunavelli, perunaviipaleista ja sianviipaleista tehty liuskaloora sekä teurastähteistä tehty makkarus, joka on sama kuin Forssan pylsy.

Katso myös

• Luettelo Hämeenlinnan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Renko Wikimedia Commonsissa

• Materiaalia Rengosta arjenhistoria.fi-sivustolla