Sammon ryöstö

Akseli Gallen-Kallela: Sammon ryöstö, 1905.

Sammon ryöstö on suomalainen kansanruno, jossa Väinämöinen, Seppo Ilmarinen ja Lemminkäinen lähtevät ryöstämään Sampoa kuultuaan, että Pohjolan väki viettää Sammon ansiosta kissanpäiviä. Kalevalassa Sammon ryöstö tapahtuu runoissa 39–43.

Sammon ryöstö Kalevalassa

Kalevalan 39. runon alussa Väinämöinen ehdottaa Ilmariselle, että he lähtisivät hakemaan Sampoa Pohjolasta. Ilmarinen kieltäytyy merimatkasta ja vaatii, että he ratsastaisivat Pohjolaan. Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät etsimään villihevosta. Löydettyään tämän he kuulevat rannalta itkun, jonka päästäjäksi osoittautuu Väinämöisen vene. Vene tahtoo sotaan ja Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät sillä kohti Pohjolaa. Väinämöinen laulaa veneeseen sotajoukon. Matkan varrelta he ottavat mukaansa Lemminkäisen venettä veistämästä. Seuraavassa runossa laiva juuttuu kiinni hauen selkään. Hauki tapetaan ja Väinämöinen tekee sen leukaluusta itselleen kanteleen.

Pohjolaan saavuttuaan Väinämöinen vaatii Louhelta Sammon jakoa. Louhi ei tähän suostu. Väinämöinen soittaa kanteleellaan Pohjolan väen uneen. Pohjolan uinuessa Ilmarinen voitelee yhdeksän lukkoa, joiden takana Sampo on. Tämän jälkeen Lemminkäinen kyntää Sammon juuret Pohjolan härällä ja vie sen veneeseen. Kolmen päivän kuluttua Lemminkäinen pyytää Väinämöistä laulamaan, mutta Väinämöinen ei tähän suostu, koska koti ei vielä näy. Lemminkäinen ryhtyy itse laulamaan "äreällä äänellänsä, / käheällä kulkullansa". Ääni kaikuu yli vesien ja säikäyttää kurjen, jonka huuto vuorostaan herättää Pohjolan väen.

Herättyään Louhi lähettää Iku-Turson Väinämöisen perään. Väinämöinen tarttuu Iku-Tursoa korvasta ja uhkaa tappaa sen, ellei se palaa mereen ja pysy siellä. Iku-Turso tottelee ja lupaa, ettei enää koskaan ilmesty ihmisille. Tämän jälkeen Ukko ylijumala nostaa myrskyn, joka vie mukanaan Väinämöisen kanteleen. 43. runossa Louhi varustaa sotajoukon Väinämöisen perään. Havaittuaan lähestyvän sotapurren Väinämöinen heittää tuluksensa mereen ja käskee niitä muuttumaan luodoksi. Tulukset muuttuvat luodoksi, joka tuhoaa Louhen veneen. Tämän jälkeen Louhi "otti viisi viikatetta, / kuusi kuokan kuolioa" ja muuttuu kotkaksi sekä lentää Väinämöisen purren päähän. Lemminkäisen hämätessä kotkaa Väinämöinen iskee melallaan sen kynnet kappaleiksi. Viimeisellä, sakaraisella kynnellään kotka pudottaa Sammon mereen ja särkee sen. Aallot vievät palaset Väinölän rantaan ja niistä kasvaa viljaa sekä ikuinen onni. Louhi palaa itkien Pohjolaan mukanaan ainoastaan Sammon kansi.

Sammon ryöstö kansanrunoudessa

Suomalaisessa kansanrunoudessa Sammon ryöstö tapahtuu pääosin samoin kuin Kalevalassa. Runo tosin alkaa usein vasta sotaretkelle lähdöstä, eikä siinä esiinny hevosen etsintää tai purren itkua. Toisinaan runo on yhtynyt laajempaan useista runoaiheista koostuvaan sikermään. Eräässä Simana Sissoselta kerätyssä toisinnossa Pohjolasta ryöstetään sammon sijaan riistaa; tämä onkin todennäköisesti runon alkuperäinen aihe, joka on myöhemmin sekoittunut vanhempaan Taivaan taonta -myyttiin. Eräs kansanrunoissa esiintyvä Kalevalasta poikkeava piirre on kurjen herättäjä: kun Kalevalassa kurki herää Lemminkäisen epäsointuiseen laulantaan, niin kansanrunoissa sen herättää tavallisesti "kusiainen kurja poika" tai jopa "muurahainen mulkupoika", joka virtsaa sen jaloille. Myös Sammon juuret kynnetään kansanrunoissa "satasarvella härällä, / tuhatpeällä tursahalla". Lemminkäisen sijaan kansanrunoissa saattaa olla Tiera tai Joukahainen. Myöskään Iku-Turso ei lainkaan esiinny alkuperäisessä Sammon ryöstössä, vaan se liittyy uudehkoon, ainoastaan Arhippa Perttuselta kerättyyn runoaiheeseen Luojan laivaretki.

Galleria

• 
  Veikko Aaltonan mosaiikki Sammon haku Pohjolan kivimäestä, jossa Lemminkäinen kyntää härällä irti Sammon juuret, 1940
• 
  Sammon ryöstö, Väinö Blomstedt, 1897
• 
  Sammon ryöstö, luonnos, Pekka Halonen, 1919

Lähteet

• Kalevala, runot 39–43