Kalle Kyhälä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo (Kalle) Edvard Kyhälä (14. toukokuuta 1887 Kuusamo22. syyskuuta 1938 Petroskoi, Neuvostoliitto) oli suomalainen pienviljelijä ja sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustaja.

Kyhälän vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Kyhälä eli Saapunki ja Saara Lämsä. Hän kävi kansanopiston ja toimi metsänhoito- ja maanmittaustöissä Perä-Pohjolassa ja Keski-Pohjanmaalla sekä vuodesta 1909 pienviljelijänä Sievissä. Kyhälä liittyi SDP:hen vuonna 1907 ja oli mukana Pohjolan tukkityöläisten renkaassa jäsenenä sekä Pohjolan ammatillisten piirijärjestöjen piirineuvoston jäsenenä.

Suomen sisällissodan jälkeen Kyhälä liittyi SKP:hen 1920. Hän oli sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajana 1929–1930 edustaen Oulun läänin eteläistä vaalipiiriä ja oli myös Sievin kunnanvaltuuston jäsen. Yöllä 22. kesäkuuta 1930 Lapuan liikkeen edustajat, joista yksi oli suojeluskuntalaisen univormussa, pidättivät Kyhälän asunnostaan ja kyyditsivät hänet autolla Kajaanin ja Lieksan kautta Neuvostoliiton rajan yli.

Kyhälä lähetettiin Petroskoihin ja Kustaa Rovion suosituksella hänet nimitettiin Aunuksessa sijainneen Alavoisen sahan ja sovhoosin johtajaksi. Vuonna 1934 Kyhälä lähti opiskelemaan Petroskoin Maatalouskorkeakouluun. Marraskuussa 1935 Kyhälä erotettiin puolueesta ja maatalouskorkeakoulusta, koska hänen katsottiin salanneen sen, että hän oli ollut maanomistaja Suomessa. Kyhälä työskenteli tämän jälkeen sahaajana lanssilla, kunnes hänet vangittiin 8. heinäkuuta 1938 vakoilijana. Kyhälä sai kuolemantuomion ja hänet ammuttiin 22. syyskuuta 1938 Petroskoin lähistöllä. Kyhälän maine palautettiin 1955.

Kyhälä oli naimisissa vuodesta 1908 Aina Eliina Eskolan kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä ja poika.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]