Urpilaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Efraim Ihalainen ja Eliisa Adolfiina Kumpulainen. Hän kävi kansakoulun ja käsityökoulun ja meni 1916 naimisiin kirvesmies Ilmari Matti Urpilaisen kanssa. Urpilainen oli SDP:n jäsenenä vuodesta 1913 ja vuonna 1920 hän liittyi SKP:n jäseneksi. Urpilainen toimi puhujana Saloisissa ja piirijärjestön johtajana Oulussa. Hän oli sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajana 1927–1930 edustaen Oulun läänin eteläistä vaalipiiriä. Urpilainen oli myös Saloisten kunnanvaltuuston jäsen ja toimi presidentin valitsijamiehenä vuoden 1925 presidentinvaaleissa.
Urpilainen ja hänen vastikään vankilasta vapautunut miehensä siirtyivät joulukuussa 1931 salaa rajan yli Neuvostoliittoon. Heidän lapsensa tulivat Neuvosto-Karjalaan muutamaa vuotta myöhemmin 1935 Ruotsin kautta. Urpilainen oli 1932 naisasiainjärjestäjänä Tunkuan piirissä ja 1935–1936 Punainen Karjala -lehden toimituksessa. Hän opiskeli myös jonkin aikaa Petroskoin maatalouskorkeakoulussa mutta joutui keskeyttämään opinnot heikentyneen terveyden takia. Hän oli ennen pidätystään vielä tehdastyössä Leningradissa 1937 ja työssä Vilkan punktilla 1938.
Urpilainen vangittiin 4. tammikuuta 1938 syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta vakoilutoiminnasta. Hän sai 10 vuoden tuomion ja suoritti sen Karagandan leirillä Kazakstanissa. Urpilainen vapautui leiriltä 1948 ja hänen maineensa puhdistettiin 1955. Vapautumisensa jälkeen hän työskenteli parin vuoden ajan Aunuksessa näyttelijä Toivo Lankisen perheen lastenhoitajana, mutta ei saanut vuonna 1950 lupaa muuttaa heidän mukanaan Petroskoihin.[1] Viimeiset vuotensa Urpilainen vietti eläkeläisenä Tšalnassa ja kuoli eri lähteiden mukaan joko 1962 tai 1963.
Urpilaisen mies Ilmari Urpilainen (1896–1938) vangittiin syytettynä vakoilusta ja teloitettiin ampumalla 22. syyskuuta 1938 Petroskoin lähellä. Myös heidän poikansa mekaanikko Taisto Urpilainen (1919–1938) teloitettiin 25. syyskuuta 1938. Sekä isän että pojan maine palautettiin 1955. Perheen kaksi muuta poikaa säilyi hengissä, toinen oli jäänyt Suomeen ja toinen pääsi palaamaan sinne.
