Kalle Kulmala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalle Kulmala
Kansanedustaja
1.5.1924–20.10.1930
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Turun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt27. syyskuuta 1891
Tammela
Kuollut4. marraskuuta 1936 (45 vuotta)
Tukholma
Ammatti pienviljelijä

Kaarlo (Kalle) Albert Kulmala (27. syyskuuta 1891 Tammela – 4. marraskuuta 1936 Tukholma) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1924–1930.[1] Kulmala pakeni Neuvostoliittoon vuonna 1930, jolloin kaikki STPV:n kansanedustajat määrättiin pidätettäväksi. Myöhemmin hän palasi salaa Suomeen SKP:n maanalaisissa tehtävissä ja kuoli Tukholmassa ollessaan paluumatkalla Neuvostoliittoon.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammelan Kalliossa syntyneen Kalle Kulmalan vanhemmat olivat talollinen Kaarle Kulmala (1861-1925) ja Serafia Enqvist (1857-1937).[1] Hän kulki jo pikkupojasta lähtien isänsä mukana maa- ja metsätöissä.[2] Käytyään pari vuotta kansakoulua Kulmala siirtyi 13-vuotiaana vakituisesti työelämään. Hän työskenteli muun muassa Forssa-yhtiön metsätyömailla. Vuonna 1907 Kulmala liittyi paikalliseen työväenyhdistykseen, jonka ohella hän vaikutti sosialidemokraattisessa nuorisoliitossa.[3][4] Vuonna 1909 perhe muutti Kuusjoen Kuttilaan raivaamalleen uudistilalle. Sisällissodan aikana Kulmala oli perustamassa Kuusjoen punakaartia ja toimi vallankumousoikeuden sihteerinä. Huhtikuun puolivälissä hän lähti punapakolaisten mukana kohti Itä-Suomea. Kulmala joutui valkoisten vangiksi Hollolan Okeroisessa, josta hän päätyi Hennalan vankileirille. Kulmala sai 10 vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksesta, mutta hänet armahdettiin tammikuussa 1920.[5]

Kansanedustajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan Kulmala hoiti perheensä kotitilaa, kunnes ryhtyi itsenäiseksi pienviljelijäksi.[1][6] Kulmala omisti kaksi Kuttilassa sijainnutta tilaa, jotka myöhemmin siirtyivät hänen veljensä Evertin omistukseen.[7] Hän oli Kurkelan kommunistisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja sekä toimi Suomen Työmiehen ja Nuoren Työläisen avustajana.[8] Kulmala valittiin Kuusjoen kunnanvaltuustoon 1921 ja eduskuntaan 1924.[1] Vuonna 1925 Kulmala kävi salaa Moskovassa, jossa hän osallistui kielletyn SKP:n puoluekokoukseen.[9] Eduskunnassa Kulmala tunnettiin puolueensa maatalousasiantuntijana.[4] Hän oli myös puolustusvaliokunnan jäsen ja pääsi sen edustajana tutustumaan muun muassa Suojeluskuntain päällystökoulun toimintaan.[10] Talvella 1930 Kulmasta tuli STPV:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kun Mauritz Rosenberg pidätettiin.[11] Kesäkuussa 1930 Kulmala joutui fasistisen Lapuan liikkeen sieppaamaksi. Hänet vietiin kotoaan lääninrajalle, jossa Kulmala päästettiin autosta, kun hän lupasi olla saapumatta eduskunnan seuraavaan istuntoon.[12] Muilutuksen pääjehuna hääri Isidor Tuomenvirta, joka oli myös osallisena toimittaja Urho J. Kivisen sieppaukseen.[13] Kun uusi sisäministeri Erkki Kuokkanen määräsi heinäkuun alussa kaikki STPV:n kansanedustajat pidätettäviksi painui Kulmala maan alle ja siirtyi Neuvostoliittoon.[14][15]

Neuvostoliitossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulmalasta kuultiin seuraavan kerran tammikuussa 1931, jolloin hän Petroskoista lähettämässään kirjeessä kertoi olevansa töissä suksitehtaalla.[15] Myöhemmin Kulmala työskenteli Repolan sovhoosin ja kombinaatin johtajana 1931-1932, opiskeli Petroskoin maatalouskoulussa 1932–1935 sekä toimi NKP:n Karjalan aluekomitean sihteerinä.[1][3] Hän oli myös Moskovassa toimineen SKP:n keskuskomitean ulkomaanbyroon jäsen. Vuoden 1935 puoluekokouksessa Kulmala valittiin keskuskomitean politbyroon jäseneksi, jonka tehtävissä hän matkusti Suomeen maanalaiseen puoluetyöhön.[16]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1936 Kulmala lähti paluumatkalle Ruotsin kautta.[17] Tukholmaan saavuttuaan Kulmala majoittui huoneeseen, jonka Ruotsin kommunistinen puolue oli hankkinut hänelle erään työläisperheen luota. Muutamaa päivää myöhemmin Kulmala löydettiin asunnostaan kuolleena. Lääkäreiden mukaan kuolinsyy oli sydänkohtaus. Kulmalalla ei ollut henkilöpapereita eikä hän myöskään ollut hakenut oleskelulupaa. Majapaikkaan saapuessaan hän oli ilmoittanut olevansa poliittinen pakolainen Kalle Kulmala, jonka muut Tukholmassa asuneet suomalaispakolaiset myöhemmin vahvistivat. Koska Kulmala ei ollut ilmoittautunut viranomaisille, epäiltiin hänen saapumisellaan olevan yhteys kaupungissa pidettyyn Kominternin asiamiesten salaiseen tapaamiseen.[18][19] Kulmalan siunaustilaisuus pidettiin Tukholmassa Sandsborgskyrkogårdenin krematoriossa. Ny Dag -lehden mukaan paikalle oli saapunut lähes kolmesataa saattajaa, joiden joukossa suomalaisten kommunistien ohella oli muun muassa Ruotsin kommunistisen puolueen, Kansainvälisen Punaisen Avun sekä saksalaisten maanpakolaisten edustajia. Tilaisuudessa puhuivat Nils Björkman, Hugo Sillén ja Vilho Vuokko.[20]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Kulmalan veli oli kansanedustaja Jalmari Kulmala.[21]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rosenberg, Mauritz; Kulmala, Kalle: Sotaa ja imperialismia vastaan : työläis- ja talonpoikaissotilaiden oikeuksien puolesta. Kuopio: Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmä, 1929.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Kalle Kulmala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.2.2015.
  2. ↑ Pienviljelijäin eduskuntaehdokas. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 31.5.1929, nro 123, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.10.2024.
  3. ↑ a b Kalle Kulmala. Punainen Karjala, 14.11.1936, nro 261, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  4. ↑ a b ”Mikko” [Mikko Erich]: Huomioita eduskunnasta. Sosialisti, 9.11.1936, nro 260, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  5. ↑ Valtiorikosylioikeuden akti 18180 – Kulmala, Kalle Albert Valtiorikosylioikeuden aktit. 25.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 12.10.2024.
  6. ↑ Kalle Kulmala kuollut Tukholmassa. Sosialisti, 6.11.1936, nro 258, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  7. ↑ Kalle Kulmalan tilat myyty pakkohuutokaupalla. Sosialisti, 8.04.1932, nro 80, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  8. ↑ ”Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin” edustajat. Aamulehti, 4.5.1924, nro 103, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  9. ↑ Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 822. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-22205-1-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ Harvinaisia vieraita Tuusulan päällystökoululla. Hakkapeliitta, 26.11.1927, nro 48, s. 14. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.12.2018.
  11. ↑ Saarela 2008, s. 156–157.
  12. ↑ Maalaisliiton pääjohto antanut lausunnon nykyisestä tilanteesta. Helsingin Sanomat, 21.6.1930, nro 164, s. 5, 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  13. ↑ Eerolainen pidätetty ja viety Vaasaan. Turun Sanomat, 12.5.1931, nro 125, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  14. ↑ Saarela 2008, s. 780.
  15. ↑ a b Kuusjokelainen kommunisti Kulmala puuhailee nyt Petroskoissa. Turun Sanomat, 22.1.1931, nro 19, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  16. ↑ Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 64–65, 79–80. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-01920-1-5
  17. ↑ Tuominen, Arvo: Kremlin kellot, s. 55. Helsinki: Tammi, 1956.
  18. ↑ Suomalainen ent. kommunistiedustaja Kalle Kulmala kuollut Tukholmassa. Helsingin Sanomat, 6.11.1936, nro 301, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  19. ↑ Kulmala oli suhteissa Ruotsin kommunisteihin. Helsingin Sanomat, 7.11.1936, nro 302, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  20. ↑ Kalle Kulmalan hautaustilaisuus Tukholmassa. Punainen Karjala, 26.11.1936, nro 271, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2024.
  21. ↑ Onko kansanedustajissa aviopareja, sisaruksia tai usean sukupolven edustajia? 5.6.2017. Eduskunnan kirjasto. Viitattu 12.10.2024.
Työväen ja pienviljeläin eduskuntaryhmän kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalle_Kulmala&oldid=22702585”