Paavo Leskinen
Paavo Leskinen (2. toukokuuta 1895 Kuopio – 5. maaliskuuta 1952 Lappeenranta) oli suomalainen maalari ja Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kansanedustaja.[1]
Leskisen vanhemmat olivat työmies Paavo Leskinen ja Vilhelmiina Mykkänen. Hän kävi kansakoulun ja oli posteljoonina Lappeenrannassa. Hän oli Suomen sisällissodan aikana Lappeenrannan postikonttorin hoitajana ja hänet tuomittiin sodan jälkeen vankilaan poliittisista syistä. Leskinen oli vangittuna poliittisista syistä eri aikoina yhteensä noin 11 vuotta. Viimeksi hän toimi Lappeenrannassa maalarina ja Kansan Työ-lehden konttorinhoitajana.[1]
Leskinen oli kansanedustajana 1945–1952 edustaen Kymen läänin läntistä vaalipiiriä 1945–1948 ja Kymen läänin vaalipiiriä 1948–1952. Hän kuoli kesken edustajakautensa ja hänen tilalleen eduskuntaan tuli SKDL:n Eino Rannikkoluoto. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1950 presidentinvaalissa. Leskinen oli Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsenenä ja hän toimi myös Kulutusosuuskuntien keskusliiton hallintoneuvoston ja Suomi–Neuvostoliitto-Seuran valtuuston varapuheenjohtajana.[1]
Paavo Leskinen oli naimisissa vuosina 1920 Enny Emilia Nuutisen kanssa.[1]
Lappeenrannan Mertaniemen puisto nimettiin Leskisen mukaan Paavon puistoksi keväällä 1995 ja syksyllä paikalle paljastettiin Leskisen muistolaatta. Paljastustilaisuudessa juhlapuheen piti Taisto Sinisalo.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
