Ekojoki
| Ekojoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Sastamala |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Ekojoen valuma−alue (35.137) |
| Pinta-ala | 51,85 km² [1] |
| Järvisyys | 3,74 % [1] |
| Pääuoman pituus | 17,9 km [2] |
| Pääuoman osuudet | Ekojoki ←Harjastenoja ←Lamminoja ←Ekojärvenholvi ←Ekojärvenkanava |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Ekojärvi |
| Laskupaikka | Rautavesi, Eko |
| Esteet | patoja, vesimyllyn raunioita |
| Sivu-uomat | Korvalamminoja, Varrenlammin oja, Korvenoja, Ojajärvenoja, Kotojärven oja |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 109,2 m [3] |
| Laskukorkeus | 57,5 m [3] |
| Korkeusero | 51,7 km |
| Pituus | 14,9 km [2] |
| Kaltevuus | 3,47 m/km |
| Suurin virtaama | 3,9 m³/s (HQ) [4] |
| Keskivirtaama | 0,4 m³/s (MQ) [4] |
| Pienin virtaama | 0,08 m³/s (NQ) [4] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Ekojoki on Pirkanmaalla Sastamalan Stormissa sijaitseva 15 kilometriä pitkä joki, joka laskee Rautaveteen.[3]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ekojoki alkaa Ekojärvestä, vaikka uoman eri osilla on muitakin nimiä. Ekojärveä laskettiin vuonna 1875 talkoovoimin kaivamalla laskuojaa aikaisempaa syvemmäksi yli kolmen kilometrin matkalta. Laskuojan alkupää sijaitsee yhdystien 12987 sillan kohdalla. Hankkeen erikoisuus on maan alle piilotettu holvattu kanavan osa, joka on edelleen käytössä. Kanava on noin 800 metriä pitkä, kolme metriä leveä ja korkea [5]. Normaalisti kanavassa on noin metrin verran vettä.[4] Kanava päättyy Nurmiahteella ennen pientä peltoa.[3][6][5]
Pellon jälkeen oja virtaa Kässänvuoren länsipuolelta Puntonluhdan ja Luhdansuon läpi Lamminaukeelle. Joessa on tällä välillä kaksi perattua koskiosuutta ja ennen peltoja on uomassa kahdessa kohtaa kivistä rakennettut padot. Ne toimittavat vettä joen viereisille vesialtaille. Joki seuraa pellon reunaa, jossa on heti alussa lyhyt koskiosuus, ja sitten se virtaa Lamminojana pellon syvintä kohtaa länteen päin. Lamminaukeen jälkeen joki alittaa Ekojärven ja Kaltsilan välisen tien ja kohtaa Kotojärveltä tulevan laskuojan. Tien toisen sillan jälkeen joki painuu luontaiseen jokilaaksoon, joka jatkuu Uusikylään asti. Joki alittaa Uusikylässä Kolimäelle johtavan tien. Tiipetti-vuoren jälkeen on joessa taas koskia, jossa on vesimyllyn raunio ja pieni suvanto. Uusikylästä Harjaseen on kaksi kilometriä suoraa peltoaukean ylittävää johto-ojaa. Tällä välillä siihen yhtyy vasemmalta Korvenoja ja oikealta Ojajärvenoja.[3][6]
Harjasessa joki alittaa Kaltsilasta tulevan tien ja jatkaa Kellonmaan pelloille. Pelto-oja jatkaa suoraviivaisena johto-ojana kunnes siihen yhtyy kaivosyhtiön saostusaltailta tuleva oja. Joki on täällä kalteva ja vesi virtaa nopeasti. Kosken kivet on perattu pois, joten joen virtaus on monotonista. Joki suuntaa kohti pohjoisessa sijaitsevaa Stormin kylää. Siihen yhtyy ennen kylää oikealta Varrenlammista tuleva laskuoja. Kylässä joki alittaa yhdystien 12973 ja alkaa mutkittella talojen välissä. Samalla se jyrkkenee ja muodostaa Pakarinmäen sillalta alkavan melko jyrkän kosken, joka päättyy sahamyllyn luona. Sahan jälkeen joki virtaa enää 1,5 kilometriä peltomaisemien läpi. Tällä osuudella se alittaa valtatien 12 ja sitten Ekon kautta kulkevan kylätien. Siellä siihen yhtyy vasemmalta tuleva Korvalamminoja, joka alkaa Stormin eteläpuolisesta Korvalammista. Ekojoki laskee Ekossa Rautaveden Evonlahteen.[3][6][7]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ekojoen on ekologiselta luokitukseltaan välttävässä tilassa. Itse Ekojärvi on rehevöitynyt ja siksi jokeen pääsee jo yläjuoksulla ravinteikasta vettä. Joen keski- ja alajuoksulla on ympäristössä runsaasti peltomaata, jonka hajakuormitus rehevöittää jokea lisää. Aljuoksulla on huomioitava Stormin kylä, jonka pistekuormitus rasittaa vielä joen alajuoksua. Joenuoman lähellä on toiminut Outokummun nikkelikaivos ja -rikastamo vuosina 1974–1995. Rikastamo on siirtynyt Dragon Miningin käyttöön ja siellä on rikastettu alun perin vuoden 2008 ympäristöluvan varassa Huittisten Jokisivun kultamalmia. Rikastamon ylivuotovedet ovat pilanneet Koverojan ja Korvalamminojan vedet ja ne ovat nostaneet Ekojoen nikkelipitoisuuksia kaloille haitalliselle tasolle. Tilanne on kuitenkin alkanut parantumaan. Vaikka sulfaatti- ja nikkelipitoisuudet ovat satoja mikrogrammoja litrassa vettä, mahtuvat mittausarvot päästörajojen sisälle. Ekojoen vedenlaatua mitataan Harjasen mittauspisteellä. Veden kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleen noin 82 mikrogrammaa litrassa (μg/l) vettä ja kokonaistyppipitoisuudet 1 300 μg/l. Tämä nostaa joen luokituksen erittäin rehevöityneeksi.[4]
Ekojoen uomassa on suoritettu koekalastuksia. Niissä ei ole koskaan saatu saaliiksi taimenia. Saadut kivisimput on tullut alajuoksulta ja kivennuoliaista kaikkialta. Vuonna 2023 koekalastettiin Nurmiahteella, Punton myllykoskella ja Ala-Orvon koskessa. [4]
Seudun jokien kunnostamis- ja nousuestekartoituksessa vuodelta 2007 selvisi joesta joitakin yksityiskohtia. Joen pääuoman tilasta on kommentoitu seuraavaa. Ekojärven kanava on järven puoleisesta päästä kasvanut lähes umpeen. Joen yläjuoksulla esiintyy sekä jokirapua että täplärapua. Kaikki pääuoman kosket on uomaa kunnostettaessa perattu suurista lohkareista puhtaiksi. Jokeen on rakennettu kivestä erilaisia patoja, jotka ovat etenemisesteitä vaeltaville kaloille. Niitä on vuoden 2023 kartoituksessa löytynyt yli 20. Luhdansuon rinne on niin jyrkkä, etteivät kalat selviä sen noususta. Myös Kotojärven laskuojassa on kalojen vaellusesteitä.[6][4]
Ekojoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ekojoen valuma-alue kuuluu Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Kokemäenjoen alueella (35.1) Kuloveden alueeseen (35.13). Valuma-alueen pinta-ala on 51,85 neliökilometriä (tai 52,69 km² [2]) ja sen järvisyys on 3,74 %.[8][1] Valuma-alueen pääuoma muodostuu alajuoksulla Ekojoen uomasta ja keskijuoksulla Harjastenojasta. Lamminaukeella yhtyy Harjastenojaan kaksi pienepää ojaa. Lännestä Kotojärvestä tulevan ojan valuma-alueen pinta-ala on 12,3 neliökilometriä ja idästä tulevan Lamminojan 18,9 neliökilometriä. Lamminoja muodostaa siten pääuoman keskijuoksun. Yläjuoksulla ojan nimeksi tulee Ekojärvenholvi ja Ekojärvenkanava. Kanava alkaa Ekojärvestä, joka on valuma-alueen latvajärviä. Pääuoman kokonaispituus saadaan laskemalla yhteen Paikkatietoikkunan uomaverkoston uomanpituuksia. Alajuoksulta valtatien lähellä sijaitsevalle padolle on 1,64 kilometriä, Stormin eteläpuolella Ruoppavuoren juurella sijaitsevalle suvannolle on 1,29 kilometriä lisää, tästä edelleen Lamminaukeen jokihaaraan vielä lisää 6,12 kilometriä, ja sieltä on Ekojärven luusuaan matkaa 5,81 kilometriä. Pääuoman kokonaispituus Ekojärveltä Rautaveteen on siten 14,9 kilometriä. Jos tähän lisätään Ekojärvi ja sen takana olevia isoja ojia, kasvaa kokonaispituus yli kolme kilometriä. Näin ollen pääuoma on pisimmillään yli 17,9 kilometriä. Ekojärven valuma-alueen pinta-ala on 10,3 neliökilometriä.[3][2]
Ekojärven lasku-uoman alkuosaan laskee pohjoisessa sijaitsevasta Herajärvestä sen laskuoja. Kotojärven laskuojan valuma-alueella sijaitsee viisi järveä tai lampea. Laskuojan valuma-alueen pinta-ala on 12,3 neliökilometriä [2]. Kotojärven lasku-uoma on voimakkaasti perattu ja paikoin kivipaaseilla kanavaksi rakennettu. Joitakin kanavan seinäkiviä on sortunut ojaan.[4] Kotojärveen laskee Myllyoja, joka alkaa Pitkäjärvenojana Pitkäjärvestä. Siihen yhtyy puolimatkassa Hanhijärvenoja, jonka latvaojat alkavat Suppilosuolta. Hanhijärvi on laskettu järvi, jonka luusuaan yhtyy lännestä tuleva Maalisoja. Pitkäjärven kaakkoispäähän laskee Kiimajärvenoja, jonka latvoilla sijaitsevat Kiimajärvi ja Pikku Kiimajärvi. Uusikylän jälkeen peltoaukean keskellä yhtyy Ekojokeen oikealta virtaava ja Ojajärvestä tuleva Ojajärvenoja. Ennen Stormia jokeen yhtyvän Varrenlammin oja alkaa kauempana Järvenpään kylän pelloilta. Pääuoman alin sivuoja on Korvalamminoja, joka yhtyy jokeen Ekon ja Stormin välissä. Korvalammi on matala lampi Stormin eteläpuolella.[3][8]
Valuma-alueen historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ekojoen suistomaan lähellä aivan joenrannan tuntumassa sijaitsee kivkaudella käytössä ollut asuinpaikka, joka on paljastunut tutkijoille maaperän kvartsi-iskoksita.[7] Kalmbergin kartaston karttalehdeltä 1850-luvulta saa ylimalkaisen kuvan vesistöalueen tilasta. Ekojärven kuivatushanke ei ollut vielä toteutunut. Hanke onkin suurin vesistöalueeseen kohdistunut tapahtuma. Ekojärven ympäristön asutus muodostui muutamasta torpasta. Kuivatushankkeeseen otettiin mukaan myös Ekojärven pohjoispuolella sijainneet Ojajärvi ja Paskolampi. Ojajärven pohjoispuolelta tuli Vesilahdelta tie Stormin kautta Tyrväälle. Muualla kuljettiin lähinnä talojen välisiä kärrypolkuja pitkin. Vaikka Ekojoessa oli koskia, ei karttaan ole merkitty vesimyllyjä.[9] Kuivatuskanavaan sisältyi noin 800 metriä pitkä kivipaaseilla tuettu ja katettu Ekojärvenholviksi kutsuttu maan alle piilotettu tunneli. Sen päällä on kurkistusaukkoja säännöllisin välein. Aukot on huonosti suojattuja ja katsoja voi pudota tunneliin.[5]
Vesistöalueen asukkaita on puhutellut voimakkaasti Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla käynnissä olleet järvenlaskuhankkeet ja soiden raivaaminen viljelykäyttöön. Eräs paikallisista kohteista oli Hanhijärvi, jonka järvenlaskuun oli paneuduttu maakuntatasolla ainakin vuosina 1841, 1846 ja 1848. Milloin varsinainen järvenlasku toteutui, sitä ei tässä tunneta. Vuonna 1930 käsiteltiin vielä Hanhijärven vesijättömaan kuivattamista. Myös viereisen Pitkäjärven järvenlaskua on käsitelty vuonna 1898, mutta asia ei ehkä edennyt sen pidemmälle. Ekojärven, Ojajärven ja Paskolammin järvenlaskua valmistelemaan järjestettiin noin 1865 katselmus, jossa toimenpiteen järjestelyjä käsiteltiin. Asia ei kuitenkaan edennyt toteutukseen asti. Asiaa käsiteltiin myöhemmin uudestaan ja vuonna 1873 siitä saatiin toteuttamispäätös.[10] Sen sijaan Lamminaukeenjärvi ja Puntonluhta, jotka sijaitsivat Ekojoen latvauomassa ja jotka oli merkitty 1850-luvun karttoihin suomaiksi [9], ovat jo silloin olleet kuivatettuja järviä. Myös Paskolammi on nykyään kuivattu suomaaksi.[11]
Jokiuoman perkaaminen ja paikoitellen suoristaminen liittynee tukinuittoon, jota on harrastettu myös Ekojoessa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d e Ekojoen valuma-alue Paikkatietoikkuna. Maanmittauslaitos. Viitattu 5.2.2025.
- ↑ a b c d e f g h Ekojoki, Eko (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.2.2025.
- ↑ a b c d e f g h i Ekojoen kalataloudellisen kunnostuksen yleisselvitys vuonna 2023 (PDF) (s. 3–4, 7–9,) kokemaenjoki.fi. 12.04.2024. Helsinki: Eurofins Ahma Oy. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ a b c Punkari, Yrjö: Ekojärvi, 2012
- ↑ a b c d Rajala, Joonas & Halonen, Juha: Äetsän- ja Vammalanseudun virtavesien vaelluseste- ja kunnostusmahdollisuusselvitys (PDF) (s. 26–27, 37) kokemaenjoki.fi. 2007. Sastamala: Suomen Vesistöpalvelu Osk. Viitattu 5.2.2025.
- ↑ a b Jussila, Timo & Bilund, Antti & Sepänmaa, Timo & Helminen, Mikko: Sastamala, Stormi: Osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi (PDF) (s. 3, 15–17) mikroliitti.fi. 2012. Mikroliitti Oy & Sastamalan kaupunki. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ a b Ekojoen valuma-alue (35.137) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.2.2025.
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: R III : List 9, suoraan: kartalle, 1855-56
- ↑ Turun maakunta-arkisto: järven kuivatus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Maaperäkartta: Lehti 2121 10, 2004, Geologian Tutkimuskeskus