Onyx Grand Prix
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Onyx | |
|---|---|
| Koko nimi | Onyx |
| Päämaja |
 Britannia |
| Perustajat | Mike Earle |
| Tunnetuimmat kuljettajat | Stefan Johansson, Gregor Foitek, Bertrand Gachot, Jyrki Järvilehto |
| Moottorit | Ford |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Brasilian GP 1989 |
| Kilpailuja | 26 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Voittoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 6 |
| Viimeinen kilpailu | Unkarin GP 1990 |
Onyx oli vuosina 1989–1990 toiminut F1-talli. Paras sijoitus tallin autolla oli Stefan Johanssonin ajama 3. sija Portugalin GP:ssä 1989. Vuoden 1989 lopussa tallin osti Jean-Pierre van Rossem, joka kuitenkin myi sen vuoden 1990 alussa Peter Monteverdille. Alun perin brittiläinen talli muuttui kesällä 1990 sveitsiläiseksi, ja tallin nimi muutettiin Monteverdiksi. Elokuussa tallin rahat loppuivat, ja samalla koko tallin toiminta. JJ Lehto ajoi tallin autoilla ensimmäiset F1-kisansa 1989 ja jatkoi tallissa sen toiminnan loppumiseen saakka.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Onyx Grand Prix perustettiin loppuvuodesta 1978 ja tallin nimeksi tuolloin tuli Onyx Race Engineering. Talli syntyi Mike Earlen ja Greg Fieldin yhteistyöllä. Field ja Earle olivat vanhoja kolleegoita Formula Atlantic -sarjan ajoilta LEC -tallista, jonka kuljettajana toimi David Purley. Mike Earle omasi entuudestaan kokemusta F2-, F3- ja Formula 5000 tallien toiminnan johtamisesta ja LEC -talli osallistui satunnaisiin Formula 1 -kilpailuihin vuosina 1973 ja 1977.
Uuden tallin ensimmäiset kilpailut omalla rungolla olivat vuonna 1979 Formula 2 -kilpailuissa, menestystä tosin tallille ei tullut. Talli kuitenkin palasi F2 -kilparadoille vuosina 1980 ja 1981 Marchin rungoilla, jolloin kuljettajina toimi Johnny Cecotto ja Riccardo Paletti. Hyvin onnistuneen kauden päätteeksi, Riccardo Paletti siirtyi sponsoreidensa kanssa Osella talliin vuonna 1981.
Tästä innostuneena, Earle ja Field päättivät osallistua viiteen osakilpailuun vuonna 1982 Marchin asiakastallina. Tallin kuljettajana toimi Espanjalainen Emilio de Villota. de Villota karsiutui kilpailusta kahdesti ja kolme kertaa viikonloppu päättyi jo esikarsintoihin joten osakilpailulähtöjä ei kertynyt yhtään.
Suunnitelmissa oli vielä osallistua vuoden 1983 F1 -osakilpailuihin Riccardo Palettin kanssa mutta nämä suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet sillä Paletti menehtyi Kanadan osakilpailussa 1982.
Tämän jälkeen talli osallistui Formula 2 -kilpailuihin ja sai tukea Marchin perustajajäseneltä Robin Herdiltä, joka antoi tallin vastuulle Marchin F2 -ohjelmasta. Onyx sai käyttöönsä menestyksekkään rungon ja sarjan kärkikastiin lukeutuneen BMW -moottorin, sekä kuljettajaikseen Beppe Gabbianin, Thierry Tassinin ja Christian Dannerin. Talli kuitenkin hävisi kauden aikana Raltin autoille kilpailuissa ja vuonna 1984 tallin tulokset heikkenivät entisestään.
Siirtyminen Formula 3000 -sarjaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1985 Formula 3000 korvasi Formula 2 -sarjan. Tässävaiheessa Greg Field päätti myydä oman osuutensa tallista Jo Chamberlainille, joka ensivaikutelmana viesti sitä, että tallin toiminta tulisi heikkenemään. Earlen johtama March -tehdastallin kuljettaja Emmanuelle Pirro saavutti kuitenkin kolmostilan mestaruustaistossa vuonna 1985 ja kakkostilan 1986. Lopullinen kruunu tuli vuonna 1987 kun Stefano Modena voitti Formula 3000 -mestaruuden tallin kuljettajana. Modena siirtyi Formula ykkösiin seuraavana vuonna ja hänet korvasi Volker Weidler tallin ykköskuljettajana. Vuodesta 1988 tuli kuitenkin tallille suuri pettymys Weidlerin sijoituttua vasta sijalle 15 sarjataulukossa.
Tästä huolimatta tallin omistajat kokivat Formula 3000 -menestyksen olevan riittävä merkki siitä, että talli kykenee vielä parempaan korkeammilla sarjaportailla.
Onyx Formula Ykkösiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen tallin siirtymistä Formula ykkösiin, Paul Shakespeare oli hankkinut itselleen enemmistöosuuden tallin toiminnasta syyskuussa 1988. Uuden omistajan ansiosta, talli sai käyttöönsä mittavan rahasumman, joka mahdollisti tallin siirtymisen F3000 -sarjasta F1 -sarjaan. Martin Dickson palkattiin tallipäälliköksi ja tallin pääsponsoreina toimi savukejätti Marlboro ja belgialainen Moneytron, jonka omisti liikemies Jean-Pierre Van Rossem, joka myöhemmin osti Shakespearen osakkeet itselleen. Van Rossemin johdolla talli uudelleen nimettiin Onyx Grand Prix -nimiseksi. Talli onnistui saamaan käyttöönsä Fordin Cosworth V8 -moottorit ja Goodyearin renkaat. Entinen McLaren -insinööri Alan Jenkins suunnitteli tallille uuden ORE-1 auton kaudelle 1989.[1] Mike Earle oli vielä tallin toiminnassa mukana ja päätti hankkia kuljettajikseen sekoituksen kokemusta ja nuoruutta. Tallin kuljettajina aloitti arvostettu Stefan Johansson ja nuori Bertrand Gachot, jonka ansiosta hänen belgialainen maanmiehensä Van Rossem alun perin oli kiinnostunut Onyx -tallista. Tallin alku vaikutti lupaavalta vaikkakin Autosport -lehden toimittaja Nigel Roebuck ennätti kutsumaan tallin Moneytron -sponsoria "mauttomimmaksi koko sarjan historiassa"[2]
F1-kausi 1989
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikesta toiveikkaasta valmistautumisesta huolimatta uuden tallin alku F1-tasolla oli kaikkea muuta kuin hyvin toteutettu. Tallin autot saatiin valmiiksi juuri ja juuri ennen kauden ensimmäistä osakilpailua ja ne pakattiin kiireessä Lontoon Heathrow’n lentokentällä kauden ensimmäiseen kilpailuun Brasiliassa, ilman minkääntason testaamista taikka säätöjä. Tästäjohtuen talli ei selvittänyt edes esikarsintoja kauden kolmessa ensimmäisessa kilpailussa. Kokeneempi Stefan Johansson onnistui kuitenkin pääsemään lähtöruudukkoon asti Meksikon ja Yhdysvaltain osakilpailuissa, joissa molemmissa oli tuloksena keskeyttäminen.
Vaikka tallin toiminnassa oli havaittavissa selkeää parannusta, tallin omistaja Van Rossemin avokätinen elämäntyyli alkoi näyttämään merkkejään negatiivisessa mielessä. Tallin pääomistaja Van Rossem oli hankkinut itselleen 20 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria maksaneen Gulfstream IV -lentokoneen juuri ennen Yhdysvaltojen osakilpailua rahoilla, jotka olisi yhtä hyvin voitu käyttää rahoitusvaikeuksien riivaaman tallin hyväksi.
Yhdysvaltojen osakilpailussa Greg Field palasi tallin toimintaan ja korvasi Martin Dicksonin tallipäällikkönä. Kanadan osakilpailussa Johansson diskattiin mustalla lipulla tallin mokattua varikkopysähdyksen aikana.
Tallin ensimmäiset pisteet tulivat Ranskan osakilpailussa Johanssonin ajettua viidenneksi. Myöskin Bertrand Gachot pääsi osakilpailulähtöön mukaan ensimmäistä kertaa ja ajoi maaliin sijalla 13.
Ennen Italian osakilpailua tallin omistaja Van Rossem aiheutti jälleen ongelmia suureleisyydellään. Van Rossem oli suureleisesti antanut lausuntoja lehdistölle aikovansa houkutella tallin toimintaan huippukuljettajia ja että hän investoi 40 miljoonaa dollaria Porschen Formula 1 -projektiin. Todellisuudessa Van Rossem jatkuvasti suljettujen ovien takana valitti, että F1 -tallin johtaminen käy hänelle liian kalliiksi ja varikolla alkoi liikkumaan huhuja, että Van Rossem ei maksaisi tallin laskuja. Von Rossem meni vielä yhden askeleen edelle ja ilmoitti Belgian televisiokanavalla aikovansa lopettaa F1 -toiminnan, jos Porschen F1 -projekti ei toteudu. Useiden ihmisten silmissä tämä oli merkki siitä, että Van Rossem olisi kyllästynyt Formula 1 -toimintaan ja aikoi etsiä pääsyä ulos tallin johtovastuusta keinolla millä hyvänsä. Van Rossem onnistui suututtamaan Formula 1 -sarjan kaupallisia oikeuksia hallinnoineen Bernie Ecclestonen ja FIA:n silloisen presidentin Jean-Marie Balestren verrattuaan heitä haastattelussa mafiapomoksi (Ecclestone) ja natsiksi (Balestre). Vaikka Van Rossem myöhemmin kiisti antaneensa kyseisiä lausuntoja, Bernie Ecclestone määräsi hänelle porttikiellon F1 -varikolle.
Kilpailupuolella tallin autot pääsivät mukaan satunnaisesti loppukauden kilpailuissa. Bertrand Gachot onnistui saamaan itselleen paikan lähtöruudukossa Unkarin, Belgian ja Italian osakilpailuissa. Italian osakilpailu jäi kuitenkin Belgialaiskuljettajan viimeiseksi tallissa. Gachot onnistui suututtamaan äkkipikaisen pomonsa Van Rossumin kritisoimalla tallia vähäisestä autoon kohdistuvasta testaamisesta ja hänen omiin ajotaitoihinsa kohdistuvasta epäluottamuksesta. Van Rossum antoi belgialaiselle potkut Italian osakilpailun jälkeen. Portugalin osakilpailusta eteenpäin Bertrand Gachot korvattiin Jyrki Järvilehdolla, joka oli viimehetken korvaaja tallin kilpakuljettajaksi.
Portugalissa saavutettiin tallin historian parhaaksi jäävä kolmostila Stefan Johanssonin ajamana. Ayrton Senna ja Nigel Mansell kolaroivat keskenään varikkosuoralla minkä jälkeen suurin osa kärkikuljettajista kävivät varikolla vaihtamassa renkaat. Johansson sen sijaan pysytteli radalla käymättä lainkaan renkaanvaihdossa ja nousi sensaatiomaisesti kolmanneksi. Johanssonin kuluneet renkaat alkoivat kuitenkin olemaan jo huonossa kunnossa ja Williamsin kuljettajat Thierry Boutsen ja Ricardo Patrese ohittivatkin hänet helposti. Williamsin autoja kohtasi kuitenkin huono onni Renaultin moottoreiden ylikuumentuessa, mikä johti Patresen ja Boutsenin keskeyttämiseen, jonka ansiosta Johansson nousi takaisin palkintokorokesijalle, tullen lopulta maaliin ruutulipulle kolmantena käytännössä tyhjän bensatankin kanssa. JJ Lehto sensijaan ei onnistunut selvittämään esikarsintoja ja jäi varsinaisten aika-ajojen ulkopuolelle. Portugalin kilpailun jälkeen talli ei enää saavuttanut MM-pisteitä. Johansson karsiutui kauden kolmesta viimeisestä kilpailusta ja JJ Lehto pääsi lähtöruudukkoon Espanjassa ja kauden päätöskilpailussa Australiassa. Suomalaiskuljettaja ei onnistunut ajamaan maaliin asti vaan keskeytti kummassakin osakilpailussa. Kauden lopullinen sijoitus MM -sarjassa oli kymmenes tila ja 6 MM -pistettä.
F1-kausi 1990
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Värikkäästä debyyttikaudesta huolimatta Onyx vaikutti olevan lupaavalla pohjalla kilpailullisesti kaudelle 1990 lähtiessä. Tallin ja sen omistajan taloudelliset vaikeudet alkoivat kuitenkin näkymään jo paljon selvemmin. Värikkäästä ja suureleisyydestään tunnetuksi jo tullut Van Rossem onnistui riitautumaan tallin toimintaa pyörittäneiden Mike Earlen ja Jo Chamberlainin kanssa aiheuttaen sen, että kumpikin lopetti tallin toiminnassa mukana olemisen. Greg Field myös poistui tallista ja hänet korvattiin Peter Rheinardtilla, joka aloitti uutena tallipäällikkönä. Talli yritti saada vuodeksi 1991 joko Hondan tai Porschen moottoreita mutta ei onnistunut kummassakaan. Tämän johdosta Van Rossem toteutti 1989 antamansa uhkauksen ja poistui tallin toiminnasta, vieden Moneytron sponsorirahat mukanaan. Tämän johdosta tallin toiminnan osti Sveitsiläinen autokeräilijä Peter Monteverdi, joka hankki itselleen 50 prosentin omistuksen tallin toiminnasta sekä Karl Foitek ja Brune Frei, jotka kumpikin ostivat 25 prosenttia.
Uusien omistajien vastuulle lankesi myös edellisen kauden renkaiden käytöstä johtuneiden laskujen maksaminen, jotka olivat jääneet edelliseltä omistajalta maksamatta. Tallin toimintaa elvyttääkseen uudet omistajat palkkasivat takaisin jo aikaisemmin pois lähteneen Mike Earlen ja Jo Chamberlainin joka johti siihen, että talli antoi potkut Alan Jenkinsille, joka ei suostunut enää työskentelemään Earlen kanssa. Asiat ottivat vielä huonomman käänteen kun Earle ja Chamberlain lähtivät uudelleen pois tallista, vieden mukanaan hiljattain palkatun Peter Rheinardtin ja valtaosan Onyx -tallin henkilökuntaa.
Suoranaisessa kriisitilassa oleva talli jatkoi Jyrki Järvilehdon sopimusta ja olisi halunnut toiseksi kuljettajakseen osa-omistaja Karl Foitekin pojan, Gregor Foitekin. Foitek oli kuitenkin jo tehnyt kahden kilpailun mittaisen sopimuksen Brabham -tallin kanssa joten talli tyytyi Stefan Johanssonin palveluksiin. Resurssipulasta johtuen tallilla ei ollut käytössä uutta autoa vaan Onyx joutui käyttämään edelliskauden autoa.
Tallin tulokset olivat odotetunkaltaisia. Kumpikaan kuljettaja ei päässyt karsintoja pidemmälle ja Kauden kolmanteen kilpailuun mennessä Stefan Johansson korvattiin Gregor Foitekilla, joka vapautui tallin käyttöön Brabhamilta. Samaan aikaan talli sai käyttöönsä uuden ORE-1b -auton, joka oli paranneltu versio edelliskauden autosta.[3] Stefan Johansson ei arvostanut tallin toimintaa vaan haastoi tallin, yhdessä aikaisemmin potkut saaneen Alan Jenkinsin kanssa, oikeuteen sopimusrikkeestä.
Tallin toiminta alkoi jo lähennellä katastrofaalista tasoa. Tallia syytettiin autojen huonosta ylläpidosta ja huhuttiin, että tallin omistaja Peter Monteverdi olisi uusien osien ostamisen sijaan hankkinut autokokoelmastaan varaosia F1 -autoihin. Unkarin osakilpailun aikoihin Karl Foitek sai tarpeekseen tallin toiminnasta ja myi oman osuutensa tallista. Gregor Foitek lähti samalla tallista, koska hänen isänsä ei tahtonut, että hänen poikansa ajaa kuolemanloukoksi verrattavalla autolla yhtään kilpailua enempää. Foitekin poislähtö merkitsi käytännössä loppua tallin toiminnalle. Tallin rahoitusvaikeudet olivat kasvaneet jo niin suuriksi, että talli ei voinut enää jatkaa toimintaansa, joten toiminta lopetettiin Unkarin osakilpailun jälkeen, kun kautta oli jäljellä kuusi osakilpailua.
Uudelleenperustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mike Earl johti Arena Motorsport -tallia jonkin aikaa kunnes hän päätti uudelleenperustaa Onyx -tallin osallistumaan vuoden 2014 World Touring Car Championship -sarjaan. Tallin oli tarkoituksena käyttää TC1 -versiota Ford Fiestasta.[4] Helmikuussa 2014 kuitenkin osallistumisaikeista luovuttiin koska Ford ei antanut riittävästi tukea projektille. WTCC -sarjan sijaan talli osallistui Ford Focus ST:llä TC3 International Series -sarjaan vuonna 2015.[5]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kausi | Runko/Moottori/ Renkaat |
Kuljettajat | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1989 | Onyx ORE-1 Ford DFR V8 G |
BRA | SMR | MON | MEX | USA | CAN | FRA | GBR | GER | HUN | BEL | ITA | POR | ESP | JPN | AUS | 6 | 10. | |
 Stefan Johansson |
DNPQ | DNPQ | DNPQ | Kesk. | Kesk. | DSQ | 5 | DNPQ | Kesk. | Kesk. | 8 | DNPQ | 3 | DNPQ | DNPQ | DNPQ | ||||
 Bertrand Gachot |
DNPQ | DNPQ | DNPQ | DNPQ | DNPQ | DNPQ | 13 | 12 | DNQ | Kesk. | Kesk. | Kesk. | ||||||||
 Jyrki Järvilehto |
DNPQ | Kesk. | DNPQ | Kesk. | ||||||||||||||||
| 1990 | Onyx ORE-1 Onyx ORE-1B Ford DFR V8 G |
USA | BRA | SMR | MON | CAN | MEX | FRA | GBR | GER | HUN | BEL | ITA | POR | ESP | JPN | AUS | 0 | 13. | |
| Stefan Johansson |
DNQ | DNQ | ||||||||||||||||||
 Gregor Foitek |
Kesk. | 7 | Kesk. | 15 | DNQ | DNQ | Kesk. | DNQ | ||||||||||||
| Jyrki Järvilehto |
DNQ | DNQ | 12 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | DNQ | DNQ | NC | DNQ |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Darren Galpin: Onyx ORE-1 Cosworth dlg.speedfreaks.org.
- ↑ motorsportmagazine.com: Mike Earle podcast motorsportmagazine.com.
- ↑ Darren Galpin: Onyx/Monteverdi ORE-1b - Cosworth dlg.speedfreaks.org.
- ↑ Sam Tremayne: Ex-Formula 1 team Onyx reforms for World Touring Car Championship autosport.com.
- ↑ tc3internationalseries.com: ONYX TO BUILD TC3 FORD FOCUS CARS tc3internationalseries.com. Arkistoitu 22.10.2014.