Yrjö Murto
Yrjö Aleksanteri Murto (24. elokuuta 1899 Revonlahti – 17. joulukuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kansanedustajana (1948–1963) sekä ministerinä Paasikiven III (1945–1946) ja Pekkalan hallituksessa (1946–1948).
Yrjö Murto aloitti poliittisen toimintansa 1920-luvulla ammattiyhdistysliikkeessä. Hän toimi 1920-luvun lopussa Suomen Puutyöläisten Liiton luennoitsijana ja 1930-luvun alussa puheenjohtajana.[1] Murto oli lyhyen aikaa myös Suomen Ammattijärjestön johdossa kesällä 1930.[2] Suomen kommunistiseen puolueeseen kuulunut Murto siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1930. Siellä hän opiskeli kolme vuotta Karjalan kommunistisessa maatalouskorkeakoulussa. Kesällä 1935 Murto sai komennuksen maanalaiseen puoluetyöhön Suomeen, mutta hän jäi kiinni lähes heti ja joutui istumaan vankilassa Moskovan välirauhaan (1944) asti.[3]
Vapauduttuaan Yrjö Murto nousi vaikutusvaltaisiin asemiin SKP:ssä ja SKDL:ssä. Hän toimi muun muassa molempien puolueiden varapuheenjohtajana. Kulkulaitosministerinä Murto ajoi Hella Wuolijoen pääjohtajaksi Yleisradioon. Myös ura ammattiyhdistysliikkeessä jatkui, sillä Murto valittiin Kansainvälisen rakennus-, rakennusaine- ja puuteollisuustyöväen liiton pääsihteeriksi. Murto kuului myös Helsingin kaupunginvaltuustoon, ja hänet valittiin kolmesti presidentin valitsijamieheksi.[1]
Murto oli naimisissa kahdesti: vuosina 1924−1947 Aina Elisabet Huovisen kanssa ja 1947−1957 Kerttu Kauniskankaan kanssa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kansanedustajat 1907–2000 (www.eduskunta.fi) linkki
- ↑ Jorma Virtanen: Suomen ammattijärjestö poliittisen työväenliikkeen eri suuntausten toimintakenttänä 1928–1930, s. 31. (Sarja F: 1) Turun yliopiston poliittisen historian laitos, 1983. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 397.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yrjö Murto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
