Olga Leinonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olga Leinonen
Olga Leinonen 1930-luvun alussa.
Olga Leinonen 1930-luvun alussa.
Kansanedustaja
1.4.1919–26.3.1929
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt11. kesäkuuta 1877
Paltamo
Kuollut9. tammikuuta 1950 (72 vuotta)
Helsinki
Ammatti kutoja, luennoitsija

Olga Maria Leinonen (11. kesäkuuta 1877 Paltamo – 9. tammikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919–1929.[1][2] Hän joutui jättämään eduskunnan vuonna 1929 saamansa rikostuomion myötä.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paltamon Jormuassa syntyneen Olga Leinosen vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Leinonen ja Saara Greeta Kemppainen. Leinonen kävi jonkin aikaa kansakoulua, jonka jälkeen hän työskenteli muun muassa karjanhoitajana ja meijerissä. Kutojan oppiin mentyään Leinonen muutti Ouluun ja suoritti myöhemmin kansakoulukurssin itseopiskeluna. Vuonna 1902 hän liittyi Oulun työväenyhdistykseen. Leinonen aloitti työväenliikkeen puhujana jo äänioikeustaistelun aikana.[1][2][3] Hänestä tuli yksi Oulun äänioikeusliikkeen johtohahmoista, joka edusti Oulun työväenyhdistystä muun muassa Helsingissä järjestetyssä valtakunnallisessa mielenosoituksessa.[4] Leinonen oli ehdolla vuosien 1908 ja 1909 eduskuntavaaleissa.[5]

Vuosina 1909-1911 Leinonen oli siirtolaisena Yhdysvalloissa, jossa hän tutustui myös paikalliseen työväenliikkeeseen. Suomeen palattuaan hän muutti Helsinkiin ja toimi kutojantyönsä ohessa muun muassa Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton ja Suomen Kutomatyöväen Liiton puhujana.[1][6] Vuonna 1914 Leinonen valittiin Kutomatyöväen liiton liittohallintoon.[7] Hän oli jälleen ehdolla vuoden 1917 eduskuntavaaleissa.[5] Vuosina 1917-1918 Leinonen työskenteli Suomen Paperiteollisuustyöväen Liiton järjestäjänä.[8] Sisällissodan käynnistyessä Leinonen oli työmatkalla Leppäkosken paperitehtaalla ja jäi sodan ajaksi valkoisten alueelle Laatokan Karjalaan.[9]

Kansanedustajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1918 Leinonen oli elvyttämässä sodan lamauttamaa työväenliikkeen toimintaa. Marrakuussa pidetyssä sosialidemokraattisen työväen kokouksessa hänet valittiin SDP:n väliaikaiseen puoluetoimikuntaan,[10] ja joulukuussa toimintansa uudelleen käynnistäneen Sosialidemokraattisen naisliiton liittotoimikuntaan.[11] Leinonen nousi eduskuntaan kevään 1919 vaaleissa. Kansanedustajana hän keskittyi erityisesti naisten työolojen parantamiseen.[2] Leinonen teki muun muassa aloitteen naisten yötyön kieltämisestä teollisuudessa.[12] Hän oli myös presidentin valitsijamiehenä vuonna 1925.[1] Maaliskuussa 1929 Leinonen sai 10 kuukautta vankeutta väärästä valasta ja väärästä ilmiannosta oltuaan todistajana aviolapseksi julistamista koskeneessa oikeudenkäynnissä. Samalla Leinonen joutui luopumaan kansanedustajantoimestaan. koska hänet tuomittiin menettämään myös kansalaisluottamuksensa kolmeksi vuodeksi.[13][14] Leinosen tilalle eduskuntaan tuli Otto Marttila.[1]

Takaisin politiikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla Leinonen vaikutti Kutomateollisuustyöväen liiton ohella Sosialidemokraattisen naisliiton seuraajaksi perustetussa Suomen Sosialidemokraattisessa Työläisnaisliitossa.[15][16] Leinonen oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1933 lähtien[17] ja oli ehdokkaana vuosien 1933, 1936 ja 1939 eduskuntavaaleissa.[18][19][20] Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Leinonen edusti SDP:n vasemmistososialistista oppositiota.[21][22] Hän toimi Sodanvastustaja- ja Soihtu-lehtien avustajana[23][24] sekä kuului Esperantistien rauhanliittoon.[25] Vuonna 1945 Leinonen sai eron Helsingin kaupunginvaltustosta pitkäaikaisen sairauden johdosta.[26] Myöhemmin hän kirjoitti muun muassa kansandemokraattien julkaisemaan Ny Tidiin.[27] Olga Leinonen kuoli sydänhalvaukseen 72-vuotiaana. Hän oli perheetön.[28]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Olga Leinonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 6.1.2016.
  2. ↑ a b c Olga Leinonen 60-vuotias. Suomen Sosialidemokraatti, 11.6.1937, nro 154, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  3. ↑ Sos.-dem. työläisten ja pienviljelijäin vaaliliiton ehdokkaat Hämeen eteläisessä vaalipiirissä. Hämeen Kansa, 23.6.1939, nro 76, s. 5–6. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  4. ↑ Kertomus Oulun Työväenyhdistyksen toiminnasta v:na 1905. Kaleva, 10.2.1906, nro 34, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  5. ↑ a b Ranki, Venla: Kaksinainen sukupuolistrategia : eduskuntavaalien ehdokasasettelu ja sukupuoli Suomen sosialidemokraattisessa puolueessa 1907–1917, s. 123. (Pro gradu -tutkielma) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. ↑ Kertomus S. d. Naisliittotoimikunnan toiminnasta. Työläisnainen, 3.10.1912, nro 39, s. 306-307. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  7. ↑ S. Kutomateollisuustyöväenliiton 4:jäs edustajakokous. Suomen Ammattijärjestö, 01.05.1914, nro 5, s. 75-77. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  8. ↑ Liittomme toimitsijat. Paperityöläinen, 01.12.1917, nro 8, s. 128. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  9. ↑ Lahtarien työläisvaino. Työmies, 23.2.1918, nro 52, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  10. ↑ Sosialidemokraattisen työväestön kokous Helsingissä. Itä-Suomen Työmies, 7.11.1918, nro 177, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  11. ↑ Sos.-dem. Naisliiton osastoille. Suomen Sosialidemokraatti, 19.12.1918, nro 63, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  12. ↑ Lähteenmäki, Maria: Mahdollisuuksien aika : työläisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910–30-luvun Suomessa, s. 275. (Bibliotheca historica 2) Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1997. ISBN 951-71001-4-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  13. ↑ Kansanedustaja tuomittu väärästä valasta. Sosialisti, 26.3.1929, nro 71, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.3.2023.
  14. ↑ Eräs monimutkainen oikeusjuttu. Helsingin Sanomat, 26.3.1929, nro 83, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.3.2023.
  15. ↑ Korhonen, Katja: Kahvinkeittäjiä, sihteereitä vai puheenjohtajia? Naisten osallistuminen kahdessa Kutomateollisuustyöväen liiton ammattiosastossa 1930-luvulla, s. 82–83. (Pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2007. Teoksen verkkoversio (PDF).
  16. ↑ Naisten vaalivalmistelut käynnissä. Toveritar, 1933, nro 5–6, s. 87–88. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  17. ↑ Dagskrönikan | 70-åring. Åbo Underrättelser, 11.6.1947, nro 154, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024. (ruotsiksi)
  18. ↑ Miten naisehdokkaita äänestettiin. Naisten ääni, 01.08.1933, nro 14-15, s. 186. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  19. ↑ Miten naisehdokkaita äänestettiin. Naisten ääni, 15.08.1936, nro 15-16, s. 200. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  20. ↑ Naisten asiantuntemusta eduskuntaan!. Toveritar, 01.06.1939, nro 11-12, s. 13. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  21. ↑ Armeijan demokratisoiminen ja tulevat vaalit. Soihtu, 01.05.1938, nro 9, s. 210. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  22. ↑ Merkintöjä | Saksalaismuistot Helsingissä. Soihtu, 1939, nro 6, s. 124. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  23. ↑ Soihtu v. 1938 alkupuoliskolla. Soihtu, 1938, nro 12–13, s. Liite. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  24. ↑ Sodanvastustaja v. 1936. Sodanvastustaja, 01.01.1935, nro 1 Näytenumero, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  25. ↑ ”Pacifisto”: Esperantonurkkaus | Esperantistien Rauhanyhdistys r.y. Suomen Sosialidemokraatti, 8.1.1939, nro 7, s. 18. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024.
  26. ↑ Diverse ärenden. Hufvudstadsbladet, 28.6.1945, nro 169, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024. (ruotsiksi)
  27. ↑ Leinonen, Olga: Försök till fredskontakt mellan Finland och Rådsunionen. Ny Tid, 3.6.1948, nro 105, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.8.2024. (ruotsiksi)
  28. ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 13.1.1950, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2024.
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olga_Leinonen&oldid=22604246”