Formula 1 ja suomalaiset

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomi F1-sarjassa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 ja suomalaiset
Suomi
Kuljettajia 10
Mestaruuksia 4
Mestareita 3
Voittoja 80
Voittajia 6

Tämä artikkeli kertoo Formula 1 -sarjasta suomalaisten näkökulmasta. Näkyvimmässä roolissa suomalaiset ovat olleet Formula 1:ssä kuljettajina. Ensimmäinen suomalainen F1-kuljettaja oli Leo Kinnunen, joka osallistui yhden kilpailun lähtöön vuonna 1974. Ensimmäisenä suomalaisena vakituisesti ajoi Keke Rosberg, joka myös on ensimmäinen suomalainen maailmanmestari. Hänen lisäkseen F1-sarjan maailmanmestaruuden on voittanut suomalaisista kahdesti Mika Häkkinen ja kerran Kimi Räikkönen. Muut sarjassa ajaneet suomalaiset ovat Mikko Kozarowitzky, Jyrki Järvilehto, Mika Salo, Heikki Kovalainen ja Valtteri Bottas. Kozarowitzky tosin ei selviytynyt karsinnoista kertaakaan lähtöön. Suomalaisia F1-kuljettajia on ollut sarjan historiassa kaikkiaan kymmenen, kun Saksan kilpailulisenssillä ajava Nico Rosberg lasketaan mukaan. Hänet on laskettu kansalaisuutensa vuoksi tämän artikkelin tilastoihin.

Suomalainen Ossi Oikarinen on toiminut insinöörinä ja Aki Hintsa lääkärinä F1-sarjan eri talleissa. Kaudella 1974 sarjassa oli suomalainen talli AAW Racing Team, ja suomalaiset yritykset ovat toimineet F1-tallien sponsoreina silloin, kun niillä on ollut suomalainen kuljettaja.

Formula 1 on viime aikoina ollut Suomessa hyvin suosittua, ja tv-lähetykset ovat saaneet runsaasti katsojia suhteessa väkilukuun.[1] Lajista on uutisoitu Suomessa jo 1950-luvulla, mutta suosio ja näkyvyys tiedotusvälineissä kasvoi Keke Rosbergin menestyksen myötä. 1960-luvun puolivälistä lähtien kilpailuja on näytetty Suomessa televisiosta aluksi erittäin satunnaisesti ja laajemmin 1980-luvun alusta lähtien. Keke Rosberg ja Mika Häkkinen on myös valittu vuoden urheilijoiksi.

Kimi Räikkösestä tuli kolmas suomalainen maailmanmestari, kun hän voitti kauden 2007 päätöskilpailun Brasilian GP:n.

Suomalaiskuljettajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen suomalainen Formula 1 -kuljettaja oli Leo Kinnunen vuonna 1974, ja ensimmäinen suomalainen maailmanmestari oli Keke Rosberg vuonna 1982. Kimi Räikkönen voitti mestaruuden kaudella 2007, mutta suomalaisista F1-kuljettajista menestynein on kaksinkertainen maailmanmestari Mika Häkkinen. Yhteensä suomalaisia F1-kuljettajia on ollut kymmenen,[2][3] mikäli Keke Rosbergin poika Nico Rosberg lasketaan mukaan, sillä hän on sekä Saksan että Suomen kansalainen, vaikka hän kilpailikin Saksan lipun alla.[4]

Suomalaiset ovat voittaneet neljä maailmanmestaruutta, olleet toisia viidesti ja kolmansia viidesti. Erikoista on, että kaikki suomalaisten voittamat mestaruudet ovat ratkenneet vasta kauden päättäneessä kilpailussa. McLaren-tallissa on kilpaillut eniten suomalaisia kuljettajia. Neljäs suomalaiskuljettaja McLarenilla oli kaudeksi 2008 talliin siirtynyt Heikki Kovalainen.[5] Sauber-tallissa on kilpaillut kolme suomalaista (neljä, jos laskee mukaan Valtteri Bottaksen siirtymisen tallin muutettua nimensä Alfa Romeo Racingiksi). Kaudella 2024 yhteistyö Alfa Romeon kanssa päättyi ja tallin nimi vaihtui takaisin Sauberiksi ja sponsoriksi tuli Stake.

Leo Kinnunen ja Mikko Kozarowitzky

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leo Kinnunen oli ensimmäinen F1:n MM-sarjaan osallistunut suomalainen kuljettaja. Hän ajoi suomalaisen yksityistallin AAW Racing Teamin Surtees TS16 -autolla. Kinnunen osallistui kuuteen GP:hen ja pääsi kerran lähtöruutuun asti.[6] Tämä ainoa kilpailu, johon hän selviytyi esikarsinnoista ja aika-ajoista, oli Ruotsin Grand Prix 1974.[2]

Muutama vuosi Kinnusen jälkeen Mikko Kozarowitzky osallistui RAM-tallissa kahteen Grand Prix -viikonloppuun, joista toisessa hän onnistui pääsemään esikarsinnoista aika-ajoihin.[7] Aika-ajoissa hän kuitenkin karsiutui, joten hän ei osallistunut kertaakaan itse kilpailun lähtöön. Kozarowitzkyn F1-saavutuksiksi jäi siis kaksi GP:tä, mutta ei yhtään lähtöä.[7]

Keke Rosberg

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas suomalainen F1-kuljettaja oli Keke Rosberg. Kaudella 1978 hän selviytyi aika-ajoista kilpailuun Theodore-tallin autolla, joten hänestä tuli toinen lähtöruutuun asti päässyt suomalaiskuljettaja. Saman kauden puolivälissä hänestä tuli ensimmäinen maaliin asti ajanut suomalainen, kun hän sijoittui Ruotsin Grand Prix'ssa kymmenenneksi. Samana vuonna Rosberg voitti MM-sarjan ulkopuolisen kilpailun, joka ajettiin Silverstonen radalla.[8] Kaudella 1979 hän ajoi Walter Wolf Racingillä ja sijoittui parhaimmillaan yhdeksänneksi.[9]

Kauden 1980 ensimmäisessä kilpailussa Rosberg ajoi Fittipaldi-tallin autolla kolmanneksi.[8] Hän on siis ensimmäinen MM-sarjan kilpailussa pistesijalle ja myös palkintosijalle ajanut suomalainen. Seuraavalla kaudella 1981 Rosberg ajoi vain kolmesti maaliin, ja Suomen media alkoi pitää häntä ainaisena keskeyttäjänä. Rosbergin mukaan käsitys syntyi siitä, että laji ei ollut Suomessa kovin tunnettu eikä tekniikan tärkeyttä ymmärretty.[10]

Keke Rosberg vuoden 1984 Yhdysvaltain GP:ssa, jonka hän voitti.

Kaudella 1982 Rosberg ajoi vapaastihengittävällä moottorilla toiminutta Williamsin autoa, mutta hän kilpaili silti maailmanmestaruudesta vahvoja turboahtimia käyttäneitä talleja vastaan. Itävallan GP:ssa voitto oli lähellä, mutta Rosberg hävisi lopulta viidellä sekunnin sadasosalla Elio de Angelisille, joka voitti uransa ensimmäisen kilpailun.[11][12] Seuraavan kilpailun, Sveitsin GP:n, Rosberg voitti.[8] Kauden päättäneessä Las Vegasin Grand Prix'ssa McLarenin John Watson olisi voinut ohittaa Rosbergin pisteissä, jos hän olisi voittanut, mutta Watson sijoittui toiseksi Michele Alboreton jälkeen. Rosbergin taas piti sijoittua vähintään viidenneksi, jotta hän voittaisi mestaruuden.[13] Rosberg ajoikin viidentenä maaliin ja pääsi juhlimaan F1:n maailmanmestaruutta ensimmäisenä suomalaisena ja myös ensimmäisenä pohjoismaalaisena. Rosberg kertoi, ettei hän kokenut voittaneensa mestaruutta Suomelle, vaan itselleen, koska hän ei saanut kovinkaan suurta tukea Suomen medialta.[10]

Kaudella 1983 Rosbergin Williamsissa oli yhä vapaastihengittävä moottori, joten taistelu turbomoottoreita vastaan koveni. Hän kuitenkin onnistui voittamaan Monacon GP:n, koska Monacon katuradalla moottorien tehot eivät ratkaise voittoa.[14] Lisäksi hänellä oli oikea rengastaktiikka: hän oli ainoa kärkikuljettaja, joka lähti kilpailuun kuivankelin renkailla. Kaudet 1984 ja 1985 Rosberg ajoi vielä Williamsilla ja voitti kolme kertaa.[15][16][17] Kauden 1986 hän ajoi McLarenin tallissa, minkä jälkeen hän lopetti uransa.[8]

Vaikka Keke Rosberg voittikin ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruuden, hän ei ollut ensimmäinen maailmanmestaruuspokaalin vastaanottanut suomalainen. Kaudella 1970 mestaruuden voitti Jochen Rindt, mutta hän kuoli kesken kauden, joten hänen suomalainen vaimonsa Nina Rindt otti palkinnon vastaan.[18] Nina Rindt on Curt Lincolnin tytär.

Jyrki Järvilehto, Mika Häkkinen ja Mika Salo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mika Häkkinen McLaren-autollaan Britannian GP:ssä kaudella 1994. McLarenilla hän ajoi kausina 1993–2001.

Kun Rosberg lopetti urheilu-uransa, hän ryhtyi värväämään suomalaisia kuljettajia F1-sarjaan. Hänen suojattinsa Jyrki "JJ Lehto" Järvilehto sai paikan Ferrarin testikuljettajana kaudella 1989 ja osallistui kauden lopulla ensimmäiseen kilpailuunsa Onyx-tallin autolla.[19] Järvilehto putosi usein jo aika-ajoissa tai esikarsinnoissa, kun hänen nopeutensa ei riittänyt kilpailuun. Ensimmäinen kilpailu, johon hän selviytyi mukaan, oli Espanjan GP kaudella 1989. Kaudella 1991 suomalaisia oli ensimmäistä kertaa mukana kaksi: kolmatta kauttaan ajava Järvilehto ja tulokas Mika Häkkinen, jonka managerina toimi myös Keke Rosberg. Häkkinen aloitti uransa Lotus-tallissa, mutta sitä ennen hän oli testannut Benettonin autoa.[20] Kauden 1991 kolmannessa kilpailussa, San Marinon GP:ssa, molemmat suomalaiset ajoivat pistesijoille.[21] Järvilehto sijoittui kolmanneksi, joten hänestä tuli toinen suomalainen palkintosijalle ajanut kuljettaja.

Häkkinen siirtyi Lotukselta McLarenin testikuljettajaksi kaudeksi 1993. Hän pääsi osallistumaan kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun Ayrton Sennan tallikaverina, kun Michael Andretti joutui väistymään heikkojen suoritusten vuoksi.[22] Häkkinen herätti huomiota voittamalla heti ensimmäisissä aika-ajoissaan Portugalissa Sennan, jota pidettiin silloin parhaana aika-ajajana.[22] Itse kilpailun Häkkinen keskeytti, mutta jo seuraavassa kilpailussa Japanin GP:ssa hän ajoi ensimmäistä kertaa palkintosijalle.[23][24]

Mika Salon ura alkoi kaudella 1994 Lotus-tallissa. Hänen F1-uransa huippuhetkiä olivat ne kauden 1999 kilpailut, joissa hän ajoi Ferrarilla.

Kaudella 1994 Järvilehto ajoi sekä Sauberilla että Benettonilla. Benettonilla hän oli tulevan maailmanmestarin Michael Schumacherin tallikaverina. Loukkaannuttuaan Silverstonen testeissä ennen kauden 1994 alkua hän joutui sivuun kahdesta ensimmäisestä kilpailusta ja menetti pian paikkansa tallissa Jos Verstappenille, vaikka saavuttikin Kanadan GP:ssa pisteen. Schumacherin saatua kahden kilpailun mittaisen kilpailukiellon Järvilehto nostettiin kilpakuljettajaksi siksi ajaksi. Pisteitä hän ei kuitenkaan enää saavuttanut.[25] Lopulta Järvilehto joutui lopettamaan F1-uransa kauden 1994 päätteeksi ja siirtyi ajamaan muihin sarjoihin.[26]

Kauden 1994 toiseksi viimeiseen kilpailuun Japanissa osallistui myös uusi kuljettaja Mika Salo.[27] Koska samassa kilpailussa olivat myös Häkkinen ja Järvilehto, suomalaisia oli yhteensä kolme.[28] Kausilla 1995–1998 Salo onnistui ajamaan silloin tällöin pisteille.[29]

Mika Häkkinen loukkaantui vakavasti kauden 1995 päättäneen Australian GP:n perjantain aika-ajoissa. Radalla annetun ensiavun jälkeen hänet vietiin Adelaiden radan lähellä olleeseen sairaalaan. Hän vaipui koomaan. Häkkisen tila parani, mutta monikaan ei uskonut hänen enää nousevan F1:n huipulle. Toisin kuitenkin kävi, sillä hän ajoi heti kauden 1996 ensimmäisessä kilpailussa Australiassa pisteille.[30]

Häkkisen ja Salon menestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1997 Häkkinen pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla taistelemaan kilpailun voitosta ja onnistui kerran ajamaan paalupaikalle[31]. Hänen autonsa oli kuitenkin epäluotettava, minkä vuoksi hän menetti monta tilaisuutta hyvään sijoitukseen.[30] Kauden päättänyt Euroopan GP oli ensimmäinen kilpailu, jonka Häkkinen onnistui voittamaan.[32] Hän ohitti viimeisellä kierroksella Jacques Villeneuven, josta tuli maailmanmestari.

Häkkinen kaudella 2000. Hän voitti mestaruutensa kausilla 1998 ja 1999, mutta jäi toiseksi kauden 2000 mestaruustaistelussa.

Kaudella 1998 Häkkinen sai kuudennen voittonsa Itävallan GP:ssa, joten hän ohitti Keke Rosbergin voittojen määrässä. Häkkinen oli koko kauden MM-sarjan pistejohdossa ja voitti kahdeksan kilpailua. Hän taisteli maailmanmestaruudesta Ferrarilla ajanutta Michael Schumacheria vastaan ja varmisti mestaruutensa vasta kauden päättäneessä Japanin GP:ssa.[30]

Kausi 1999 oli Häkkiselle vaikeampi; MM-sarjan kärkikuljettaja vaihtui useaan otteeseen. Häkkinen voitti kaudella viisi kilpailua ja varmisti jälleen mestaruuden vasta kauden päätöskilpailussa Japanin GP:ssa, tällä kertaa Ferrarin Eddie Irvinea vastaan.[33] Häkkisestä tuli siis ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa suomalainen, joka on voittanut mestaruuden kaksi kertaa. Hän taisteli mestaruudesta vielä kaudella 2000, mutta jäi MM-pisteissä toiseksi.[32] Kausi 2001 sujui sen sijaan vaisusti, ja Häkkinen päätti lopettaa uransa kauden päätteeksi.[32] Vuonna 2006 hän kuitenkin palasi F1-auton rattiin, kun hän testasi McLarenin autoa Barcelonan radalla Espanjassa.[34]

Mika Salon uran kohokohta oli kaudella 1999, kun hänet palkattiin Ferrarin talliin loukkaantuneen Schumacherin tilalle.[35] Salo ajoi Ferrarilla yhteensä kuusi osakilpailua ja sijoittui parhaimmillaan toiseksi Saksan GP:ssä.[36] Kilpailusta jäi kuitenkin huonot muistot, koska hän johti pitkään kilpailua, mutta joutui tallimääräyksen takia päästämään tallitoverinsa Eddie Irvinen ohitseen. Salo nousi palkintokorokkeelle vielä Italian GP:ssä, kun hän oli kolmas.[36]

Häkkisen lopetettua F1-uransa 2001 hänen tilalleen McLarenille palkattiin Kimi Räikkönen.

Kaudella 2000 Salo ajoi Sauber-tallissa, ja hän sijoittui parhaimmillaan Monacon ja Saksan GP:issä viidenneksi ja keräsi yhteensä kuusi MM-pistettä.[37] Seuraavaksi kaudeksi 2001 hän siirtyi uuden Toyota-tallin testaajaksi.[38] Vuoden testaamisen jälkeen Toyota aloitti kilpailemisen kaudella 2002. Salo sai tallin ensimmäiset pisteet kauden avauskilpailussa Australiassa, minkä lisäksi hän sai vielä pisteen yhdessä kilpailussa.[39] Salo lopetti uransa kauden 2002 jälkeen, kun Toyota päätti olla ajattamatta häntä enää seuraavalla kaudella, vaikka sopimusta olisi ollut vielä vuosi jäljellä.[38]

Kimi Räikkönen, Nico Rosberg, Heikki Kovalainen ja Valtteri Bottas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nico Rosberg kaudella 2006. Hän ajoi Williamsilla kaudet 2006-2009.

Kimi Räikkönen esiintyi ensimmäisen kerran F1:ssä kaudella 2001 Sauber-tallissa.[40] Kun Häkkinen lopetti F1-uransa, Räikkönen siirtyi McLarenille kaudeksi 2002.[41] Hän sijoittui useaan otteeseen palkintosijoille, ja ensimmäisen kerran hän onnistui voittamaan kilpailun kaudella 2003.[42][43] Samalla kaudella hän sijoittui MM-sarjassa toiseksi.[44] Kaudella 2005 hän taisteli Fernando Alonson kanssa maailmanmestaruudesta mutta joutui taas tyytymään MM-hopeaan, vaikka voitti kauden aikana seitsemän osakilpailua.[45] McLaren-kausilla Räikkösen suorituksia hidastivat autojen luotettavuusongelmat. Moottori hajosi joskus jo aika-ajoissa pudottaen hänet lähtöruudukossa alaspäin. Kilpailuissakin hän joutui usein keskeyttämään auton hajottua.

Nico Rosberg palkattiin kaudeksi 2006 Williamsin kilpakuljettajaksi.[4] Rosberg ylsi heti ensimmäisessä kilpailussaan pistesijalle, sillä hän oli seitsemäs, ja lisäksi hän ajoi kilpailun nopeimman kierroksen.[4] Nico Rosbergin managerina toimi hänen isänsä Keke.

Heikki Kovalainen esikoiskilpailussaan Australiassa 2007. Ensimmäisellä kaudellaan hän saavutti yhden palkintosijan.

Heikki Kovalainen ajoi ensimmäistä kertaa F1:ssä Renault-tallissa kaudella 2007.[46] Sitä ennen hän oli ollut tallin testikuljettaja kaudella 2006.[47] Japanin GP:ssä hän sijoittui toiseksi, ja Ferrarille siirtynyt Räikkönen oli samassa kilpailussa kolmas.[48] Tämä oli ensimmäinen kerta, kun palkintokorokkeella oli kaksi suomalaista kuljettajaa. Räikkönen onnistui voittamaan kauden aikana kuusi kilpailua, ja hänestä tuli maailmanmestari vain pisteen erolla Lewis Hamiltoniin ja Alonsoon.[49] Moni piti mestaruutta kauden loppupuolella mahdottomana, sillä piste-eroa kärkeen oli suurimmillaan 26 pistettä.[50]

Kautta 2007 pidettiin ennen kauden alkua ”kaikkien aikojen suomalaisena Formula 1 -kautena”. Monacossa joulukuussa 2007 järjestetyssä FIA:n palkintogaalassa Suomelle myönnettiin parhaan F1-maan palkinto, koska suomalaiset kuljettajat saivat kuluneella kaudella kansakunnista eniten pisteitä. Palkinnon vastaanotti AKK:n puheenjohtaja Kari O. Sohlberg.[51] Kaudella 2008 suomalaiset kuljettajat olivat hyvissä talleissa: Räikkönen jatkoi Ferrarilla ja Rosberg Williamsilla, ja Kovalainen siirtyi McLarenille[52]. Kovalainen saavutti ensimmäisen voittonsa Unkarissa elokuun alussa, mutta muuten suomalaismenestys oli odotuksiin nähden vaisua, vaikka Räikkönen ja Kovalainen pääsivät ajamaan kauden parhaimmissa talleissa.[53]

Kimi Räikkösen F1-ura päättyi toistaiseksi kauden 2009 jälkeen, kun hän siirtyi ajamaan rallia.[54] Räikkönen voitti kauden aikana Belgian osakilpailun, missä hän taisteli voitosta paalupaikalta lähtenyttä Force Indian Giancarlo Fisichellaa vastaan.[55] Kovalainen siirtyi kaudeksi 2010 Lotus-talliin ja Rosberg Mercedes-Benzin talliin Michael Schumacherin tallikaveriksi.[56][57] Kausien 2010–2012 aikana Kovalainen ei kerännyt yhtään MM-pistettä uudessa tallissaan.[58] Rosberg puolestaan ajoi kauden 2010 aikana kolmesti palkintokorokkeelle, joista hän oli jokaisella kerralla kolmas.[59]

Kimi Räikkönen teki paluun Formula ykkösiin kaudella 2012 siirtymällä Lotus F1-talliin.[60] Paluukauden aikana Räikkönen otti voiton Abu Dhabin GP:ssä.[61] Nico Rosberg ajoi voittoon Kiinan GP:ssä.[62]

Kaudella 2013 nähtiin uusi suomalainen F1-kuljettaja, kun Valtteri Bottas ajoi Williams-tallissa.[63] Kaudella 2012 Bottas ajoi Williamsilla testikuljettajana 15 harjoituksen aikana. Bottas on aiemmin ajanut myös GP3-sarjassa, jossa hän voitti mestaruuden tulokaskaudellaan 2011.[64] Kaudella 2013 Williamsin auton kilpailukyky oli heikkoa, minkä seurauksena Bottas otti uransa ensimmäiset MM-pisteet vasta kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Yhdysvalloissa.[65] Bottas sijoittui kauden lopputuloksissa 17:ksi ja voitti kokeneemman tallikaverinsa Pastor Maldonadon.[66]

Vuonna 2013 ajamistaan formuloissa jatkoivat myös Räikkönen (Lotus F1) ja Rosberg (Mercedes Grand Prix). Räikkönen voitti kauden avausosakilpailun Australiassa.[67] Rosberg puolestaan voitti Monacon ja Britannian osakilpailut.[68] Kauden loppuvaiheessa Räikkönen joutui selkäleikkaukseen, jolloin Kovalainen korvasi hänet kahden kilpailun ajaksi.[58] Kovalainen ei kuitenkaan saanut yhtään MM-pistettä Yhdysvaltain ja Brasilian osakilpailuissa.[69]

Kaudella 2014 suomalaisista kuljettajista mukana olivat Kimi Räikkönen (Ferrari) sekä Valtteri Bottas (Williams). Rosberg puolestaan jatkoi Mercedeksellä, missä hän voitti maailmanmestaruutensa kaudella 2016 ja lopetti samalla F1-uransa kyseiseen kauteen.[70] Bottas vaihtoi kaudeksi 2017 Mercedekselle, missä hän otti F1-uransa ensimmäisen osakilpailuvoiton Venäjän osakilpailussa.[71] Kaudella 2018 Räikkönen ajoi 50.suomalaisvoiton (jos Nico Rosbergia ei lasketa mukaan) USA:n GP:ssä.[72]

Kaudella 2019 Räikkönen siirtyi Alfa Romeo Racingille[73] ja Bottas jatkoi Mercedeksellä. Räikkönen lopetti tallissa ja samalla myös F1-uransa kauden 2021 jälkeen, ja Bottas tuli hänen tilalleen kaudella 2022.[74][75] Bottaksen viimeiseksi Mercedeksellä ajetuksi voitoksi jäi kauden 2021 Turkin osakilpailu.[76] Kaudella 2022 Bottaksen kausi alkoi hyvin, kun hän ajoi kauden yhdeksästä ensimmäisestä kilpailusta seitsemässä pisteille, mutta loppukaudesta hän pääsi pistesijoituksille harvemmin.[77]

Tulevaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahdollisia tulevaisuuden suomalaiskuljettajia ovat muun muassa Kartingin maailmanmestari Tuukka Taponen sekä kaudella 2022 ADAC F4 -sarjassa ajava Rasmus Joutsimies.[78][79]

Muut suomalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallien työntekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Insinööri Ossi Oikarinen on työskennellyt eri F1-talleissa vuodesta 1997 lähtien. Hänen ensimmäinen työnantajansa F1:ssä oli Arrows-talli, missä hän toimi datainsinöörinä kaudesta 1997 kauteen 2000. Kaudeksi 2001 hän siirtyi Toyota-talliin, jossa hän työskenteli muun muassa Jarno Trullin kilpailuinsinöörinä. Vuoden 2006 syyskuussa Oikarinen kertoi lähtevänsä Toyotalta ja siirtyvänsä johonkin toiseen talliin seuraavaksi kaudeksi. Vuoden 2007 alussa talliksi varmistui BMW Sauber, jossa hän aloitti huhtikuun alussa tallin päätesti-insinöörinä.[80] Samalla kaudella hän toimi lisäksi Yhdysvaltain GP:ssa Sebastian Vettelin kilpailuinsinöörinä,[81] ja sijaisjärjestelyjen vuoksi hän oli BMW-tallin pääinsinöörinä Japanin GP:n ajan.[82]

McLaren-tallissa työskenteli suomalainen lääkäri Aki Hintsa.[83] Tommi Pärmäkoski on toiminut Sebastian Vettelin kuntovalmentajana.[84] Antti Kontsas toimi Sebastian Buemin kuntovalmentajana, ja Ville Vihola Lewis Hamiltonin ja Lance Strollin kuntovalmentajana.[85][86] Pyry Salmela toimii Pierre Gaslyn kuntovalmentajana.[87]

AAW Racing Team

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 1 -sarjaan on osallistunut yksi suomalainen talli, AAW Racing Team, jolla Leo Kinnunen osallistui kaikkiin kuuteen kilpailuunsa kaudella 1974. Tallin nimi on muodostettu Antti Aarnio-Wihurin nimikirjaimista. Talli käytti Surtees-tallin TS16-autoa. 1950–1970-luvuilla oli nimittäin tavallista, että Formula 1-sarjassa oli pieniä yksityistalleja, jotka käyttivät jonkun muun valmistajan autoja. AAW:n autossa oli Ford Cosworthin moottori ja Firestonen renkaat.[88]

Kinnunen osti käyttämänsä auton itselleen, ja nykyään se on Turun Sanomien museossa.[89]

Suomalaiset sponsorit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset yritykset ovat tukeneet F1-talleja silloin, kun niillä on ollut suomalainen kuljettaja. Leo Kinnusta sponsoroi kaudella 1974 elektroniikkalaiteyritys Salora.[90] Kinnusen F1-kaudella 1974 myös tupakkamerkki Colt sponsoroi Kinnusta.[91] Keke Rosbergiä ja Williams-tallia sponsoroi kaudella 1985 huoltoasemaketju Neste.[92] Neste oli sponsoroinut Rosbergia kaudesta 1982, jolloin hän oli voittanut maailmanmestaruuden. Sittemmin Neste sponsoroi niin Jyrki Järvilehtoa kuin Mika Häkkistäkin kaudella 1991. Rosbergia sponsoroi tämän huippuvuosien aikana myös matkapuhelinvalmistaja Mobira. Vuosina 1978-1981 Rosbergin pääsponsori oli ollut aikakauslehti Seuralla, joka ei kuitenkaan ollut uusinut sopimustaan Rosbergin kanssa kaudeksi 1982. Tämä johti vuorostaan sittemmin oikeustaistoon lehden kanssa ns. Seura-ihmisen asemasta, sillä Rosbergin kuvaa käytettiin lehden televisiomainoksessa.[93] Kaudella 1995, jolloin Mika Salo ajoi Tyrrell-tallissa, tallin pääsponsorina oli matkapuhelinvalmistaja Nokia. Suomalaisella matkapuhelinvalmistajalle sopimus f1:siin oli ensimmäinen, mutta neuvottelut liittymisestä mukaan sponsoroimaan f1-tallia tai useampia talleja ei ollut ensimmäinen. Vuonna 1989 Nokia oli neuvotellut alustavasti liittyvänsä mukaan Keke Rosbergin ja hänen silloisen managerinsa Ortwin Podlechin suunnittelemaan suomalaisen f1-tallin eli Kansallis Banking Racingin sponsorointiin. Kun suunnitelma oli rauennut SKOP:in silloisen pääjohtajan Jaakko Lassilan kielteiseen kantaan ei Nokia kuitenkaan ollut luovuttanut f1:n suhteen. Vuoden 1989 osalta Keke Rosbergin tavoitteena oli saada silloinen Englannin F3-sarjan tuore mestari Jyrki Järvilehto mukaan f1:siin. Nokialla mahdollistui tarjous tukea Järvilehdon f1-uraa tai hänen tavoittelemaansa kuljettajapaikkaa. Nokia katsoi läpi Rosbergin asettaman sponsoritarjouksen, mutta lopulta muutti mielensä viime hetkellä. Muutaman miljoonan markan sponsorisijoitus Järvilehtoon nähtiin liian kalliina ja Nokia pysytteli purjehduksessa ja muiden perinteisten urheilulajien tukemisessa. Nokian logo oli näyttävästi esillä Tyrrell-autojen reunoilla.[94] Finlandia Vodka sponsoroi McLarenia kausilla 1999–2001 yhteensä 50 kilpailussa.[95] Sama alkoholimerkki nähtiin myös ruotsalaisen f1-kuljettaja Stefan Johanssonin sponsorina pienin panoksin kaudella 1983 ruotsalaisen ajaessa englantilaisen Spirit-tallin kuljettajana. Kausilla 2006–2007 energiajuomayhtiö Battery sponsoroi Williams-tallia, kun Nico Rosberg oli tallin toinen kuljettaja.[96] Kausina 2007–09 ja 2012–15 suomalainen hitsauskoneita valmistanut yritys Kemppi sponsoroi talleista Spykeria, Force Indiaa ja Williamsia, mutta yritys jatkoi kauden 2015 jälkeen Valtteri Bottaksen henkilökohtaista tukemista.[97][98] Vuonna 2022 Kesko sponsoroi Red Bullia ja Max Verstappenia Itävallan GP:ssä.[99]

F1-autoa kokeilleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F1-autoja ovat ajaneet muutkin suomalaiset kuin F1-kuljettajat. Joukossa on ollut muiden luokkien kuljettajia, toimittajia ja yleisökilpailuvoittajia.[100] Tässä on mainittu muutamia:

  • Naiskuljettaja Sanna Pinola pääsi vuonna 2000 kokeilemaan F1-autoa Kemoran radalla. Hänen lisäkseen Sirja Wilén, yksi kuudesta yleisökilpailun voittaneesta, pääsi kokeilemaan vuoden 2002 Renault-autoa Magny-Cours'n radalla vuonna 2005.[100]
  • Ralliautoilija Hannu Mikkola pääsi kokeilemaan Arrowsin F1-autoa marraskuussa 1984 järjestetyssä BMW:n moottoripromootiotilaisuudessa. Testitilaisuus järjestettiin Doningtonin radalla Englannissa. Siellä Mikkola vaihtoi ralliautonsa Marc Surerin F1-autoon ja 20.11.1984 järjestetyssä testissä Mikkola oli ensi yrityksellään vain kolme sekuntia Sureria hitaampi[104].

Selityksiä menestykseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi on saanut suhteessa asukaslukuun eniten F1-mestaruuksia. Kun Suomen menestykselle F1:ssä ja autourheilussa yleensäkin on yritetty löytää selityksiä, syynä on usein pidetty vaikeita ajo-olosuhteita varsinkin talvella.[105]

Andrew Benson on kirjoittanut The Guardian -lehteen artikkelin, jossa pohditaan suomalaisten menestyksen syitä ja haastatellaan suomalaiskuljettaja. Jyrki Järvilehto, Mika Salo ja Heikki Kovalainen kertoivat ajaneensa autoa jo varsin nuorina kotinsa läheisyydessä. Salon mukaan hän ei ollut kuin vasta 13-vuotias, kun hän jo ajeli ystäviensä kanssa autolla. Bensonin mielestä liukkaat tiet kehittävät ajotaitoa jo varhain.[105]

Mika Salon mukaan menestyksen takana on suomalaisten luonne:

»Mentaliteettimme on todella hyvä kilpailemiseen – periksi ei anneta. Jääräpäistä, kateellista ja itsekästä kansaa. Mieluummin menestytään itse hyvin kuin annetaan muiden menestyä hyvin.»
([105])

Lajin seuraaminen Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosio Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 1:n alkuaikoina 1950-luvulla lajista ei juurikaan uutisoitu edes suomalaisissa sanomalehdissä. Karjalainen-lehdessä oli kuitenkin pieni uutinen, jossa kerrottiin Giuseppe Farinan voittaneen mestaruuden kauden 1950 päätteeksi. Helsingin Sanomissa oli joskus mainintoja kuuluisimmista kuljettajista. Tietämättömyys ja kiinnostuksen puute johtivat kuitenkin varsin erikoisiin otsikoihin, kuten ”Hawthorn voitti Fangion jännittävässä Ranskan GB:ssä”, missä Grand Prix -sanan p-kirjain oli muuttunut b:ksi.[106] Kotkalainen Etelä-Suomi julkaisi ajoittain kuvia kilpailuista, mutta kuvateksteissä ei kerrottu juuri mitään mielekästä.[107] 1950-luvun kuluessa f1-ajoista alkoi pikkuhiljaa tulla erilaisia filmikatsauksia ja Fangion lopettaessa uransa vuonna 1958 ja vuonna 1959 molempien vuosien f1-kausista tuli myös kausikooste filmikatsauksena. Paavo Nurmi (selostaja) selosti f1-kilpailuja 50-luvulla ja vuosien 1958-1959 kausikoosteet. Eräs ensimmäisistä Suomessa nähdyistä filmikatsauksista oli vuoden 1954 Nürburgringin kilpailu jonka Nurmi selosti.[108]. Lehtipuolella myös Juhani Melart aloitti 50-luvun lopulla kilpailujen raportoimisen. Kuitenkin f1:n kiinnostus Pohjolassa oli erittäin vähäistä ja niin kuskien, kansallisuuksien kuin kilpailujenkin nimet saattoivat mennä usein ristiin keskenään.

1960-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F1:n uutisointi ei 1960-luvullakaan ollut Suomessa erityisen monipuolista. Helsingin Sanomat kirjoitti kuitenkin edelleen melko aktiivisesti, joskin kiinnostus ehkä hieman heikkeni. Samalla jotkin muutkin lehdet alkoivat silloin tällöin julkaista uutisia lajista. Kilpailevien tallien nimet saattoivat edelleen mennä sekaisin kuljettajien tavoin, mutta 1950-lukuun verrattuna tilanne alkoi parantua vuosikymmenen loppua kohden. 1960-luvulla muun muassa Lotus-tallia kutsuttiin lehtijutuissa virheellisesti usein Lootus-talliksi. Eräs aikakauden raportoiduin persoona Graham Hillin ohella oli Jim Clark. Jim Clarkin kuolema Hockenheimin F2-kilpailussa vuonna 1968 sai paljon palstatilaa eri lehdissä. Vastaavaa kiinnostusta ei pienemmissä lehdissä toistunut ennen Ronnie Petersonin kuolemaan johtanutta onnettomuutta noin vuosikymmentä myöhemmin. Seppo Pitkänen kommentoi Suomen Sosialidemokraatti -lehden palstoilla F1-tapahtumia ja -uutisia. Lehden katsaus F1:een oli aikaansa edellä, sillä monet muut lehdet julkaisivat vastaavia vasta 1980-luvulla.[109]

Vuonna 1965 Vauhdin Maailma -lehti alkoi kirjoitella moottoriurheilusta, Formula 1 mukaan lukien.[110]

1970-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 Jochen Rindtin kuolema sai paljon uutistilaa. Rindtin vaimo oli suomalainen, mikä toi F1:ä jonkin verran lähemmäs suomalaisia. Lajin uutisointi olikin 1970-luvulla Suomessa jo eri luokkaa kuin 1960-luvulla. Nyt suuret nimet, kuten Niki Lauda ja Emerson Fittipaldi, olivat monen ison sanomalehden uutisissa.[111]

Kun Leo Kinnunen pääsi ensimmäistä kertaa karsinnoista lähtöruudukkoon, Suomen media ei juuri riemuinnut. Lehdetkin mainitsivat hänet vain ohimennen – jos edes sitäkään.[112] TV:ssä laji alkoi tuolloin kehittyä paremmaksi kuin aiemmin. Monacon kilpailua näytettiin usein vuosittain TV2:n Urheilutunnilla tai omana ohjelmanaan. Pikkuhiljaa muitakin kilpailuja alkoi näkytä televisiossa. Muun muassa Anderstorpin kisa kaudelta 1975 tuli TV1:llä koosteena selostajana Juha Jokinen. Kun Mikko Kozarowitzky yritti päästä vuonna 1977 mukaan F1-kilpailuihin, Helsingin Sanomat kirjoitti hänestä kesä-heinäkuussa jonkin verran, mutta otsikoi muun muassa seuraavasti: ”Kozarowitzky romutti autonsa” ja ”Kozarowitzky jäi rannalle”.[113] Kauteen 1978 mennessä tv:ssä ei lajista juuri paljoa puhuttu vaikka kilpailuja oli kuitenkin näytetty ja myös kilpailujen pätkälähetyksiä. Radiossa kilpailuja oli selostettu myös noina vuosina yleensä 1-2 kisaa kauteen. Ruotsin kilpailut Anderstorpissa olivat usein radioituja lähetyksiä.lähde?

Keke Rosbergin väitettiin 3. maaliskuuta 1978 päässeen ensimmäisenä suomalaisena mukaan F1 MM-osakilpailuun.[114] Tieto oli väärä, mutta myöhemmin Rosberg osoittautui ensimmäiseksi menestyneeksi suomalaiseksi F1-kuljettajaksi. Kaksi viikkoa ensimmäisen kilpailunsa jälkeen Rosberg voitti Silverstonessa ajetun MM-sarjan ulkopuolisen kilpailun Theodore-tallin autolla.[115] Suomen lehdistö oli voitosta riemuissaan ja uskoi kaiken olevan enää Rosbergista itsestään kiinni, vaikka tallin auto oli yhtä heikko kuin aikaisemminkin.[116] Kausi 1978 oli Suomessa siihen mennessä seuratuin. TV:stä tuli jopa Monacon F1-kisa TV2:lta. Osin Monacosta alkanut televisiointi johtui myös siitä, että Silverstonen ulkopuolisen kilpailun jälkeen ajettiin Long Beachissa. Long Beachin kisa jäi myöhäisen ajankohdan vuoksi näyttämättä ja Monaco näytettiin myös ajankohdan sopivuuden takia. Monacon kilpailu oli myös ennen vuotta 1978 usein televisioitu kilpailu. Kauden aikana televisioitiin myös Anderstorpin kilpailu. Aluksi Anderstorpin kilpailun piti tulla suorana radiosta, mutta lopulta kilpailu Ruotsista lähetettiin yllätyskisana televisiosta. Syy siihen oli kilpailun ajankohdalla. Kisa ajettiin lauantaina ja siten radiossa ei tullut lähetystä. Yleensä f1:sten radiolähetykset ajoittuivat Tänään Sunnuntaina-ohjelmiin. Lisäksi Urheiluruutu ryhtyi säännöllisesti lähettämään raportteja Euroopassa ajetuista kilpailuista. Ennen vuotta 1978 Urheiluruudun f1-lähetykset rajoittuivat lähinnä Monacoon, Anderstorpiin tai muuhun kuuluisaan kilpailuun. Lisäksi Urheiluruutuun pääsivät usein myös erilaiset kuljettajien suuret onnettomuudet ja kuolonkolarit. Kuitenkin suuret lehdet kuten Helsingin Sanomat ja Kansan Uutiset olivat tärkeämpiä tiedonlähteitä. Kilpailuista uutisoitiin jopa värikuvien kera, mutta tallien nimet puuttuivat usein kokonaan. Laji oli vieläkin varsin tuntematon Suomessa. Kilpailujen radioinnit olivat yleistyneet kaudella 1978 lähtien jonkin verran ja televisiolähetyksiä ryhtyi lähettämään myös HTV. Lehdistössä ei kuitenkaan riemuittu lisääntyneestä f1:n tiedoista Silverstonen voiton jälkeen. Esimerkiksi Kansan Uutiset ei monen muun lehden tavoin juurikaan uutisoinut Rosbergistä.[117] Paljon huomiota Suomessa sai myös ruotsalaisen Ronnie Petersonin kuolema kilpailuonnettomuuden jälkeen. Kuolemasta kirjoitettiin eräissä lehdissä laajoja artikkeleita, joissa oli myös runsaasti kuvia.[118] Kaudella 1979 tiedotus oli alkukaudesta niukkaa, koska Rosberg ajoi Amerikassa. Huhtikuun puolivälissä 1979 Helsingin Sanomissa kerrottiin entisen f1-kuljettaja Keijo Rosbergin siirtyneen ajamaan Can-Am-sarjaa Yhdysvaltoihin. Monacon jälkeen Rosberg pääsi Wolfille James Huntin lopetettua uransa. Kausi oli vaikea ja pisteitä ei tullut. Keken ajettua Ranskassa yhdeksänneksi Helsingin Sanomissa oli laaja katsaus Keken ajoon. Sen jälkeen otsikot vähenivät keskeytysten myötä ja uutisointi edelliseen kauteen verrattuna oli vähäisempää.lähde?

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen media piti Rosbergiä pitkään ikuisena keskeyttäjänä[119] ja selittäjänä,[120] mikä Rosbergin mukaan johtui siitä, ettei tekniikan tärkeyttä lajissa ymmärretty.[10]

Käsitys ikuisesta keskeyttäjästä oli syntynyt kauden 1980 aikana. Kauden alussa Keke oli päässyt Fittipaldille, kun talli osti Keken entisen työnantajan Wolf-tallin kaluston. Kauden alussa uuden tiimin piti olla läpimurron paikka ja näin näytti myös olevan Argentiinan kolmannen sijan myötä. Urheiluruutukin näytti Rosbergille menestyksekkäästä kilpailusta välähdyksen lähetyksessään vaikka kaukokisoista ei usein näkynytkään yhtään mitään. Yleensä Urheiluruudussa näkyi vain Euroopan puolen kilpailuista materiaalia Rosbergin heikoimpien vuosien kilpailuissa. Suomen lehdistö teki kuitenkin saman virheen kuin kaksi vuotta aiemmin. Se ei ymmärtänyt tekniikan puolta lajissa ja arveli asian olevan kuljettajasta itsestään kiinni. Lehdistö hehkutti pian mahdollisesti odotettavissa olevista voittouutisistakin. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Monacosta eteenpäin Suomen lehdistössä otettiin pilkkaava asenne käyttöön. Tärkein syy oli kyllästyminen Keken jatkuviin keskeytyksiin tai riittämättömiin suorituksiin. Lopullisesti asian ratkaisi Keken karsiutuminen. Kausien 1978-1981 Monacon kilpailuista Keke oli karsiutunut. Lehtien palstoilla alkoi esiintyä sana ”taas” ja muitakin nimityksiä käytettiin. Loppuvuodesta Keke ajoi vielä Imolassa pisteille ja se oli edes hieman parantavaa suhteessa kirjoituksiin. Loppuvuodesta myös Fittipaldin oletettiin parantavan suorituksiaan ensi kaudelle. Optimismi tarttui jälleen uudestaan. Kekellä oli kuitenkin vasta ensimmäinen täysi kausi Formula 1:ssä ja Argentiinan kolmas sija oli kaikesta huolimatta tuolloin vielä merkityksellinen. Loppuvuodesta 1980 Helsingin Sanomissa kerrottiin Keke Rosbergin oleva suurten otsikoiden mies Formula 1:ssä kaudella 1981.lähde?

Hymy-lehtikin valitsi Rosbergin ”vuoden roskakuskiksi” keskeytysten takia.[121] Kausi 1981 oli Suomessa F1:sten kannalta huonoin ja sitä oli myös Keken oma kilpailukausi. Ainoat pisteet kaudelta tulivat Kyalamista 1981 joka ajettiin kuitenkin FISA:n ja FOCA:n riitojen takia Formula Libre-kilpailuna. Siellä Keke oli neljäs. Lehdistössä ajoa pidettiin onnistuneena, mutta tekniikkaa ei taaskaan ymmärretty ja kauden muista kisoista tuli enimmäkseen keskeytyksiä ja karsiutumisia. Vain kolmesti Keke pääsi maaliin kaudella. Siitä syystä yleinen mielipide Suomessa oli Keken pilkkaamisen kannalla. Ulkomaisissakin lehdissä alettiin epäillä Keken kykyjä. Kilpailuita kuitenkin näytettiin kaudella 1981 Suomessa televisiosta. HTV:llä sinne avautuneen BBC:n jakeluverkon kautta ja YLE näytti satunnaisia koosteita kilpailuista kuten esimerkiksi Emerson Fittipaldin uran päättäjäisjuhlakilpailun Brasiliasta.lähde?

Kauden päätteeksi Keke Rosbergille avautui pääsy Williams-talliin, kun Fittipaldi ei kyennyt maksamaan jo valmiiksi myöhässä olevaa palkkaa. Sen jälkeen alkoi matka kohti maailmanmestaruutta. Suomessa ei alkukaudesta 1982 uskottu Keken menestykseen paremmasta tallista huolimatta. Keke Rosberg ei mahtunut edes ulkomaisissakaan veikkailuissa kovinkaan korkealle mestaruutta ajatellen. Turbolla ajaville kuljettajille oletettiin mestaruuden tulevan ja mikäli joku Cosworth-kuljettaja voittaisi mestaruuden niin se olisi ollut Carlos Reutemann. Kyalamin viides sija lupasi hyvää ja Rio de Janeiron kakkossija vahvistivat odotuksia. Carlos Reutemannin lähdettyä Keke Rosbergista tuli tallin ykköskuljettaja. Vasta Long Beachin ja kahden peräkkäisen kakkossijan ansiosta tilanne alkoi muuttua parempaan ja pilkkaaminen väheni. Suomessa oltiin innoissaan, kun Rosberg ylsi kolmatta kertaa kaudella Belgian GP:ssa toiseksi. Seuraava kilpailu Monacossa televisioitiin.lähde? Rosbergin päästyä menestyneeseen Williams-talliin kaudella 1982 ajatukset muuttuivat, ja yhtäkkiä häntä pidettiinkin Suomessa loistavana kuljettajana.[120] Käsitystä tukivat Rosbergin ensimmäinen voitto ja kauden päätteeksi saavutettu maailmanmestaruus. Loppukaudella tv:ssä näytettiin myös Monzan ja mestaruuden ratkaiseva kilpailu Las Vegasista. Molemmista kilpailuista tuli myös radiolähetykset, joista toinen Rinnakkaisella ja toinen Yleisohjelmassa. Keken mestaruuskaudella ensimmäistä kertaa myös Urheiluruutu näytti kauden jokaisesta kilpailusta materiaalia.

Yksityiskohta maailmanmestaruuspokaalista. Keke Rosbergin nimikirjoitus on alhaalla keskellä. Rosberg valittiin mestaruusvuotenaan vuoden suomalaiseksi urheilijaksi.

Rosberg, hänen mestaruutensa ja F1 yleensäkin herättivät Suomessa paljon keskustelua. Lehdissä pohdittiinkin, oliko F1 urheilua ja voitaisiinko Rosberg siten valita vuoden urheilijaksi. Mielipiteitä oli monenlaisia: jotkut pitivät F1:tä vain "ratinkääntämisenä". Rosbergiä ja hänen saavutuksiaan ivailtiin jonkin verran lehtien palstoilla, mutta tämäntyylisten tekstien kirjoittajat eivät tienneet lajista juuri mitään. Lopulta Rosberg voitti vuoden urheilija -tittelin ennen mäkihyppääjä Matti Nykästä, minkä jälkeen moottoriurheilua alettiin pitää urheiluna.[122] Lisäksi Rosbergille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki ja hänet kutsuttiin linnan juhliin; tosin hän ei ehtinyt niihin. Syksyllä 1982 ja keväällä 1983 suomalaiset lehdet julkaisivat ennennäkemättömän paljon F1-aiheista materiaalia.[123] Suomeksi selostettuja F1-kilpailuja oli aiemminkin näytetty televisiosta, mutta vasta Keken mestaruuskaudella 1982 alettiin panostaa lähetyksiin enemmän. Vapailla kanavilla kisojen näkyminen oli satunnaista ja ohjelmamuutokset olivat yleisiä vielä Keken mestaruuden jälkeisinäkin vuosina. Ennen kautta 1982 televisiolähetykset olivat vapailla kanavilla satunnaisia ja lähetyksiä selostivat useimmiten Juha Jokinen ja Seppo Kannas. Satunnaisina vierailijoina toimivat muun muassa Matti Tuomi ja Urpo Vihervaara. Vuotta ennen Keken mestaruutta kilpailuja nähtiin usein HTV:n verkossa. Seppo Kannas toimitti Urheiluruutuun usein F1-aiheisia juttuja. Suomessa F1:n televisioinnin laajamittainen aloitusvuosi ajoittuu vuosien 1981-1983 väliselle ajalle. Formula 1 kuului noina vuosina myös radiossa. Radiosta f1-lähetyksiä oli tullut aiemminkin, mutta Keken mestaruuskaudella radiolähetyksiä alettiin lähettää enemmän. Keken ratkaisukilpailua Las Vegasista selostivat Matti Lammi ja Raimo Häyrinen.lähde?

Suomen media seurasi Formula 1:tä runsaasti, vaikka Rosberg ei aina menestynytkään. Keskeytyksiä ja lajia ylipäänsä oli opittu ymmärtämään paremmin. Tietämys lajista oli myös kasvanut ajan myötä runsaasti, ja muun muassa Kansan Uutisissa protestoitiin lajin pistelaskujärjestelmää vastaan.[124] Kun Rosberg lopetti F1-uransa kauden 1986 päätteeksi, Helsingin Sanomat julkaisi hänestä koko sivun artikkelin. Adelaiden 1986 kilpailu oli Rosbergin päätöskilpailu ja se lähetettiin radiossa selostajana Raimo Häyrinen ja televisiossa selostajana Matti Kyllönen. Rosbergistä julkaistiin 1980-luvulla kolme kirjaa.lähde?

Kun Jyrki Järvilehto osallistui ensimmäistä kertaa kilpailuun, suomalaislehdet osasivat jo syyttää autoa huonosta menestyksestä ja pitivät Järvilehtoa lupaavana kuljettajana.lähde?

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradio ja sen yhdessä MTV:n kanssa omistama Kolmoskanava näyttivät 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella F1-kilpailuja vuorotellen. Kolmoskanava oli saanut vuonna 1987 oikeudet näyttää kilpailuja, mutta tv-oikeuksien hinnat kiristyivät ja vuoteen 1990 mennessä Kolmosen panostus oli hiipumassa YLE:n vastaavan panostuksen suhteen. Radiolähetykset muuttuivat Keken lopetettua uransa kaudesta 1987 eteenpäin vain koostelähetyksiksi. Tänään Sunnuntaina-ohjelmassa f1-kilpailuja usein kuultiin vuosien 1987-1990 aikana. Aluksi kilpailuja selosti Raimo Häyrinen ja myöhemmin säännöllisemmin Juhani Sipilä. Vuonna 1991 kaksi kuljettajaa nimiltään Mika Häkkinen ja JJ Lehto pääsivät mukaan vakituisiin tiimeihin Dallaralle ja Lotukselle. Panostus lisääntyi merkittävästi kaudelle 1991. Niinpä YLE näytti muun muassa Mika Häkkisen ensimmäisen kilpailun suomeksi selostettuna. Selostajana toimi Markku Pentikäinen YLE TV1:n puolella. Vuonna 1992 näytettiin viimeistä kertaa Suomen televisiossa kolmella kanavalla Formula 1-kilpailuja. TV1:n viimeisen lähetyksen Magny-Coursilta Ranskasta selosti Tapio Suominen.

Vuonna 1992 YLE näytti viimeistä kertaa myös lyhyempiä tai tavallisen mittaisia koostekilpailuja. Lyhyistä koostekilpailuista viimeinen oli Portugalin Grand Prix 1992 Estorilin radalla joka televisioitiin TV2:ssa koosteena. Sitä selostivat Markku Pentikäinen ja Mika Sohlberg. Kilpailulähetyksen aikana kommentaattorina toiminut Sohlberg kiroili vahingossa tv-yleisön kuullen. Kilpailu Portugalista 1992 jäi myös Pentikäisen viimeiseksi selostamaksi F1-kilpailuksi.

Vuonna 1993 MTV3 televisioi 11 kilpailua kaudessa ja YLE televisioi TV2:n välityksellä viisi kilpailua kaudelta. Yleisradion kilpailuista vuonna 1993 kolme kilpailua eli Monaco, Englannin Grand Prix Silverstonesta ja Saksan Grand Prix Hockenheimista olivat suoria lähetyksiä ja yksi kilpailu oli pitkä koostekilpailu ja yksi kokonainen jälkilähetys. Kaikki kauden kilpailut olivat Tapio Suomisen ja Mika Sohlbergin selostamia. Vuonna 1993 YLE näytti viimeistä kertaa pitkän koostekilpailun jossa aivan loppu oli tosin muutaman edellisen kauden MTV3:n tai Kolmostelevision televisioiman Brasilian kilpailun tapaan aivan loppuosaltaan suora pidentyneen kilpailun ajoajan takia.

Euroopan Grand Prix 1993 oli viimeinen YLE:n pitkä koostekilpailu joka televisioitiin TV2:ssa. Kilpailu ajettiin Englannissa sijaitsevalla Doningtonin radalla ja sen voitti Segan sponsoroimassa kilpailussa Brasilian Ayrton Senna. MTV3 lähetti Brasiliaa lukuun ottamatta kilpailuja säännöllisesti suorina lähetyksinä. Vuoden 1993 päätteeksi YLE ei uusinut sopimustaan kausille 1994 ja 1995 F1:n televisioinnista joten MTV3 hankki vuosiksi 1994-1996 yksinoikeudet F1-kilpailuihin. YLE:n viimeiseksi kilpailuksi jäi Portugalin kilpailu kokonaisena jälkilähetyksenä TV2:lta vuodelta 1993. Sitä selostivat Tapio Suominen ja Mika Sohlberg. Vuodesta 1994 MTV3-kanava on televisioinut lähes kaikki F1-kilpailut suorina lähetyksinä.lähde?

Kaudella 1994 Formula 1:n suosio kasvoi dramatiikan myötä, kun kauden 1994 San Marinon GP vaati kaksi kuolonuhria. Kauden huippuna oli Kanadan GP, jota seurasi enimmillään lähes miljoona suomalaista.[125]

Lajin suosio oli Suomessa korkealla, kun Häkkinen voitti kaksi mestaruutta. MTV3:n F1-selostaja Matti Kyllösen mukaan Mika Häkkisen mestaruuden ratkaisevaa Suzukan kilpailua kaudella 1998 jännitti parhaimmillaan 1,6 miljoonaa suomalaista. Hänet valittiin vuonna 1998 vuoden urheilijaksi maailmanmestaruuden ansiosta, aivan kuten Rosberg 16 vuotta aikaisemmin.[126][127]

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Formula 1 -kilpailujen katsojaluvut nousivat usein miljoonaan ja suurimmillaan kohosivat lähelle kahta miljoonaa: kauden 2003 Yhdysvaltain GP:n lähtöä seurasi 1 911 000 katsojaa, mikä oli vain pari tuhatta katsojaa vähemmän kuin vuoden 2000 Brasilian GP:n lähdössä.[128] Vuonna 2003 uutisoitiin, että F1-kilpailuilla oli Suomessa eniten televisiokatsojia suhteessa väkilukuun. MTV3:n lähettämiä kilpailuja seurasi kyseisenä vuonna keskimäärin noin miljoona suomalaista eli noin viidennes koko väestöstä.[129] Saman selvityksen mukaan suurissa, noin 60 miljoonan asukkaan Euroopan maissa, katsojia oli suhteessa väkilukuun huomattavasti vähemmän kuin Suomessa: Ranskassa keskimäärin 3,6 miljoonaa, Italiassa 9,7 miljoonaa ja Isossa-Britanniassa 3,2 miljoonaa.[129]

Suomalaisia oli paljon myös paikan päällä seuraamassa kilpailuja. Erityisesti suomalaisia on ollut seuraamassa Hungaroringillä Unkarin GP:tä, jota on jopa nimitetty "suomalaisten kotikilpailuksi".[130] Radalla onkin nähty neljä suomalaisvoittoa: Mika Häkkinen kausilla 1999 ja 2000, Kimi Räikkönen kaudella 2005 ja Heikki Kovalainen kaudella 2008.

MTV3 MAX alkoi kauden 2007 päätteeksi näyttää vanhoja, klassikkoina pidettyjä kilpailuja uusintoina. Lähetyksiä mainostettiin lauseella ”Formulat ei lopu koskaan”.

Kaudesta 2007 lähtien suorat kilpailulähetykset ovat tulleet maksulliselta MTV3 MAX -kanavalta, eikä niissä ole enää ollut mainoskatkoja. Lisäksi MTV3 on näyttänyt ilmaisella pääkanavalla kilpailuista jälkikäteen koostelähetykset.

MTV3 MAX:n suosio kasvoi, ja kanava alkoi kauden 2007 jälkeen näyttämään uusintalähetyksinä vanhoja kilpailuja, joista osan katsojat äänestivät.[131] Suurin osa uudelleen näytetyistä kilpailuista valittiin siksi, että ne ovat mieleenpainuvia erityisesti suomalaisten kannalta. Kilpailuja mainostettiin lauseella ”Formulat ei lopu koskaan” (kts. kuvaa). Jotkin niistä on selostettu uudelleen vanhalle kuvanauhalle.[131]

Kimi Räikkönen ei mestaruudestaan huolimatta saanut vuoden urheilijan titteliä 2007, vaan hän jäi kolmannelle sijalle.[132]

F1 klassikkokisat[133]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailu Ensiesitys
Euroopan unionin lippu Euroopan Grand Prix 1997 27. lokakuuta 2007
Japani Japanin Grand Prix 1998 3. marraskuuta 2007
Malesia Malesian Grand Prix 2003 10. marraskuuta 2007
Saksa Saksan Grand Prix 1999 17. marraskuuta 2007
Japani Japanin Grand Prix 1994 24. marraskuuta 2007
Belgia Belgian Grand Prix 2000 1. joulukuuta 2007
Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 2001 8. joulukuuta 2007
Sveitsi Sveitsin Grand Prix 1982 15. joulukuuta 2007
Monaco Monacon Grand Prix 1983 22. joulukuuta 2007
Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 1982 29. joulukuuta 2007
Japani Japanin Grand Prix 2001 5. tammikuuta 2008
Euroopan unionin lippu Euroopan Grand Prix 1993 12. tammikuuta 2008
Australia Australian Grand Prix 2001 19. tammikuuta 2008
Japani Japanin Grand Prix 1999 26. tammikuuta 2008
Yhdistynyt kuningaskunta Britannian Grand Prix 1999 2. helmikuuta 2008
Italia Italian Grand Prix 1999 9. helmikuuta 2008
Belgia Belgian Grand Prix 1991 16. helmikuuta 2008
Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 1990 24. helmikuuta 2008
Monaco Monacon Grand Prix 2005 1. maaliskuuta 2008
Japani Japanin Grand Prix 2005 8. maaliskuuta 2008

Selostajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YLE:n aikaan selostajina toimivat useimmiten Seppo Kannas ja Juha Jokinen. Myöhemmin 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa yksinomaan Juha Jokinen. Kausilla 1979-1981 f1-kisoissa oli myös satunnaisempia selostajia kuten Urpo Vihervaara. Lisäksi f1:n Urheilutunnilla oli usein kertojaselostajana muitakin satunnaisia nimiä 70-luvun edetessä. Muun muassa Antero Karapalo ja Jorma Pulkkinen ehtivät toimia selostajana. Useimmiten raportoiduin kisa oli Monacosta. Kausilla 1983 ja 1984 aiemmin radioon kisoja selostanut Matti Lammi siirtyi selostamaan myös satunnaisia tv-kisoja Juha Jokisen kanssa TV2:lla. Juha Jokinen selosti usein TV1:llä. Radiossa kisoja selosti kaudesta 1983 eteenpäin yksinomaan Raimo Höyry Häyrinen. Vuodesta 1985 Monacon kilpailusta eteenpäin TV2:n puolella selosti satunnaisesti Matti Kyllönen aina kauden 1986 Adelaiden kilpailuun saakka. Kommentaattorina vuosina 1985-1986 hänellä oli Juha Varjosaari. Vuodesta 1987 eteenpäin Kyllösen kommentaattorina Yleisradion kanavilla TV2:ssa aina kauden 1988 Hungaroringin kilpailuun asti toimi Keke Rosberg. Juha Jokinen oli jatkanut myös kausien 1987-1988 aikana f1-kilpailujen selostamista enimmäkseen TV1:n puolella ja satunnaisesti TV2:n puolella. Tämän pestin ohella Kyllönen ja Rosberg alkoivat selostaa f1-kilpailuja myös uudelle Kolmostelevisiolle. Kaudella 1987 Kolmostelevisio hankki myös oikeudet näyttää F1-kilpailuja. Selostajina toimivat hyvin usein Matti Kyllönen ja Keke Rosberg ja satunnaisesti Erkki Vanhanen.lähde?

1990-luvun alkupuolella kilpailujen selostajina oli muun muassa Markku Pentikäinen.[134] Lisäksi urheilutoimittaja Tapio Suominen selosti kilpailuja yhdessä Mika Sohlbergin kanssa.[135] Aikaisemmin Yleisradion F1-lähetyksiä kommentoinut Matti Kyllönen selosti myös Kolmoskanavan lähetyksiä, ja Keke Rosberg toimi usein kommentaattorina.lähde? Kausilla 1987-1988 parivaljakko Kyllönen-Rosberg työskentelivät myös YLE:n puolella f1-kisoissa hoitaessaan samalla Kolmostelevision lähetyksiä. Vuosina 1989-1991 YLE:n vakioselostajina Juha Jokisen lisäksi toimivat Markku Pentikäinen ja Juha Varjosaari. Jokinen selosti kisoja enimmäkseen TV1:n puolella ja parivaljakko Pentikäinen-Varjosaari TV2:n puolella. Vuonna 1992 YLE:n kisoja selostivat suurimmaksi osaksi Markku Pentikäinen ja Mika Sohlberg. Myös Tapio Suominen selosti kilpailuja ja vierailevana kommentaattorina toimi toisinaan Vauhdin Maailman Peter Geitel.

Vuodesta 1994 vuoteen 2000 MTV3:n selostajakaksikkona toimivat Matti Kyllönen ja Erkki Mustakari ja niin sanottuna varikkokommentaattorina oli Olli Koivusalo. Kommentoimassa oli silloin tällöin myös Keke Rosberg ja muutaman kerran Jukka Mildh ja Erkki Vanhanen.lähde? Kaudet 2001 ja 2002 Kyllönen ja Mustakari jatkoivat selostamista Canal Digitalin kautta lähetetetyillä monikanavalähetyksillä. Vuoden 2002 Indianapolisin kilpailussa Kyllösen parina selostamossa oli Mika Häkkinen.

MTV3:n selostajaksi vaihtui vuonna 2001 Tomi Tuominen, ja kommentaattorina oli Jyrki Järvilehto ja välillä myös Mika Arpiainen. Tuominen selosti muun muassa Mika Häkkisen viimeisen ja Kimi Räikkösen ensimmäisen voiton. Varikkokommentaattorin työ siirtyi kaudeksi 2001 aluksi Antti Haajaselle ja myöhemmin Timo Pulkkiselle.lähde?

Kaudesta 2004 eteenpäin kilpailuja selosti urheilutoimittaja Oskari Saari, jonka kanssa kilpailuja ovat kommentoineet varikkotoimittaja Timo Pulkkinen ja silloin tällöin Keke Rosberg, Jyrki Järvilehto ja Mika Salo. Erkki Mustakari on ollut mukana selostamassa vapaita harjoituksia ja aika-ajoja. Vuonna 2007 koostelähetyksiä ovat selostaneet Kyllönen, Mustakari ja välillä myös Järvilehto.[136] Kaudesta 2008 eteenpäin Järvilehto kommentoi MTV3 Maxilla suoria lähetyksiä, kunnes joutui pahaan veneonnettomuuteen kesällä 2010. Tämän jälkeen hänen paikkansa kommentaattorina otti Mustakari. Kaudella 2011 Mika Salo toimi kommentaattorina kuudessa kisassa.lähde? Kaudella 2012 Bahrainin Grand Prix selostettiin Suomesta käsin sillä MTV3:n selostajahenkilökunnan turvallisuutta ei kyetty takaamaan riittävästi. Kaudella 2012 ja 2013 Mika Salo hoiti suurimman osan kommentaattorin virastaan yhdessä f1-selostaja Oskari Saaren kanssa. Kauden 2013 lopulla Mika Salo jäi sivuun suurilta osin f1-kommentoinneistaan ja hänen paikkansa on tullut enimmäkseen täyttämään kaudesta 2014 eteenpäin Toni Vilander. Bahrainin Grand Prixin jälkeen vuonna 2012 Erkki Mustakarin rooli kommentoinneissa alkoi vähentyä kun taas Mika Salon vuorostaan alkoi kasvamaan. Vuonna 2013 eli viimeisellä kaudellaan Mustakari oli paikalla vain osassa kauden kilpailuja. Erkki Mustakarin viimeiseksi kommentoimaksi kilpailuksi jäi 2013 Italian Grand Prix. Vuonna 2014 Toni Vilander oli kommentaattorina tuttuun tapaan ja ensimmäistä kertaa säännöllisemmin kaudella. Hänen lisäkseen kommentaattorina oli kauden aikana Mika Salo. Teknisenä asiantuntijana ja silloin tällöin kommentaattorina esiintyi myös Ossi Oikarinen. Erkki Mustakari keskittyi vuorostaan Radio Novan formulalähetyksiin silloin tällöin ja tämän lisäksi kävi Espanjan Grand Prixissä 2014 paikan päällä. Timo Pulkkinen jatkoi myös varikkotoimittajana ja vapaiden harjoitusten selostajana.

Vuodesta 2015 eteenpäin Emma Kimiläinen aloitti Malesian Grand Prixistä eteenpäin F1-kommentaattorin työt vapaissa harjoituksissa. Tätä ennen Kimiläinen toimi Radio Novan formulalähetyksissä Erkki Mustakarin jatkaessa satunnaisesti myös selostajana Radio Novan puolella. Toni Vilanderin kommentoinnit vähenivät vuonna 2015 kun taas Mika Salon vastaavasti nousivat hieman. Timo Pulkkinen joutui pois MTV3:n selostuksista ennen vuoden 2016 alkua ja siten nykyään kommentaattorina ovat vaihtelevasti Salo ja Vilander yhdessä Emma Kimiläisen kanssa Oskari Saaren jatkaessa selostuksia ja Ossi Oikarisen ollessa asiantuntijana. MTV3:n F1-tiimiin ovat kuuluneet vuosina 2014-2016 muun muassa varaselostajana toiminut Miiro Koivula, Heidi Suomi ja Mervi Kallio joista Kallio on aiemmin on tehnyt Monacon F1-reportaaseja ja toiminut Tulosruudussa tai MTV Sport Uutisissa toimittajana. Vuoden 2016 päätteeksi Oskari Saari päätti lopettaa F1:n selostajan työnsä toistaiseksi selostettuaan yhtäjaksoisesti kilpailuja vuodesta 2004 alkaen.[137] Vuodesta 2017 eteenpäin selostajana F1-lähetyksissä on nähty ja kuultu Niki Juuselaa, joka on aikaisemmin toiminut selostajana Yleisradiolle.[138]

F1-ajot Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 1:n maailmanmestaruussarjan osakilpailua ei ole koskaan ajettu Suomessa. F1-autoilla on silti Suomessakin ajettu muissa kilpailuissa ja näytösajoissa.

MM-sarjan ulkopuoliset kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on ajettu 1950-luvulla kaksi Formula 1 -kilpailua, joista kumpikaan ei kuulunut MM-sarjaan, eli niistä ei jaettu pisteitä. Kilpailut ajettiin Helsingin Eläintarhassa, ja niiden viralliset nimet olivat XIV Eläintarhanajot ja XV Eläintarhanajot. Kilpailut olivat 11. toukokuuta 1952 ja 10. toukokuuta 1953. Vuoden 1952 kilpailun voitti belgialainen Roger Laurent[139] ja vuoden 1953 kilpailun britti Rodney Nuckey[140]. Vuoden 1953 kilpailussa oli mukana myös Formula 2 -autoja.[141] Kilpailut olivat vain noin 50 kilometrin pituisia, ja ne kestivät noin puoli tuntia.

Helsinki City Grand Prix

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jarno Trulli Helsinki City Grand Prix'ssa.

Toyota-talli järjesti 12. elokuuta 2006 Helsinki City Grand Prix'ksi nimetyn näytösajon Helsingin keskustassa Rautatientorin tuntumassa. Toyotan autoa ajoi tallin kuljettaja Jarno Trulli,[142] ja mukana oli myös hänen silloinen kilpailuinsinöörinsä Ossi Oikarinen. Ratana oli 730 metriä pitkä rata, joka oli rakennettu kiertämään Fennia-kortteli Helsingin keskustassa. Radassa oli muun muassa ”Casinon mutka”, jonka jälkeen käännyttiin Rautatientorille päin.[143]

Näytösajoa seuraamassa oli noin 50 000 ihmistä,[144] mikä oli tuplasti niin paljon kuin mitä Toyota oli toukokuussa odottanut paikalle.[143] Paikalla oli myös pieni mielenosoitus, jossa vastustettiin F1:n aiheuttamia ympäristöhaittoja.[144]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 1991 Yhdysvaltain Grand Prix'sta lähtien suomalainen kuljettaja on osallistunut kahta lukuun ottamatta jokaiseen F1:n Grand Prix -viikonloppuun. Poikkeuksena olivat Unkarin GP 1994, jossa Mika Häkkinen ei voinut ajaa saatuaan kilpailukiellon Saksan GP:n lähtökolarista sekä Yhdysvaltain GP:hen 2005, johon ei startannut yksikään suomalainen, koska kaikki Michelin-renkaita käyttäneet tallit – myös Räikkösen McLaren – vetäytyivät kilpailusta. Kausien 1993–2009 välillä suomalainen sijoittui joka kaudella vähintään kerran palkintosijalle ja kausien 1991–2009 välillä pisteille. Putki katkesi kaudella 2010 kun Kovalainen ei onnistunut kilpailukyvyttömällä Lotuksella nousemaan pistesijoille.[58] Palkintojenjaossa on nähty kaksi Suomen lippua vuosina 2007 (JPN), 2008 (MAL, HUN), 2017 (RUS, GBR, HUN, MEX, BRA) ja 2018 (CHN, GER, ITA).

Kuljettaja Tallit MM-1 MM-2 MM-3 GP:t Pisteet * Voitot Palkintosijat Paalupaikat Nopeimmat
kierrokset
Bottas, Valtteri Williams, Mercedes, Alfa Romeo Racing, Sauber 0 2 2 242 1797 10 67 20 19
Häkkinen, Mika Lotus, McLaren 2 1 0 165 420 20 51 26 25
Järvilehto, Jyrki Onyx, Scuderia Italia, Sauber, Benetton 0 0 0 70 10 0 1 0 0
Kinnunen, Leo AAW Racing Team 0 0 0 6 0 0 0 0 0
Kovalainen, Heikki Renault, McLaren, Caterham, Lotus 0 0 0 112 105 1 4 1 2
Kozarowitzky, Mikko RAM 0 0 0 2 0 0 0 0 0
Rosberg, Keke Theodore, ATS, Wolf, Fittipaldi, Williams, McLaren 1 0 1 128 159,5 5 17 5 3
Rosberg, Nico Williams, Mercedes 1 2 0 206 1594,5 23 57 30 20
Räikkönen, Kimi Sauber, McLaren, Ferrari, Lotus, Alfa Romeo Racing 1 2 3 351 1873 21 103 18 46
Salo, Mika Lotus, Tyrrell, Arrows, BAR, Ferrari, Sauber, Toyota 0 0 0 111 33 0 2 0 0
Yhteensä 5 7 6 5992 80 302 100 115

[145]

  • Kursiivilla kirjoitetut kilpailevat edelleen

* Pistejärjestelmä vuosina 1961–1990: 9–6–4–3–2–1, vuosina 1991–2002: [10–6–4–3–2–1 10–6–4–3–2–1], vuosina 2003–2009: [0–8–6–5–4–3–2–1 10–8–6–5–4–3–2–1] sekä vuodesta 2010 eteenpäin 25–18–15–12–10–8–6–4–2–1. Lisäksi joinain vuosina vain osa pisteistä laskettiin mukaan lopullisiin MM-pisteisiin. Tässä taulukossa on mukana kaikki pisteet. Pistelaskujärjestelmän erojen takia eri kuljettajien pistetilastoja ei voi täysin vertailla keskenään.

Hattutemput (voitto, paalupaikka ja nopein kierros)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mika Häkkinen: 5
  • Kimi Räikkönen: 2
  • Valtteri Bottas: 2

yhteensä: 9[146]

 

Karsiutumiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keke Rosberg: 14
  • JJ Lehto: 8
  • Leo Kinnunen: 5
  • Mika Häkkinen: 3
  • Mikko Kozarowitzky: 2

yhteensä: 32

 

Hylkäykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mika Salo: 3
  • Keke Rosberg: 2
  • Mika Häkkinen: 1

yhteensä: 6

 

Tallimitalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Häkkinen: McLaren 1. (1998), McLaren 2. (1993, 1999–2001)
  • Räikkönen: Ferrari 1. (2007–2008), Ferrari 2. (2015, 2017–2018), Ferrari 3. (2016), McLaren 2. (2005), McLaren 3. (2002–2003, 2006)
  • K. Rosberg: McLaren 2. (1986), Williams 3. (1985)
  • Järvilehto: Benetton 2. (1994)
  • Salo: Ferrari 1. (1999)
  • Kovalainen: Renault 3. (2007), McLaren 2. (2008), McLaren 3. (2009)
  • Bottas: Mercedes 1. (2017–2021), Williams 3. (2014–2015)

Tilastot päivitetty Meksikon GP 2024 jälkeen

Suomalaisittain merkittäviä kilpailuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten suomalaisvoittoja, viisi, on tullut Espanjan GP:stä (1998–2000, 2005, 2008) ja Belgian GP:stä (2000, 2004–2005, 2007, 2009). Kolme eri suomalaista on voittanut arvostetun Monacon GP:n. Monacossa Keijo 'Keke' Rosberg voitti vuonna 1983, Mika Häkkinen vuonna 1998 ja Kimi Räikkönen vuonna 2005. Myös Keijo Rosbergin poika, Suomen kansalaisuuden omaava Nico Rosberg, on voittanut Monacon GP:n. Hän teki sen kolme kertaa peräkkäin vuosina 2013-2015. Näin Rosbergeista tuli ensimmäinen, ja toistaiseksi myös ainoa, isä-poika-pari, joka on kyennyt tuon legendaarisen kilpailun voittamaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Hämeenlinna: Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5
  • Keke Rosbergin Elämä ja Ajot sivu 90 ja 104. Helsingin Sanomat 23.5.1982.
  • Keke Rosbergin Elämä ja Ajot sivut 155 ja 156.
  • Formula 1 Grand Prix 1983 sivut 86 ja 87. (Lähde Stefan Johanssonin ja Finlandian sponsoriyhteyteen.)
  • Portugalin Grand Prixin 1992 kilpailun aikana tapahtuneen kiroilun lähdelinkki: https://www.youtube.com/watch?v=bbXhbeojAhY

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ HS: Maailman nopein kansa hylkäsi formulat 24.9.2010. Uusi Suomi Urheilu. Viitattu 7.8.2011.
  2. ↑ a b Leo Kinnunen MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  3. ↑ FIA Formula One World Drivers Champions 1950–2007 Formula1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Nico Rosberg 25.1.2008. MTV3 Urheilu. Viitattu 6.12.2022.
  5. ↑ Heikki Kovalaisen McLaren-siirto varmistui 14.12.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  6. ↑ Lempinen, Marko & Koivunen, Tommi: Suomen ensimmäinen F1-kuljettaja Leo Kinnunen on kuollut Ilta-Sanomat. 26.7.2017. Sanoma Media Finland. Viitattu 5.12.2022.
  7. ↑ a b Kazarowitsky, Mikko Formula1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Keke Rosberg 23.12.2005. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  9. ↑ Keke Rosberg - Finland ESPN. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Mirja Pyykkö: Keke Rosberg haastateltavana 27.12.1998. YLE Elävä arkisto. Viitattu 25.12.2007.
  11. ↑ De Angelis edges out Rosberg in thriller ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  12. ↑ 1982 Austrian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Rosberg's the champion despite just one win ESPN. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Rosberg's gamble delivers first win of season ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Rosberg wins in searing heat after boycott threat ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Street king Rosberg romps to victory ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Rosberg wins but Mansell left fuming ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Merimaa, Jani: F1-historia; 1970 luku 17.5.2004. MTV3 urheilu. Viitattu 3.1.2007.
  19. ↑ J.J. Lehto MTV3.fi. 4.3.2009. Viitattu 19.6.2023.
  20. ↑ Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet: 1990-luvun kuljettajat, s. 69. Alfamer, 1997. 952-5089-18-5
  21. ↑ 1991 San Marino Grand Prix Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  22. ↑ a b Drivers: Mika Häkkinen Grandprix.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  23. ↑ 1993 Portuguese Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  24. ↑ 1993 Fuji Television Japanese Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  25. ↑ 1994 Driver Standings: Jyrki Jarvilehto Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  26. ↑ J J Lehto - Finland ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Japanin GP 1994 F1-ruutu. Viitattu 21.12.2007.
  28. ↑ 1994 Fuji Television Japanese Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Mika Salo - Finland ESPN. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  30. ↑ a b c Mika Häkkinen 25.1.2008. MTV3 Urheilu. Viitattu 25.12.2007.
  31. ↑ Grosser Preis von Luxemburg 1997 - STARTING GRID Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  32. ↑ a b c Mika Hakkinen Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  33. ↑ Mika Häkkisen ura tilastoina 1.12.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 25.12.2007.
  34. ↑ Hakkinen back on track at Barcelona F1 News. 30.11.2006. Autosport.com. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  35. ↑ Schumacher sets up hotline for Salo F1 News. 22.7.1999. Autosport.com. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  36. ↑ a b 1999 Driver Standings: Mika Salo Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  37. ↑ 2000 Driver Standings: Mika Salo Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  38. ↑ a b Mika Salo 25.1.2008. MTV3 Urheilu. Viitattu 6.12.2022.
  39. ↑ 2002 Driver Standings: Mika Salo Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  40. ↑ Raikkonen gets green light to race in 2001 F1 Mews. 9.12.2000. Autosport.com. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  41. ↑ Raikkonen replaces Hakkinen for 2002 F1 News. 14.9.2001. Autosport.com. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  42. ↑ 2003 Driver Standings: Kimi Räikkönen Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  43. ↑ Raikkonen Takes Maiden Win in Malaysia F1 News. 23.3.2003. Autosport.com. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  44. ↑ 2003 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  45. ↑ A first for Fernando ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  46. ↑ Elizalde, Pablo: Kovalainen confirmed at Renault for 2007 F1 News. 6.9.2006. Autosport.com. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  47. ↑ Kovalainen completes first official test F1 News. 13.12.2005. Motorsport.com. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  48. ↑ Hamilton masters wet Fuji ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  49. ↑ Kimi creeps up on rivals to snatch drivers' title ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  50. ↑ Näin F1:n piste-ero kehittyi kauden aikana 22.10.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 4.1.2008.
  51. ↑ Räikkönen sai MM-palkintonsa MTV3 Uutiset. 8.12.2007. Viitattu 6.12.2022.
  52. ↑ McLaren confirms Kovalainen for 2008 F1 News. 17.12.2007. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  53. ↑ Lewis at the last ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  54. ↑ Kimi Citroënille Iltalehti. 4.12.2009. Alma Media Oyj. Viitattu 6.12.2022.
  55. ↑ Raikkonen takes Ferrari's first win of 2009 ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  56. ↑ LOTUS SIGNS TRULLI, KOVALAINEN FOR 2010 F1 News. 17.12.2009. Fox News. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  57. ↑ O’Leary, Jamie: Rosberg joins Mercedes for 2010 F1 News. 23.11.2009. Autosport.com. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  58. ↑ a b c Heikki Kovalainen - Finland ESPN. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  59. ↑ 2010 Driver Standings: Nico Rosberg Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  60. ↑ McCandless, Todd: Lotus Renault GP Signs Raikkonen for 2012, One Driver Too Many? F1 News. 30.11.2011. Huffington Post. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  61. ↑ a b Raikkonen wins dramatic race from Alonso ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  62. ↑ Rosberg secures sensational maiden victory ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  63. ↑ Bellingham, Tom: Bottas replaces Senna at Williams F1 News. 27.7.2016. Red Bull Racing News. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  64. ↑ Allen, Peter: Valtteri Bottas claims GP3 Series title GP3 News. 11.9.2011. Formula Scout. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  65. ↑ 2013 Driver Standings: Valtteri Bottas Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  66. ↑ 2013 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  67. ↑ Raikkonen takes measured victory in Melbourne ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  68. ↑ 2013 Formula One Championship ESPN. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  69. ↑ 2013 Driver Standings: Heikki Kovalainen Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  70. ↑ Nico Rosberg Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  71. ↑ Race - Bottas takes nail-biting maiden win in Russia Formula1.com. 30.4.2017. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  72. ↑ a b Niki Juusela sekosi Kimi Räikkösen voitosta selostamossa - vieressä istunut kommentaattori jakoi mahtavan videon: ”Aaaaaa!” Iltalehti. 22.10.2018. Alma Media Oyj. Viitattu 23.10.2018.
  73. ↑ Larkam, Lewis: Raikkonen has ‘no expectations’ for Alfa Romeo in F1 2019 F1 News. 21.2.2019. Crash.net. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  74. ↑ Rulamo, Anssi: Suuri hiljainen poistuu F1-näyttämöltä – Kimi Räikkönen ei muuttunut ennätyspitkän uransa aikana, ja se toimi hänen edukseen Aamulehti. 9.12.2021. Sanoma Media Finland. Viitattu 6.12.2022.
  75. ↑ Alfa Romeo announce Valtteri Bottas to join the team in 2022 on multi-year deal Formula1.com. 6.9.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  76. ↑ Ruthven, Graham: TURKISH GRAND PRIX 2021 - VALTTERI BOTTAS' WIN AT ISTANBUL PARK AND LEWIS HAMILTON CONTROVERSY AS IT HAPPENED F1 News. 10.10.2021. Eurosport. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  77. ↑ 2022 Driver Standings: Valtteri Bottas Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  78. ↑ Formulalupaus Tuukka Taponen, 16, nappasi taas kartingin MM-mitalin MTV Uutiset.fi. 18.9.2022. Viitattu 9.10.2022.
  79. ↑ Hannula, Matti: Vantaalaislupaus Rasmus Joutsimies tähtää formula ykkösiin – "F3 on realistinen tavoite jo ensi kaudelle" Vantaan Sanomat. 1.5.2022. Mediatalo Keskisuomalainen Oy. Viitattu 9.10.2022.
  80. ↑ BMW-Sauber 22.1.2008. MTV3 Urheilu. Viitattu 6.12.2022.
  81. ↑ Oikarinen Vettelin kisainsinööri 15.6.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  82. ↑ Oikarinen BMW-tallin pääinsinöörinä Japanissa 28.9.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  83. ↑ Aki Hintsa ei löisi vetoa Lewis Hamiltonin mestaruudesta Turun Sanomat. Viitattu 15.3.2008.
  84. ↑ Pärmäkoski tuntee Vettelin iskuvireen Turun Sanomat. Viitattu 5.3.2019. suomi
  85. ↑ Valmentaja Kontsas myötäelää Buemin hyvät ja huonot päivät Urheilu. 7.10.2011. Turun Sanomat. Viitattu 6.12.2022.
  86. ↑ Mercedes kielsi mediahetket – Hamiltonin ex-valmentaja Vihola puhuu uudesta pestistään MTV Uutiset. 10.4.2017. Viitattu 6.12.2022.
  87. ↑ Tulikuuman F1-kuljettajan taustalla suomalaista osaamista: "Olemme aika luottavaisia siihen, mitä teemme" MTVUutiset.fi. 24.6.2021. Viitattu 15.4.2022.
  88. ↑ AAW Racing Team ChicaneF1.com. Viitattu 18.12.2007. (englanniksi)
  89. ↑ Paluu Keimolaan Keimolan moottoristadion. Viitattu 18.12.2007.
  90. ↑ Who? – Leo Kinnunen 8W. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  91. ↑ Sami Liikanen: Leo Kinnunen - The first chapter 2006. 8W Forix Autosport. Viitattu 6.3.2014.
  92. ↑ Neste Finland ChicaneF1.com. Viitattu 25.12.2007. (englanniksi)
  93. ↑ Petri Ruokolainen: Hyvä tapa markkinoinnissa (s. 20) Karelia AMK Liiketalouden koulutusohjelma. Viitattu 6.3.2014.
  94. ↑ Nokia Tyrrell Yamaha ChicaneF1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  95. ↑ Finlandia ChicaneF1.com. Viitattu 25.12.2007. (englanniksi)
  96. ↑ Battery ChicaneF1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  97. ↑ Kemppi ChicaneF1.com. Viitattu 21.7.2008. (englanniksi)
  98. ↑ Kemppi lopettaa Williamsin sponsoroinnin – "Valtterin tulevaisuuteen tällä ei ole vaikutusta" Yle Uutiset. 27.10.2015. Yleisradio (Yle). Viitattu 19.6.2023.
  99. ↑ Taipale, Juuso: Mitä ihmettä? Maailmanmestari Max Verstappenin autossa on Keskon logo: ”Iloinen yllätys” Iltalehti. 9.7.2022. Alma Media Oyj. Viitattu 1.11.2022.
  100. ↑ a b c d e f Kymmeniä suomalaisia F1-ajajia Suomen urheilutietäjät. Viitattu 3.1.2008.
  101. ↑ AMOC Finland Klassikot.net. Viitattu 12.1.2008.
  102. ↑ Traagisesti kuollut rallitähti Henri Toivonen olisi täyttänyt tänään 60 vuotta – lue koko elämäntarina täältä Ilta-Sanomat. 25.8.2016. Sanoma Media Finland. Viitattu 6.12.2022.
  103. ↑ Jostain olen kuullut että Harri Toivosella oli kaudeksi 1995 sopimus Pacific talliin mutta kariutui sponsoreiden takia. MTV3 Uutiset. 19.11.2009. Viitattu 6.12.2022.
  104. ↑ Wilkins, Robert: Mikkola: The day I tested a Formula 1 car WRC News. 25.9.2007. Crash.net. Viitattu 23.8.2020. (englanniksi)
  105. ↑ a b c Andrew Benson: Why are Finnish drivers so good? 10.3.2008. The Guardian. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  106. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 6
  107. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 7
  108. ↑ F1 Nürburgring 1954/1955 - kooste kisasta (suomeksi) (YouTube) (Kuvalinkki Nurmen selostukseen vuodelta 1954) youtube.com. Viitattu 20.8.2012.
  109. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 15
  110. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 20
  111. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 25
  112. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 28
  113. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 31
  114. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 34
  115. ↑ 1978 International Trophy Race Results. Motor Sport Magazine. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  116. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 35
  117. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 40
  118. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 39
  119. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 62
  120. ↑ a b Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 66
  121. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 5
  122. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 72
  123. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 73
  124. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 104
  125. ↑ Formula ykkösten suljettu maailma 21.9.1994. Suomen Kuvalehti. Viitattu 3.1.2007.
  126. ↑ Urheilujuttuja: Mika Häkkinen Vuoden Urheilija vuosimallia 1998 Yle Areena. 11.11.2015. Yleisradio (Yle). Viitattu 19.6.2023.
  127. ↑ Kekestä vuoden urheilija Yle Areena. 10.10.2011. Yleisradio (Yle). Viitattu 19.6.2023.
  128. ↑ USA:n GP veti liki ennätysyleisön MTV3:lle 29.9.2003. MTV3 Urheilu. Viitattu 1.1.2008.
  129. ↑ a b Suomi F1-katsojatilastojen ykkösmaa 3.10.2003. MTV3 Urheilu. Viitattu 1.1.2008.
  130. ↑ Hungaroring F1-Online.fi. Viitattu 3.1.2008.
  131. ↑ a b F1 ei lopu koskaan MTV3 Urheilu. Viitattu 29.12.2007.
  132. ↑ Kimi jäi kolmoseksi Iltalehti. 18.12.2007. Alma Media Oyj. Viitattu 27.12.2007.
  133. ↑ F1 klassikkokisat Sarjaopas. Telvis.
  134. ↑ F1-videoita, sivu 50 F1-forum. Viitattu 4.1.2008.
  135. ↑ F1-videoita, sivu 75 F1-forum. Viitattu 4.1.2008.
  136. ↑ F1-lähetykset MTV3:n kanavilla 2008 29.9.2008. MTV3 Urheilu. Viitattu 3.1.2007.
  137. ↑ 12 vuotta selostustyötä riitti Oskari Saarelle – MTV:n formulaselostaja vaihtuu Urheilu. 14.12.2016. Keskisuomalainen. Viitattu 23.10.2018.
  138. ↑ Urheilulehti: Niki Juusela hylkää Ylen kohusiirrolla – on Maikkarin uusi F1-selostaja Urheilu. 12.1.2017. Aamulehti. Viitattu 23.10.2018.
  139. ↑ 1952 Eläintarhanajot web.archive.org. Viitattu 28.12.2007.
  140. ↑ 1953 Eläintarhanajot fortunecity.com. Viitattu 28.12.2007. (englanniksi)
  141. ↑ 1953 Non-World Championship Grand Prix's web.archive.org. Viitattu 28.12.2007. (englanniksi)
  142. ↑ Helsinki City Grand Prix 12.8.2006 – Toyotan F1-auton näytösajo: tapahtumatiedote (PDF) 3.8.2006. Helsinkicitygp.fi. Viitattu 28.12.2007.
  143. ↑ a b F1-näytösajo Helsingissä 12. elokuuta 3.5.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 8.1.2008.
  144. ↑ a b Helsingin F1-tapahtuma väkimäärään nähden rauhallinen 12.8.2006. MTV3 urheilu. Viitattu 28.12.2007.
  145. ↑ F1-ruutu – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 5.12.2007.
  146. ↑ Kuljettajien hattutemput – voitto, paalupaikka ja nopein kierros F1-ruutu. Viitattu 21.12.2007.
  147. ↑ a b Kuljettajien sijoitukset 1974 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  148. ↑ a b c Keke Rosberg – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  149. ↑ Las Vegasin GP 1982 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  150. ↑ Yhdysvaltojen GP 1991 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  151. ↑ San Marinon GP 1991 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  152. ↑ Japanin GP 1994 – kilpailu F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  153. ↑ Australian GP 1995 – aika-ajot F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  154. ↑ a b Mika Häkkinen – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  155. ↑ Japanin GP 1998 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  156. ↑ Helsingin Sanomat 2.8.1999
  157. ↑ Japanin GP 1999 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  158. ↑ Raikkonen Given Point after Sauber Appeal Upheld Atlas F1. 4.3.2001. Autosport.com. Viitattu 19.6.2017. (englanniksi)
  159. ↑ Kimi Räikkönen - Finland ESPN. Viitattu 19.6.2017. (englanniksi)
  160. ↑ Malesian GP 2003 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  161. ↑ Japanin GP 2007 – kilpailu F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  162. ↑ Brasilian GP 2007 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  163. ↑ Kovalainen Takes First F1 Win ESPN. Viitattu 19.6.2017. (englanniksi)
  164. ↑ Rosberg Secures Sensational Maiden Victory ESPN. Viitattu 19.6.2017. (englanniksi)
  165. ↑ Rosberg Seals Championship in Tense Finale F1 News. 27.11.2016. Autosport.com. Viitattu 19.6.2017. (englanniksi)
  166. ↑ Bottas Resists Vettel for First GP Win F1 News. 30.4.2017. Autosport.com. Viitattu 19.6.2017. (englanniksi)
  167. ↑ Race - Bottas Takes Nail-Biting Maiden Win in Russia F1 News. 30.4.2017. Formula 1.com. Viitattu 19.6.2017. (englanniksi)
  168. ↑ Barretto, Lawrence & Reynolds, Jonny: WINNERS AND LOSERS – United States Grand Prix edition Formula1.com. 22.10.2018. Formula One World Championship Edition. Viitattu 23.10.2018. (englanniksi)
  169. ↑ Kimi Räikkönen teki historiaa: rikkoi Michael Schumacherin ennätyksen ja ohitti Mika Häkkisen voittojen määrässä Iltalehti. 21.10.2018. Alma Media Oyj. Viitattu 23.10.2018.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juha Kärkkäinen: Sinivalkoisia Formula 1 -hetkiä. Hämeenlinna: Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Formula_1_ja_suomalaiset&oldid=22736076”