Janakkalan Vähikkälässä syntyneen Otto Marttilan vanhemmat olivat torppari Juho Marttila (1837-1920) ja Lopista kotoisin ollut Matilda Mustinsuo (1844-1920).[1] Marttila viljeli kotitilaansa aluksi torpparina ja vuodesta 1914 lähtien itsenäisenä pienviljelijänä. Kansakoulun käytyään hän oli mukana raittius- ja nuorisoseuraliikkeissä ja opiskeli Etelä-Hämeen kansanopistossa. Vuonna 1905 Vähikkälän työväenyhdistykseen liittynyt Marttila toimi myöhemmin yhdistyksen puheenjohtajana, vaikutti kunnalliselämässä ja oli paikallisten torpparien edustajana Tampereella pidetyssä vuoden 1908 torpparikokouksessa.[2][3] Keväällä 1911 Marttila nousi varasijalta eduskuntaan tehtävänsä jättäneen Kustaa Kopilan tilalle. Hän uusi paikkansa kaksissa seuraavissa vaaleissa.[1]
Sisällissodan aikana Marttila oli Janakkalan punaisten nokkamiehiä. Hän liittyi Vähikkälän punakaartiin ja oli punaisten valitseman kunnallislautakunnan jäsen sekä vallankumousoikeuden, tutkijalautakunnan ja järjestyslautakunnan puheenjohtaja.[4] Sodan alkupäivinä Marttila kävi Helsingissä kysymässä neuvoa kunnallishallinnon järjestämisestä. Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner antoi vain ohjeen käyttää ensisijaisesti järkeä, minkä seurauksena Janakkalan porvareitakin päätettiin ottaa lautakuntien jäseniksi. Punaisten hallinto oli sodan ajan maltillista ja pitäjä säästyi miltei kokonaan punaiselta terrorilta. Marttilan johtama vallankumousoikeus kokoontui vain muutaman kerran käsittelemään viinankeittojuttuja.[5]Saksalaisten vallattua Janakkalan Marttila vangittiin toukokuun alussa kotoaan ja vietiin Hämeenlinnan vankileirille. Hän sai valtiorikosoikeudelta 12 vuoden kuritushuonetuomion maan- ja valtiopetoksesta, mutta armahdettiin jo 1919.[4]
Valtakunnallisena vaikuttajana ja kunnallismiehenä
Marttila valittiin jälleen eduskuntaan vuoden 1922 vaaleissa. Kolmannen kerran hänestä tuli kansanedustaja keväällä 1929, kun Olga Leinonen joutui luopumaan paikastaan. Marttila oli kansanedustajana vielä 1933-1939. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1937, 1940, 1943 ja 1950. Lisäksi Marttila oli muun muassa Maalaiskuntien Liiton hallituksen jäsen sekä Pienviljelijäin Liiton liittovaltuuston puheenjohtaja.[1] Hän toimi myös Hämeen Kansan vakituisena avustajana.[6]
Kotipitäjässään Mattila oli merkittävä kunnallismies, joka nautti arvostusta yli puoluerajojen.[7] Hän oli Janakkalan kunnanvaltuuston jäsen vuodesta 1922 lähtien ja toimi kunnallislautakunnan puheenjohtajana.[8] Marttila kuului muun muassa Janakkalan Osuuskaupan johtokuntaan.[2] Vuonna 1941 hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi.[1] Marttila tunnettiin innokkaana kotiseutumiehenä. Vuonna 1949 Marttila oli perustamassa Janakkala-Seuraa, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi hänet valittiin.[7]Sokslammin rannalla sijainnut Marttilan tila esiintyi usein Pienviljelijä-lehden palstoilla ja sitä esiteltiin myös vierailijoille.[9]
Otto Marttilan puoliso oli Matilda Mattila (1884-1971), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1906. Pariskunnalle syntyi kolme lasta.[4] Heidän poikansa oli kunnallismies Esko Marttila (1910-1971), joka toimi muun muassa Janakkala-Seuran puheenjohtajana.[7]
↑Kerkkonen, Veikko et.al.: Janakkalan historia, s. 355. Janakkala: Janakkalan kunta, 1976. ISBN 951-99089-1-9
↑Suomen sanomalehdistön vuosikirja 1932, s. 59–60. Helsinki: Suomen Sanomalehtimiesten Liitto, 1931. Kansalliskirjasto.
↑ abcSillantie, Tapio J.: ”Kotiseutuyhdistystoimintaa Janakkalassa 1915–1979”, Janakkala ennen ja nyt XXVIII 1979, s. 3, 6. Janakkala: Janakkala-Seura, 1979. ISSN 0356-3561 Teoksen verkkoversio (PDF).
↑Otto Marttila 50-vuotias. Suomen Sosialidemokraatti, 31.12.1929, nro 354, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.10.2024.
↑”U. V. K.”: Retkeilymuistelmia. Pienviljelijä, 1935, nro 9, s. 250. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.10.2024.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto Marttila Wikimedia Commonsissa
