Sääksjärvi (Kokemäki)

Sääksjärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Satakunta‎
Koordinaatit	61°24′N, 22°24′E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Kauvatsanjoen valuma-alue‎ (35.15)
Järveen tulevat joet	Jaaranjoki
Laskujoki	Kauvatsanjoki
Järvinumero	35.152.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	49 m
Rantaviiva	82,8 km
Pinta-ala	33,18 km²
Tilavuus	0,12 km³
Keskisyvyys	3,72 m
Valuma-alue	662 km²
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Sääksjärven meteoriittikraatteri Kokemäellä

Sääksjärvi on Satakunnassa Kokemäellä entisen Kauvatsan kunnan alueella oleva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Sääksjärven alueeseen. Järven synnytti kambrisella maailmankaudella maahan syöksynyt meteoriitti. Kallioperän rapautuminen ja jääkausien tasoittavan työn takia kraatterin maanpäälliset jäljet ovat hävinneet näkymättömiin. Järvelle on tyypillistä matalat kivikkoiset ja kaislikkoiset rannat, pienet saaret ja kivikot ja lahdelmat. Järven pintaa on aikoinaan laskettu alemmaksi ja nykyään sen pinnankorkeutta säännöstellään pohjapadolla.

Maantiede

Järvi laskee Kauvatsanjokea pitkin Puurijärven kautta Kokemäenjokeen, joka laskee Selkämereen Porissa. Suurin järveen laskeva joki on Jaaranjoki eli Piilijoki, joka saa vetensä Sastamalan Kiikoisjärvestä. Tätä pienempiä jokia ovat Rukajoki, Pirisjoki ja Liesioja.

Järvi on matala ja jääkauden siirtolohkareiden takia paikoin kivinen. Järven rantaviiva on rikkonainen minkä takia niemiä ja lahtia on paljon. Järvessä on paljon saaria, joista monet ovat autiot. Suurimmat saaret ovat Maasalo ja Selkäsalo, jotka ovat mökittömiä, sekä Moisionluoto, Kuurinluoto, Kivisenluoto ja Korpiluoto.

Järvi sijaitsee alueella, jossa kallio on pääasiassa gneissiä. Järven länsi-, luoteis- ja etelärannalla esiintyy myös harmaagraniittia eli tonaliittia. Rukamaalla esiintyy pieninä määrinä myös amfiboliittia, jota voi käyttää kiuaskivenä.

Virkistyskäyttö

Järveä käytetään pääasiassa virkistykseen. Alue on hyvin suosittua loma-asuntoaluetta ja järven ympärillä on satoja loma-asuntoja.

Järvellä kalastetaan runsaasti ja syksyllä myös linnustetaan. Järvestä kalastettavia kalalajeja ovat ainakin ahven, kuha, lahna ja hauki.

Järven pintaa säännöstellään järven kaakkoiskulman Sääkskosken luusuaan rakennetulla pohjapadolla. Jo 1970-luvulla järven vedenlaatu heikkeni ja järvi alkoi rehevöityä. Vuonna 2006 syksyllä pohjapadon rakentaminen pääsi alkuun ja keväällä padon toimintaa vielä säädeltiin. Lopullinen vedenpinnan korkeus on nyt 20 cm korkeampi kuin aiemmin.

Järvi on osa Kymmenen joen ja kymmenen järven melontareittiä, joka alkaa Kauvatsanjoen vesistön latvoilta ja kulkee Suodenniemen ja Jaaran kautta Sääksjärvelle ja vielä alas Puurijärvelle.

Vuonna 2010 järven länsipäähän valmistui Korkeaojan kyläyhdistyksen ideoima lyhyt 14 km melontareitti, jonka varrella on viisi nuotiopaikkaa. Kolmessa pysähdyspaikassa on laavut yöpymistä varten.

Järven kaakkoiskulmassa Kauvatsanjoen luusuan tuntumassa itärannalla sähkölinjan alla sijaitsee erikoinen nähtävyys Kanninkivi. Se on suuri siirtolohkare, joka on hajonnut louhikoksi ja missä louhikon sisällä kulkee pitkä tunneli.

Sääksjärvelle on tyypillistä kivikkoiset rannat ja kaislikko.

Järven esihistoriaa

Muinainen kraatteri

Jääkausi kuljetti Sääksjärveltä moreenia etelään ja ihmiset löysivät hiekkakuopista muun muassa akaattia ja laavamaisia kivilajeja, joita toimitettiin tutkijoille. Niistä löytyi kovan paineen synnyttämiä shokkilamelleja, kiillesuomuja sekä paineaallon suoraan lasiksi muuttamaa plagioklaasi-nimistä maasälpää. Professori Heikki Papunen määritti 1969 seudulta löytyneet kivet joko tuliperäisen räjähdyksen tai meteoriitin osuman aiheuttamiksi. Vuonna 1973 hän kuitenkin esitti, että kivet olisivat kryptovulkaanisen räjähdyksen synnyttämiä. Teoria oli eräiden tutkijoiden kehittämä vaihtoehtoinen teoria, jonka mukaan maan alle kerääntynyt kaasu voisi aiheuttaa räjähdyksen meteoriitin sijasta. Papunen viittasi tässä kivien kemialliseen koostumukseen, mutta tämä osoitettiin vuonna 1979 kraatterin syntyaikaan paikalla olleen hiekkakiven aiheuttamaksi. Näin meteoriitin isku jäi ainoaksi selittäväksi teoriaksi. Teoria meteoriitin aiheuttamasta iskusta ei heti vakiintunut oikeaksi, sillä kilpaileva teoria maanalaisesta tuliperäisestä toiminnasta sai myös kannatusta.

Vuonna 1992 tehtyjen kairausten analysointi paljasti törmäyksessä ja räjähdyksessä syntyviä kivilajeja, impaktilaavaa, sueviittia ja breksioita noin kilometrin päässä Kiramonkulmalla järven pohjoisrannalla. Näistä löytyi iridiumia, kobolttia, nikkeliä, palladiumia ja kromia. Painovoimamittauksilla alkuperäisen kraatterin halkaisijaksi saatiin noin 5 km. Lisäksi havaittiin kallioperän magneettisuuden muuttuminen. Kraatterin iäksi saatiin 560 miljoonaa vuotta. Gavin Kennyn johtamissa uusissa tutkimuksissa kraatterin iäksi on määritetty 608 miljoonaa vuotta 8 miljoonan vuoden tarkkuudella. Tämä ikä on virherajoissa yhtäpitävä Irmeli Mänttärin vuonna 2004 saaman tuloksen kanssa. Kennyn tutkimuksessa käytettiin osaksi samoja näytteitä, joita voitiin analysoida entistä tarkemmilla välineillä.

Järven ikä

Jääkauden aikana järven sijaintipaikka oli mannerjäätikön peitossa. Kun jääkausi päättyi ja mannerjää suli, jäi järven seutu Yoldiameren pinnan alle. Vasta 6 400 vuotta sitten järvi kuroutui irti Litorinamerestä omaksi järvialtaakseen jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena.

Ihmisten toimintaa

Vuonna 1856 järvenlaskun tekemisestä jätettiin hakemus, jonka jälkeen vedenpintaa on laskettu.

Katso myös

• Lappajärvi (järvi) on myös kraatterijärvi
• Sääksjärven alueeseen kuuluu Sääksjärven ympäristön järvet ja ojat. Sääksjärven alueen muita vesistöjä ovat Matinjärvi, Kolmikoura, Kannusjärvi, Housujärvi, Haukijärvi ja Sammakkalahti.
• Rukajoki laskee Sääksjärveen, mutta sen valuma-aluetta kohdellaan vesistöviranomaisten toiminnassa omana valuma-alueenaan. Valuma-alueen vesistöjä ovat esimerkiksi Lutajärvi ja Lutalammi.

Lähteet

• Lehtinen, Martti & Nurmi, Pekka & Rämö, Tapani (toim.): 3000 miljoonaa vuotta Suomen kallioperää. Suomen Geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1
• Oja, Heikki: Tulipalloja taivaalla. Tähtitieteellinen yhdistys URSA, 1978. ISBN 951-9269-05-3

Aiheesta muualla

• Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. (Tutkimusraportti 160) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2 ISSN 0781-4240 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).
• Järviwiki: Sääksjärvi, Kokemäki
• Suomen kallioperä: Sääksjärven kraateri (Arkistoitu – Internet Archive) – Tämä sisältää törmäyskraattereiden osuuden 3000 vuosimiljoonaa Suomen kallioperää – teoksesta
• Melontareittin kartta: Sääksjärvireitti^{[vanhentunut linkki]}, Korkeaojan kyläyhdistys

Kokemäenjoen vesistö (35)

Kokemäenjoen alue (35.1)