Tämä on suositeltu artikkeli.

Raimo Helminen

Wikipediasta
4 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 20. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Raimo Helminen
Helminen Ilveksessä elokuussa 2007.
Helminen Ilveksessä elokuussa 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt11. maaliskuuta 1964 (ikä 60)
Tampere
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Raipe[1], Maestro[2]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 183 cm
Paino 88 kg
Seura
Seura Ilves
Sarja Liiga
Tehtävä päävalmentaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1982–2008
Seurat
NHL-varaus 35. varaus, 1984
New York Rangers
Valmennusura
Vuodet 2009–
Seurat
Saipa Päävalmentaja 2024

Raimo Ilmari Helminen[3] (s. 11. maaliskuuta 1964 Tampere) on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja pelaajauransa lopettanut jääkiekkoilija, joka pelasi pitkän uran keskushyökkääjän pelipaikalla. Helminen pelasi SM-liigassa ainoastaan yhdessä joukkueessa, Tampereen Ilveksessä. Lisäksi hän edusti Yhdysvalloissa NHL:ssä New York Rangersia, Minnesota North Starsia ja New York Islandersia sekä Ruotsissa Malmötä. Helminen voitti maailmanmestaruuden lisäksi sekä Suomen- että Ruotsin-mestaruuden ja Euroopan cupin.[4] Peliuransa jälkeen hän on valmentanut Suomen 20-vuotiaiden maajoukkuetta, Ilvestä, KHL-seura Barys Astanaa , Kazakstanin maajoukkuetta. Kausilla 2016–2019 Helminen toimi KHL-seura Jokerien apuvalmentajana. Kaudeksi 2020–2021 hän solmi päävalmentajasopimuksen TPS:n kanssa. Tätä nykyä Helminen valmentaa Lappeenrannan SaiPaa alustavasti vuoteen 2025 saakka.[5]

Helminen pelasi seuratasolla ammattilaisena 26 vuotta. Hän aloitti SM-liigassa kaudella 1982–1983, ja hänen viimeinen kautensa oli kausi 2007–2008. Häntä pidetään Ilveksen tunnuskuvana. Suomen maajoukkueessa Helminen pelasi 331 ottelussa, joten hän on pelannut enemmän maaotteluja kuin kukaan toinen miesjääkiekkoilija maailmassa. Helminen pelasi Suomen edustusjoukkueessa 19 arvoturnauksessa. Joukossa ovat kuudet olympialaiset. Helmisellä on yhteensä kuusi MM- ja kolme olympiamitalia.[4]

Helminen tunnettiin pelaajana lähinnä pelinrakentajana, ja monesti hän syöttikin mieluummin joukkuetoverilleen ennen kuin yritti itse laukoa. Hänet muistetaan myös vaatimattomana ja hiljaisena henkilönä, joka ei haastatteluissa sanonut montakaan sanaa. Uran jälkeen Helmistä on muistettu monilla kunnianosoituksilla. Hänet on valittu jääkiekkoleijonaksi, ja Ilves on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 41 ja Suomen maajoukkue pelinumeron 14. Helmisen pelaajauraa varjostivat veroepäselvyydet, jotka syntyivät Malmön pelivuosilta.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raimo Helminen syntyi 11. maaliskuuta 1964 Tampereen Koivistonkylässä asuneiden Sylvi ja Jyrki Helmisen perheeseen toisena lapsena. Isosisko Terhi on kaksi vuotta vanhempi.[6] Raimo aloitti jääkiekkoharrastuksen varhain, sillä kotitalon lähellä oli kenttä, joka jäädytettiin talvisin. Kesällä hän pelasi myös jalkapalloa ja harrasti yleisurheilua päälajinaan seiväshyppy.[7] Jalkapalloa Helminen pelasi 15-vuotiaaksi asti Tampereen Pallo-Veikoissa, ja hän oli useasti mukana SM-lopputurnauksessa.[8]

Helminen sai lempinimen Raipe jo nuorena, ja se on seurannut häntä koko pelaajauran ajan. Nimen keksijästä ei ole tietoa, ei myöskään ajankohdasta, mutta Raipeksi häntä kutsuttiin jo alle kouluikäisenä Koivistonkylän kentällä.[6]

Jääkiekkoura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniorisarjoissa KooVeessa ja Ilveksessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmisen ensimmäinen joukkue ei ollut Ilves, vaan KooVee, johon hän liittyi vuonna 1971. Tuohon aikaan KooVee oli ainoa joukkue, jolla oli Koivistonkylässä sarjatoimintaa nuorimmissa ikäluokissa.[7] KooVeessa hän pelasi F- ja E-junioreissa vuodet 1971–1977.[9]

Ilvekseen Helminen siirtyi D-juniori-ikäisenä syksyllä 1977, ja hän pelasi Ilveksen juniorijoukkueissa kevääseen 1983 asti. Viimeisellä kaudellaan hän pelasi myös jo Ilveksen edustusjoukkueessa SM-liigassa. Hän voitti ensimmäisen SM-mitalinsa 14-vuotiaana vuonna 1978, kun Ilveksen D-juniorit sijoittuivat pronssille. B-junioreissa hän sai hopeaa vuonna 1981, ja seuraavana vuonna tuli sekä B- että A-junioreiden Suomen-mestaruus. Vielä vuonna 1983 mitaleihin tuli lisää A-junioreiden SM-hopea.[9]

Läpimurto Ilveksessä ja Suomen-mestaruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen liigajoukkueeseen Helminen nousi 18-vuotiaana kaudella 1982–1983. Nuorelle tulokkaalle kaavailtiin suurta roolia, sillä hän syrjäytti kokeneemman Kari Järvisen valmentaja Seppo Hiitelän suunnitelmissa ennen kauden alkua. Varusmiespalvelustaan suorittanut Helminen ei kuitenkaan pystynyt vakuuttamaan ensimmäisissä peleissään. Hänet pudotettiin loppukaudeksi neloskenttään, ja Järvinen pääsi takaisin isompaan rooliin.[10] Ensimmäisen SM-liigamaalinsa Helminen teki 6. marraskuuta 1982 Rauman Lukkoa vastaan.[11] Yhteensä Helminen teki ensimmäisellä kaudellaan kaksi maalia ja kolme maaliin johtanutta syöttöä (2+3).[12] Ilves sijoittui Helmisen ensimmäisellä kaudella SM-liigan kolmanneksi, kun se voitti Tapparan pronssiottelussa.[13]

Toisella kaudellaan Helminen nousi nopeasti Ilveksen avainpelaajien joukkoon ja teki yhteensä 17+13 pistettä 37 runkosarjaottelussa.[12] Ilveksen kausi oli kuitenkin vaikea, eivätkä nuoret tähdet olleet vielä aivan valmiita kantamaan vastuuta.[14] Kesällä 1984 Helmisen tuleva NHL-urakin sai alkunsa, kun New York Rangers varasi hänet varaustilaisuudessa toisella kierroksella koko varaustilaisuuden 35. pelaajana.[15] Kykyjenetsijät olivat alkaneet pitää häntä Euroopan parhaana hyökkääjänä hyvin menneiden nuorten MM-kilpailujen ansiosta.[16] Kausi 1984–1985 sujui Ilveksen ja Helmisen kannalta toivotusti. Ilves voitti liigan mestaruuden, ja Helminen oli merkittävässä roolissa joukkueen ykkösketjun keskushyökkääjänä; laitahyökkääjinä olivat Mikko Mäkelä ja Jari Neuvonen. Runkosarjassa Helminen sai 21+36 pistettä ja sijoittui pistepörssissä kolmanneksi edellään vain samassa ketjussa pelannut Mäkelä ja pistepörssin voittanut Matti Hagman. Ilveksen mestaruuden kannalta tärkein pelaaja oli kuitenkin kakkoskentän keskushyökkääjä Risto Jalo, joka ratkaisi sekä neljännen että viidennen, viimeisen loppuottelun TPS:a vastaan, vaikka hänet kannettiin paareilla pois jäältä viimeisen ottelun ensimmäisessä erässä.[17]

NHL-ura ja selkävamma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruuskauden jälkeen Ilveksen joukkue hajosi. Helminen siirtyi New York Rangersiin kesällä 1985, ja hänen seurakaverinsa Ville Sirén, Mikko Mäkelä ja Ari Haanpää saivat myös NHL-sopimukset.[18] Helminen saapui Rangersiin hyvään aikaan, sillä joukkuetta oli aiemmin valmentanut eurooppalaisia pelaajia suosinut Herb Brooks ja häntä seurasi Ted Sator, joka myös arvosti eurooppalaisia. Helminen pelasikin hyvän tulokaskauden pääasiassa Rangersin kakkos- tai kolmoskentässä ja kamppaili peliajasta toisen tulokkaan, Mike Ridleyn kanssa.[19] Yhteensä Helminen pelasi 66 ottelua ja teki kymmenen maalia sekä antoi 30 maaliin johtanutta syöttöä.[12] Rangersinkin kausi sujui kokonaisuudessaan hyvin, sillä nuori joukkue eteni Stanley Cupin välieriin. Ne Rangers kuitenkin hävisi tulevalle mestarille Montreal Canadiensille.[20] Helmisen rooli jäi pieneksi pudotuspelivaiheessa, missä hän pelasi vain kaksi ottelua.[12]

Kesällä 1986 Helmisen Rangers-ura kääntyi alamäkeen, kun joukkue uusi johtoaan. Uusi valmentaja ei löytänyt sopivaa roolia Helmiselle, joka istuikin useita otteluita katsomon puolella ja pelasi myös farmissa New Haven Nighthawksissa. Kauden loppupuolella Helminen kaupattiin Minnesota North Starsiin, jonka kausi kuitenkin loppui nopeasti, sillä joukkue ei päässyt pudotuspeleihin.[21]

Seuraavaksi kaudeksi Helmisen piti palata Minnesotaan, mutta hän päätyi takaisin Ilvekseen. Hän sai nimittäin jännetupentulehduksen ja sittemmin kämmenen murtuman maajoukkueleirillä ennen vuoden 1987 Kanada cupia. Turnauksen jälkeen Helminen lähti suoraan Minnesotan harjoitusleirille, mutta käsi loukkaantuneena ei pystynyt antamaan näyttöjä. Minnesota ei siksi halunnut tehdä sopimusta, ja Helminen päätti palata Suomeen.[22] Helminen liittyi Ilvekseen kesken kauden 1987–1988 ja vahvisti ennestäänkin kilpailukykyistä joukkuetta. Ilves voittikin SM-liigan runkosarjan, mutta pudotuspeleissä Lukko voitti Ilveksen välierissä suoraan kolmessa ottelussa, mikä oli SM-liigan suurimpia yllätyksiä. Helminen pelasi henkilökohtaisesti hyvän kauden, ja hänet valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen.[23]

NHL-välivuoden jälkeen Helmisestä oltiin jälleen kiinnostuneita Pohjois-Amerikassa, ja kaudeksi 1988–1989 hän teki sopimuksen New York Islandersin kanssa. Helmisen kausi kuitenkin epäonnistui täysin, sillä hän kärsi pahoista selkäkivuista. Välillä hän ei pystynyt iskiaksen takia edes kävelemään kunnolla, ja hän pelasi NHL:ssä kauden aikana vain parikymmentä ottelua. Loppukauden hän pelasi AHL-liigan Springfield Indiansissa. Tässä vaiheessa uran jatkokin oli epävarma, mutta vanha joukkuekaveri Risto Jalo suositteli Helmiselle hieroja Leo Saariota, joka oli hoitanut Jaloakin. Saarion avulla Helmisen selkäkivut saatiin hoidettua muutaman vuoden kuluessa.[24]

Ruotsin vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen palasi Islanders-vuoden jälkeen takaisin Eurooppaan, hieman yllättäen Ruotsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Malmö IF:ään, jonka omistaja Percy Nilsson oli päättänyt nostaa seuransa Elitserieniin. Helmisen ensimmäinen kausi Ruotsissa oli loukkaantumisten takia rikkonainen, vaikka hän teki keskimäärin kaksi pistettä ottelua kohti. Lisäksi Helminen teki MoDota vastaan maalin, joka ratkaisi Malmön nousun Elitserieniin.[25]

Heti ensimmäisellä kaudellaan Elitserienissä Malmö yllätti ja oli runkosarjan viides, mutta putosi jatkosta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Toinen kausi (1991–1992) olikin sitten menestys. Djurgården oli voittanut kolme Ruotsin-mestaruutta peräkkäin, mutta keväällä 1992 Malmö katkaisi Djurgårdenin valtakauden kukistamalla sen finaaleissa voitoin 3–2. Helmisestä tuli neljäs pelaaja, jolla on sekä Suomen- että Ruotsin-mestaruus.[26]

Kauteen 1992–1993 Malmö lähti puolustamaan mestaruutta, mutta hävisi välieräsarjan Brynäsille. Helminen pelasi kuitenkin tehojen kannalta siihen mennessä parhaan Ruotsin-kautensa, ja hän oli kolmas Elitserienin runkosarjan pistepörssissä.[27] Pisteitä kertyi runkosarjassa 42, joista maaleja oli 9 ja syöttöpisteitä 33.[12] Samalla kaudella Malmö voitti seurajoukkueiden Euroopan cupin, ja Helmisestä tuli ensimmäinen turnauksen voittanut suomalaispelaaja.[27] Noihin aikoihin Helminen oli ehkä koko Euroopan kovapalkkaisin jääkiekkoilija.[28]

Kausi 1993–1994 oli jälleen menestyksekäs Malmölle. Joukkue voitti mestaruuden, ja Helminen oli sen johtohahmoja. Hän pelasi alkukauden Ilveksen-aikaisen joukkuetoverinsa Mikko Mäkelän kanssa ennen tämän loukkaantumista. Tulosta syntyi sen jälkeenkin, ja Helminen voitti Ruotsin Elitserienin pistepörssin ensimmäisenä ulkomaalaisena pelaajana. Suomalaisten menestyksen täydensi Luulajan Mika Nieminen, joka oli pistepörssin toinen.[27] Helminen teki 20+34 pistettä pelaamissaan 38 ottelussa.[29] Kaudet 1994–1995 ja 1995–1996 eivät sujuneet enää aivan yhtä hyvin Malmöltä eikä Helmiseltä. Viimeisen kauden epäonnistumiseen osasyynä saattoi olla se Helmisen jo kesällä 1995 tekemä päätös, että tuleva kausi jäisi hänen viimeisekseen Ruotsissa.[30]

Paluu Ilvekseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitaleita ja tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helminen pyörittämässä Ilveksen ylivoimaa Bluesia vastaan.

Helminen palasi SM-liigaan ja Ilvekseen kaudeksi 1996–1997. Hänet olisi halunnut palkata useakin seura, vahvimmin HIFK, mutta hän oli päättänyt palata Ilvekseen.[31] Helminen ei kuitenkaan voinut enää käyttää Ilveksessä tuttua pelaajanumeroaan 14, sillä tämä Lasse Oksasen vanha numero oli jäädytetty pari kautta aikaisemmin. Tästä lähin Helmisellä oli Ilveksessä numero 41.[4]

Helmisen paluu oli Ilvekselle hyvin tärkeä, sillä perinteinen seura oli menestynyt liigassa heikosti. Helmisen myötä seuran uskottavuus ja kiinnostavuus nousi, ja katsojamäärä nousi keskimäärin yli 500:lla ottelua kohti. Kaukalossa Helminen oli vireessä, ja hän voitti 39 syöttöpisteellään liigan syöttötilaston, vaikka Mika Arvaja olikin Ilveksen paras pistemies. Lisäksi Helminen teki liigan ennätyksen, kun hän sai tehopisteitä 23 ottelussa.[32] Ilves eteni mitalipeleihin mutta jäi silti neljänneksi hävittyään pronssiottelun HPK:lle.[33] Helminen valittiin vielä kauden päätteeksi SM-liigan tähdistökentällisen keskushyökkääjäksi, mikä oli toinen kerta hänen urallaan.[34]

Kesällä 1997 Ilves hankki joukkueeseensa JyP HT:stä ruotsalaishyökkääjä Peter Larssonin, ja Larsson ja Helminen olivat kahden kauden ajan tehokas parivaljakko. Kaudella 1997–1998 Helmisen ketjun toisessa laidassa pelasi yleensä Sami Ahlberg, ja hyökkäyskolmikon takana puolustivat kanadalainen Allan Measures ja nuori Pasi Saarinen.[35] Viisikon yhteistyö osoittautui onnistuneeksi: Helminen, Larsson ja Measures valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen, Larsson voitti pistepörssin ja sai Veli-Pekka Ketola -palkinnon, Measures palkittiin parhaana puolustajana ja Helminen valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi sekä palkittiin Kultaisella kypärällä. Pudotuspeleissä Ilves kaatoi ensimmäisellä kierroksella helposti SaiPan ja välierissä Jokerit. Finaalisarjassa HIFK oli kuitenkin vahvempi, ja Ilves sai hopeaa.[36] Kyseisen kauden tähdistökentällisessä Helminen oli ainoa suomalainen pelaaja.[37]

Kauteen 1998–1999 Ilves lähti jopa mestarisuosikkina, sillä joukkue oli hankkinut kesällä lisää hyviä pelaajia. Heitä tarvittiin paljon, sillä Ilves pelasi SM-liigan lisäksi EHL:ää. Kausi oli kuitenkin Ilveksen kannalta pettymys, ja joukkue putosi jatkosta jo puolivälierissä. Helminen valittiin silti tähdistökentälliseen, jo kolmannen kerran peräkkäin.[38] Pisteitä Helmiselle kertyi 50 (12+38) 53 ottelussa.[12] Ilveksen kapteeni Hannu Mattila lopetti liigauransa keväällä 1999, ja Helminen nousi ansaitusti Ilveksen kapteeniksi kaudelle 1999–2000. Seuraavat kolme kautta hän pelasi edelleen tehokkaasti. Kaudella 2000–2001 Ilves ylsi pronssille ja Helminen oli Ilveksen tehokkain pelaaja pudotuspeleissä.[39]

Uran viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2002–2003 oli murheellinen Ilvekselle ja Helmiselle. Ilves jäi liigan jumboksi, ja Helminen teki vain 31 pistettä mutta oli silti Ilveksen paras pistemies.[40] Helminen oli jo monena kautena päättänyt uransa jatkosta vasta kesällä, mutta tuolloin hän teki päätöksensä jo varhain, sillä hän ei halunnut lopettaa uraansa katastrofikauteen.[41] Samalla kaudella syntyi myös Helmisen kyseenalainen yhden runkosarjaottelun jäähyennätys. 7. joulukuuta paikallisottelussa Tapparaa vastaan Helminen kopautti aloituksessa linjatuomaria mailalla takapuoleen ja käski pudottamaan jo kiekon. Linjatuomari ilmoitti päätuomari Jyri Rönnille, että tuomarin koskemattomuutta oli rikottu, ja Helminen sai kymmenen minuutin käytösrangaistuksen. Koska Helminen oli mielestään kokenut vääryyttä, hän meni ottelun päätyttyä kertomaan tiukkasanaisesti tuomareille, mitä mieltä oli heidän pelistään. Helminen oli jo lähtemässä pois kaukalosta, kun kuulutus kertoi Rönnin antaneen hänelle pelirangaistuksen. Helminen suuttui entisestään ja lähti uudestaan tuomarien luokse, vaikka hänen seurakaverinsa Jesse Niinimäki yritti rauhoittaa häntä. Rönn antoi Helmiselle vielä ottelurangaistuksen, joten Helminen sai yhteensä 55 minuuttia rangaistuksia koko pelissä, mikä oli uusi SM-liigan ennätys. Lisäksi hän sai kolmen ottelun pelikiellon.[42] Vielä samana vuonna SM-liigan pudotuspeleissä JYPin Kimmo Pikkarainen rikkoi Helmisen ennätyksen yhdellä jäähyminuutilla.[43]

Helmisen pistemäärä kasvoi jälleen seuraavalla kaudella, ja Ilves ylsi pudotuspeleihin. Helminen teki kaudella 9+34 pistettä ja oli Cory Murphyn jälkeen Ilveksen toiseksi paras pistemies.[44] Helmisestä tuli heti kauden alussa 12. syyskuuta 2003 iäkkäin koskaan Ilveksessä pelannut jääkiekkoilija, kun hän ohitti Niilo Tammisalon ennätyksen. Tammisalo oli pelannut viimeisen pelinsä Ilveksessä 39 vuoden, 4 kuukauden ja 10 päivän ikäisenä.[45]

Helminen oli pelannut pitkään Ilveksen ykköshyökkääjänä. Kaudella 2004–2005 hänen paikkansa kuitenkin otti Patrik Štefan, joka tuli NHL:n työsulun vuoksi Suomeen. Helmisen pisteet jäivät kaudella 7+21:een, ja hän oli Ilveksen viidenneksi tehokkain pelaaja.[46]

Helminen teki viimeisinä kausinaan vähemmän pisteitä kuin ennen, sillä hän ei enää saanut yhtä paljon peliaikaa ylivoimalla, mutta toisaalta hän onnistui erikoistumaan puolustustehtäviin. Kauden 2005–2006 avauskierroksella Helmisestä tuli SM-liigan historian vanhin pelaaja, kun hän ohitti Pertti Lehtosen, joka lopetti uransa 41 vuoden, 5 kuukauden ja 24 päivän iässä.[45] Seuraavan kauden alkukierroksilla Helminen menetti hetkellisesti kapteenin asemansa, kun hän oli keihästänyt Arto Kukia ja saanut pelirangaistuksen. Ilveksen valmennusjohto Kari Elorannan johdolla otti kapteenin arvon pois Helmiseltä yhden ottelun ajaksi ja antoi sen Pasi Petriläiselle.[47]

Kausi 2007–2008 oli Helmisen pitkän uran viimeinen. Kauden toisessa ottelussa, joka oli samalla Ilveksen ensimmäinen kotiottelu, Helminen saavutti kahdeksantena pelaajana 700 ottelun rajan.[48] Helminen pelasi 11. tammikuuta viimeisen runkosarjan pelinsä HIFK:ta vastaan, ja ennen ottelua helsinkiläisjoukkue muisti pitkän uran tehnyttä Helmistä palkinnolla. Lisäksi kotijoukkueen fanit taputtivat seisaaltaan Helmisen kunniaksi.[49] Tämän jälkeen monet muutkin seurat muistivat Helmistä tämän viimeisissä peleissä.

Uransa viimeisen runkosarjaottelun Helminen pelasi 4. maaliskuuta 2008 loppuunmyydyssä Hakametsän jäähallissa. Ilves voitti ottelussa Lukon 5–2. Helmistä muistettiin sekä ennen ottelua että sen jälkeen. Ilveksen joukkue lahjoitti hänelle mittatilaustyönä teetetyn viinikaapin. Hän sai lisäksi muun muassa ensimmäisen ottelunsa ottelupöytäkirjan, vuoden 1985 mestaruuspaidan ja palkinnon poikkeuksellisesta urheilu-urasta. Palkinnon on perustanut Aamulehti, ja Helminen oli sen ensimmäinen saaja. Hänen viimeisen runkosarjaottelunsa pelipaita luovutettiin Jääkiekkomuseolle.[50]

Runkosarjan jälkeen Helmisen ura jatkui vielä pudotuspeleissä puolivälieräsarjaan Kärppiä vastaan. Ilveksen mahdollisuuksia voittaa Kärpät pidettiin erittäin pieninä.[51][52] Ottelusarja kuitenkin venyi kuuteen peliin. Ilveksen kausi ja samalla Helmisen ura päättyi lopulta Tampereella kuudennen puolivälieräottelun jatkoerässä ajassa 69.45, kun Kärppien Hannes Hyvönen teki ottelun voittomaalin. Ilves oli tasoittanut ottelun vain 17 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua, kun Mike Bishai oli tehnyt maalin Helmisen ja Vesa Viitakosken syötöstä.[53] Ottelun jälkeen Ilveksen pelaajat kiittivät yleisöä, ja Helminen poistui ensimmäisenä kaukalosta. Koko katsomo osoitti suosiotaan seisten, myös Kärppien kannattajat. Huuto ja taputukset jatkuivat, kunnes Helminen palasi vielä kerran jäälle. Sen jälkeen hän jätti kaukalon viimeistä kertaa Ilveksen pelaajana.[54]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Raimo Helminen viimeisessä ottelussaan Leijona-paidassa helmikuussa 2008.
Raimo Helminen viimeisessä ottelussaan Leijona-paidassa helmikuussa 2008.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Calgary 1988 jääkiekko
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 jääkiekko
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1995 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Italia 1994 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Saksa 2001 jääkiekko
Pronssia Pronssia Pietari 2000 jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 1984 jääkiekko

Nuorten arvoturnaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset maaottelunsa Helminen pelasi nuorten maajoukkueissa. Hänen tilillään on 26 nuorten ja 11 poikien maaottelua.[29] Helmisen ensimmäinen arvoturnaus oli vuoden 1982 18-vuotiaiden EM-kisat. Seuraavana vuonna Helminen pelasi 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa ja teki 0+5 pistettä seitsemässä pelissä. Vuoden 1984 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa Suomi voitti hopeaa, ja Helminen oli kisojen kohutuin pelaaja.[55] Hän rikkoi turnauksen piste-ennätyksen, joka oli ollut Vladimír Růžičkan nimissä.[56] Helminen teki seitsemässä ottelussa peräti 11 maalia ja antoi 13 maaliin johtanutta syöttöä, eli yhteensä 24 pistettä. Hänet valittiin sekä turnauksen parhaaksi pelaajaksi että tähdistökentälliseen.[55]

Ensimmäiset vuodet maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen edusti ensimmäisen kerran Suomea miesten maajoukkueessa 17. tammikuuta 1984, heti nuorten kisojen jälkeen. Ottelussa Suomi hävisi Tšekkoslovakialle 7–1.[11] Helminen pääsi lopulta Sarajevon olympiajoukkueeseen 19-vuotiaana. Hän teki ensimmäinen pisteensä olympialaisissa heti ensimmäisessä pelissä Itävaltaa vastaan.[57] Suomi sijoittui kisoissa kuudenneksi, ja Helmisen saldo oli kuudessa pelissä 0+2.[58] Ensimmäisen maaottelumaalinsa Helminen teki olympialaisten jälkeen 9. huhtikuuta 1984 Neuvostoliittoa vastaan.[11]

Ensimmäiset MM-kilpailut Helminen pelasi keväällä 1985 Prahassa. Hän oli Suomen kolmanneksi paras pistemies ja teki 4+5 pistettä kymmenessä ottelussa.[59] Syksyllä 1985 Helminen siirtyi NHL:ään, eikä hän pelannut kahdella seuraavalla kaudella ainuttakaan maaottelua. Kaudella 1987–1988 hän pelasi taas Ilveksessä ja palasi myös maajoukkueeseen. Helminen oli mukana syksyn 1987 Kanada-cupissa ja keväällä 1988 Calgaryn olympialaisissa. Kaikkiaan hän puki Suomen peliasun päälleen tuon kauden aikana 46 maaottelussa.[58] Calgaryssä Helminen saavutti seitsemässä ottelussa pistemäärän 2+8 ja keräsi siten joukkueensa pelaajista eniten pisteitä. Ottelussa Ruotsia vastaan Helmisen osuus oli merkittävä, kun hän teki yhden maalin ja alusti toisen, Timo Blomqvistin viimeistelemän 3–3-tasoitusmaalin. Helminen ei pystynyt pelaamaan kisojen kahta viimeistä peliä loukattuaan polvensa, mutta Suomi voitti silti hopeaa ja otti ensimmäisen arvokisamitalin miesten tasolla.[60]

Kauden 1988–1989 Helminen oli jälleen NHL:ssä, mutta seuraavalla kaudella hän palasi Eurooppaan ja samalla maajoukkueeseen. Vuoden 1990 maailmanmestaruuskilpailut Bernissä päättyivät Helmisen osalta jo neljän ottelun jälkeen selkävaivoihin.[60] Keväällä 1991 MM-kilpailut käytiin Suomessa. Helmistä pidettiin ennen kisoja maajoukkueen leirillä varmana kisapelaajana, sillä Suomella oli keskushyökkääjistä pulaa, mutta juuri ennen kisojen alkua Christian Ruuttu tuli NHL:stä kisajoukkueeseen ja pudotti Helmisen Leijonista.[61] Albertvillessä 1992 Helminen pelasi kolmannet olympialaisensa. Kisat olivat pettymys suomalaisille, sillä sijoitus oli vasta seitsemäs. Albertvillen talviolympialaiset jäivät Helmisen viimeiseksi Pentti Matikaisen valmennuskaudella, sillä Matikainen ja kakkosvalmentaja Hannu Aravirta tulivat siihen tulokseen, että Helmisen maajoukkueura olisi ohi.[62]

Paluu maajoukkueeseen Lindströmin aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1993 Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi nousi ruotsalainen Curt Lindström. Aravirta jatkoi kakkosvalmentajana ja laati Lindströmin pyynnöstä listan 70 pelaajasta, jotka olivat ehdolla maajoukkueeseen. Helminen ei ollut listalla, mutta Lindström halusi ottaa hänet silti maajoukkuerinkiin.[62] Niinpä Helminen palasi maajoukkueeseen kaudella 1993–1994. Lillehammerissa hän oli mukana jo uransa neljänsissä olympialaisissa, vaikka kolme viikkoa ennen kisojen alkua hänen peukalonsa oli murtunut. Suomi sai silti pronssia ja hävisi vain yhden erän koko kisoissa, eikä Helmisen kentällistä vastaan tehty yhtään maalia tasakentällisin.[63] Samana keväänä Italian MM-kisoissa Suomi sai jälleen mitalin. Kanada kaatoi Leijonat loppuottelussa vasta rangaistuslaukauskilpailussa. Helmisen tulos sekä olympialaisissa että MM-kisoissa oli 1+5 pistettä.[58] Kevään 1995 MM-kilpailuissa Suomen jääkiekkojoukkue voitti lopulta parin pettymyksen jälkeen maailmanmestaruuden. Helmiselle MM-kulta oli jo neljäs aikuisten arvokisamitali. Hän oli Suomen kolmanneksi paras pistemies tehoilla 1+7.[64] Ainoan maalinsa hän teki välierässä Tšekkiä vastaanlähde?.

Vuosina 1996 ja 1997 Suomi ei saanut mitalia. Vuoden 1997 kisat olivat myös ainoat Suomessa pelatut MM-kisat, joissa Helminen oli mukana. Vuonna 1996 hän teki 0+4 pistettä, ja vuonna 1997 pisteitä tuli 0+6.[58] Vuonna 1996 pelattiin myös ensimmäinen World Cup, ja Helminen oli taas edustamassa Suomea.lähde?

Aravirran valmennuksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Suomi sai taas mitalin arvokisoissa. Naganossa 1998 Helminen pelasi jo viidennet olympialaisensa, samoin kuin saksalainen Dieter Hegen. Heitä ennen vain saksalainen Udo Kießling ja norjalainen Petter Thoresen olivat edustaneet maataan viisissä olympialaisissa. Ensimmäistä kertaa olympialaisissa Helminen joutui puolustavaan rooliin, kun hänet siirrettiin kisojen aikana toisesta kentällisestä neljänteen.[8] Suomi voitti kisoista kolmannen olympiamitalinsa, kun joukkue kaatoi Kanadan pronssiottelussa. Myöhemmin keväällä pelattiin MM-kilpailut Sveitsissä. Kisat olivat pisteiden perusteella Helmisen parhaat, sillä hän teki Suomen joukkueesta eniten pisteitä, kaksi maalia ja yhdeksän maaliin johtanutta syöttöä.[64]

Kevään 1999 maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Norjassa. Kisojen aikana Helmisestä tuli Suomen maajoukkueen paras pistemies kautta aikojen, kun hän ohitti tilastoissa Mika Niemisen.[65] Suomi voitti kisoista hopeaa, ja se oli Helmisen seitsemäs aikuisten arvokisamitali. Suomalaiselle jääkiekkoyleisölle on jäänyt kisoista mieleen Suomen Venäjää vastaan tekemä 3–3-tasoitus viime hetkellä, vain kaksi sekuntia ennen peliajan päättymistä. Maali syntyi Helmisen syötöstä, ja sen teki Jere Karalahti.[66] Pietarissa 2000 Helminen pelasi melko vaisusti, ja moni ajatteli hänen maajoukkueuransa olevan ohi. Pietaristakin Suomi voitti pronssia. Saksassa 2001 Helminen pelasi kuitenkin jälleen huomattavasti paremmin ja teki 1+5 pistettä. Hän myös rikkoi 200 pisteen ja 300 pelatun maaottelun rajan, ja kisoista tullut hopeamitali oli hänen yhdeksäs arvokisamitalinsa.[67]

Helminen keinutuolissa viimeisen maaottelunsa jälkeen.

Kaudella 2001–2002 Helminen teki monta kertaa jääkiekkohistoriaa. Hänet valittiin Salt Lake Cityn olympialaisiin, jotka olivat hänen kuudennet olympialaisensa. Helmisen lisäksi jääkiekkoilijoista ainoastaan Teemu Selänne on pelannut kuusissa olympialaisissa. Maajoukkuevalmentaja Hannu Aravirtaa oli jo useamman vuoden kritisoitu siitä, että hän valitsi Helmisen joka vuosi kisoihin. Olympialaisissa pelasivat kaikki NHL-pelaajatkin, joten kritiikki oli erityisen kovaa ja Helmisen valintaa pidettiin ennätyshakuisena.[68] Helminen pelasi kuitenkin kiitettävästi nelosketjun puolustavana keskushyökkääjänä, eikä vastustaja tehnyt ainuttakaan maalia Suomen verkkoon tasakentällisin, kun Helminen oli jäällä.[69] Myöhemmin keväällä MM-kisoissa Helminen saavutti ennätyksen myös pelatuissa maaotteluissa. Jatkolohkon ottelussa Venäjää vastaan hän pelasi nimittäin 321. maaottelunsa ja ohitti tilastoissa saksalaisen Udo Kießlingin.[70] Helminen oli vielä ehdolla maajoukkueeseen kevään 2003 kotikisoissa. Hän oli mukana koko leirityksen ajan, mutta koki uransa suurimman henkilökohtaisen pettymyksen, kun Aravirran valmennustiimi pudotti hänet joukkueesta viimeisten joukossa. Helminen putosi toisen kerran urallaan pois arvoturnauksesta, ja kummallakin kerralla kyseessä olivat kotikisat.[61]

Ne maaottelut, jotka Helminen pelasi ennen vuoden 2003 MM-kisoja, näyttivät monen vuoden ajan jäävän hänen viimeisikseen, mutta vielä keväällä 2008 hänet kutsuttiin maajoukkueeseen yhden ottelun ajaksi. Niin Helminen pelasi uransa 331. ja viimeisen maaottelun Euro Hockey Touriin kuuluvassa LG Hockey Games -turnauksessa, jonka ensimmäinen ottelu Tšekkiä vastaan pelattiin Hakametsän jäähallissa Tampereella 7. helmikuuta. Kalervo Kummola sai idean juhlaottelusta, kun turnaukseen valittu Riku Hahl loukkaantui.[71] Suomen joukkue pelasi ottelun Helmiselle, ja Tšekki hävisi luvuin 6–1. Ilta huipentui, kun Helminen syötti neljä sekuntia ennen päätössummeria Tuomas Pihlmanille, joka teki ottelun viimeisen maalin.[72]

Tunnustukset peliuran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen on saanut urastaan monia tunnustuksia lopettamisensa jälkeen. Ilves jäädytti Helmisen pelinumeron 41 kotiottelussa Lahden Pelicansia vastaan lauantaina 22. marraskuuta 2008. Numero oli seitsemäs Ilveksen jäädyttämä pelinumero.[73] Tapahtuman mainitsi Jeff Z. Klein New York Timesin jääkiekkoblogissaan, jossa Helmistä verrattiin Patrick Royhin ja Wendel Clarkiin.[74]

Jääkiekkoliitto palkitsi Helmisen liiton korkeimmalla mahdollisella kunnianosoituksella eli kultaisella ansioristillä liiton 80-vuotisjuhlien yhteydessä.[75] Samalla Jääkiekkoliitto aateloi Helmisen ja yhdeksän muuta jääkiekkovaikuttajaa Jääkiekkoleijonan arvonimellä.[76]

Helmisen jääkiekkomaajoukkueessa käyttämä numero 14 jäädytettiin 11. marraskuuta 2010 Hartwall Areenan kattoon. Jäädytys tapahtui ennen Suomen ja Venäjän välistä ottelua, joka oli osa Euro Hockey Touriin kuuluvaa Suomessa järjestettävää Karjala-turnausta.[77] Kansainvälinen jääkiekkoliitto ilmoitti joulukuussa 2011 liittävänsä Helmisen kuuluisuuksien galleriaansa.[78]

Valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmisen siirtymisestä valmentajan tehtäviin huhuiltiin pitkään pelaajauran päättymisen jälkeen. Helminen palasi jääkiekon pariin helmikuussa 2009, kun hän toimi Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajana viiden maan turnauksessa Turun seudulla.[79] Ensimmäisen vakituisen valmennustehtävänsä Helminen sai 20-vuotiaiden maajoukkueesta, kun hänet nimettiin kaudeksi 2009–2010 Hannu Jortikan apuvalmentajaksi.[80] Helmisen sopimusta jatkettiin 20-vuotiaiden maajoukkueen valmennusryhmässä myös kaudelle 2010–2011, jolloin päävalmentajana toimii Lauri Marjamäki.[81]

Ilveksen valmennusryhmään Helminen liittyi maaliskuussa 2010, kun Ilves uusi valmennusjohtoaan. Helmisen teki kevään 2010 ja kauden 2010–2011 kattavan sopimuksen Juha Pajuojan johtamaan Ilves-valmennukseen.[82]

Helminen nimettiin 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi helmikuussa 2011.[83] Suomi sijoittui turnauksessa neljänneksi. Helmisen palkkaamista päävalmentajaksi kritisoitiin ennen ja jälkeen turnauksen, koska Helmisellä ei ollut aiempaa päävalmentajakokemusta.[84]

Tammikuussa 2012 Helminen nimitettiin Ilveksen päävalmentajaksi SM-liigakaudeksi 2012–2013.[85] Ilveksen kausi ei mennyt hyvin, ja Helminen sai potkut tammikuussa 2013, jolloin Ilves oli viimeisenä 14 pistettä toiseksi viimeisenä ollutta Turun Palloseuraa perässä.[86] Hänen tilalleen nousi Tuomas Tuokkola, joka oltiin nimitetty jo aiemmin Helmisen korvaajaksi kaudelle 2013–2014, kun Helminen oli ilmoittanut jättävänsä valmentajan tehtävän kauden jälkeen.[87]

Helminen siirtyi kesällä 2013 kazakstanilaisen KHL-joukkue Barys Astanan apuvalmentajaksi. Hänet houkutteli sinne joukkueen päävalmentajaksi valittu Ari-Pekka Selin.[88] Selin ja Helminen saivat samalla johdettavakseen Kazakstanin maajoukkueen, joka on yleensä annettu Astanan valmentajan vastuille.[89] Selinin ja Helmisen Astana teki kaudella 2013–2014 KHL-historiansa parhaan tuloksen, kun joukkue sijoittui runkosarjassa itäisen konferenssin toiseksi ja pääsi pudotuspeleissä toiselle kierrokselle. Helminen ja Selin saivat silti kauden jälkeen potkut, kun Kazakstan putosi kevään 2014 MM-kilpailuissa takaisin MM-kisojen I-divisioonaan.[90] Helminen oli sopinut toimivansa syksyllä 2015 Jukka Jalosen apuna 20-vuotiaiden valmennusryhmässä, kun Barys Astanasta otettiin uudestaan yhteyttä. Helminen siirtyi kesällä 2015 takaisin Astanaan Jerlan Sağımbajevin kakkosvalmentajaksi.[91] Helmisen toinen rupeama Kazakstanissa oli lyhyt, sillä Barys Astana antoi valmentajakaksikolleen potkut 13 ottelun jälkeen. Joukkue oli voittanut niistä neljä.[92] Potkujen jälkeen Helminen siirtyi kakkosvalmentajaksi Dinamo Riikaan, mutta hänet erotettiin sieltäkin tammikuussa 2016.[93]

Kaudeksi 2016–2017 Helminen siirtyi KHL-joukkue Jokerien apuvalmentajaksi.[94] Helminen valmensi Jokereita kolmen kauden ajan. Ensin hän toimi kaksi kautta Jukka Jalosen apuvalmentajana ja sitten kauden Lauri Marjamäen johtamassa valmennusryhmässä. Helminen siirtyi kaudeksi 2019–2020 nuorten maajoukkueen päävalmentajaksi.[95] Suomi sijoittui nuorten MM-kilpailuissa 2020 neljänneksi joukkueen hävittyä Ruotsille pronssiottelun. Pääsy mitalipeleihin oli joukkueelta kohtuullinen suoritus, mutta Helminen sai turnauksen aikana paljon kritiikkiä valitsemastaan pelitavasta. Varsinkin kiekkokontrollin puutetta arvosteltiin. Suomen peliä pidettiin sekavana varsinkin kovempia maita vastaan.[96]

TPS tiedotti marraskuussa 2019, että Helminen päävalmentaa kauden 2020–2021 joukkuetta SM-liigassa.[97] Helmisen valintaa pidettiin yllätyksenä, eikä paljon uudistuneen TPS:n mahdollisuuksiin ennen kauden alkua uskottu. Tästä huolimatta TPS sijoittui liigassa hopealle, kun se hävisi finaalisarjan Rauman Lukolle. Apuvalmentajana toimineen Kimmo Rintasen mukaan Helminen sai ”kovan työnteon ja positiivisuuden kautta jätkistä kaikki ulos mitä on saatavissa”. Helmisen sopimus TPS:n kanssa oli vain vuoden mittainen, eikä jatkoa hänen kanssaan tehty, mikä oli ollut Turussa myös alkuperäinen suunnitelma.[98][99] Helminen palkittiin kauden jälkeen Kalen Kannulla, joka myönnetään osoituksena merkittävästä jääkiekkoteosta.[100]

Helminen sai uuden valmentajan pestin marraskuussa 2021, kun monikansallista ICEHL-liigaa pelaava italialainen HC Pustertal-Val Pusteria teki hänen kanssaan sopimuksen. Joukkue oli liigassa viimeisenä, kun se erotti edellisen valmentajansa. Helminen tulon jälkeen Pustertalin peli kääntyi, ja se pääsi lopulta pudotuspeleihin. Niissä se tippui kuitenkin ensimmäisellä kierroksella unkarilaiselle Fehérvárille.[101] Seuraavalla kaudella Helminen palasi Ilvekseen, kun hän tuli kesken kauden Jouko Myrrän apuvalmentajaksi. Myrrän saatua potkut Helminen jatkoi Antti Pennasen alaisuudessa. Ilves voitti kauden päätteeksi pronssia, mutta Helminen tehnyt jatkosopimusta joukkueeseen.[102][103]

Pelityyli ja pelaajakuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen tunnettiin urallaan erityisesti loistavana syöttäjänä, vaikka uransa alkuaikoina hän teki paljon maalejakin. Tulokaskaudella SM-liigassa maaleja tuli jopa neljä enemmän kuin syöttöjä. Helminen tunnettiin erityisesti tarkoista ”lättysyötöistään”, joita hän antoi ketjukavereilleen. Hän olisi todennäköisesti tehnyt urallaan enemmän maaleja, jos olisi itse laukonut enemmän, mutta hän haki usein syöttömahdollisuutta viimeiseen asti, vaikka olisi ollut hyvässä maalintekopaikassa.[104]

»Raipen kaltaisen ammattimiehen vieressä on helppo pelata. Ei tarvitse kuin luistella laitaa ja pitää mailan lapaa jäässä. Syötöt napsahtelevat siihen kuin koneesta.»
(Olli Jokinen[105])

Aloitus on tärkeä osa keskushyökkääjän peliä, ja Helminen oli urallaan aina hyvä aloittaja. Kuvassa Helmistä vastassa on Bluesin Stefan Öhman.

Nopeus ei ollut Helmisen vahvuus, vaikka ei hän ollut hidaskaan, mutta hän oli suhteellisen kookas pelaaja, joten hänen liikeratansa olivat pitkät ja liikkeet vaikuttivat todellista hitaammilta. Iän myötä nopeus tietysti vähentyi, mutta sen Helminen korvasi pelisilmällä. Hän osasi ajoittaa tilanteet ja sijoittua kaukalossa siten, että pärjäsi vähemmälläkin vauhdilla.[106] Helmisen suurin vahvuus olikin pelinlukutaito. Entinen pelaaja ja valmentaja Juhani Tamminen pitää Helmistä poikkeuksellisena suomalaisena jääkiekkolahjakkuutena, jolla oli harvinainen kyky kontrolloida koko kenttää kiekollisena.[107]

Yksi Helmisen pitkän uran salaisuuksista oli hänen sopeutumiskykynsä. Hän pelasi uransa aikana onnistuneesti monessa eri roolissa ja teki aina sen, mitä valmentaja pyysi. Helminen oli pitkään Ilveksen ylivoiman pyörittäjä, mutta samalla hän oli maajoukkueessa luotettava puolustava hyökkääjä.[108] Ilveksessäkin Helmisen rooli hyökkääjänä pieneni viimeisinä kausina ja puolustusvastuu lisääntyi. Kaudella 2007–2008 Helminen sai runsaasti kehuja alivoimapelistä.[109]

Vaikka Helminen vaikuttaa rauhalliselta, niin otteluissa hän oli mukana aina koko sydämellään. Siksi hän hermostui tuomareihin silloin tällöin, pari kertaa kaudessa, mistä seurasi useita käytösrangaistuksia. Helminen kiivastui yleensä siksi, että hänen mielestään Ilvestä oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.[110] Hänen nimissäänhän on myös SM-liigan yhden ottelun jäähyennätys. Helminen vihasi häviämistä ja otti usein tappion henkilökohtaisesti. Esimerkiksi kevään 2004 pudotuspeleissä, kun Ilves putosi jatkosta puolivälierissä HIFK:ta vastaan, Helminen jäi ratkaisevan pelin jälkeen 45 minuutiksi pukukoppiin pelivarusteet päällään. Vaikka muut olivat lähteneet jo ruokailemaan, Helminen oli edelleen pukukopissa ja mietti, mitä olisi voinut tehdä paremmin.[111]

Muuten Helmistä pidetään luonteeltaan hiljaisena ja vaatimattomana. Haastatteluissa hän vastasi yleensä vain lyhyesti. Kun kameroita ei ole paikalla, Helminen on kuitenkin puheliaampi. Joukkuekaverit kunnioittivat Helmistä hänen kokemuksensa vuoksi, ja pukukopissa kaikki kuuntelivat häntä.[8] Vaatimattomuus ilmenee siten, että Helminen usein jopa vähättelee suorituksiaan haastatteluissa. Muut pelaajat ovat saattaneet joskus huomauttaa Helmiselle, jos vähättely meni liiallisuuksiin.[112]

Kaukalon ulkopuolella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe ja työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen asuu perheineen Koivistonkylässä lähellä lapsuudenkotiaan. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo Leena sekä lapset Anssi ja Nelli, jotka ovat syntyneet 1990-luvun alussa.[113] Anssi on nimetty Anssi Melametsän mukaan, sillä hän oli Raimo Helmisen idoli, kun tämä oli vielä C-juniori. Helminen ja hänen joukkuekaverinsa ja hyvä ystävänsä Jari Neuvonen ihailivat Melametsän lisäksi Tony Arimaa; molemmat olivat 1970-luvun lopussa pelanneet läpimurtokautensa Jokereissa. Helminen ja Neuvonen sopivat, että antaisivat esikoispojilleen nimet esikuviensa mukaan. Helminen antoikin pojalleen nimeksi Anssi, mutta Neuvonen perääntyi vedosta ja poika sai nimen Aleksi.[114]

Helminen omistaa tamperelaisen Powerset Oy:n, joka on Suomessa tunnettu valo- ja audioalan yritys. Hän osti yhtiön liiketoiminnan omistamansa yhtiön kautta 1. huhtikuuta 2006.[115] Helminen on myös Tampereella ja Helsingissä sijaitsevien Hook Wings -nimisten kanansiipiravintoloiden osaomistaja.[116]

Esiintymiset mediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen on mukana vapaaehtoistyössä ja osallistuu aktiivisesti myös hyväntekeväisyyteen. Hän on kuulunut jo vuosia Lastenklinikoiden Kummit -järjestöön, joka kerää varoja Suomen lastenklinikoille, ja on vieraillut usein lastenklinikoilla. Helminen on pelannut myös monissa hyväntekeväisyysotteluissa, kuten Pietarinkadun Oilersin ja Manchester Broilersin välisissä kamppailuissa.[117] Kesällä 2004 alkoi vuosittainen Helmisen taitokiekkokoulu 13–15-vuotiaille jääkiekkoilijalupauksille Tanhuvaaran urheiluopistossa. Leirillä on ollut opettajana Helmisen lisäksi myös Raimo Summanen, ja koulun lehtorina toimii entinen Ilves-valmentaja Ari-Pekka Selin.[118]

Helminen on esiintynyt myös televisiossa ja elokuvissa. Tunnetuimmat esiintymiset ovat tamperelaisen viihderyhmän Kummelin samannimisessä sketsisarjassa, sarjassa Lääkärit tulessa ja esikoiselokuvassa Kummeli Stories. Helminen näyttäytyi myös Paavo ja Raili -sarjan yhdessä jaksossa pienessä roolissa. Lisäksi Helminen on ollut kilpailijana leikkimielisissä visailuohjelmissa Leikin varjolla ja Se on siinä.[119] Helminen oli Yleisradion kommentaattorina jääkiekon MM-kilpailuissa, kun hän oli pudonnut itse maajoukkueesta. Vuonna 2004 ilmestyi Helmistä käsittelevä Vesa Laitisen kirjoittama kirja Raipe: vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä. Se ei ole varsinainen elämäkerta, vaan kertoo enemmän Helmisen elämänkatsomuksesta. Kirjan on kustantanut Kustannus Oy Aamulehti. Vuonna 2008 sai ensi-iltansa Yle TV2 -kanavalla Vierumäen urheiluopiston opiskelijoiden lopputyönä tekemä televisiodokumentti Raipe Helminen – 26. kevät, joka käsitteli Helmisen pelaajauraa.[120]

Suuret suomalaiset -äänestyksessä vuonna 2004 Helminen sijoittui 98:nneksi.[121] Tampereen vuoden urheilija Helminen on ollut kolmesti (vuosina 1998, 1999 ja 2000),[8] ja vuonna 2007 hänet valittiin vuoden positiivisimmaksi tamperelaiseksi.[122]

Veroepäselvyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen on ollut julkisuudessa myös veroepäselvyyksien vuoksi, sillä hän joutui pelikausistaan Malmössä myöhemmin vaikeuksiin Ruotsin verottajan kanssa. Skånen lääninverotoimisto katsoi, että Malmössä käytettiin palkanmaksujärjestelmää, jonka tarkoitus oli vain kiertää työnantajamaksut ja tuloverot. Malmö nimittäin ilmoitti, että ulkomaalaispelaajat olivat joukkueessa ilman kirjallista sopimusta ja joukkue vain vuokrasi pelaajien oikeudet ulkomaalaisten agenttiyhtiöiden kautta. Elitserienissä ei voi kuitenkaan pelata ilman sopimusta, joten kaikilla pelaajilla oli allekirjoitettu sopimus. Malmö siis maksoi joillekin pelaajille kahta palkkaa, sillä he saivat kuukausipalkkansa lisäksi agenttifirmojen kautta rahaa, josta ei maksettu veroja.[123]

Helminen sai Malmöltä virallista kuukausipalkkaa 20 000–25 000 kruunua vuodessa. Lisäksi seura maksoi vuokraa Helmisen pelaajaoikeuksista agentti Don Baizleyn World Hockey Rights -yhtiölle, joka maksoi muun muassa 26. kesäkuuta 1991 runsaat 120 000 Kanadan dollaria Helmisen henkilökohtaisessa käytössä olleelle tilille torontolaiseen pankkiin. Helminen ei ollut tehnyt tästä summasta veroilmoitusta eikä maksanut veroja Kanadaan. Samantapainen järjestelmä oli käytössä myös muiden Malmön ulkomaalaispelaajien kohdalla.[123]

Ruotsin verottaja teki ensimmäiset henkilökohtaiset veropäätökset 20. joulukuuta 1997, jolloin Helmiselle määrättiin melkein neljän miljoonan kruunun ja Timo Blomqvistille 1,5 miljoonan kruunun jälkiverot. Helmisen asiaa puitiin oikeudessa monta vuotta, kunnes marraskuun 20. päivänä vuonna 2003 kamarioikeus ei antanut enää valitusmahdollisuutta Regeringsrätteniin, joka on Ruotsin ylin hallintotuomioistuin. Malmön vastuulle jäi lopulta yli 30 miljoonaa kruunua maksettavaa.[124]

Vuonna 2008 Malmö haastoi Helmisen Tampereen käräjäoikeuteen. Joukkue peri Helmiseltä takaisin veromaksuja, joita se maksoi hänen puolestaan.[125] Summa oli alun perin kaikkiaan 2,3 miljoonaa kruunua eli noin 242 000 euroa. Myöhemmin Malmö kuitenkin pienensi vaatimustaan ja peri enää 158 000 euron summaa.[126] Juttu ei päätynyt oikeuteen asti, sillä Helminen ja Malmö sopivat asian keskenään ennen marraskuulle 2008 sovittua istuntoa. Helminen joutui maksamaan Malmölle sopimuksen mukaan, mutta julkisuuteen ei kerrottu summan suuruutta.[127]

Saavutukset ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit

  • Suomen-mestaruus (1985)
  • 2 Ruotsin-mestaruutta (1992, 1994)
  • Euroopan cupin voitto (1993)
  • SM-hopea (1998)
  • 2 SM-pronssia (1983, 2001)
  • A-junioreiden SM-kulta (1982)
  • A-junioreiden SM-hopea (1983)
  • B-junioreiden SM-kulta (1982)
  • B-junioreiden SM-hopea (1981)
  • D-junioreiden SM-pronssi (1978)

Henkilökohtaiset saavutukset

  • SM-liigan paras pelaaja (1998)
  • Kultainen kypärä (1998)
  • 4 kertaa SM-liigan tähdistökentällisessä (1988, 1997, 1998, 1999)
  • Elitserienin pistepörssin voittaja (1994)
  • Elitserienin syöttötilaston voittaja (1993)[12]
  • SM-liigan yhden ottelun jäähyennätys (55 min)
  • SM-liigan historian iäkkäin pelaaja
  • Ilveksen eniten otteluita pelannut pelaaja (749)[128]
  • Ilveksen eniten pisteitä kerännyt pelaaja (580)[128]
  • Ilveksen eniten maalisyöttöjä antanut pelaaja (419)[128]

Maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit

Henkilökohtaiset saavutukset

  • Eniten miesten maaotteluita maailmassa (331)
  • Eniten olympiaedustuksia jääkiekkoilijalta (6)
  • Suomen maajoukkueen eniten pisteitä tehnyt pelaaja (207)
  • 20-vuotiaiden MM-turnauksen pistepörssin voittaja (1984)
  • 20-vuotiaiden MM-turnauksen paras pelaaja (1984)
  • 20-vuotiaiden MM-turnauksen tähdistökentällisessä (1984)
  • President's Trophy (2001)[12]
  • Golden Stick (2002)[12]

Palkinnot urasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Erikoispalkinto Suomen urheilugaalassa (2008)
  • Aamulehden erikoispalkinto (2008)
  • Ilves on jäädyttänyt Helmisen pelinumeron 41 (2008)
  • Aateloitu Jääkiekkoleijonaksi (2009)
  • Jääkiekkoliiton kultainen ansioristi (2009)
  • Suomen maajoukkue on jäädyttänyt Helmisen pelinumeron 14 (2010)[129]
  • IIHF:n kuuluisuuksien galleria (2012)


Saavutukset valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1982–83 Ilves SM-liiga 31 2 3 5 0 6 0 0 0 2 JMM 7 0 5 5 0
1983–84 Ilves SM-liiga 37 17 13 30 14 2 0 0 0 2 JMM 7 11 13 24 4
olympiajoukkue SM-liiga 1 0 1 1 0 OK 6 0 2 2 2
1984–85 Ilves SM-liiga 36 21 36 57 20 9 2 4 6 10 Kanada-malja MM 10 4 5 9 2
1985–86 New York Rangers NHL 66 10 30 40 10 2 0 0 0 0
1986–87 New York Rangers NHL 21 2 4 6 2 – – – – –
New Haven Nighthawks AHL 6 0 2 2 0 – – – – –
Minnesota North Stars NHL 6 0 1 1 0 – – – – –
1987–88 Ilves SM-liiga 31 20 23 43 42 4 1 1 2 10 Ykköstähdistö KC 5 0 3 3 0
OK 7 2 8 10 4
1988–89 New York Islanders NHL 24 1 11 12 4 – – – – –
Springfield Indians AHL 16 6 11 17 0 – – – – –
1989–90 Malmö IF Allsvenskan 29 26 30 56 16 3 2 1 3 2 MM 4 0 0 0 0
1990–91 Malmö IF Elitserien 33 12 18 30 14 2 0 1 1 4
1991–92 Malmö IF Elitserien 40 9 18 27 24 10 1 3 4 4 Le Mat-pokalen OK 8 1 2 3 0
1992–93 Malmö IF Elitserien 40 9 33 42 59 6 1 0 1 8
1993–94 Malmö IF Elitserien 38 20 34 54 26 11 1 7 8 8 Le Mat-pokalen OK 8 1 5 6 8
MM 8 1 5 6 0
1994–95 Malmö IF Elitserien 35 10 19 29 55 7 3 3 6 4 MM 8 1 7 8 2
1995–96 Malmö IF Elitserien 40 8 19 27 53 5 1 3 4 12 MM 6 0 4 4 0
1996–97 Ilves SM-liiga 49 11 39 50 54 8 1 5 6 2 Ykköstähdistö MC 3 0 1 1 0
MM 8 0 6 6 0
1997–98 Ilves SM-liiga 46 12 36 48 42 9 3 5 8 10 Lasse Oksanen -palkinto Ykköstähdistö OK 6 2 0 2 2
MM 10 2 9 11 0
1998–99 Ilves SM-liiga 53 12 38 50 44 4 0 3 3 2 Ykköstähdistö MM 12 1 3 4 2
1999–00 Ilves SM-liiga 51 7 38 45 68 3 1 0 1 12 MM 9 2 2 4 0
2000–01 Ilves SM-liiga 56 9 37 46 28 9 1 6 7 2 MM 9 1 5 6 0
2001–02 Ilves SM-liiga 56 7 34 41 12 3 0 0 0 0 OK 4 0 1 1 0
MM 9 0 2 2 2
2002–03 Ilves SM-liiga 53 10 21 31 77 – – – – –
2003–04 Ilves SM-liiga 56 9 34 43 46 7 1 3 4 2
2004–05 Ilves SM-liiga 53 7 21 28 45 7 0 1 1 2
2005–06 Ilves SM-liiga 46 7 18 25 34 4 1 1 2 0
2006–07 Ilves SM-liiga 43 5 12 17 47 7 0 0 0 12
2007–08 Ilves SM-liiga 53 5 16 21 53 9 3 2 5 2
16 kautta Yhteensä SM-liiga 751 161 420 581 626 91 14 31 45 70 aikuisten arvokisat 140 18 70 88 24
3 kautta Yhteensä NHL 111 13 46 59 16 2 0 0 0 0
2 kautta Yhteensä AHL 22 6 13 19 0 – – – – –
1 kausi Yhteensä Allsvenskan 29 26 30 56 16 3 2 1 3 2
6 kautta Yhteensä Elitserien 226 68 141 209 231 41 7 17 24 40

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kostiainen, Pasi: Suomalaiset NHL:ssä. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23632-2
  • Laitinen, Vesa: Raipe: vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti, 2004. ISBN 951-96715-7-9
  • Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Helsingissä: Ajatus kirjat, 2003. ISBN 951-20-6455-3
  • Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Liigatähdet – Jääkiekon SM-liiga 30 vuotta 1975–2005. Helsingissä: Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6684-X
  • Mennander, Ari & Porttila, Jari & Saari, Mauno: All Star Finland. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13690-9
  • Mustonen, Olli: Veijareita & virtuooseja. Tampere: Poika Kotiin, 2001. ISBN 952-91-3862-8
  • Suikki Reijo, Suomen jääkiekkoliitto: Jääkiekkokirja 2003–2004. Egmont, 2003.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Raimo ”Raipe” Helminen löysi Jokereille uuden ja yllättävän keskushyökkääjän Helsingin Sanomat, 1.12.2016 (Arkistolähde)
  2. ↑ Tällaisen vinkin raimo Helminen antoi leijonien yllätyssentterille ennen MM-kisoja. Aamulehti
  3. ↑ Sala, Ville: On vain yksi Raimo Helminen jatkoaika.com. 4.3.2008. Jatkoaika ry. Viitattu 24.6.2021.
  4. ↑ a b c Mennander, A. & Mennander P. 2004, s. 172
  5. ↑ Critical success factors at SAIPA Press. Strategic Direction, 24.8.2010, 26. vsk, nro 9, s. 8–9. doi:10.1108/02580541011069314 ISSN 0258-0543 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b Laitinen, s. 7.
  7. ↑ a b Seiväshyppyä ja jalkapalloa Raipe. Viitattu 4.1.2008.
  8. ↑ a b c d Leppänen, Marko: Kaikki rakastavat Raipea. Jääkiekkolehti, 2002, 10. vsk, nro 1, s. 38. Tampere: Egmont Kustannus.
  9. ↑ a b Laitinen, Vesa: Raipe: vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä, s. 153.
  10. ↑ Mustonen, s. 55–56.
  11. ↑ a b c Laitinen, s. 155.
  12. ↑ a b c d e f g h i Raimo Helminen – Player Profile and Career Stats Eurohockey. Viitattu 4.1.2008. (englanniksi)
  13. ↑ Mustonen, s. 69.
  14. ↑ Mustonen, s. 82.
  15. ↑ 1984 NHL Entry Draft – Raimo Helminen hockeydraftcentral.com. Viitattu 20.2.2008. (englanniksi)
  16. ↑ Raimo Ilmari Helminen legendsofhockey.net. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 20.2.1008. (englanniksi)
  17. ↑ Mennander, A. & Mennander, P. 2004, s. 180–181.
  18. ↑ Mustonen, s. 119.
  19. ↑ Kostiainen, s. 37.
  20. ↑ Mennander & Porttila & Saari, s. 15.
  21. ↑ Kostiainen, s. 37–38.
  22. ↑ Laitinen, s. 19.
  23. ↑ Mennander, A. & Mennander, P. 2004, s. 202–203.
  24. ↑ Laitinen, s. 20–21.
  25. ↑ Mennander & Porttila & Saari, s. 18
  26. ↑ Mennander & Porttila & Saari, s. 18–19.
  27. ↑ a b c Mennander & Porttila & Saari, s. 19.
  28. ↑ Raimo Helminen joutuu vappuaattona käräjille Ilta-Sanomat. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 29.4.2008.
  29. ↑ a b Laitinen, s. 154.
  30. ↑ Selkävaiva pitkään riesana raipe.fi. Viitattu 4.1.2008.
  31. ↑ Mustonen, s. 314.
  32. ↑ Mustonen, s. 320–321.
  33. ↑ Mustonen, s. 328.
  34. ↑ Mennander, A. & Mennander P. 2004, s. 270.
  35. ↑ Mustonen, s. 333–334.
  36. ↑ Mennander, A. & Mennander P. 2004, s. 280–281.
  37. ↑ SM-liiga All-Star Team Eliteprospects. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Mennander, A. & Mennander P. 2004, s. 292–293.
  39. ↑ Kausitilastot 2000–01 Ilves. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 19.11.2014.
  40. ↑ Kausitilastot 2002–03 Ilves. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 19.11.2014.
  41. ↑ Laitinen, s. 127.
  42. ↑ Laitinen, s. 37–38.
  43. ↑ Kärpät 3–1 JYP: Tilastot SM-liiga. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 28.2.2010.
  44. ↑ Kausitilastot 2003–04 Ilves. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 19.11.2014.
  45. ↑ a b Laitinen, s. 156.
  46. ↑ Kausitilastot 2004–05 Ilves. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 19.11.2014.
  47. ↑ Helminen palaa kapteeniksi jatkoaika.fi. 21. syyskuuta 2006. Jatkoaika. Viitattu 18.2.2008.
  48. ↑ Helminen lauantaina 700:n kerhoon SM-liiga. 13.9.2007. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 18.2.2008.
  49. ↑ HIFK:n voittoputki sai jatkoa 11.1.2008. Jatkoaika. Viitattu 18.2.2008.
  50. ↑ Sala, Ville: On vain yksi Raimo Helminen 4.3.2008. Jatkoaika. Viitattu 22.3.2008.
  51. ↑ Väisänen, Matti; Hiitelä, Juha: Kärpät näyttää Ilvekselle isännän otteita 11.3.2008. Jatkoaika. Viitattu 22.3.2008.
  52. ↑ Puolivälieräennakko: Kärpät ylivoimainen suosikki Ilvestä vastaan MTV3. 12.3.2008. Viitattu 22.3.2008.
  53. ↑ Suonsyrjä, Mika: Kärpät jatkaa välieriin, Ilves kaatui taistellen 21.3.2008. Jatkoaika. Viitattu 22.3.2008.
  54. ↑ Liljaniemi, Matti: Uskomaton kiekkoelämys 21.3.2008. Jatkoaika. Viitattu 22.3.2008.
  55. ↑ a b Raipe ja muut nuoret tähdet Raipe. Viitattu 4.1.2008.; Viitteessä väitetään virheellisesti, että Helminen olisi rikkonut Wayne Gretzkyn nimissä olleen ennätyksen. Nuorten MM-kisojen piste-ennätys oli kuitenkin Vladimír Růžičkan hallussa.
  56. ↑ Nuorten MM-kisat – Historia. Jääkiekkolehti, 1999, 7. vsk, nro 10, s. 27. Tampere: Egmont Kustannus.
  57. ↑ Leppänen, Marko: Kaikki rakastavat Raipea. Jääkiekkolehti, 2002, 10. vsk, nro 1. Tampere: Egmont Kustannus.
  58. ↑ a b c d Suikki 2003, s. 240
  59. ↑ Suikki 2003, s. 209
  60. ↑ a b Mitali kaulassa Calgarysta Raipe. Viitattu 4.1.2008.
  61. ↑ a b Laitinen, s. 116.
  62. ↑ a b Mennander, A. & Mennander P. 2003, s. 46
  63. ↑ Leppänen, Marko: Kaikki rakastavat Raipea. Jääkiekkolehti, 2002, 10. vsk, nro 1. Tampere: Egmont Kustannus.
  64. ↑ a b Suikki 2003, s. 210
  65. ↑ Laitinen, s. 16.
  66. ↑ Laitinen, s. 72.
  67. ↑ Salo, Ylönen ja Sami Kapanen parhaat Leijonat. Jääkiekkolehti, 2001, 9. vsk, nro 5. Tampere: Egmont Kustannus.
  68. ↑ Lapanen: Olympiakiekosta keskustelun sietämätön keveys 10.1.2002. Jatkoaika. Viitattu 19.2.2008.
  69. ↑ Jokinen, Hagman ja Eloranta suurimmat yllättäjät. Jääkiekkolehti, 2002, 10. vsk, nro 2. Tampere: Egmont Kustannus.
  70. ↑ Ruotsi jyräsi ohi pronssipelissä. Jääkiekkolehti, 2002, 10. vsk, nro 5. Tampere: Egmont Kustannus.
  71. ↑ Upea kunnianosoitus Helmiselle 4.2.2008. Urheilulehti. Viitattu 19.2.2008.
  72. ↑ Rautiainen, Reima: Suomi pöl­lyt­ti Tshek­kiä Tam­pe­reel­la Kaleva. 7.2.2008. Viitattu 15.8.2023.
  73. ↑ Ilves jäädyttää Raimo Helmisen pelinumeron 13.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.11.2008.
  74. ↑ Klein, Jeff Z.: Hockey Night in Europe: Helminen’s No. 41 Raised to the Rafters New York Times. 22.11.2008. Viitattu 23.11.2008. (englanniksi)
  75. ↑ Arvokasta kunniaa Raipelle ja Pentti Matikaiselle! Ilta-Sanomat. 17.1.2009. Viitattu 19.1.2009.
  76. ↑ Uudet Jääkiekkoleijonat aateloitiin 18.1.2009. Jatkoaika. Viitattu 19.1.2009.
  77. ↑ Raipe: ”Mää tykkään teistä kaikista” Aamulehti. 11.10.2010. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti. Viitattu 11.10.2010. (Arkistolähde)
  78. ↑ IIHF Hall welcomes quintet IIHF. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
  79. ↑ Raimo Helmisestä leijonavalmentaja! Iltalehti. 26.1.2009. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 26.1.2009.
  80. ↑ Westerlund ja Jortikka Jääkiekkoliiton avainpaikoille 19.2.2009. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 1.3.2009.
  81. ↑ Raipe Helminen jatkaa maajoukkuehommissa Ilta-Sanomat. 5.2.2010. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 9.2.2010.
  82. ↑ Ilves uusii urheiluorganisaatiotaan Ilves. 9.3.2010. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 9.3.2010.
  83. ↑ Raimo Helmisestä Pikkuleijonien päävalmentaja Yle Urheilu. 1.2.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 1.2.2011.
  84. ↑ Palomäki, Ilkka: Näkökulma: Helmisen valitseminen kostautui Yle Urheilu. 9.6.2012. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 23.1.2013.
  85. ↑ Raipe päävalmentajaksi Ilves. 30.1.2012. Viitattu 29.4.2012.
  86. ↑ Ilves-ikoni Raimo Helmiselle potkut Helsingin Sanomat. 23.1.2012. Sanoma company. Viitattu 23.1.2013. (Arkistolähde)
  87. ↑ Raimo Helminen lopettaa Ilveksen päävalmentajana Aamulehti. 14.12.2012. Kustannus Oy Aamulehti. Viitattu 23.1.2013. (Arkistolähde)
  88. ↑ Eikö Kazakstan hirvitä tippaakaan, Raimo Helminen? Ilta-Sanomat. 5.6.2013. Sanoma News Oy. Viitattu 5.6.2013.
  89. ↑ Jalonen, Pekka: Potkut tuli, Selin pelasti Helmisen Iltasanomat. 11.6.2014. Sanoma News Oy. Viitattu 9.11.2014.
  90. ↑ Perkiö, Jari: Töitä odottava Raipe: ”Seuran potkut tulivat ihan puskista” Lapin kansa. 9.8.2014. Viitattu 9.11.2014.
  91. ↑ Salo, Tapani: Raipelle tuli äkkilähtö Kazakstaniin – matkaan jo sunnuntaina Aamulehti. 2.7.2015. Kustannus Oy Aamulehti. Viitattu 2.7.2015. (Juttu arkistossa)
  92. ↑ Uusitalo, Timo: Raimo Helminen vapautettiin KHL-hommista Yle Urheilu. 23.9.2015. Yleisradio. Viitattu 24.9.2015.
  93. ↑ Heikkilälle ja Helmiselle potkut – Helmiselle jo kauden toiset Yle Urheilu. 7.1.2016. Yleisradio Oy. Viitattu 7.1.2016.
  94. ↑ Raimo Helminen Jokerien valmentajaksi 8.2.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 8.2.2016.
  95. ↑ Helminen nimetty nuorten leijonien peräsimeen 29.1.2019. Jokerit Hockey Club Oy. Viitattu 26.12.2019.
  96. ↑ Raimo Helminen iskee kriitikoitaan vastaan – paljastaa nyt, mitä tekisi nuorten MM-kisoissa toisin: "Tuli ylilyöntejä" MTV Uutiset. 15.1.2020. Viitattu 15.8.2023.
  97. ↑ Raimo Helminen TPS:n peräsimeen ensi kaudella – "Mielenkiintoni heräsi heti" 29.11.2019. Yleisradio. Viitattu 26.12.2019.
  98. ↑ Kunnari, Timo: Raipe Helminen lähtee Turusta keisarina – seurapomo kertoo TPS:n hopeakauden taustat Iltalehti. 14.5.2021. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 15.8.2023.
  99. ↑ Saarinen, Jussi: Valmennustiimin entiset leijonatähdet kertovat, miksi "Raipe" Helminen on yllättänyt kaikki ja lietsonut TPS:n huimaan liitoon – silti Helminen saa lähteä kauden jälkeen Yle Urheilu. 29.4.2021. Yleisradio. Viitattu 15.8.2023.
  100. ↑ Mestariluotsi Pekka Virta kahmi palkintoja SM-liigakaudesta – tässä koko lista parhaista! MTV Uutiset. 29.5.2021. Viitattu 15.8.2023.
  101. ↑ Kunnari, Timo: Raipe Helminen käänsi jumbojoukkueen kauden täydellisesti – joko irtoaa työpaikkaa Suomesta? ”Katsotaan, mistä löytyisi” Iltalehti. 23.2.2022. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 15.8.2023.
  102. ↑ Hiitelä, Juha & Huttunen, Sasha: Ilves potki Raimo Helmisen tylysti pihalle Ilta-Sanomat. 10.3.2023. Viitattu 15.8.2023.
  103. ↑ Pietilä, Tony: Raimo Helmisellä taas tuttu kohtalo – ”Ei se siitä ole kiinni” Ilta-Sanomat. 27.4.2023. Viitattu 15.8.2023.
  104. ↑ Raipe: Oli virhe olla laukomatta! www.iltalehti.fi. Viitattu 17.4.2023.
  105. ↑ Laitinen, s. 139.
  106. ↑ Laitinen, s. 76.
  107. ↑ Toimitusjohtaja Juhani Tamminen, Ässät Raipe. Viitattu 23.2.2008.
  108. ↑ Sala, Ville: Raimo Helminen – maaotteluiden ennätysmies 3.5.2002. Jatkoaika. Viitattu 23.2.2008.
  109. ↑ Näytön paikka: loukkaantumiset veteraanien riesana 12.12.2007. Jatkoaika. Viitattu 23.2.2008.
  110. ↑ Laitinen, s. 39.
  111. ↑ Laitinen, s. 30–32.
  112. ↑ Laitinen, s. 12.
  113. ↑ Raipe, Leena, Nelli ja Anssi Raipe. Viitattu 4.1.2008.
  114. ↑ Laitinen, s. 49–50.
  115. ↑ Raimo Helminen osti Powerset Oy:n liiketoiminnan Ilves. 6.4.2006. Viitattu 4.1.2008.
  116. ↑ Raipe Helmisen ja Eppu Salmisen suosittu ravintola rantautui Helsinkiin Metropoli. Viitattu 15.4.2016.
  117. ↑ Laitinen, s. 102–103.
  118. ↑ Laitinen, s. 103–104.
  119. ↑ Raimo Helminen Internet Movie Databasessa. (englanniksi) Viitattu 4.1.2008
  120. ↑ Raipe-dokumentti tekijöiden silmin Ilves. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 23.11.2008.
  121. ↑ Suuret Suomalaiset – Raimo Helminen Yleisradio Oy. Viitattu 24.2.2008. (Arkiatolinkki)
  122. ↑ Raipe on Vuoden Positiivisin Tamperelainen! Onnistuja. Viitattu 4.1.2008.
  123. ↑ a b Klemm, Kari: Malmön verottaja tyrmää suomalaispelaajien palkkamallin Turun Sanomat. 16.1.2008. TS-Yhtymä Oy. Viitattu 4.3.2008. [vanhentunut linkki]
  124. ↑ Palmkvist, Joakim: Percy Nilsson åtalas för grovt skattebrott 24.3.2004. Malmö: Sydsvenskan. Viitattu 4.3.2008. (ruotsiksi)
  125. ↑ Vanha seura haastoi Raipen oikeuteen Iltalehti. 17.1.2008. Viitattu 4.3.2008.
  126. ↑ Malmö Redhawks karhuaa Raimo Helmiseltä ”enää” 158 000 euroa Ilta-Sanomat. 30.4.2008. Viitattu 1.5.2008.
  127. ↑ Raipe ja Malmö sopivat veroriidan Aamulehti. 10.10.2008. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti. Viitattu 10.10.2008. [vanhentunut linkki]
  128. ↑ a b c Henkilökohtaiset ennätykset Ilves. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 29.1.2009.
  129. ↑ Raipen maajoukkuepaita jäädytetään hs.fi. 15.10.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.10.2010.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Salo, Tapani & Helminen, Raimo: Raipe : Koikkarin kaukalosta leijonaikoniksi. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-554-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Saku Koivu
Petteri Nummelin 		Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
2000
2002 		Seuraaja:
Petteri Nummelin
Saku Koivu
Edeltäjä:
Jani Hurme 		Lasse Oksanen -palkinnon voittaja
1998 		Seuraaja:
Jan Čaloun
Edeltäjä:
Esa Tikkanen 		President’s Trophyn voittaja
2001 		Seuraaja:
Janne Ojanen
Jääkiekon SM-liigassa jäädytetyt pelaajanumerot
Blues HIFK HPK Ilves JYP KalPa KooKoo Kärpät Lukko Pelicans SaiPa Sport Tappara TPS Ässät
10
Lehtinen		 1
Wetzell		 2
Salisma		 2
Wasama		 1
Siekkinen		 1
Kuivalainen		 36
Outinen		 10
Ruotsalainen		 4
Rastio		 11
Koskinen		 3
Partinen		 14
Laaksoharju		 2
Numminen		 3
Nummelin		 2
Heikkilä
33
Hirvonen		 5
Riihiranta		 9
Louhi		 7
Honkavaara		 10
Rastela		 27
Rinne		 81
Nurmberg		 24
Viuhkola		 4
Peltonen		 13
Laine		 8
Koho		 27
Väkelä		 3
Marjamäki		 8
Wahlsten		 4
Javanainen
  7
Saarinen		 13
Palo		 13
Jalo		 19
Mikkilä		 24
S.Kapanen		   15
Kiimalainen		 7
Keinonen		 17
Eloranta		 9
Skriko		 29
Hjerpe		 7
Jutila		 23
Virta		 12
Levo
  17
Murto		 17
Hietanen		 14
Oksanen		 30
Kurkinen		 44
Timonen		   6
Mikkola		 8
Vehmanen		   20
Mälkiä		   8
Ojanen		 16
Tammelin		 13
Ketola
  20
Hagman		 18
Savolainen		 16
Peltonen		       5
Kukkonen		 13
Torkki		       10
Susi		 11
Koivu		 89
Otevřel
  22
Kortelainen		 36
Tuulola		 30
Tammi		         26
Forss		       12
E.Lehtonen		 15
Leppänen		 11
Kilpiö
  23
P.Lehtonen		   41
Helminen		         77
Hämäläinen		       81
Peltola		 12
Vilander		 5
Rautakallio
  35
Lindfors		             35
Vehanen		           22
Makkonen
  9
Kuhta		                          
Suomen jääkiekkomaajoukkue 1985–2002 MM-kisoissa
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1990

1 Ketterer | 3 Rautio | 4 Lumme | 5 Kuusisto | 6 Ruotanen (C) | 7 Saarinen | 8 Laksola | 9 Leime | 11 Järvenpää | 13 Jalo | 14 Järvinen | 15 Arbelius | 19 Lindfors | 20 Vilander | 21 Ruuttu | 22 Vuori | 23 Henriksson | 24 Mikkolainen | 25 Summanen | 26 Keskinen | 28 Helminen | 29 Tirkkonen | 30 Tammi | Valmentaja Pentti Matikainen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1994

1 Kuivalainen | 2 Kiprusoff | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 7 Immonen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Alatalo | 16 Peltonen | 17 Kurri | 20 Lehtinen | 22 Ruuttu | 23 Virta (A) | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 30 Tammi | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 42 Mäkelä | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1995

2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 8 Ojanen (A) | 9 Keskinen | 11 Koivu (A) | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 20 Lehtinen | 21 Ylönen | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Lehterä | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 40 Nieminen | 52 Summanen | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1996

3 Nummelin | 4 Lumme | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 7 Numminen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 10 Tikkanen | 14 Helminen | 16 Peltonen (A) | 21 Ylönen | 22 Ruuttu | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Nurminen | 29 Riihijärvi | 30 Ketterer | 31 Sulander | 32 Timonen | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 88 Selänne | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1997

1 Hurme | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 5 Jutila (C) | 9 Jokinen | 10 Jantunen | 11 Koivu | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen (A) | 18 Aalto | 21 Lumme | 22 Varvio | 23 Virta (A) | 26 Mika Strömberg | 27 Numminen | 31 Sulander | 32 Varis | 35 Myllys | 37 Nurminen | 40 Nieminen | 72 Lind | 80 Ojanen | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1998

2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 8 Linna | 9 Lydman | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen (C) | 18 Lius | 19 Toskala | 22 Eloranta | 23 Ikonen | 24 Kapanen (A) | 25 Rintanen | 27 Niemi | 29 Alatalo | 31 Sulander | 32 Ruutu | 33 Tuomainen | 35 Myllys | 37 Mäkiaho | 42 Karalahti | 72 Laukkanen | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1999

1 Kiprusoff | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Berg | 6 Martikainen | 7 Niemi | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 11 Koivu (C) | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kallio | 22 Eloranta | 25 Sihvonen | 31 Sulander | 32 Rintanen | 33 Tuomainen | 35 Toskala | 42 Karalahti | 72 Lind | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2000

3 Nummelin (A) | 5 Berg | 7 Niemi | 9 Lydman | 10 Tikkanen | 14 Helminen (C) | 16 Peltonen (A) | 17 Kallio | 21 Lumme | 24 Sihvonen | 25 Hentunen | 27 Lind | 28 Kapanen | 30 Nurminen | 31 Sulander | 32 Rintanen | 33 Tuomainen | 34 Virta | 35 Toskala | 41 Aalto | 42 Karalahti | 44 Niinimaa | 62 Jokinen | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2001

2 Kiprusoff | 3 Nummelin (C) | 4 Timonen (A) | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 14 Helminen (A) | 15 Laaksonen | 17 Kallio | 21 Kapanen | 24 Kapanen | 25 Hentunen | 26 Pärssinen | 27 Lind | 28 Sihvonen | 30 Nurminen | 31 Kiprusoff | 32 Rintanen | 33 Virta | 35 Myllys | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 40 Niemi | 55 Grönvall | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2002

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 6 Koivisto | 8 Ojanen | 9 Lydman | 10 Hagman | 12 Jokinen | 13 Karalahti | 14 Helminen (C) | 17 Kallio | 19 Norrena | 20 Miettinen | 27 Lind | 29 Pärssinen | 30 Markkanen | 31 Lehtonen | 32 Rintanen | 36 Tuulola | 39 Kapanen | 39 Viitakoski | 41 Aalto | 44 Niinimaa (A) | 56 Pirjetä | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen jääkiekkomaajoukkue 1984–2002 olympialaisissa
Suomen joukkue – Olympialaiset 1988

1 Lindfors | 2 Numminen | 3 Blomqvist | 4 Lumme | 6 Ruotanen | 7 Saarinen | 9 Eloranta | 10 Susi | 11 Suikkanen | 13 Torkki | 14 Helminen | 15 Järvi | 16 Virtanen | 17 Laine | 18 Tuomisto | 19 Myllys | 20 Ojanen | 21 Lehtonen | 24 Mikkolainen | 26 Keskinen | 27 Laitinen | 29 Ruotsalainen | 30 Tammi | Valmentaja Pentti Matikainen

Suomen joukkue – Olympialaiset 1992

1 Tammi | 3 Blomqvist | 4 Eloranta | 5 Jutila | 6 Ruotanen | 7 Saarinen | 8 Selänne | 9 Siren | 11 Lindroos | 12 Laukkanen | 14 Skriko | 15 Järvenpää | 16 Säilynoja | 18 Tuomisto | 22 Saarikoski | 25 Summanen | 27 Peltomaa | 28 Helminen | 30 Ketterer | 40 Nieminen | 42 Mäkelä | 44 Laurila | Valmentaja Pentti Matikainen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 1994

1 Kuivalainen | 2 Kiprusoff | 4 Hämäläinen | 5 Jutila | 6 Sormunen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Alatalo | 16 Peltonen | 20 Lehtinen | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Lehterä | 28 Varis | 30 Tammi | 35 Myllys | 40 Nieminen | 42 Mäkelä | Valmentaja Ruotsi Curt Lindström

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 1998

4 Timonen | 5 Berg | 6 Grönman | 8 Selänne | 10 Tikkanen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kurri | 19 Lind | 21 Lumme | 24 Kapanen | 25 Rintanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 37 Ylönen | 40 Nieminen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2002

4 Timonen | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 12 Jokinen | 14 Helminen | 16 Hagman | 17 Kallio | 21 Lumme | 22 Eloranta | 24 Kapanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Nurminen | 31 Markkanen | 35 Hurme | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 41 Aalto | 42 Lind | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raimo_Helminen&oldid=22757884”