Helsinki Televisio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Helsinki Televisio Oy (lyhenne HTV, vuoteen 1978 Helsingin Kaapelitelevisio) oli Helsingissä toiminut, Suomen ensimmäinen kaapelitelevisiotoimintaa harjoittanut yritys. Vuosina 1975–1980 sillä oli omaa ohjelmatuotantoa, vuodesta 1982 se välitti satelliittiohjelmia kaapeliverkossa. Myöhemmin se alkoi tarjota myös internet-palveluja, joista käytettiin vuodesta 2000 tuotenimeä Welho. Sanoma-konsernin omistuksessa vuodesta 1981 ollut HTV sulautettiin vuoden 2006 alusta osaksi SW Televisionia. Se puolestaan myytiin myöhemmin DNA:lle, joka jatkoi toimintaa nimellä DNA Welho. Helsinki Television studiot, toimistot ja satelliittimaa-asema sijaitsivat Asemapäällikönhovilla Helsingin Itä-Pasilassa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet ja oma lähetystoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaapelitelevisiolähetyksiä kokeiltiin Suomessa ensimmäisen kerran Pietarsaaressa vuonna 1972, mutta vuonna 1973 perustettu Helsingin Kaapelitelevisio Oy (HKTV) oli ensimmäisenä lähetykset aloittanut kaupallinen kaapelitelevisioyhtiö.[1][2] Sen taustalla oli elinkeinoelämän ja porvaripuolueiden halu luoda vaihtoehto Yleisradion televisiomonopolille. Tämän mahdollisti radiolakiin jäänyt porsaanreikä: koska lähetyksiä välitettiin johtimien eikä radioaaltojen välityksellä, toimintaan ei tarvittu valtioneuvoston myöntämää toimilupaa. Hankkeen tärkeimmät taustaorganisaatiot olivat Taloudellinen Tiedotustoimisto ja hieman myöhemmin perustettu Elinkeinoelämän valtuuskunta. Yhtiön perustajaosakkaisiin kuului pankkeja, vakuutuslaitoksia, keskusliikkeitä, porvarillisia tiedotusvälineitä kuten Uusi Suomi sekä Liikesivistysrahasto.[1] Ensimmäinen koelähetys oli 22. toukokuuta 1975 ja säännölliset lähetykset alkoivat joulukuussa. Aluksi kaapeliverkkoon kuului vain muutama sata taloutta Itä-Pasilan kaupunginosassa ja lähetykset tulivat osoitteessa Asemapäällikönkatu 7 sijaitsevan kerrostalon kellarista.[3][1] Televisiostudio sijoitettiin lopulta saman kadun varrelle vuonna 1976 valmistuneen Asemapäällikönhovi-talon kellariin.[4] Pormestari Teuvo Aura vihki studion joulukuussa 1976.[5]

HKTV oli ensimmäinen Yleisradion kanava- ja lähetysverkosta riippumaton kaupallinen televisioyhtiö Suomessa sen jälkeen, kun Tesvisio oli vuonna 1964 lopetettu, joten se sai pienestä katsojamäärästään huolimatta valtakunnallista huomiota. Poliittinen vasemmisto arvosteli yhtiötä, koska se edusti suurpääoman vastavetoa Yleisradion toiminnalle ja sen toiminta voitiin nähdä lain kiertämisenä.[1] Yhtiön toimitusjohtajana oli Jouko Castrén ja johtokunnan puheenjohtajana Veikko Sjöblom.[5][6] Nimeksi vaihtui vuonna 1978 Helsinki Televisio Oy.[1]

Alkuvuosinaan HTV tuotti omia ohjelmia, kuten musiikki- ja ajankohtaisohjelmia. Vuodesta 1978 lähetyksiä oli kolmella kanavalla: H(elsinki), T(ieto) ja V(iihde), joista kaksi ensinmainittua olivat maksuttomia.[1] Elokuvia ja sarjoja esittänyt Viihde-kanava oli koko Euroopan ensimmäinen maksullinen tv-kanava.[7][8] Ilmaiskanavilla esitettiin myös Helsingin kaupungin ja seurakuntien tiedotuksia sekä kaupunginosayhdistysten asukasiltamia.[1] Syyskuusta 1978 alkaen HTV:llä oli omat, arkipäivisin lähetetyt uutiset, joiden sisältö koostui paikallisuutisista. Tämäkin oli ensimmäinen kerta sitten Tesvision, kun Yleisradion tv-uutiset saivat kilpailijan. Vaikka katsojia oli vain muutamia tuhansia, HTV:n uutiset nähtiin eräänlaisena ”koelaboratoriona”, kun keskustelu Mainos-TV:n mahdollisuudesta uutislähetyksiin virisi. MTV sai luvan uutisiin vuonna 1981.[1] HTV:n uutisten päällikkönä toiminut Pekka Karhuvaara jatkoi sittemmin uraansa MTV:n palveluksessa.[4]

Myöhempi toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alhaisten katsojamäärien vuoksi mainostajat eivät kiinnostuneet HTV:stä ja se teki useita vuosia tappiota, joten uutisista luovuttiin kesäkuussa 1980 ja kaikesta omasta ohjelmatuotannosta saman vuoden loppuun mennessä. Tämän jälkeen se esitti vain sponsoroituja ohjelmia sekä ulkomaisia elokuvia ja sarjoja. Sanoma-konserni osti HTV:n osake-enemmistön vuonna 1981. Seuraavana vuonna HTV aloitti satelliittiohjelmien jakelun kaapeliverkossa,[1] jälleen ensimmäisenä Euroopassa.[7] Ensimmäisenä jakeluun tuli Sky Channel -kanava. Vuoteen 1984 mennessä yhtiön kaapeliverkkoon kuului jo yli 100 000 taloutta.[8] Salauksenpurkulaitteet korvattiin vuonna 1986 osoitteellisella kotipäätetekniikalla, niin sanotulla set-top-boxilla.[8][9] Helsinki Median perustama, valtakunnalliseksi tarkoitettu Suomen paikallis-tv-kanavat Oy eli PTV aloitti lähetykset HTV:n verkossa vuoden 1990 alussa. Se tavoitti enimmillään noin 600 000 taloutta 20 paikkakunnalla. PTV lakkautettiin vuonna 1997, jolloin sen seuraajaksi perustettiin televisiokanava Nelonen.[10]

HTV siirtyi 1990-luvulla tarjoamaan myös internet-palveluja. Kaapelimodeemipalvelut aloitettiin vuonna 1997. Yhtiön internet- ja laajakaistapalveluja markkinoitiin vuodesta 2000 Welho-tuotemerkillä. Sanoma-WSOY yhdisti vuonna 2006 HTV:n, Nelosen ja Tuotantotalo Wernen yhdeksi SW Television Oy -nimiseksi yhtiöksi ja alkoi käyttää kaikesta HTV:n toiminnasta nimeä Welho.[8] Se siirtyi osaksi DNA-yhtiötä vuonna 2010.[7]

HTV:n entiset studiot Asemapäällikönhovilla olivat 2000-luvulla Tuotantotalo Wernen käytössä. Vuodesta 2016 niitä on käyttänyt Suora Broadcast (entinen Streamteam Nordic Oy), joka osti Wernen.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Jarmo Viljakainen: Radiomonpolista kanavatulvaan – poimintoja Suomen radio- ja televisiotoiminnan vaiheista, s. 133, 147–150, 152–156, 202–203. Edita, Helsinki 2004.
  2. ↑ Jukka Lindfors: Kaapeli-tv tuli Pietarsaareen Ylen Elävä arkisto 8.9.2006. Viitattu 28.1.2020.
  3. ↑ Helsingin kaapeli-tv aloitti – Jatkuviin lähetyksiin tähdätään syyskuussa (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 23.5.1975, s. 14, HS Aikakone. Viitattu 14.11.2021.
  4. ↑ a b c Hannamari Ahonen: Tätä Itä-Pasilan ankeutta tullaan katsomaan ulkomailta asti – Todellinen yllätys odottaa rakennuksen kellarissa (tilaajille) Helsingin Sanomat 1.11.2021. Viitattu 14.11.2021.
  5. ↑ a b Kaapelitv:lle oma studio (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 17.12.1976, s. 18, HS Aikakone. Viitattu 28.1.2020.
  6. ↑ Väristudio Helsingin kaapeli-tv:lle (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 7.7.1976, s. 12, HS Aikakone. Viitattu 28.1.2020.
  7. ↑ a b c Helsinki Televisio Oy, arkistoluettelo Päivälehden arkisto. Viitattu 28.1.2020.
  8. ↑ a b c d Laajakaista – ja kaapeli-tv -palvelua vuosikymmenten kokemuksella DNA. Viitattu 28.1.2020.
  9. ↑ Viljakainen 2004, s. 204.
  10. ↑ Viljakainen 2004, s. 171, 178, 205–206.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsinki_Televisio&oldid=22232236”