Harjunpäänjoen valuma-alue

Harjunpäänjoen valuma-alue (2. jakovaihe: 35.14)
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Satakunta
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue	Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
1. jakovaihe	Kokemäenjoen alue (35.1)
2. jakovaihe	Harjunpäänjoen valuma−a (35.14)
Vesistöjako	Kaasmarkun alue (35.141), Kullaan alue (35.142), Joutsijärven alue (35.143), Pyhäjärven alue (35.144), Tyvijoen valuma-alue (35.145), Jylhäjoen valuma-alue (35.146), Juupajoen valuma-alue (35.147), Kovelinojan valuma−alue (35.148).
Laskujoki	Harjunpäänjoki
Pääuoma	←Kaasmarkunjoki ←Kullaanjoki ←Joutsijoki ←Joutsijärvi ←Jylhäjoki ←Liesoja
Laskupaikka	Kokemäenjoki
Koordinaatit	61°29′N, 21°52′E
Mittaustietoja
Valuma-alue	506,3 km²
Järvisyys	4,7 %
Alueen pituus	30 km
Alueen leveys	30 km
Pääuoma	50 km
Suurin virtaama	44 m³/s (HQ)
Keskiylivirtaama	26,6 m³/s (MHQ)
Keskivirtaama	4,7 m³/s (MQ)
Keskialivirtaama	0,63 m³/s (MNQ)
Pienin virtaama	0 m³/s (NQ)
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Harjunpäänjoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 35.14) on Kokemäenjoen vesistössä (35) sijaitseva toisen jakovaiheen valuma-alue. Sen laskujoki on Harjunpäänjoki, joka yhtyy Kokemäenjoen vesistön pääuomaan Kokemäenjokeen Porin Lauttakylässä. Kokemäenjoki kuuluu yhtymäkohdassa Kokemäenjoen alaosan alueen (35.11) Porin alueeseen (35.111).

Valuma-alueen kuvaus

Vesistöalueen sijainti

Vesistöalue alkaa Ulvilan itäosista ja päättyy Ulvilan ja Porin taajama-alueelle. Valuma-alue sijaitsee Satakunnassa Porin ja Ulvilan kuntien alueella. Valuma-alue on 30 kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 506,30 neliökilometriä (tai 513,71 km² ) ja järvisyys 4,70 %. Harjunpäänjoen valuma-alue sijaitsee Kokemäenjoen alueen (35.1) pohjoisreunassa. Sitä reunustaa lounaassa Kokemäenjoen alaosan alue (35.11) ja etelässä Kokemäenjoen yläosan alue (35.12), ja vedenjakajan takana sijaitsevat idässä Kauvatsanjoen valuma-alue (35.15), pohjoisessa Karvianjoen vesistö (36) ja luoteessa Kellahdenojan valuma-alue (83.046).

Pääuoman kulku ja sen pituus

Harjunpäänjoen uoma muodostaa selvästi valuma-alueen pääuoman alajuoksun osuuden. Pääuomaksi tulisi määritelmän mukaan valita se jokihaara, jossa virtaa eniten vettä. Jos virtaamatietoja ei ole käytettävissä, voidaan niiden sijasta käyttää samalla seudulla sijaitsevien jokihaarojen valuma-aluetietoja. Harjunpäänjoen valuma-alueen pinta-ala on noin 506 neliökilometriä (km²). Jokeen yhtyy Kaasmarkussa Osonojan sivu-uoma, jonka valuma-alueen pinta-ala on 56 km². Koska yläjuoksun Kaasmarkunjoen valuma-aluetta on jäljellä 403 km², valitaan Kaasmarkunjoki pääuomaan. Tällä tavoin edeten voidaan seuraavat jokihaarat määrittää sivu-uomiksi (valuma-alue suluissa): Juupajoki (86 km²), Levaoja (24 km²) ja Pyhäjärvenjoki (222 km²), kun viimeisessä on toisen jokihaaran Kullaanjoen valuma-alue (155 km²). Yläjuoksulla jokea kutsutaan Joutsijoeksi. Siellä sijaitsee sivu-uoma Kissainoja (21 km²), kun Joutsijoki on 124 km². Joutsijoki alkaa Joutsijärvestä, joka on bifurkaatiojärvi. Järvestä länteen johtava kanava Palusjärveen kuuluu Pyhäjärvenjoen vesistöalueeseen, mutta tämä haara on sivu-uoman asemassa. Joutsijärveen (115 km²) laskee vain kaksi varteenotettava lasku-uomaa: Ahmauksenoja (29 km²) ja Jylhäjoki (47 km²). Näistä Jylhänjoen valuma-alue on suurempi ja se otetaan pääuomaan. Jylhäjoen keskijuoksulla on vesistöviranomainen määrittänyt joen päähaaroiksi ojan (16 km²) Saarijärvestä ja Liesojan (21 km²) etelän suunnalta. Tämän mukaan Liesoja sisällytetään pääuomaan. Liesojan latvahaaroja ei tässä verrata, mutta eräs niistä on nimeltään Kankilamminoja.

Pääuoman pituus Joutsijärvestä Kokemäenjokeen on vesistöviranomaisen julkaisemien eri uomien yhteispituus on 33,3 kilometriä. Joutsijärven ylitys Jylhäjoelle lisää pääuomaa 38,0 kilometriin, ja kun Jylhäjoen pituus ja sen sivu-uoman Liesojan pituus, vesistöviranomaisen määrittämään päätepisteeseen asti, lisäävät pääuomaa vielä 8,5 kilometriä. Pääuoman pituus on tähän asti 46,5 kilometriä. Siihen voidaan lisätä edellä mainittuun päätepisteeseen laskevan ja Kankilammista alkavan Kankilamminojan pituus, joka kasvattaa pääuomaa 3,2 kilometriä. Lisäämällä tämän viimeisen ojan pituus mukaan, tulee pääuomasta 49,7 kilometriä eli noin 50 kilometriä pitkä.

Kokemäenjoen ja Joutsijärven välisen joen eri osuuksilla on eri nimet. Ne ovat alajuoksulta yläjuoksulle päin lueteltuna Harjunpäänjoki, Kaasmarkunjoki, Kullaanjoki ja Joutsijoki. Jokien nimeämisen perusteet vaihtelevat eri joilla, mutta täällä nimi tuntuu tarkoittavan sitä lähikohdetta, jossa joki virtaa. Silloin Harjunpäänjoen osuus tarkoittaisi osuutta Kokemäenjoesta Harjunpään ohi yläjuoksulle päin. Karttoihin on joen nimi Kaasmarkunjoki kirjoitettu kartoissa uoman viereen jo ennen Kaasmarkkua ja seuraavan osuuden nimi Kullaanjoki vasta Leineperin yläpuolella, joten Kullaanjoki virtaa Leineperin ja Kullaan välissä. Kullaan Kankaan kohdalla lukee jo Joutsijoki, joka on sen nimi ainakin Joutsijärvestä Kankaaseen asti.

Vesistöalueen jako

Harjunpäänjoen valuma-alueen kolmannen jakovaiheen vesistöalueita ovat seuraavat kahdeksan aluetta tai valuma-aluetta. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen alajuoksulta luetellussa järjestyksessä. Pääuomaan eli vesistöreittiin kuuluvat vesistöalueiden nimet on lihavoitu :

• Kaasmarkun alue (35.141)

• Kovelinojan valuma−alue (35.148)
• Juupajoen valuma-alue (35.147)
• Kullaan alue (35.142)

• Pyhäjärven alue (35.144)

• Tyvijoen valuma-alue (35.145)

• Joutsijärven alue (35.143)

• Jylhäjoen valuma-alue (35.146)

Patoja

Jokea on perattu 10 kilometrin matkalta ja alajuoksun pääuomassa on yhdeksän patoa, joilla säännöstellään veden virtausta ja vedenpinnan korkeutta. Harjunpään Kaalimaassa on joessa pohjapato, joka nostaa vedenpintaa paikalliselle uimarannalle sopivalle korkeudelle. Seuraava pohjapato sijaitsee 700 metriä ylempänä Jokipolvessa. Kaasmarkun Kirkkosillan yläpuolella sijaitsee pohjapato, johon on muodostunut leveä yläpuolinen suvanto. Kaasmarkun yläpuolella Solassa on Solankosken partaalla säännöstelypato, jonka yläpuolelle on muodostunut suvantomainen vesiallas. Leineperin Myllykoskessa on joen rinnakkaisissa uomissa pohjapadot ja ylempänä Pajakoskessa sijaitsee säännöstelypato, jonka yläpuolelle muodostuu Leineperin ruukin patolampi. Juupajoensuun yläpuolella sijaitsee Nokin säännöstelypato, joka on rakennettu jokisaaren kumpaankin uomaan. Kullaan Kankaan alapuolella ja valtatien 11 yläpuolella toimii museon vieressä Kuusiston säännöstelypato. Kullaan Koskella sijaitsee Sippolankosken pohjapato. Myös ylempiänä Äijänkoskessa ja Sahankoskessa on säännöstelypadot. Äijäkosken vanhassa myllypadossa on yksi juoksutusaukko. Sahankosken pato on puolimetrinen muurimainen pohjapato, jonka yläpuolelle on muodostunut Sahalahti. Tammen padolla säännöstellään Joutsijärven vedenpintaa, jotta Porin kaupungilla olisi riittävästi raakavettä käytössään. Tammen padon vedenjuoksutus tulee olla välillä 0,15–4,0 kuutiometriä sekunnissa.

Joen sivu-uomissa on myös patoja. Pyhäjärvenjoen uomaan on irokivistä rakennettu pohjapato, joka sijaitsee valtatien 11 pohjoispuolella. Myös Pyhäjärveen laskevassa Palusjoessa on sen niskalla pohjapato, jolla säännöstellään Palusjärven vedenpinnan korkeutta. Pohjapadot liittyvät Porin kaupungin tarpeeseen tuottaa seudulla raakavettä. Palusjärveen Joutsijärven Tuurujärvestä on kanava, jonka Tuurujärven puoleisessa päässä on pohjapato Joutsijärven vedenpinnan säännöstelemiseksi.

Hydrologiaa

Harjunpäänjoen keskivirtaama (MQ) on 4,5 kuutiometriä sekunnissa (tai 4,7 m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) 26,6 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,63 m³/s. Virtaamat voivat kuitenkin vaihdella arvojen 0 m³/s (NQ) ja 44 m³/s (HQ) väliillä. Harjunpäänjoki kuuluu keskisuuriin kangasmaiden jokiin, jonka ekologinen tila on hyvä. Hydrologis-morfologiselta tilaltaan se on luokiteltu tyydyttäväksi. Joen varressa ei ole enää teollisuutta ja pääasiallinen kuormitus tulee maa- ja metsätalouden haja-kuormituksena. Hajakuormitus on on ajoittain melko suurta. Joen vesi on humusväritteistä ja varsinkin alajuoksulla peltomaan eroosiosta johten sameaa. Veden happipitoisuus säilyy ympäri vuoden hyvänä tai kohtalaisena ja on parempi alajuoksulla kuin yläjuoksulla. Peltoalueiden alunamaat voidan toisinaan happamoittaa veden vaarallisesti.

Luontoarvoja ja joen kalakanta

Harjunpäänjoki on ainoa Kokemäenjoen merkittävistä sivujoista, joka sijaitsee Kokemäenjoen alimman vesivoimalaitoksen alapuolella ja joka siksi on merestä nousevien kalojen luontainen lisääntymisvesistö. Varsinais-Suomen TE-keskus onkin määritellyt sen 18. kesäkuuta 2003 kalastuslain 119 §:n mukaiseksi lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Tämä päätös merkitsee myös sitä, ettei Harjunpäänjoen koski- ja virtapaikoissa voi harjoittaa kalastuslain 8 §:n mukaisesti onkimista, pilkkimistä tai viehekalastusta. Harjunpäänjoki on tämän vuoksi Kokemäenjoen alueen (35.1) tärkein ja ensisijainen kalataloudellinen kunnostuskohde. Virtapaikkojen kunnostus ja lisääntymisalueiden laajentaminen, lisääntymisolosuhteiden parantaminen ja nousuesteiden raivaaminen ovat olleet suunniteltuja toimenpiteitä. Meritaimen lisääntyi jo nyt joessa, mutta sen nouseminen pysähtyi joen puoliväliin. Joen kunnostustoimenpiteitä on toteutettu vuodesta 2010 lähtien. Vuodesta 2022 vaelluskalat ovat päässeet nousemaan uusia kalateitä myöten Solakosken ja Leineperin patojen ohi niiden yläpuolelle.

Aiemmissa tutkimuksissa on seurattu erityisesti meritaimenen ja rapujen menestymistä. Vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa koekalastettiin Holminkoskessa, Tehtaankoskissa, Leineperinkoskessa, Sippolankoskessa ja Paattikoskessa. Vuodesta 2011 alkaen on joen eri osuuksilla koekalastettu lähes vuosittain. Saaliiksi on saatu ahventa, haukea, kivennuoliaista, kivisimppua, madetta, meritaimenta ja töröä. Joella kalastavien ilmoituksissa korostuvat yleensä hauen, ahvenen, särjen, salakan, ankeriaan, mateen ja nahkiaisen saaliit. Nahkiaisten saaliit joessa ovat romahtaneet jo aikaisemmin. Vesistöalueen järvissä saaliit muodostuivat hauesta, ahvenesta, särjestä, lahnasta, siiasta, mateesta ja sulkavasta. Harjunpäänjoen rapukanta on aina ollut hyvä (noin 5 000 rapua vuodessa). Sen yksilömäärät romahtivat vuonna 2004, kun täpläravun mukana tullut rapurutto heikensi alkuperäisen jokirapukannan.

Vesistöalueen rakenne

Pääuoman sivu-uomia

Harjunpäänjoella on pääasiassa vain pieniä sivu-uomia, vaikka Pyhäjärvenjoen valuma-alue muodostaa lähes puolet Harjunpäänjoen valuma-alueesta. Sivu-uomat esiintyvät taulukossa alajuoksulta alkaen peräkkäisessä järjestyksessä. Taulukossa esitetään sivu-uomien tietoja, joiden lähteet on ilmoitettu taulukon alla. Kunkin sivu-uoman lähteet on yksilöity kunkin sivu-uoman kohdalla erikseen taulukon oikeaan sarakkeeseen. Virtavesien pituus on mitattu Karttapaikan ja Paikkatietoikkunan verkkopalveluissa ja se on pituuden karkea likiarvio. Osa pituusarvoista ovat kuitenkin vesistöviranomaisen ilmoittamaa tarkempaa arviota. Taulukon lihavoitu nimi viittaa pääuoman yläosan osuuteen.

Sivu-uoman nimi	Joen kohta	Etäisyys suistosta (km)	Pituus (km)	Virtaama (MQ m³/s)	Valuma- alue (km²)	Lähteet
Harjunpäänjoki yhtyy Kokemäenjokeen Porin kaupunkialueella.
Haukioja	Rankhuhta	9	5			2,2,4,4,–,–
oja	Kortemaa	10	4		4	2,2,3,4,–,3
Kovelinoja	Suolisto	12	16		57	2,2,4,4,–,3
oja	Fatipori	14	3			2,2,4,2,–,–
Rottinkioja	Leineperi	18	3			2,2,4,2,–,–
Juupajoki	Leineperi	23	23		88	1,2,4,1,–,1
Levaoja	Levanpelto	24	15		24	2,2,4,4,–,3
Pyhäjärvenjoki	Levanpelto	25	29		222	1,2,4,4,–,1
Kissainoja	Kangas, Kullaa	27	8		21	2,2,4,4,–,3
Ahmauksenoja	Joutsijärvi	36	13		29	2,2,4,2,–,3
Rekitaipaleenoja	Joutsijärvi	36	3			2,2,4,2,–,–
Trumetarinoja	Joutsijärvi	38	5			2,2,4,2,–,–
oja Pitkäsuolta	Joutsijärvi	38	3			2,2,4,2,–,–
Käkioja	Jylhäjoki	43	3			2,2,4,2,–,–
Jylhäjoki	Liesoja	42	7		16	2,2,4,2,–,3
(pääuoman latvauoma)	Liesoja & Kankilamminoja	–	8		21	–,2,–,3,–,3

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu Karttapaikan verkkopalvelusta , 3 = katsottu Paikkatietoikkunsta , 4 = Paikkatietoikkunan ja Karttapaikan tietoja yhdistäen.

Muita virtavesiä

Joutsijärvestä alkavan Harjunpäänjoen eri osuuksiin yhtyy varsin erikokoisia ojia, jotka on lueteltu yllä olevassa taulukossa. Eräiden ojien latvahaarat ovat erinimisiä. Esimerkiksi Haukiojan yläjuoksua kutsutaan Fransinojaksi . Juupajoen valuma-alueen laskujoki Juupajoki yhtyy Kullaanjokeen, mutta sen valuma-alueen rakenne on monipuolisempi. Juupajokeen eli Juupaojaan yhtyy lyhyt Vistinoja, mutta Pitkäjärveen laskevat yhdysoja Katinhännästä, Koirakorvenoja ja Matinoja. Pitkäjärven kaakkoispäähän laskevat Harjunsuolta alkavasta Porolanojasta ja Raasansuolta alkavasta Huhtamaanojasta yhtyvä oja. Huhtamaanojan latvaosuuksia kutustaan nimillä Plunkkarinoja, Hormistonoja ja Raasanoja. Kullanjokeen yhtyy myös Levaoja, jonka latvaosaa kutustaan Häyhiönmaanojaksi .

Kullaanjoen suurin sivu-uoma on Pyhäjärvestä alkava Pyhäjärvenjoki, jonka valuma-alueella on useita muitakin jokia ja virtavesiä. Ylempänä on Palusjärvestä Pyhäjärveen laskeva Palusjoki. Palusjokeen yhtyvät lyhyet Ahvenoja ja Alhonoja. Palusjärveen laske kaksi merkittävää jokea; kanava Tuurujärvestä ja Tyvijoki Tyvijärvestä. Muita laskuojia ovat lisäksi Mustaoja ja Kourinoja. Tyvijärveen laskee Kärrinoja ja Pahankorvenoja.

Joutsijärvi on edellisten järvien tapaan keskusjärvi monille ojille. Ne on kuitenkin jo mainittu yllä olevassa taulukossa. Kuitenkin Ahmauksenojalla on vielä latvahaarat Rajamäenoja ja Särkisuolta alkava Särkioja. Jylhäjoki alkaa Saarijärvestä. Siihen yhtyy pohjoisesta virtaava ja Käkijärvestä alkava Käkioja ja etelästä tuleva Liesoja. Saarijärveen laskee Tielammeilta alkava Tielamminoja. Liesojan latvaosuutta kutsutaan Kankilamminojaksi, joka on yhdessä Liesojan kanssa valuma-alueen pääuoman latvaosuuksia.

Järviä

Harjunpäänjoen valuma-alueella on yli 40 vähintään hehtaarin (ha) kokoista järveä tai lampea. Pinta-alaltaan suurimmat ovat Joutsijärvi (1 039 ha), Palusjärvi (512 ha) ja Pyhäjärvi (179 ha). Monet valuma-alueen järvistä ovat pieniä tai kooltaan lampia. Osa matalista järvistä on kuivatettu peltomaaksi, metsäksi tai suoksi. Tällaisia järviä ovat esimerkiksi Iso-Huilu ja Vähä-Huilu Kovelinojan valuma-alueelta, sekä Liesjärvi ja Sammaljärvi Jylhäjoen valuma-alueelta. Joidenkin järvien vedenpintaa on vain laskettu.

Joutsijärvi on säännöstelty järven luusuaan Harjunpäänjokeen rakennetun padon avulla. Järven vedenpinta on nostettu niin korkealle, että myös toinen laskuoja eli kanava samassa järvialtaassa olevan Tuurujärven Hämäläistenlahdessa saa tarpeeksi vettä. Kanava johtaa läheiseen Palusjärveen. Tällaista tilannetta, jossa vesistö haarautuu kahteen eri suuntaan, kutsutaan bifurkaatioksi ja sellaista järveä bifurkaatiojärveksi.

Harjunpäänjoen pääuomaan laskevilla lyhyillä ojilla on valuma-alueillaan järviä. Kaasmarkun lähellä on Haukioja, jonka alkulähteenä on Haukijärvi (3 ha). Kaasmarkunjokeen yhtyvän Kovelinojan valuma-alueella sijaitsee lähes kokonaan kuivatettu Ahvenjärvi. Kullaanjokeen yhtyvän Juupajoen keskijuoksulla sijaitsevat Juupajärvi (24 ha), Katinhäntä (20 ha) ja Pitkäjärvi (98 ha), joiden ekologiaan ovat järvenlaskut muuttaneet suuresti. Juupajoen lähelle yhtyy Levaoja, joka alkaa Levajärvestä (16 ha). Siihen laskee vielä Keijärven (9 ha) laskuoja. Levaojan vartta seurailee harjujakso, jossa oleviin entisiin sorakuoppiin on muodostunut pohjavesilampareita. Näistä monet ovat virkistyskäytössä . Kolmas pieni oja on Joutsijokeen yhtyvä Kissainoja, jonka valuma-alueella sijaitsevat Salmijärvi (9 ha), Pikku Salmijärvi (2 ha), Pitkäselkä (15 ha) ja Pirttijärvi (8 ha), sekä kauempana sijaitsevat Kivijärvi (7 ha), Kotajärvi (4 ha) ja Rottajärvi (1 ha). Joutsijoen yläjuoksulla sijaitsee suvantomainen Sahalahti (3 ha).

Joutsijoki alkaa suuresta Joutsijärvestä, jonka valuma-alue käsitellään alempana. Kullaan länsipuolella siihen yhtyy Pyhäjärvenjoki, jonka keskusjärviä ovat Palusjoen toisiinsa yhdistävät Palusjärvi (512 ha) ja Pyhäjärvi (179 ha) . Pyhäjärveen laskee vain Palojärvi (37 ha), mutta Palusjärveen laskee useita virtavesiä. Mustaoja laskee Palusjärveen sen pohjoispäässä ja on Ylisen Mustajärven (1 ha) ja Alisen Mustajärven (3 ha) yhteinen laskuoja. Kourinoja laskee Palusjärveen koillispäähän ja on Kourijärven (34 ha) laskuoja. Kouriojassa on nimetön lampi. Kourijärveen laskee puoli kilometriä pitkä oja Veikkojärvestä (21 ha). Samaan valuma-alueeseen kuuluu laskuojaton Pikkujärvi. Kourijärven itäosaan laskee metsäoja, joka on Osalammin (5 ha) laskuoja. Myös Rottalammi kuuluu samaan valuma-alueeseen.

Tyvijoki on 2,5 kilometriä pitkä Tyvijärven (61 ha) laskujoki, joka laskee Palusjärveen. Kärkijärvi laskee Tyvijärveen Kotokorvennevan ja Kärrinojan kautta. Kärrinojan alajuoksulle yhtyy Kortejärven ja Kärkijärven yhteinen laskuoja. Ennen Kotokorvennevaa Kärrinojaan yhtyy pieni oja Koukkulammista, joka taas laskee Alisesta Lahnajärvestä ja Haukijärvestä (45 ha). Pärehöylänoja laskee Haukijärveen pohjoisesta ja se on Valkoisenlammin (3 ha), Ahvenlammin (1 ha), Löytyn (1 ha) ja Iso-Löytyn (3 ha) laskuoja. Pärehöylänojaan yhtyy Pienen Haukijärven (8 ha) laskuoja. Metruusinoja on Iso-Lankon (160 ha) 700 metriä pitkä laskuoja, joka laskee Haukijärveen sen kaakkoisosaan. Siihen laskee suon läpi pieni Vähä-Lankko (1 ha). Iso-Lankkoon laskee itäpuolelta metsäoja, jonka yläjuoksulla ovat Kalajärvi (15 ha) ja Keidaslammi. Yksinäinen lampi on Housulammi (3 ha).

Joutsijärveen laskee suoraan lyhyitä ojia myöten ympäristön pienjärviä. Sen eteläpuolella sijaitseva Ruonajärvi (14 ha) laskee Joutsijärven Pirttilahteen. Rekitaipaleenjärvi (4 ha) laskee Rekitaipaleenojaa myöten Joutsijärven itärantaan, ja Ahvenlammi (1 ha) pohjoisrannan Sisälmystenlahteen, jonne laskee myös Kakkuri (3 ha). Ahvenlammi laskee kauempaa Joutsijärven Tuurujärveen. Ahmauksenoja on toiseksi pisin laskuoja, joka laskee Joutsijärven kaakkoisosan Ahmauksenlahteen. Sen valuma-alueelta löytyvät Kielijärvi (2 ha) ja Särkijärvi (2 ha).

Suurin Joutsijärveen laskeva joki on Jylhäjoki, joka on Saarijärven (44 ha) laskujoki. Sen alajuoksulle yhtyy pohjoisesta Käkioja, jonka lähteenä on pieni Käkijärvi. Sen sijaa Liesoja, joka yhtyy Jylhäjokeen ylempänä, on laajempi oja. Sen valuma-alueella sijaitsevat Vähä-Saarijärvi (8 ha) ja Kankilammi (2 ha). Saarijärvellä on vain yksi suurempi tulo-oja. Tielamminoja tuo vedet Tielamminnevasta, jossa molemmat Tielammit (3 ha) sijaitsevat. Lähellä sijaitseva Keksalmin (13 ha) järvi laskee myös Tielamminojaan, mutta Vähä Lutajärvi (4 ha) on laskuojaton pieni järvi.

Lähteet

• Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet, s. 31–55, 101–104, 112–114. Turku: Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, 2006. ISBN 952-5555-14-3 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 3.3.2025.

• Moisio, Heidi: Harjunpäänjoen yläosan alueen sivu-uomien virtapaikkojen kartoitus (PDF) (opinnäytetyö (2015) 2015. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 18.3.2025.

• Isomaa, Marleena: Kokemäenjoen alueen lohen ja taimenen elinympäristökartoitukset vuonna 2023 (PDF) kokemaenjoki.fi. 11.3.2024. Helsinki: Eurofins Ahma Oy. Viitattu 15.3.2025.