Arvo Riihimäki
| Arvo Riihimäki | |
|---|---|
 Arvo Riihimäki vuonna 1927. |
|
| Kansanedustaja | |
|
2.9.1927–20.10.1930, 6.4.1945–28.3.1954
|
|
| Ryhmä/puolue | STPV, SKDL |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. toukokuuta 1891 Lavia |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1972 (81 vuotta) Lavia |
| Ammatti | pienviljelijä |
Arvo Vihtori Riihimäki (29. toukokuuta 1891 Lavia – 13. joulukuuta 1972 Lavia) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n ja SKDL:n kansanedustajana vuosina 1927–1930 ja 1945–1954. Hän oli vangittuna poliittisen toimintansa vuoksi 1930-luvun alussa.[1]
Elämä ja poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvo Riihimäki syntyi Lavian Niemenkylässä torppari Kaarlo Matinpoika Stenmanin (1870–1924) ja Aleksandra Vilhelmiina Penttilän (1869–1952) nelilapsiseen perheeseen.[2] Hän teki maataloustöitä synnyintorpassaan ja toimi Niemenkylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1914 lähtien.[3] Riihimäki oli myös Porissa ilmestyneen Sosialidemokraattin Lavian kirjeenvaihtaja.[4]
Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Riihimäki toimi heinäkuusta 1917 lähtien raittiusvalvojana Porin miliisilaitoksella. Sisällissodan aikana maaliskuussa 1918 järjestyksenpito siirtyi Porin punakaartille, johon myös Riihimäki liittyi palvellen kansliatehtävissä punakaartin tiedonantotoimistossa. Punaisten jätettäessä Porin 13. huhtikuuta Riihimäki pakeni muiden punakaartilaisten joukossa kohti Itä-Suomea. Toukokuun alussa hän jäi saksalaisten vangiksi Hollolassa ja joutui Hennalan vankileirille. Elokuussa 1918 Riihimäki sai 9 vuoden tuomion valtiopetoksesta. Arvid Strukelin johtama Porin suojeluskunnan esikunta vaati hänelle kuolemanrangaistusta ja myös Lavian suojeluskunnan esikunta esitti saman toiveen.[4]
Kansanedustajaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapauduttuaan armahduksen myötä 1920-luvun alussa Riihimäki ryhtyi pienviljelijäksi ja lähti mukaan kommunistisen Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen toimintaan. Vuoden 1924 eduskuntavaaleissa hän viranomaisten lakkauttaman SSTP:n toimintaa jatkaneen Sosialistisen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaalijärjestön ehdokkaana.[5] Eduskuntaan Riihimäki valittiin STPV:n listoilta vuonna 1927.[1]
Riihimäen kansanedustajakausi katkesi heinäkuussa 1930, kun sisäministeri E. V. Kuokkanen määräsi äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen painostuksesta kaikki STPV:n 23 kansanedustajaa pidätettäväksi epäiltynä ”maanpetoksellisesta toiminnasta”.[6] Riihimäki onnistui piileskelemään viranomaisilta joulukuun puoliväliin saakka, jolloin hän yritti rajan yli Neuvostoliittoon yhdessä Pohjan Voiman toimittajan Väinö Aaltosen kanssa. Rajavartiosto sai heidät kiinni Kivennavan Karvalassa, ja keväällä 1931 Turun hovioikeus antoi Riihimäelle kahden vuoden vankeustuomion valtiopetoksen valmistelusta.[7][8]
Sotavuosien jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jatkosodan päätyttyä kommunistien toiminta laillistettiin ja Riihimäki palasi politiikkaan SKDL:n riveissä. Hänet valittiin eduskuntaan jälleen vuonna 1945. Riihimäki oli Lavian kunnallislautakunnan jäsen jo 1920-luvulla, ja myöhemmin 1940–1950 luvuilla hän toimi kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Vuonna 1966 Riihimäelle myönnettiin 1966 kunnallisneuvoksen arvonimi.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riihimäen puoliso oli Hilja Maria Peltomaa (1903–1963), jonka kanssa hän avioitui 1923. Pariskunnalla oli kolme lasta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Arvo Riihimäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 28.4.2011.
- ↑ a b Kunnallisneuvos Arvo Vihtori Kaarlonpoika Riihimäki Geni. Viitattu 14.11.2018.
- ↑ Puoluetietoja. Sosialidemokraatti, 20.1.1914, nro 7, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.7.2020.
- ↑ a b Riihimäki, Arvo Vihtori Kaarlenpoika – Valtiorikosylioikeuden akti (20036) Valtiorikosylioikeus. 11.9.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 28.7.2020. Viitattu 28.7.2020.
- ↑ Vaaliasioita. Satakunnan Kansa, 20.3.1924, nro 67, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.7.2020.
- ↑ Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930, s. 116–118. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 978-951-10871-6-8
- ↑ Kannaksella taas paljastettu kommunistipuolueen etappi. Laatokka, 12.3.1931, nro 29, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.7.2020.
- ↑ Kommunistijutut. Juttu ent. kansanedustajaa Riihimäkeä vastaan. Helsingin Sanomat, 28.2.1931, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.7.2020.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
