Tämä on lupaava artikkeli.

Kimmo Timonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kimmo Timonen
Kimmo Timonen (nro 44) NHL-seura Philadelphia Flyersin paidassa vierasottelussa Pittsburgh Penguinsia vastaan lokakuussa 2010.
Kimmo Timonen (nro 44) NHL-seura Philadelphia Flyersin paidassa vierasottelussa Pittsburgh Penguinsia vastaan lokakuussa 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt18. maaliskuuta 1975 (ikä 49)
Kuopio, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Kime
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 178 cm
Paino 88 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1991–2015
Seurat KalPa (SML, Mestis)
Turun Palloseura (SML)
Helsingin IFK (SML)
Nashville Predators (NHL)
Philadelphia Flyers (NHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
HC Lugano (NLA)
Brynäs IF (SEL)
NHL-varaus 250. varaus, 1993
Los Angeles Kings
Stanley Cup
Chicago Blackhawks 2015

Kimmo Samuel Timonen (s. 18. maaliskuuta 1975 Kuopio) on pelaajauransa päättänyt suomalainen jääkiekkoilija, olympia- ja MM-mitalisti, kaksinkertainen Suomen mestari sekä Stanley Cup -voittaja.[1] Timonen oli jääkiekossa pelipaikaltaan puolustaja. Hän pelasi mittavan uran Pohjois-Amerikan NHL-liigassa, jossa hän pelasi 1 108 runkosarjaottelua tehopistein 117+454=571.[1] Timosen pelillisinä vahvuuksina on pidetty hyvää peliälyä ja luistelutaitoa.[2][3]

Timonen on eniten maaleja tehnyt suomalaispuolustaja NHL:ssä Teppo Nummisen ohella, mutta Timonen saavutti 117 maalia pelaamalla 264 ottelua Nummista vähemmän.[4] Lisäksi hän on eniten ylivoimamaaleja ja ylivoimapisteitä NHL:ssä tehnyt suomalaispuolustaja 61 maalillaan ja 332 pisteellään.[5][6] Kaikkien puolustajien ylivoimamaalitilastossa hän on sijalla 43 ja ylivoimapistetilastossa sijalla 21.[5][6] Tosin suomalaistaustaisista pelaajista hänen edellään on kanadansuomalainen puolustaja Chris Pronger 83 ylivoimamaalillaan ja 374 ylivoimapisteellään.[5][6]

Timonen pelasi ensimmäisen ottelunsa miesten tasolla kasvattajaseurassaan KalPassa kaudella 1991–1992. Vuonna 1994 hän siirtyi Turun Palloseuraan, jossa hän saavutti Suomen mestaruuden ja kaksi SM-hopeaa.[7] Voitettuaan uransa toisen Suomen mestaruuden Helsingin IFK:ssa kaudella 1997–1998 Timonen siirtyi Pohjois-Amerikkaan ja teki sopimuksen NHL-seura Nashville Predatorsin kanssa.[7][8] Kahdeksan kauden ajan Nashvillea edustanut Timonen pelasi NHL:ssä myös seitsemän kauden ajan Philadelphia Flyersissa ja yhden kauden Chicago Blackhawksissa. Hän voitti NHL:n Stanley Cup -mestaruuden pelaajauransa viimeisellä kaudella Chicagossa keväällä 2015.[1]

Maajoukkuetasolla Timonen pelasi kolmesti nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa, seitsemästi maailmanmestaruuskilpailuissa, viidesti olympialaisissa ja kahdesti maailmancupissa. Hän saavutti maajoukkueurallaan kolme aikuisten maailmanmestaruuskisojen mitalia sekä neljä olympiamitalia, ja toisen sijan vuoden 2004 maailmancupista.[9]

KalPa jäädytti Timosen pelinumeron 44 3. joulukuuta 2016 seurahistorian neljäntenä pelaajana.[10]

Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF nimesi Timosen IIHF:n Hall of Fameen helmikuussa 2020. Timonen on kunniagallerian 21. suomalainen.[11]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timonen on Kalevan Pallon kasvatti. Hän pelasi seurassa ensimmäiset ottelunsa SM-liigassa kaudella 1991–1992. Kahdella seuraavalla kaudella hänen peliaikansa kasvoi huomattavasti. Tämän jälkeen Timonen siirtyi TPS:n riveihin. Heti seuraavalla kaudella hän murtautui TPS:n liigajoukkueeseen ja voitti Suomen-mestaruuden.[2][9] Timonen pelasi TPS:ssä vielä kaksi kautta. Jälkimmäisellä hän voitti SM-hopeaa ja valittiin tähdistökentälliseen. Tämän jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1997–1998 HIFK:n riveihin. Hän kuului jälleen mestaruuden voittaneen joukkueen avainpelaajiin. Hän teki uransa parhaat tehopisteet, 25, ja voitti Suomen mestaruuden.[9]

NHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nashville Predators

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Timosen varannut Los Angeles Kings kauppasi hänet ja Jan Vopatin Nashville Predatorsiin.[12] Debyyttikaudellaan 1998–1999 Nashville Predatorsissa hän pelasi 50 ottelua, mutta joutui pelaamaan osan ajasta IHL:ssä Milwaukee Admiralsissa.

Kaudella 1999–2000 Timonen teki todellisen läpimurtonsa. Hän teki 51 ottelussa 33 pistettä, mikä toi hänelle valinnan vuoden 2000 NHL:n tähdistöotteluun, joka jäi kuitenkin väliin loukkaantumisen vuoksi.

Seuraavat neljä kautta Timonen jatkoi Nashvillessä ja teki kolmella kaudella 40 pistettä tai enemmän. Joukkue kuitenkin selviytyi vain kaudella 2003–2004 pudotuspeleihin.[9]

Timonen Nashville Predatorsin paidassa vuonna 2006.

Työsulkukausi 2004–2005

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2004–2005 jäi NHL:ssä pelaamatta työsulun takia. Timonen teki aluksi esisopimuksen kasvattajaseuransa KalPan kanssa, ja piti yllä pelituntumaa tekemällä marraskuussa kolmen ottelun sopimuksen Sveitsin NLA:ssa pelaavan HC Luganon kanssa.[13][14] Tämän jälkeen Timonen teki joulukuun puoliväliin ulottuvan sopimuksen Elitserienissä pelaavan Brynäsin kanssa.[15] Tammikuussa Timonen siirtyi Mestiksessä pelanneeseen KalPaan, josta hän omisti osan.[16] KalPa nousi takaisin SM-liigaan Timosen, Sami Kapasen ja Adam Hallin tähdittämänä. Timonen valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[17]

Jatko Nashvillessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2005–2006 Timonen palasi NHL:ään Nashvillen paitaan. Pisteiden valossa Timonen pelasi erinomaisen kauden ollen 50 pisteellään joukkueen tehokkain puolustaja.[18]

Kaudeksi 2006–2007 Timonen nimettiin Predatorsin uudeksi kapteeniksi.[19] Timonen teki runkosarjassa henkilökohtaisen piste-ennätyksensä, 55. Maaleja syntyi 13, millä hän sivusi omaa ennätystään. Plus/miinus-tilasto oli oma ennätys +20.[9] Hän pelasi kaudella myös NHL:n tähdistöottelussa.[12]

Philadelphia Flyers

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2007–2008 Timonen ja Scott Hartnell kaupattiin Philadelphia Flyersiin Predatorsin saadessa Philadelphian ensimmäisen kierroksen varauksen vuoden 2007 NHL:n varaustilaisuudessa. Timosesta olisi tullut hiukan tämän jälkeen rajoittamaton vapaa pelaaja. Pian tämän jälkeen hän kirjoitti kuuden vuoden ja 37,8 miljoonan dollarin jatkosopimuksen seuran kanssa. Hänestä tuli samalla NHL:n neljänneksi parhaiten palkattu pelaaja ja kallein puolustaja NHL:ssä.[20] Kaudella 2007–2008 Timonen teki runkosarjassa 44 tehopistettä. Pudotuspelikierroksella Timonen loukkaantui saatuaan veritulpan jalkaansa.[21] Timonen oli sivussa neljän pudotuspeliottelun ajan, mutta palasi kertaalleen. Hän pelasi myös toisen perättäisen tähdistöottelunsa.[12] Seuraavalla kaudella Timonen teki 43 tehopistettä ja oli joukkueen tehokkain puolustaja ja kokosi plus-miinus-tilastoon +19.[22]

Kaudella 2009–2010 Timonen teki runkosarjassa vähiten pisteitä pitkään aikaan, kun pisteitä syntyi 39, joista kuusi oli maaleja. Tähtipuolustaja Chris Prongerin liityttyä joukkueeseen Timosen odotettiin vihdoin pääsevän huippupelaajan pakkipariksi. Timonen kantoi vastuuta kuitenkin kakkosparissa yhdessä Braydon Coburnin kanssa.[9] Pudotuspeleissä Flyers teki historiaa voittamalla Boston Bruinsin konferenssien välierissä oltuaan ottelusarjassa jo 0–3 -tappiolla. Ratkaisevassa ottelussa se oli myös 0–3 -tappiolla, mutta nousi 4–3 -voittoon.[23] Timonen ja hänen seuransa Philadelphia Flyers hävisivät loppuottelun otteluvoitoin 4–2 Chicago Blackhawksille. Timonen teki pudotuspeleissä pisteet 1+10=11. Kaikkiaan kauden 105 NHL-ottelun lisäksi Timonen pelasi olympialaisissa, joista tuli pronssia Suomen paidassa.

Kaudella 2010–2011 pelasi kaikki 82 ottelua ja teki 37 pistettä. 6. maaliskuuta 2011 Timonen teki NHL-uransa 100. maalin Buffalo Sabresia vastaan, Ryan Millerin taakse.[24] Joukkue selviytyi pudotuspeleihin, joissa se kuitenkin putosi Boston Bruinsia vastaan.

Kaudella 2011–2012 Timonen pelasi hyvän runkosarjan. Puolustaja Chris Prongerin oltua aivotärähdyksen saatuaan suuren osan kautta poissa, Timonen oli joukkueensa ykköspuolustaja parinaan Braydon Coburn. Timonen pelasi 76 ottelua, joissa syntyi 43 pistettä. Syöttöjä kertyi 39, joilla Timonen oli puolustajista jaetulla kuudennella sijalla. 2. maaliskuuta 2012 Timonen teki NHL-uransa 500. pisteen New York Islandersia vastaan, kun hän syötti Jaromír Jágrin osuman. Saavutuksesta teki vielä merkittävämmän se, että Timonen ei ollut pelannut vielä edes 1000. ottelua, mikä tekee pistekeskiarvoksi 0,5 ottelua kohti. 27. maaliskuuta 2012 Timonen syötti puolestaan taalaliigan 400. syöttönsä Tampa Bay Lightningia vastaan. Timonen on kymmenellä viime kaudellaan NHL:ssä tehnyt kahdeksalla kaudella yli 40 pistettä runkosarjassa, joista kaksi kautta olivat yli 50 pisteen kausia.

Kaudella 2012–2013 18. maaliskuuta 2013 Timonen sai syntymäpäivänään 1000 NHL:n runkosarjaottelua täyteen, kun Philadelphia Flyers pelasi vieraissa Tampa Bay Lightningia vastaan.

Seitsemänä Flyers-kautenaan Kimmo Timonen valittiin viidesti seuran parhaaksi puolustajaksi.[3]

Veritulppaongelmat ja Stanley Cupin voitto Chicagossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 helmikuussa Philadelphia kauppasi koko kauden 2014–2015 veritulppien vuoksi sivussa olleen Timosen Chicago Blackhawksiin tämän omasta tahdosta.[25][26] Timonen kertoi siirron taustalla olleen tavoite voittaa NHL:n Stanley Cup -mestaruus.[27] Jäljellä olleen runkosarjan aikana Timonen pelasi 16 ottelua ilman tehopisteitä, ja pudotuspeleissä hän pelasi 15 ottelussa tehopisteittä ja jäi varsin vähäiselle vastuulle. Chicago eteni loppuottelusarjaan, jossa se kohtasi Tampa Bay Lightningin. Blackhawks voitti ottelusarjan voitoin 4–2, ja Timonen voitti lopulta 15 kautta kestäneen NHL-uransa viimeisellä kaudella pitkään tavoittelemansa Stanley Cup -mestaruuden.[1] Mestaruuden ratkettua hän vahvisti päättävänsä pelaajauransa.[28]

Helmikuussa 2016 presidentti Barack Obama otti Chicago Blackhawksin voittoisan joukkueen vastaan Valkoisessa talossa. Puheensa aikana hän odottamatta otti esille Timosen ja hänen uransa:[29][30]

»Te tiedätte kaikki suuret nimet tässä joukkueessa, seitsemän pelaajaa, jotka ovat olleet mukana kaikissa kolmessa mestaruudessa, kaverit, joista olette kuulleet minun puhuvan kaksi kertaa aiemmin, joten tänään haluan tuoda parrasvaloihin kaksi tuntematonta sankaria tästä joukkueesta, ja he ovat niitä kavereita, jotka ovat kulissien takana jokaisessa voittavassa joukkueessa, urheilussa ja muussa elämässä. Ensinnäkin Kimmo Timonen. Kimmollahan oli ollut jo hieno ura ennen viime kautta. Hän oli ollut mukana Stanley Cupin finaaleissa, olympiafinaalissa, maailmanmestaruusfinaalissa — ja hän oli hävinnyt ne kaikki… [yleisö naurahtaa] … Minä vaan tässä kerron totuuden … [lisää naurua yleisön joukosta] … Elokuussa häneltä diagnosoitiin veritulpat keuhkoissa ja pohkeessa, eikä ollut edes varmaa pelaisiko hän koskaan enää. Kesken kautta hänet myytiin Chicagoon, hän taisteli tiensä takaisin jäälle, ja viimeisessä NHL-pelissään, 40-vuotiaana, hän sai viimein nostaa tuon pokaalin. Ja se ensinnäkin, tällaiselle vanhalle miehelle kuin minä, se saa minut tuntemaan oloni hyväksi, mutta se on myös osoitus hienosta urasta, kun kaveri kykenee pysymään mukana pelissä, pystyy jatkuvasti antamaan oman panoksensa siihen ja pystyy hyviin suorituksiin, joten antakaapa Kimmolle isot aplodit!»

Timonen kommentoi tätä puhetta Ylen Urheiluruudulle seuraavasti:[29]

»Tää kyllä tuli niin puun takaa, ja hän piti kyllä puheen aika hauskana, mut tavallaan sain maininnan siihen, niin jopa se on niin iso kunnia minulle, ja tietysti sitten kun hän otti kantaa niihin veritulppaongelmiin, niin minkälaisen ruljanssin mä jouduin siinä käymään läpi, ennen kuin sain laittaa taas luistimet jalkaan, niin siinä vaiheessa tavallaan vanha mieskin herkistyä ja kyllä itku oli lähellä, täytyy myöntää. Ja Stanley Cupin voitto toi muutamia hienoja juttuja, mitä pääsi tekemään voiton jälkeen, niin tämä oli kyllä yksi semmoinen juttu, minkä halusin kokeilla ihan varmasti, ja tulen muistamaan sen vierailun kyllä koko loppuikäni.»

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
Pronssia Pronssia Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Saksa 2001 jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa Kanada 2004 jääkiekko

Tommonen pelasi alle 18-vuotiaiden Euroopan-mestaruusturnauksessa vuosina 1992 ja 1993. Timonen pelasi ensimmäistä kertaa nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1993. Seuraavan vuoden nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen. Hän pelasi vielä vuoden 1995 nuorten kilpailuissa.[9]

Timonen pelasi ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1996. Samana vuonna hän oli Suomen kokoonpanossa maailmancupissa, jossa hän ei kuitenkaan pelannut otteluakaan. Timonen valittiin Naganon olympialaisiin 1998, joista Suomi voitti pronssia. Samana vuonna hän pelasi maailmanmestaruuskilpailuissa, joista hän saavutti hopeaa. Hän pelasi myös vuoden 1999 maailmanmestaruuskilpailuissa saavuttaen taas hopeaa.[9]

Timonen voitti kolmannen perättäisen maailmanmestaruuskisojen hopeamitalinsa vuoden 2001 maailmanmestaruuskisoista. Seuraavana vuonna hän pelasi Salt Lake Cityn olympialaisten lisäksi maailmanmestaruuskisoissa. Suomen menestys jäi kummassakin turnauksessa laihaksi. Timonen edusti Suomea myös vuoden 2003 kotiturnauksessa. Timonen pelasi vuoden 2004 maailmancupissa, jossa hän oli Suomen paras pistemies kuudella tehopisteellään.[31] Hän oli samalla koko turnauksen eniten pisteitä tehnyt puolustaja. Suomi sijoittui turnauksessa hopealle.

Hän pelasi vielä maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2005. Timonen valittiin hopeaa voittaneeseen Suomen joukkueeseen 2006 Torinon olympialaisiin. Hänet valittiin myös turnauksen tähdistökentälliseen. Seuraavan kerran hän Timonen pelasi Suomen paidassa, kun hän osallistui jo neljänteen perättäiseen olympiaturnaukseen, jotka järjestettiin Vancouverissa vuonna 2010. Suomi voitti pronssia Timosen saalistaessa neljä tehopistettä.[9]

Timonen valittiin Suomen maajoukkueeseen, joka valmistautui Sotšissa pelattuihin vuoden 2014 olympialaisiin. Hän pelasi Sami Vatasen kanssa samassa puolustusparissa ykköskentällisessä. Timosen pisteet tulivat kahdesta maalisyötöstä. Suomi sijoittui lohkossaan toiseksi saaden puolivälierissä vastaan Venäjän, josta tuli 1–3 -voitto. Lopulta Suomi joutui pronssiotteluun hävittyä Ruotsille välieräpelin 1–2. Pettymys loppui, sillä Suomi voitti Yhdysvallat 5–0 pronssiottelussa, joka jäi Timosen uran viimeiseksi A-maaotteluksi. Timonen muistetaan antamastaan haastattelusta, jossa hän yritti pidättää suruaan kertoen urheilutoimittaja Kaj Kunnakselle, että: "Nämä oli tässä". Timonen ilmaisi kuitenkin myöhemmin kiinnostuksensa osallistua maailmanmestaruuskisoihin 2015[32].

Muu elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timonen omistaa Sami Kapasen ja Scott Hartnellin kanssa KalPan osake-enemmistön.

Timosen perheeseen kuuluvat vaimo Johanna ja lapset Samuel, Amelie ja Fiona. Samuel pelaa jääkiekkoa Mestiksessä IPK:ssa.[33] Timosen veli on jääkiekkoilija Jussi Timonen.[34] Timosen veljenpoika Joonas Timonen on koripalloilija[35].

Timonen pitää Kimanttia-podcastia yhdessä Antti Mäkisen kanssa.

Vuodesta 2009 järjestetty Kime for Kids -golfturnaus on Timosen ideoima. Turnauksen aikana kerätyt rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, jonka tarkoituksena on parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Timonen on myös Siilinjärven Palloseuran tyttöjoukkueen kummi. Timosen Kuopiossa omistamia ravintoloita ovat muun muassa Henry's Pub, Ale Pupi, Passion Club, Saana ja satamaravintola Albatrossi.

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[36][37][38]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1991–1992 KalPa SM-liiga 5 0 0 0 0 – – – – –
1992–1993 KalPa SM-liiga 33 0 2 2 4 – – – – – JMM 7 2 0 2 6
1993–1994 KalPa SM-liiga 46 6 7 13 55 – – – – – JMM 7 3 3 6 4
1994–1995 TPS SM-liiga 45 3 4 7 10 13 0 1 1 11 Kanada-malja JMM 7 2 6 8 4
1995–1996 TPS SM-liiga 48 3 21 24 22 9 1 2 3 12 MM 6 0 1 1 0
1996–1997 TPS SM-liiga 50 10 14 24 18 12 2 7 9 8 Ykköstähdistö MC 0 0 0 0 0
1997–1998 HIFK SM-liiga 45 10 15 25 24 9 3 4 7 8 Kanada-malja OK 6 0 1 1 2
MM 10 2 6 8 4
1998–1999 Nashville Predators NHL 50 4 8 12 30 – – – – – MM 12 1 4 5 6
Milwaukee Admirals IHL 29 2 13 15 22 – – – – –
1999–2000 Nashville Predators NHL 51 8 25 33 26 – – – – –
2000–2001 Nashville Predators NHL 82 12 13 25 50 – – – – – MM 9 2 2 4 10
2001–2002 Nashville Predators NHL 82 13 29 42 28 – – – – – OK 4 0 1 1 2
MM 9 1 2 3 8
2002–2003 Nashville Predators (A) NHL 72 6 34 40 46 – – – – – MM 7 2 5 7 2
2003–2004 Nashville Predators (A) NHL 77 12 32 44 52 6 0 0 0 10
2004–2005 HC Lugano NLA 3 0 1 1 0 – – – – – MC 6 1 5 6 2
Brynäs IF Elitserien 10 5 3 8 8 – – – – – MM 6 2 1 3 6
KalPa Mestis 12 4 13 17 6 8 3 7 10 4
2005–2006 Nashville Predators (A) NHL 79 11 39 50 74 5 1 3 4 4 OK 8 1 4 5 2
2006–2007 Nashville Predators (C) NHL 80 13 42 55 42 5 0 2 2 4
2007–2008 Philadelphia Flyers (A) NHL 80 8 36 44 50 13 0 6 6 8
2008–2009 Philadelphia Flyers (A) NHL 77 3 40 43 54 6 0 1 1 12
2009–2010 Philadelphia Flyers (A) NHL 82 6 33 39 50 23 1 10 11 20 OK (A) 6 2 2 4 2
2010–2011 Philadelphia Flyers (A) NHL 82 6 31 37 36 11 1 5 6 14
2011–2012 Philadelphia Flyers (A) NHL 76 4 39 43 46 11 1 3 4 23
2012–2013 Philadelphia Flyers (A) NHL 45 5 24 29 36 – – – – –
2013–2014 Philadelphia Flyers (A) NHL 77 6 29 35 32 7 0 1 1 4 OK (A) 6 0 2 2 0
2014–2015 Chicago Blackhawks NHL 16 0 0 0 2 18 0 0 0 10 Stanley Cup
15 kautta yhteensä NHL 1108 117 454 571 654 105 4 31 35 109

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Basu, Arpon: Kimmo Timonen caps career with first championship nhl.com. 16.6.2015. NHL. (englanniksi)
  2. ↑ a b 44 Kimmo Timonen jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  3. ↑ a b Sami Pilvinen: Kime rikkoi rajoja. Iltalehti 3.6.2015, s. 34–35.
  4. ↑ NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b c NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
  6. ↑ a b c NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b Kaunein mahdollinen päätös – Kimmo Timosen ura kuvina mtv.fi. 16.6.2015. MTV. Arkistoitu 2.3.2017. Viitattu 16.6.2015.
  8. ↑ Pilvinen, Sami: Timosen NHL-uraan ei uskottu – teki heikkoudestaan vahvuuden iltalehti.fi. 16.6.2015. Iltalehti. Viitattu 16.6.2015.
  9. ↑ a b c d e f g h i Elite Prospects
  10. ↑ KalPa jäädyttää Kimmo Timosen pelinumeron 44
  11. ↑ Hieno tunnustus! Kimmo Timonen valittiin IIHF:n kunniagalleriaan www.iltalehti.fi. Viitattu 4.2.2020.
  12. ↑ a b c Kimmo Timonen #44 – D TSN. CTVglobemedia. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Timosella ja Kapasella esisopimus KalPaan (päivitetty) jatkoaika.com. 18.8.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  14. ↑ Kimmo Timonen Sveitsiin jatkoaika.com. 1.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  15. ↑ Nurminen ja Timonen Ruotsiin jatkoaika.com. 8.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  16. ↑ Kimmo Timonen debytoi Mestiksessä lauantaina jatkoaika.com. 3.1.2005. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  17. ↑ Kultainen kiekko Mikko Strömbergille jatkoaika.com. 17.4.2005. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  18. ↑ Nashville Predators Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Preds name Timonen captain, send Radulov to AHL ESPN. 3.10.2006. ESPN Internet Ventures. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Niipola, Jani: Maailman kallein pakki Iltalehti. 22.10.2008. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 29.5.2010.
  21. ↑ Kimmo Timosen kausi todennäköisesti ohi jatkoaika.com. 9.5.2008. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  22. ↑ Philadelphia Flyers Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Philadelphialla uskomaton nousu – kahdella tavalla yle.fi. 15.5.2010. Viitattu 29.5.2010.
  24. ↑ Kimmo Timoselle 100:s NHL-maali hs.fi. 6.3.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Kimmo Timonen kaupattiin NHL:ssä Philadelphiasta Chicagoon iltalehti.fi. 28.2.2015. Iltalehti. Viitattu 16.6.2015.
  26. ↑ Timonen matkaa Chicagoon Jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 28.2.2015. (englanniksi)
  27. ↑ Kimmo Timonen kaupattiin Chicagoon – ”Ainoa tavoitteeni on voittaa Stanley Cup” iltalehti.fi. 28.2.2015. Iltalehti. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 16.6.2015.
  28. ↑ Kimmo Timonen retires from NHL cbc.ca. 16.6.2015. CBC. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
  29. ↑ a b Yle Urheiluruutu 19.2.2016.
  30. ↑ Obama puhuu Blackhawksin joukkueelle vuonna 2016
  31. ↑ Finland WCup Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  32. ↑ http://www.hs.fi/urheilu/a1422154829831
  33. ↑ Samuel Timonen at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Juntunen, Mikael: Kimmo Timosen täydellinen kesäloma iltalehti.fi. 3.7.2008. Viitattu 29.5.2010.
  35. ↑ https://www.mukibasket.fi/?x103997=809218
  36. ↑ Kimmo Timonen profile and statistics Eurohockey. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  37. ↑ Kimmo Timonen statistics and profile Hockey Database. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  38. ↑ Player – Kimmo Timonen Legends of Hockey. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Petri Varis 		Matti Keinonen -palkinnon voittaja
1997 		Seuraaja:
Olli Jokinen
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1996

3 Nummelin | 4 Lumme | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 7 Numminen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 10 Tikkanen | 14 Helminen | 16 Peltonen (A) | 21 Ylönen | 22 Ruuttu | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Nurminen | 29 Riihijärvi | 30 Ketterer | 31 Sulander | 32 Timonen | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 88 Selänne | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1998

2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 8 Linna | 9 Lydman | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen (C) | 18 Lius | 19 Toskala | 22 Eloranta | 23 Ikonen | 24 Kapanen (A) | 25 Rintanen | 27 Niemi | 29 Alatalo | 31 Sulander | 32 Ruutu | 33 Tuomainen | 35 Myllys | 37 Mäkiaho | 42 Karalahti | 72 Laukkanen | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1999

1 Kiprusoff | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Berg | 6 Martikainen | 7 Niemi | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 11 Koivu (C) | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kallio | 22 Eloranta | 25 Sihvonen | 31 Sulander | 32 Rintanen | 33 Tuomainen | 35 Toskala | 42 Karalahti | 72 Lind | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2001

2 Kiprusoff | 3 Nummelin (C) | 4 Timonen (A) | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 14 Helminen (A) | 15 Laaksonen | 17 Kallio | 21 Kapanen | 24 Kapanen | 25 Hentunen | 26 Pärssinen | 27 Lind | 28 Sihvonen | 30 Nurminen | 31 Kiprusoff | 32 Rintanen | 33 Virta | 35 Myllys | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 40 Niemi | 55 Grönvall | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2002

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 6 Koivisto | 8 Ojanen | 9 Lydman | 10 Hagman | 12 Jokinen | 13 Karalahti | 14 Helminen (C) | 17 Kallio | 19 Norrena | 20 Miettinen | 27 Lind | 29 Pärssinen | 30 Markkanen | 31 Lehtonen | 32 Rintanen | 36 Tuulola | 39 Kapanen | 39 Viitakoski | 41 Aalto | 44 Niinimaa (A) | 56 Pirjetä | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2003

1 Lehtonen | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Helenius | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 10 Pirnes | 11 Koivu (C |) 12 Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 17 Kallio | 18 Virta | 20 Miettinen | 22 Eloranta | 23 Santala | 29 Pirjetä | 30 Hurme | 31 Nurminen | 32 Rintanen | 36 Ylönen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2005

2 Kukkonen | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Saravo | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Jokinen | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 14 Hagman | 16 Peltonen (C) | 20 Pakaslahti | 22 Eloranta | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Nurminen | 32 Bäckström | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 1998

4 Timonen | 5 Berg | 6 Grönman | 8 Selänne | 10 Tikkanen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kurri | 19 Lind | 21 Lumme | 24 Kapanen | 25 Rintanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 37 Ylönen | 40 Nieminen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2002

4 Timonen | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 12 Jokinen | 14 Helminen | 16 Hagman | 17 Kallio | 21 Lumme | 22 Eloranta | 24 Kapanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Nurminen | 31 Markkanen | 35 Hurme | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 41 Aalto | 42 Lind | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2010

5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2014

3 Määttä | 4 Väänänen | 5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (C) | 12 Jokinen | 15 Ruutu | 16 Barkov | 18 Lepistö | 21 Lehterä | 23 Salminen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Korpikoski | 31 Niemi | 32 Lehtonen | 36 Jokinen | 38 Hietanen | 40 Rask | 41 Pihlström | 44 Timonen (A) | 45 Vatanen | 50 Aaltonen | 64 Granlund | 71 Komarov (A) | Valmentaja Erkka Westerlund

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kimmo_Timonen&oldid=22708379”