Täplärapu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Täplärapu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
| Luokka: | Kuoriäyriäiset Malacostraca |
| Lahko: | Kymmenjalkaiset Decapoda |
| Heimo: | Ravut Astacidae |
| Suku: | Pacifastacus |
| Laji: | leniusculus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pacifastacus leniusculus |
|
| Katso myös | |
Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva rapulaji, joka tuotiin 1960-luvulla Ruotsiin ja Suomeen korvaamaan rapuruton tuhoamaa alkuperäistä jokirapukantaa. Täpläravun alkuperäinen elinalue on Kalliovuorten länsipuolella, etenkin Oregonin ja Washingtonin osavaltioissa. Pohjolaan täplärapu tuotiin Kalifornian ja Nevadan rajamaastossa olevasta kirkasvetisestä Tahoe-järvestä, jonka kanta on peräisin usean eri alueilta tuodun rapukannan istutuksista.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täpläravulla on suuremmat ja pulleammat sakset kuin jokiravulla, ja täpläravun kuori on myös sileämpi. Saksen hangassa on useimmiten vaalea tai sinertävä täplä, josta laji on saanut nimensä. Molemmat lajit kasvavat suunnilleen samanmittaisiksi.
Kasvu ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täpläravun yksilönkehitys voi olla nopeampi kuin jokiravun, ainakin täplärapukannan ollessa istutuksen jälkeisessä nopean kehityksen vaiheessa. Esimerkiksi vuonna 2003 kuoriutuneet poikaset ovat voineet olla pääosin pyyntikokoisia rapuja kesien 2005 ja 2006 ravustusaikana, kun jokiravut saavuttavat vastaavan koon vuosina 2008–2012. Kehitysnopeuden vertailu tosin on vaikeaa ja kiistanalaista, sillä uusien, kehittyvien populaatioiden ja vanhojen vakiintuneiden populaatioiden vertaaminen voi hämätä ja asetelma usein suosii täplärapua. On myös esitetty, että vanhoissa, vakiintuneissa populaatioissa jokiravun ja täpläravun kehitys ja kasvu on hyvin samanlaista.
Vaikka molemmat rapulajit viihtyvät monenlaisissa vesissä, täpläravulle ihanteellisimpia elinympäristöjä ovat suuret, kivikkoiset tai kiinteäpohjaiset järvet, kun jokirapu puolestaan suosii virtavesiä. Tyypillinen syvyys on 0,5–4 m, mutta hyviä täplärapusaaliita on mahdollista saada yli kymmenenkin metrin syvyydestä, jos siellä vain on ravuille kelvollisia pohjia.
Täplärapu on jokiravun tavoin hämäräaktiivinen, mutta lähtee liikkeelle jokirapua aikaisemmin, usein jo iltapäivällä.
Rapurutto ja täplärapu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten muutkin Eurooppaan tuodut amerikkalaiset rapulajit myös täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä. Itä-Suomen yliopiston tutkimukset ovat vahvistaneet luonnonkannoissa tehdyt havainnot, joiden mukaan täplärapukin voi kuolla saatuaan rapuruttotartunnan. Useimmat täplärapukantamme ovat rapuruton kantajia. Tavallisimmin 5–20 prosentissa yksilöistä on havaittavissa pieniä mustia tai tummanruskeita laikkuja, ns. melanisoituneita alueita. Yleisimmin nivelkohdissa sijaitsevat laikut ovat seurausta ravun puolustusjärjestelmän toiminnasta, näin rapu estää ruttosienen leviämisen muualle elimistöönsä. Ruttoa kantavan täpläravun pääseminen jokirapuveteen johtaa jokirapujen sairastumiseen rapuruttoon ja joukkokuolemaan.
Täpläravun luonnonkannoissa on sekä Suomessa että Ruotsissa todettu vaihtelua, jopa luonnonkantojen romahtamisia on kuvattu[2]. Täplärapukantojen vaihtelun syitä ei täysin tunneta, mutta yhtenä merkittävänä syynä pidetään rapuruttoa. Täplärapu on siten Eurooppaan kotiuttamisen jälkeen herkistynyt taudille, jota vastaan sillä on yhä ilmeisen vankka vastustuskyky alkuperäisellä levinneisyysalueellaan Pohjois-Amerikassa. Täpläravun on todettu sairastuvan Pohjoismaissa myös muihin aiemmin tuntemattomiin tauteihin, jotka voivat mm. haitata lisääntymistä.
Haitallinen vieraslaji
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täplärapu sisältyy EU:ssa haitallisten vieraslajien luetteloon vuoden 2016 alusta alkaen.[3] Tällaisten lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on koko EU:ssa yleisesti ottaen kielletty. MMM:n mukaan Suomi on kuitenkin neuvotellut myönnytyksiä täpläravun osalta, mikä mahdollistaa täpläravun pyynnin ja myynnin jatkumisen kotimaassa. Lajia ei kuitenkaan saa kasvattaa eikä levittää uusiin vesistöihin.[3]
Täplärapu on vieraslajina kohtalokas Suomen alkuperäiselle jokiravulle, koska täplärapu kantaa lähes aina rapuruttoa ja levittää tätä jokiravun tuhoavaa tautia. Täplärapu voi myös syrjäyttää jokiravun aggressiivisempana lajina. Nämä uhkat alkuperäiselle lajistolle ovat täplärapuun kohdistuvien rajoitusten syy.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Schuster, G.A., Taylor, C.A. & Cordeiro, J.: Pacifastacus leniusculus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Jussila, Makkonen, Vainikka, Kortet, Kokko 2013. Crayfish plague dilemma: how be a corteous killer? Boreal Environmental rsearch.
- ↑ a b EU:lta luettelo torjuttavista vieraslajeista (Arkistoitu – Internet Archive) mmm.fi
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ylen Elävä arkisto: Ravut herrojen herkusta koko kansan pöytään
- RKTL: Täplärapu ja rapurutto (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||