Hauho
| Hauho | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Hämeenlinna |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Etelä-Suomen lääni |
| Maakunta | Kanta-Hämeen maakunta |
| Seutukunta | Hämeenlinnan seutukunta |
| Kuntanumero | 083 |
| Hallinnollinen keskus | Hauhon kirkonkylä |
| Perustettu | 1868 |
| Liitetty | 2009 |
| – liitoskunnat |
Hämeenlinna Kalvola Lammi Renko Tuulos Hauho |
| – syntynyt kunta | Hämeenlinna |
| Pinta-ala |
443,37 km² [1] (1.1.2008) |
| – maa | 354,53 km² |
| – sisävesi | 88,84 km² |
| Väkiluku |
3 934 [2] (31.12.2008) |
| – väestötiheys | 11,1 as./km² (31.12.2008) |
| Ikäjakauma | 2007 [3] |
| – 0–14-v. | 16,3 % |
| – 15–64-v. | 59,8 % |
| – yli 64-v. | 23,9 % |
Hauho on entinen Suomen kunta ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnaa. Ennen lakkauttamistaan kunta sijaitsi hallinnollisesti Kanta-Hämeen maakunnassa ja Etelä-Suomen läänissä. Hauhon naapurikunnat olivat Hattula, Hämeenlinna, Lammi, Luopioinen, Pälkäne ja Tuulos. Entisiä naapurikuntia olivat Hattulaan vuonna 1971 liitetty Tyrväntö ja Hämeenlinnaan vuonna 1967 liitetty Vanaja.
Kunnassa oli ennen sen lakkauttamista 3 934 asukasta,[2] ja kunnan pinta-ala oli 443,37 km², josta 88,84 km² oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 11,1 asukasta/km².
Hauholla on ollut vuodesta 1995 Suomen väestöllinen keskipiste, Weberin piste, joka siirtyy joka vuosi noin kilometrin etelään. Vuonna 2021 keskipiste sijaitsi Keson kylässä.[4]
Asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hauhon asutus on ryhmittynyt vesistöjä ympäröiville savi- ja hiesumaille. Kunnan väestökeskittymät ovat kirkonkylä, Eteläinen ja Alvettula. Hauholla on useita kartanoita, joita ovat esimerkiksi Hahkiala, Hovinkartano, Kyttälä ja Wuolteen kartano. Hahkialan kartanon omisti vuodesta 1651 Ranskasta kotoisin oleva Charpentier'n suku ja nykyään kartano on Fazer-suvun omistuksessa. Hovinkartano on kuulunut aikoinaan muun muassa Gripenbergin ja Furuhjelmin suvuille. Wuolteen kartano kuuluu Aminoff-suvulle. Piispa Martti Skytten kerrotaan olleen kotoisin Kyttälän kartanosta.[5][6]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hauhon poikki kulkevat Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12 sekä valtatie 10:n Hämeenlinnasta itään oleva osuus. Lisäksi Hauhon länsiosassa kulkee Hämeenlinnan ja Pälkäneen välinen kantatie 57, joka oli 1960-luvulle saakka osa valtatie 3:a. Valta- ja kantateiden lisäksi Hauholta lähtevät seututiet Valkeakoskelle ja Luopioisiin. Lähin rautatieasema on Riihimäki–Tampere-radalla Hattulan Parolassa.
Etäisyyksiä Hauholta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsinki 135 km
Hämeenlinna 34 km
Lahti 66 km
Tampere 62 km
Turku 175 km
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hauholla on ollut asutusta jo kivikaudella, mistä todistavat asuinpaikkalöydöt Eteläisissä ja Perkiössä. Alueen nykyinen asutus periytyy rautakaudelta 500-luvun tienoilta. Rautakautisia kalmistoja on muun muassa Ilmoilassa ja Alvettulassa. Hauhon alueella on myös vanhoja uhrikiviä ja Hyypiövuoren muinaislinna. Jo 1400-luvulla mainitaan useimpien Hauhon nykyisten kylien nimet.[7]
Luopioinen ja Tuulos erosivat Hauhosta itsenäisiksi seurakunniksi vuoden 1880 tienoilla.[7]
Hauholaisilla talollisilla oli keskiajan lopulla erämaaomistuksia kaukana nykyisen Keski-Suomen alueilla Kivijärven, Viitasaaren, Laukaan ja Karstulan seuduilla. Kuningas Kustaa Vaasa lakkautti erämaaomistukset 1500-luvun puolivälissä.[8]
Elämästä Hauholla on säilynyt ylioppilas Eric Gustaf Ehrströmin matkapäiväkirja kesältä 1811, jolloin hän oli majoittuneena Hauhon pappilaan. Tuolloin kirkkokansa kulki kirkolle veneillä, sekä suurilla 12–13-airoisilla että pienemmillä. Ehrström ihmetteli, miksi nuoria poikia ja tyttöjä oli laitettu kirkonmenojen ajaksi jalkapuuhun. Selitykseksi annettiin, että he olivat juhannuspäivänä saarnan aikana viskelleet toisilleen kukkia.[9] Hauho oli aikanaan tunnettu kunnassa harjoitetusta hevoskärryjen ja -rattaiden valmistuksesta.[7]
Suomen sisällissodan loppuvaiheessa 28. huhtikuuta 1918 käytiin Hauhon taistelu.
Hauholle asutettiin jatkosodan jälkeen Kivennavan siirtoväkeä.[10] Kuntaliitos Hämeenlinnaan tapahtui vuoden 2009 alusta.
Paavin panna
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisimmat historialliset merkinnät Hauhosta ovat vuodelta 1329, jolloin kuningas Maunu Eerikinpoika määräsi kultakin suvulta maksettavan neljän turkisnahan kirkollisveron takavarikkoon, minkä johdosta paavi julisti hauholaiset pannaan maksamattoman veron tähden. Riita koski silloin Suomen piispalle Pentille maksettavaa palkkaa. Tästä tapauksesta muistuttavat Hauhon vaakunan neljä oravaa.
Pannan vuoksi alttarit ja kaikki pyhät kuvat peitettiin suruvaipoin. Messu luettiin hiljaisuudessa tai ei ollenkaan, sillä pappi saattoi lukea vain kirkon ovelta muutamia sanoja syntejään katuville kansalaisille. Lapsia ei kastettu, eikä ruumiita siunattu pyhään maahan. Poikkeuksen tekivät papit ja kerjäläiset sekä kahta vuotta nuoremmat lapset. Aviopuolisot vihittiin liittoon hautausmaalla. Asukkaita oli kielletty ajamasta partaansa ja leikkaamasta tukkaansa. Toisiaan ei myöskään saanut tervehtiä.[11] Hauholaiset taipuivat lopulta ja piispa sai taas veronsa, sillä elämä oli kirkollisessa mielessä pannan aikana kurjaa.
Seurakunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hauhon seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan ja siitä on erotettu Luopioinen ja Tuulos; edellinen vuonna 1880 ja jälkimmäinen vuonna 1882. [12]
Luonnonmaantiedettä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Hauhon maisemissa vuorottelevat rikkonaiset vesistöalueet ja niiden väliset loivapiirteiset viljelyalueet. Huomattavimmat järvet ovat Iso Roinevesi (suurin syvyys 73 metriä), Pyhäjärvi, Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä, jotka kuuluvat Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin. Miltei kaikkien suurien järvien korkeus merenpinnasta on 84 metriä. Maasto vesireitin ympärillä koostuu moreeniselänteistä ja harjujaksosta. Muutamat mäet kohoavat yli 150 metriin merenpinnasta. Järvien rannoilla ja laaksoissa on savea ja hiesua, kunnan eteläosassa myös turvemaita.[8]
Hauhon korkein maastonkohta on Mustilan ja Sappeen välisen Isomäen huipulla (171 m mpy.). Ilmoilanselän länsipuolella sijaitseva Vermasvuori (152 m mpy.) on ollut tunnettu näköalapaikka. Harjumuodostumista huomattavin on kirkonkylän kautta kaakosta luoteeseen kulkeva harjujakso, joka muodostaa kuitenkin vain harvoja selväpiirteisiä selänteitä. Toinen suurehko harjumuodostuma, Palssarinkangas, sijaitsee Hauhonselän lounaispuolella Hattulan rajalla.[8]
Hauhon Kokkilassa sijaitsee Särkemäjärvi, josta vedet virtaavat harjumaastossa maan sisässä Kirriseen. Paikka, jossa vesi purkautuu on sulana koko talven. Akkijärveen laskevat myös seitsemän muun pienemmän järven ja lammen joet. Tarina kertoo, että tyynellä säällä kun panee korvansa harjulla maata vasten voi kuulla veden solinan.[13]
Elinkeinot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hauho on perinteisesti ollut maa- ja metsätalouspitäjä, ja näillä elinkeinoilla onkin edelleen suuri merkitys (23 % työpaikoista). Palvelujen osuus on 57 % ja jalostustoiminnan 17 % työpaikoista. Nykyisin Hauho on myös matkailupitäjä ja vapaa-ajan asuntoja on paljon järvien runsauden ansiosta.
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peruskoulun ala-asteet sijaitsevat Alvettulassa ja Eteläisessä; lisäksi Hauholla on peruskoulun yläaste. Vuonna 2007 kirkonkylän ja Hankalan ala-asteet lopettivat toimintansa ja niiden opetus siirtyi Hauhon kirkonkylän koulukeskukseen, jossa on luokat 1–9.
Kunnanjohtajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kunnanjohtaja | Virkakausi | Syntymävuosi | Virkakauden päättymisen syy |
|---|---|---|---|
| Pentti Maaranen | 1966−marraskuu 1998 | Jäi eläkkeelle.[14] | |
| Hans Olander | 1998−2001 | s. 1955 | |
| Hannele Nurmi | 2002−17.8.2005 | s. 1954 tai 1955 | Irtisanoutui, koska ei saanut vuorotteluvapaata.[15] |
| Juho Ainasoja | 28.11.2005−31.12.2008 | s. 1952 | Virka päättyi, koska Hauho liittyi Hämeenlinnaan. |
Nähtävyyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alvettulan museosilta
- J. R. Danielson-Kalmarin muistolaatta [16]
- Hauhon kirkonkylä [17]
- Hauhon kirkko on harmaakivikirkko 1500-luvun alusta
- Hyypiön linnavuori
- Kalomäen rautakautinen muinaisjäännösryhmä
- Kotkon luonnonsuojelualue ja talomuseo
- Piispa Martti Skytten patsas[16]
- Teponlinnan linnavuori
- Vanha raitti (kirkonkylän vanha puutaloalue)
- Vihavuoden vanhan sahan alue ja myllymuseo [17]
Vuoden 1918 sodan hautapaikat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alvettula: punaisten hauta
- Hauhontaan Haaviston haka: lähes 30 teloitetun hauta
- Eteläisten kylän Järvenpään haka: kahden teloitetun hauta
- Eteläisten kylän Lehtosen palsta: saksalaisten ampuman viiden työläisen hauta
- Lehdesmäen Kantoniitty: kuuden hauholaisen työläisen hauta
- Mustilan kangas: noin 40 teloitetun työläisnaisen hauta, suurin osa oli valkeakoskelaisia
- Lehdesmäen Hiedankorpi: ammutun punakaartilaisen hauta
- Hauhon kirkonkylän Vihniönmäki: valkoisten teloittamien 75 miehen ja naisen hauta
- Metsäkulman Toramäki: viiden teloitetun hauta
- Metsänkulman Salosen haka: valkoisten ampuman Karl Sharmanin hauta[18]
Tunnettuja hauholaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antti Aminoff, yrittäjä, Wuolteen kartanon omistaja[6]
- Otto Wilhelm von Ammondt, kenraaliluutnantti
- Axel Fredrik Charpentier, Suomen oikeuskansleri
- Gustaf Robert Alfred Charpentier, senaattori, pankinjohtaja
- Robert Charpentier, everstiluutnantti
- Daniel Erik Bosin, valtiopäivämies
- J. R. Danielson-Kalmari, poliitikko ja valtioneuvos
- Essi Eerola, taloustieteilijä
- Karl Fazer, agrologi, Hahkialan kartanon omistaja[19]
- August Leonard Furuhjelm, kirjailija, opettaja
- Johan Emil Furuhjelm, metsänhoitaja, opettaja, valtiopäivämies
- Kristian Alfred Grahn, juristi, pormestari, valtiopäivämies
- Markku Heikkilä, kirjailija, toimittaja
- Mikko Iisakkila, agronomi ja pankinjohtaja, maanviljelysneuvos
- Antti Kaivola, metsänhoitaja, virkamies ja järjestövaikuttaja, metsäneuvos
- Kirsti Karhi, näyttelijä
- Jari Koskinen, kansanedustaja
- Ere Kolu (Kustaa Liukonen), aktivisti ja kirjailija
- Johan Fredrik Oskar von Kraemer, amiraali
- Pentti Lindegren, jääkiekkoilija ja jääkiekkoselostaja
- Heikki Numminen, teollisuusneuvos
- Wilhelm Palmroth, pankinjohtaja
- Jukka Rangell, poliitikko ja pankinjohtaja
- Mirka Salkinoja-Salonen, akatemiprofessori
- Adolf Fredrik Sirén, lääninrovasti, valtiopäivämies
- Allan Schulman, arkkitehti ja kulttuurivaikuttaja
- Karl Leonard Schulman, valtiopäivämies
- Martti Skytte, piispa
- Elina Sorainen, keraamikko
- Aaro Teikari, muusikko (Ex Tuuttiz)
- Taija Tuominen, kirjailija
- Veli Valpola (ent. Wahlroos), tohtori, dosentti
- Veikko Vehnämäki, kauppaneuvos
- Ivar Wallenius, teologi, kirkkoherra
- Juho Wuolijoki, valtiopäivämies
- Sulo Wuolijoki, poliitikko
- Wäinö Wuolijoki, poliitikko
Vaakuna
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hauhon vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1951.[20]
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
|
|
|
Tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hauhon alueella puhutun kielen perustana on perihämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Perihämäläinen murrealue on hämäläismurteiden keskeisin alue. Perihämäläisellä murteella on 19 tyypillistä hämäläistä murrepiirrettä.[21]
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hauhon pitäjäruokia ovat 1980-luvulta alkaen olleet kaljavellin tapainen sahtikeitto sekä pepsakka eli uunissa kypsennetty puolukka-ruispuuro.[22]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ Weberin pisteet vuodesta 1985 alkaen Paikkatietoikkuna. Viitattu 16.12.2022.
- ↑ Pekka Lähteenmäki: Kartanon herra olet sinä Talouselämä. 9.12.2010. Viitattu 30.5.2024.
- ↑ a b Wuolteen kartano sai aatelissukuisen omistajan, joka haluaa laittaa paikkaa pikkuhiljaa parempaan kuntoon Hämeen Sanomat. 12.7.2018. Viitattu 3.4.2024.
- ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 280–286. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
- ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 280–286. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
- ↑ Eric Gustaf Ehrström: Hämeen sydänmailla : matkapäiväkirja 1811, s. 11, 30, 35, 36, 38. Suomentanut Maija Hirvonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-792-6
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
- ↑ Hauhon muistojulkaisu, kertomus Hauhon seurakunnan vaiheista, W. Palmroth, Hämeenlinna 1929, Arvi Karisto Oy Kirjapaino.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 3. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ Y Koskimies: Hauhon, Luopioisten ja Tuuloksen Historia I (s. 15)
- ↑ Hauholle haetaan uutta kunnanjohtajaa Helsingin Sanomat. 31.3.1998. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 11.8.2017.
- ↑ Hauhon kunnanjohtaja irtisanoutui Hämeen Sanomat. 15.6.2005. Hämeen Sanomat Oy (Aina Group -konserni). Arkistoitu 11.8.2017. Viitattu 11.8.2017.
- ↑ a b Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 270, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
- ↑ a b Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 269, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
- ↑ Kuoleman Kentiltä. Muistojulkaisu vuoden 1918 ajoilta. Hämeenlinna: Hämeen Eteläinen Sos. Dem. Piiritoimikunta, 1924.
- ↑ Esko Rantanen: Oma kartano olla pitää Talouselämä. 25.6.2003. Viitattu 3.4.2024.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 157. Otava 1979, Helsinki.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 228. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 66. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hauho Wikimedia Commonsissa
- Aikkola
- Ajoranta
- Alvettula
- Apoo
- Eteläinen
- Hahkiala
- Hakkala
- Hankala
- Hauhontausta
- Heinäkangas
- Hyvikkälä
- Hyömäki
- Ilmoila
- Joki
- Juntula
- Kalaila
- Keso
- Kirkonkylä
- Kokkala
- Kokkila
- Kukkola
- Kyttälä
- Lautsia
- Lehdesmäki
- Lehtelä
- Matkantaka
- Miehoila
- Mustila
- Okerla
- Pappila
- Porras
- Porsoo
- Rukkoila
- Saha
- Sappee
- Sotjala
- Torvoila
- Tuittula
- Tuulimylly
- Uusikylä
- Vihavuosi
- Villantila
- Vitsiälä
- Vuolijoki
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
