Tuomas Bryggari
| Tuomas Bryggari | |
|---|---|
 Tuomas Bryggari vuonna 1931. |
|
| Kansanedustaja | |
|
5.9.1922–21.7.1948
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. joulukuuta 1881 Jääski |
| Kuollut | 31. lokakuuta 1964 (82 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | kivityömies, piirisihteeri |
Tuomas Bryggari (myös Bryggare, 8. joulukuuta 1881 Jääski – 31. lokakuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1922–1965 ja Suomen Rakennustyöläisten Liiton puheenjohtajana 1930–1939. Työväenliikkeen jakaannuttua hän oli sosialidemokraattisen ammattiyhdistysliikkeen keskeisimpiä vaikuttajia.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jääskin Littulassa syntyneen Tuomas Bryggarin vanhemmat olivat mökkiläinen Paavo Bryggari ja Maria Himmanen. Lapsena huutolaiseksi joutunut Bryggari kävi kolme luokkaa kansakoulua, jonka jälkeen hän työskenteli paimenena ja renkinä.[1][3] Myöhemmin Bryggari oli kivityömiehenä muun muassa Rovaniemen radan, Suupohjan radan ja Jyväskylä–Pieksämäki-radan työmailla.[4]
Työväenliikkeeseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bryggari lähti työväenliikkeeseen suurlakkovuonna 1905.[5] Hän toimi muun muassa Tie- ja vesirakennustyöläisten liiton puhujana Pohjois-Suomessa ja Teuvan sosialidemokraattisen kunnallistoimikunnan puheenjohtajana.[6][7] Ensimmäisen maailmansodan käynnistyttyä Bryggari asettui kivimieheksi Helsinkiin. Hän oli Helsingin työväenyhdistyksen johtokunnan sekä Suomen Kivityöntekijäin Liiton hallituksen jäsen.[8][9] Helsingin kunnallislakon aikana elokuussa 1917 Bryggari johti kenraalikuvernöörin luona vieraillutta lakkokomitean lähetystöä.[10] Joulukuussa hänet valittiin sosialidemokraattien kiertäväksi puhujaksi Uudellemaalle.[11] Sisällissodan käynnistyttyä Bryggari kiersi punakaartin rintamajoukkojen keskuudessa raportoiden niiden toiminnasta ja mielialoista pääesikunnalle.[12] Sodan loppuvaiheessa hän joutui valkoisten vangiksi. Vapauduttuaan Bryggari oli joulukuussa 1918 uudelleenkäynnistämässä sodan lamauttaman Suomen Ammattijärjestön (SAJ) toimintaa.[13] SAJ:n liittoneuvostoon kuulunut Bryggari toimi lyhyen aikaa myös kivityöntekijäin liiton sihteerinä, kunnes kommunistit syrjäyttivät hänet vuoden 1919 edustajakokouksessa. Vuosina 1919–1921 Bryggari työskenteli SAJ:n järjestäjänä ja luennoitsijana ja 1921–1922 sosialidemokraattien piirisihteerinä Jyväskylässä.[2][5][14]
Kansanedustajana ja ay-johtajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bryggari valittiin kansanedustajaksi vuoden 1922 vaaleissa. Vuonna 1930 hänestä tuli sosiaalidemokraattien perustaman Suomen Rakennustyöläisten Liiton ensimmäinen puheenjohtaja. Bryggari oli merkittävä hahmo myös sosiaalidemokraattien eroamisessa kommunistien valtaamasta SAJ:stä ja uuden keskusjärjestön Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) perustamisessa. Kommunistien kasvatettua vaikutusvaltaansa rakennustyöläisten liitossa Byrggari syrjäytettiin puheenjohtajan pallilta vuonna 1939. Jatkosodan lopussa Bryggari kuului niin sanottuun rauhanoppositioon.[2] Hän vastusti myös heinäkuussa 1944 säädettyä lakimuutosta, joka mahdollisti sotilaskarkureiden kuolemantuomiot.[15] Sodan jälkeen Bryggari kuului sosialidemokraattien vasemmistosiipeen, joka kannatti yhteistyötä SKDL:n kanssa. Eduskuntatyössään Bryggari keskittyi erityisesti työterveyden ja työturvallisuuden edistämiseen. Hänen eduskunta-aloitteellaan oli keskeinen rooli muun muassa Työterveyslaitoksen perustamiseen.[2] Bryggari istui eduskunnassa kaikkiaan 30 valtiopäivät vuoteen 1948 saakka.[16] Lisäksi hän toimi kuudesti presidentin valitsijamiehenä vuosina 1925, 1931, 1937, 1940, 1943 ja 1950.[3]
Eduskunnan jätettyään Bryggari työskenteli Valtion Sähköpajan tarkastajana vuosina 1948-1951.[2] Vuonna 1961 Bryggari erosi rakennustyöläisten liitosta, koska se oli hänen mukaansa muuttunut SKP:n käsikassaraksi. Bryggari ei muun muassa hyväksynyt työehtosopimusten voimassaollessa käytyjä istumalakkoja, jonka lisäksi hän syytti liittoa sosialidemokraattisen Yleis- ja erikoisalojen ammattiliiton jäseniin kohdistuneesta työmaaterrorista.[17] Ennen kuolemaansa Bryggari ehti vielä toimimaan vuonna 1962 perustetun Kansaneläkkeensaajien Keskusliiton ensimmäisenä puheenj9ohtajana.[18] Bryggari kuoli Helsingissä 82-vuotiaana marraskuussa 1964. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[19]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomas Bryggarin ensimmäinen puoliso oli Valkealassa syntynyt Lempi Maria Bergman (1887-1926), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908. Pariskunnalla oli kaksi tytärtä. Vuonna 1938 Bryggari meni naimisiin Hämeenlinnasta kotoisin olleen Ida Vilhelmiina Lumivuokon (os. Nieminen, 1888-1962) kanssa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli J. H. Lumivuokko.[2][20][21]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tuomas Bryggari Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 13.9.2008.
- ↑ a b c d e f Helin, Jyrki: Bryggari, Tuomas (1881–1964) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.11.2023.
- ↑ a b Patrikainen, Seppo; Joensuu, Miikka: Se olkoon vapauden työ : Vaasan läänin itäisen vaalipiirin sosialidemokraattinen piirijärjestö ja SDP:n Keski-Suomen piiri 1906–2006, s. 437. Jyväskylä: SDP:n Keski-Suomen piiri, 2007. ISBN 978-952-92258-6-6
- ↑ 50-vuotias. Työn Voima, 8.12.1931, nro 284, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ a b ”Sosialidemokraattiset kansanedustajat heinäk. 1 ja 3 p:nä 1922 valitussa eduskunnassa”, Työväen kalenteri 1923, s. 101. Helsinki: Suomen sosialidemokraattinen puoluetoimikunta, 1922. Kansalliskirjasto.
- ↑ Tie- ja vesirakennustyöläisten puhuja. Kansan Tahto, 10.12.1908, nro 286, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Järjestö-ilmoituksia : Teuvan Sos.-dem. Kunnallistoimikunta. Vapaa Sana, 21.4.1911, nro 45, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Helsingin työväenyhdistyksen kokouksessa. Työmies, 25.11.1916, nro 319, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Kivityöntekijäin liittokokous. Työmies, 1.4.1917, nro 88, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Tanner, Väinö: Kuinka se oikein tapahtui : vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen, s. 116-117. (3. painos) Helsinki: Tammi, 1957.
- ↑ Uudenmaan sos.-dem. vaalipiiritoimikunta. Työmies, 11.12.1917, nro 329, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ ”Tiitus” [Ilmari Kivinen]: Päivän pakinaa : Kirjeitä, jotka eivät tulleet perille. Helsingin Sanomat, 22.5.1918, nro 60, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Ammattijärjestön toiminnan elvyttäminen. Suomen Sosialidemokraatti, 19.12.1918, nro 63, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ S. Ammattijärjestön valtuuston kokous. Savon Kansa, 23.8.1919, nro 81, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Hämäläinen, Unto: Verellä kirjoitettu laki (vain tilaajille) 4.11.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ 1947 års riksdag högtidligen avslutad. Hufvudstadsbladet, 15.7.1948, nro 187, s. 1, 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Bryggari eronnut rakennusliitosta. Helsingin Sanomat, 11.6.1961, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Kangas, Lasse: Eläkeläiset ja puoluetoiminta 9.3.2012. Keskisuomalainen. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Tuomas Bryggarin kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 3.11.1964, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Lempi Maria Bryggarin kuolinilmoitus. Työn Voima, 29.10.1926, nro 245, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Siviilirekisteri ja seurakunnat. Suomen Sosialidemokraatti, 21.6.1938, nro 165, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
