NHL

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Artikkeli on lähes viitteetön ja lähteetkään tuskin kattavat kaikkea esitettyä.
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoliigaa, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
National Hockey League
Meneillään oleva kausi
NHL-kausi 2024–2025
Laji jääkiekko
Maa(t) Kanada Kanada (7)
Yhdysvallat Yhdysvallat (25)
Perustettu 1917
Toimitusjohtaja Gary Bettman
Joukkueita 32
Hallitseva mestari Florida Panthers
Eniten mestaruuksia Montreal Canadiens (24)
Alempi taso AHL
ECHL
TV Suomi
Viaplay, MTV Urheilu
Kanada
Sportsnet, CBC, TVA
Yhdysvallat
NBC, NHL Network
Sivusto NHL.com

NHL (engl. National Hockey League, ransk. Ligue nationale de hockey, LNH, suom. kirjaimellisesti Kansallinen jääkiekkoliiga) on jääkiekon ammattilaisliiga, jota pelataan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Liigan 32 seurasta 25 on yhdysvaltalaisia ja seitsemän kanadalaisia.

NHL:ää pidetään yleisesti maailman tasokkaimpana jääkiekkoliigana.[1][2] NHL on liikevaihdoltaan maailman viidenneksi vaurain ammattilaisliiga NFL:n, MLB:n, NBA:n, sekä Englannin Valioliigan jälkeen. Liigan mestaruuspokaali Stanley Cup annetaan vuosittain pudotuspelien voittajalle.

NHL-seuroilla on AHL-liigassa farmijoukkueet, jotka toimivat pelaajareserveinä ja nuorten pelaajien kehitysjoukkueina.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekkoliiga NHL perustettiin vuonna 1917, jolloin mukana oli viisi joukkuetta. Nämä joukkueet olivat Montréal Canadiens, Montreal Wanderers, Ottawa Senators, Toronto Arenas ja Quebec Bulldogs.[3] Bulldogs ei kuitenkaan pelannut ensimmäisen kauden aikana yhtään ottelua. Liigan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Frank Calder, joka toimi presidenttinä aina kuolemaansa asti, vuoteen 1943 saakka.

Ensimmäinen näytösottelu pelattiin 15. joulukuuta 1917. Ottelussa kohtasivat Montréal Canadiens ja Montreal Wanderers.

Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin neljä päivää myöhemmin[3], jolloin Montreal Wanderers ja Toronto Arenas kohtasivat. Montreal Wanderersia edustanut puolustaja Dave Ritchie teki ottelussa NHL:n historian ensimmäisen maalin. Ottelu päättyi Montreal Wanderersin 10–9 -voittoon. Toronto Arenasista kuitenkin tuli ensimmäinen NHL-seura, joka pääsi Stanley Cup -loppuotteluun voittamalla Vancouver Millionairesin Pacific Coast Hockey Associationista luvuin 5–3.

Ensimmäisen nollapelin NHL:n historiassa torjui Montréal Canadiensin maalivahti Georges Vézina kaudella 1917–1918. Georges Vézina oli myös ensimmäinen NHL-maalivahti, joka antoi maaliin johtaneen syötön. Hänen kuolemansa jälkeen NHL päätti nimetä parhaalle maalivahdille annettavan palkinnon Vezina Trophyn hänen mukaansa.

Kaudella 1918–1919 ei Stanley Cupin loppuottelua pelattu, koska maailmanlaajuinen influenssaepidemia oli iskenyt Seattleen. NHL menestyi kuitenkin hyvin, ja ensimmäisen kymmenen vuoden aikana NHL-seurat voittivat Stanley Cupin seitsemän kertaa.

Ensimmäinen laajennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1924 Pacific Coast Hockey Association eli PCHA kaatui, ja sarjan viimeiset joukkueet siirtyivät Western Canada Hockey Leagueen. WCHL oli kuitenkin lyhytaikainen sarja, joka pysyi koossa vain viisi vuotta. WCHL:n kaaduttua jäljelle jäi vain NHL. Victoria Cougars oli viimeinen NHL:n ulkopuolinen seura, joka voitti Stanley Cupin. Muiden sarjojen kaaduttua NHL levittäytyi myös Yhdysvaltoihin, koska siellä ei enää ollut omaa sarjaa.

Ensimmäinen uusi joukkue oli Boston Bruins, joka tuli mukaan kaudella 1924–1925.[3] Sitä seurasivat New York Americans ja Pittsburgh Pirates kaudella 1925–1926 ja New York Rangers, Detroit Cougars (nykyinen Detroit Red Wings) sekä Chicago Black Hawks (nykyinen Chicago Blackhawks) vuotta myöhemmin. Myös kaksi uutta kanadalaisseuraa, Montreal Maroons ja Hamilton Tigers, liittyivät sarjaan. Kaudella 1930–1931 liigassa pelasi 10 joukkuetta, mutta suuren laman vuoksi Pirates ja Americans joutuivat lopettamaan toimintansa. Myös Ottawa Senators kaatui taloudellisiin ongelmiin, joten NHL:n 25-vuotisjuhlavuonna liigassa pelasi kuusi edelleen toimivaa seuraa, jotka ovat saaneet lisänimen Original Six. Nämä joukkueet ovat Montreal Canadiens, Toronto Maple Leafs, Detroit Red Wings, Boston Bruins, New York Rangers ja Chicago Blackhawks.

Ensimmäisen suuren laajennuksen lisäksi NHL:ssa tehtiin 1920-luvulla paljon pienempiä muutoksia. Kenttäpelaajien määrä laski kuudesta viiteen ja NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle annettava Hart Memorial Trophy jaettiin ensimmäisen kerran Frank Nighborille.

Hiljainen aikakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla ei tehty suuria laajennuksia, mutta sääntömuutoksia sitäkin enemmän. Paitsiosta tuli virallinen NHL-sääntö vuonna 1930 ja pitkästä kiekosta vuonna 1937. Rangaistuslaukaus otettiin käyttöön vuonna 1934.

Bruinsin valmentaja Art Ross oli ensimmäinen valmentaja, joka otti maalivahdin pois kentältä saaden täten kuudennen kenttäpelaajan kentälle. Art Ross Trophy on palkinto, jonka NHL myöntää kauden päätteeksi runkosarjan parhaalle pistemiehelle. Palkinto on jaettu kaudesta 1947–1948 lähtien. Ensimmäinen NHL:n All Star-ottelu pelattiin vuonna 1934. Kaudella 1939–1940 muutettiin myös Stanley Cupin loppuottelun sääntöjä: paras viidestä -menetelmä vaihdettiin paras seitsemästä -järjestelmään.

Vuonna 1943 NHL:n uudeksi presidentiksi valittiin Mervyn Dutton. Clarence Campbell korvasi Mervyn Duttonin vain kolme vuotta myöhemmin. Ensimmäinen virallinen All Stars -ottelu pelattiin vuonna 1947.

Sama tahti jatkui 1950-luvulla: uusia palkintoja julkistettiin ja pieniä sääntömuutoksia tehtiin, mutta liiga ei kokenut suuria uudistuksia.

Toisesta laajennuksesta nykypäivään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulla NHL koki toistaiseksi suurimman muutoksensa. Western Hockey League (WHL) laajeni uhkaavasti, joten NHL teki vuonna 1967 oman päätöksensä ja lisäsi liigaan kuusi uutta seuraa: Philadelphia Flyersin, St. Louis Bluesin, Minnesota North Starsin (myöhemmin Dallas Stars), Los Angeles Kingsin, Oakland Sealsin ja Pittsburgh Penguinsin. Kolme vuotta myöhemmin NHL:ään liittyivät Vancouver Canucks ja Buffalo Sabres.

1960-luvulla järjestettiin NHL:n ensimmäinen varaustilaisuus, joka kantoi nimeä Amateur Draft. 1960-luvulla tehtiin myös piste-ennätyksiä, kun Phil Esposito rikkoi runkosarjassa ensimmäistä kertaa sadan pisteen rajan.

Vuonna 1972 perustettiin World Hockey Association (WHA). NHL näki tämän uhkakuvana omalle liigalleen. NHL hankki jälleen uusia seuroja, kun New York Islanders ja Atlanta Flames (myöhemmin Calgary Flames) liittyivät sarjaan. Kaksi vuotta myöhemmin myös Kansas City Scouts (myöhemmin New Jersey Devils) ja Washington Capitals liittyivät NHL:ään. NHL ja WHA kilpailivat lahjakkaimmista pelaajista. Kahden sarjan systeemi heikensi molempien sarjojen ja niissä pelaavien joukkueiden tuloja, koska myös kannattajat jakaantuivat kahden liigan kesken. Vuonna 1979 WHA lopetti toimintansa ja neljä kuudesta WHA-seurasta liittyi NHL:ään. Nämä seurat olivat Hartford Whalers (myöhemmin Carolina Hurricanes), Québec Nordiques (myöhemmin Colorado Avalanche), Edmonton Oilers ja Winnipeg Jets (myöhemmin Arizona Coyotes).

1990-luvulla NHL:ään liittyi ensin San Jose Sharks kaudella 1991–1992 ja vuotta myöhemmin Ottawa Senators sekä Tampa Bay Lightning. Kauden 1993–1994 uudet lisäykset olivat Mighty Ducks of Anaheim (myöhemmin Anaheim Ducks) ja Florida Panthers. Nashville Predators liittyi sarjaan kaudella 1998–1999, Atlanta Thrashers (myöhemmin Winnipeg Jets) 1999–2000 sekä Minnesota Wild ja Columbus Blue Jackets 2000–2001.

Vuonna 2011 True North Sports & Entertainment ilmoitti ostaneensa Atlanta Thrashersin aikomuksenaan siirtää seura Winnipegiin Kanadaan. Vuoden 2011 varaustilaisuudessa seuran osaomistaja Mark Chipman ilmoitti, että joukkueen nimeksi tulee kannattajien pyynnöstä Winnipeg Jets.

Kaudella 2014–2015 sarjassa pelattiin harvinainen kierros, nimittäin sillä kierroksella pelasivat kaikki sarjan 30 joukkuetta.[4]

NHL tiedotti 22. kesäkuuta 2016, että Las Vegas tulee liittymään liigaan kaudella 2017–2018.[5] Marraskuussa 2016 seuran nimen kerrottiin olevan Vegas Golden Knights, ja sen tunnuksessa olevan musta-kultainen ritarin haarniskapäähine, jossa on V-kirjain. Peliasun värit ovat mustan ja kullan lisäksi metallinharmaa ja punainen.[6]

Kaudelle 2021–2022 NHL laajeni 32 joukkueen sarjaksi, kun Seattle sai mukaan oman joukkueensa.[7] Aikaisemmin heinäkuussa 2020 joukkue nimettiin Seattle Krakeniksi.[8]

Yleisradio hankki televisiointioikeudet yhteensä 50 NHL-runkosarjaotteluun ja Stanley Cupin pudotuspeleihin kausilla 2021–2023. Aiemmin sarjaa on Suomessa näytetty lähinnä maksukanavilla.[9][10] Kaudella 2022–2023 sarjassa nähtiin ainutlaatuinen kierros, sillä sarjan 106-vuotisen historian aikana kierroksella pelasi yhtä aikaa enemmän joukkueita kuin koskaan ennen, 32. Vuodesta 1942 laskien kyseessä oli 75. kerta, kun kaikki sarjan joukkueet pelasivat samalla kierroksella.[11]

2000-luvulla vain muutama pelaajaa on kyennyt tekemään yhden kauden aikana vähintään 50 maalia. Kahdesti tai useammin siihen ovat yltäneet Aleksandr Ovetškin yhdeksästi sekä Steven Stamkos, Jaromír Jágr, Jarome Iginla, Pavel Bure, Leon Draisaitl, Dany Heatley ja Ilja Kovaltšuk kahdesti.[12]

Sota Ukrainassa ja seksuaalirikosepäilyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL ei ole sulkenut venäläisiä pelaajia ulos sarjasta Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022.[13] Kun 2020-luvun alussa Kanadan jääkiekkoliittoa arvosteltiin sen peiteltyä laajasti kanadalaisjääkiekkoilun parissa tapahtuneita seksuaalirikoksia, NHL ei tiedottanut asiasta mitään. Tämä johti myös NHL:n arvosteluun. Esimerkiksi Yleisradion NHL-asiantuntija toimittaja Tommi Seppälä arvioi, että ei ollut sattumaa, että NHL tiedotti laajentumisneuvotteluistaan Salt Lake Cityyn vain muutama minuutti sen jälkeen, kun tammikuussa 2024 tiedotusvälineissä alkoi levitä uutinen, että Londonin kaupungin poliisin oli lähettänyt eräille rikoksista epäillyille pelaajille käskyn antautua.[14] Helmikuussa 2024 NHL:n toimitusjohtaja Gary Bettman kertoi, että NHL:n oma vuoden kestänyt tutkinta epäillyistä rikoksista päättyi vuonna 2023, mutta NHL ei julkaise tutkinnan tuloksia kesken oikeuskäsittelyn.[15]

Työsulut ja lakot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL:n yli 105-vuotisen historian aikana on ollut kolme työsulkua. Ensimmäisen kerran työsulku oli kaudella 1994–1995, jolloin pelattiin typistetty runkosarja. Työehtosopimus tehtiin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.

Kausi 2004–2005 jouduttiin perumaan kokonaan palkkakattokysymyksen takia. Yli 250 NHL-pelaajaa siirtyi pelaamaan Euroopan jääkiekkosarjoihin, ja vasta 16. helmikuuta 2005 NHLPA ja NHL saivat sovittua uuden työehtosopimuksen.

Kauden 2012–2013 alku peruttiin työsulun vuoksi. Kausi käynnistyi 19. tammikuuta 2013.

Joukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liigassa on 32 joukkuetta, jotka on jaettu Läntiseen ja Itäiseen konferenssiin. Läntisessä konferenssissa on 16 joukkuetta, jotka on jaettu Keskiseen ja Tyynenmeren divisioonaan. Itäisen konferenssin 16 joukkuetta on jaettu Atlantin ja Metropolien divisioonaan.

Aiemmasta kuuden viisijoukkueisen divisioonan mallista siirryttiin nykyiseen neljään divisioonaan kaudella 2013–2014. Tuolloin Columbus Blue Jackets ja Detroit Red Wings siirtyivät itään ja Winnipeg Jets länteen.[16] Muutoksen myötä joukkueet matkustavat vähemmän ja pysyvät tiiviimmin omalla aikavyöhykkeellään.[16]

Kaudella 2020–2021 COVID-19-pandemian aiheuttamien poikkeusjärjestelyjen vuoksi liiga järjestettiin tilapäisesti uudelleen neljään divisioonaan (Itäinen, Läntinen, Keskinen, Pohjoinen).[17]

NHL:n menestynein joukkue on Montreal Canadiens, jolla on 24 Stanley Cupia. Seuraavaksi eniten mestaruuksia on Toronto Maple Leafsilla (13) ja Detroit Red Wingsillä (11). Canadiensin viiden mestaruuden putki vuosina 1956–1960 on NHL:n pisin. Neljään peräkkäiseen mestaruuteen ovat pystyneet Canadiens 1976–1979 ja New York Islanders 1980–1983.

Divisioona Joukkue Kaupunki Areena Perustettu Liittynyt Päävalmentaja Kapteeni(t)
Itäinen konferenssi
Atlantin divisioona Boston Bruins Boston, Massachusetts TD Garden 1924 Joe Sacco Brad Marchand
Buffalo Sabres Buffalo, New York KeyBank Center 1970 Lindy Ruff Rasmus Dahlin
Detroit Red Wings Detroit, Michigan Little Caesars Arena 1926 Derek Lalonde Dylan Larkin
Florida Panthers Sunrise, Florida FLA Live Arena 1993 Paul Maurice Aleksander Barkov
Montreal Canadiens Montreal, Quebec Centre Bell 1909 1917 Martin St. Louis Nick Suzuki
Ottawa Senators Ottawa, Ontario Canadian Tire Centre 1992 Travis Green Brady Tkachuk
Tampa Bay Lightning Tampa, Florida Amalie Arena 1992 Jon Cooper Victor Hedman
Toronto Maple Leafs Toronto, Ontario Scotiabank Arena 1917 Craig Berube Auston Matthews
Metropolien divisioona Carolina Hurricanes Raleigh, Pohjois-Carolina PNC Arena 1972 1979[a] Rod Brind’Amour Jordan Staal
Columbus Blue Jackets Columbus, Ohio Nationwide Arena 2000 Dean Evason Boone Jenner
New Jersey Devils Newark, New Jersey Prudential Center 1974[a] Sheldon Keefe Nico Hischier
New York Islanders New York, New York UBS Arena 1972 Patrick Roy Anders Lee
New York Rangers New York, New York Madison Square Garden 1926 Peter Laviolette Jacob Trouba
Philadelphia Flyers Philadelphia, Pennsylvania Wells Fargo Center 1967 John Tortorella Sean Couturier
Pittsburgh Penguins Pittsburgh, Pennsylvania PPG Paints Arena 1967 Mike Sullivan Sidney Crosby
Washington Capitals Washington Capital One Arena 1974 Spencer Carbery Aleksandr Ovetškin
Läntinen konferenssi
Keskinen divisioona Chicago Blackhawks Chicago, Illinois United Center 1926 Anders Sörersen Nick Foligno
Colorado Avalanche Denver, Colorado Ball Arena 1972 1979[a] Jared Bednar Gabriel Landeskog
Dallas Stars Dallas, Texas American Airlines Center 1967[a] Peter DeBoer Jamie Benn
Minnesota Wild Saint Paul, Minnesota Xcel Energy Center 2000 John Hynes Jared Spurgeon
Nashville Predators Nashville, Tennessee Bridgestone Arena 1998 Andrew Brunette Roman Josi
St. Louis Blues St. Louis, Missouri Enterprise Center 1967 Jim Montogomery Brayden Schenn
Utah Hockey Club Salt Lake City, Utah Delta Center 2024 Andre Tourigny Clayton Keller
Winnipeg Jets Winnipeg, Manitoba Bell MTS Place 1999[a] Scott Arniel Adam Lowry
Tyynenmeren divisioona Anaheim Ducks Anaheim, Kalifornia Honda Center 1993 Greg Cronin Radko Gudas
Calgary Flames Calgary, Alberta Scotiabank Saddledome 1972[a] Ryan Huska Mikael Backlund
Edmonton Oilers Edmonton, Alberta Rogers Place 1972 1979[b] Kris Knoblauch Connor McDavid
Los Angeles Kings Los Angeles, Kalifornia Crypto.com Arena 1967 Jim Hiller Anže Kopitar
San Jose Sharks San José, Kalifornia SAP Center at San Jose 1991 Ryan Warsofsky Logan Couture
Seattle Kraken Seattle, Washington Climate Pledge Arena 2021 Dan Bylsma Jordan Eberle
Vancouver Canucks Vancouver, Brittiläinen Kolumbia Rogers Arena 1970 Rick Tocchet Quinn Hughes
Vegas Golden Knights Las Vegas, Nevada T-Mobile Arena 2017 Bruce Cassidy Mark Stone
Huomautukset
  1. ↑ a b c d e f Organisaatio vaihtoi paikkakuntaa. Katso lisätiedot kustakin artikkelista.
  2. ↑ Edmonton Oilers, Hartford Whalers, Quebec Nordiques ja alkuperäinen Winnipeg Jets liittyivät NHL:ään vuonna 1979 NHL:n ja WHA:n yhdistyessä.

Entiset seurat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atlanta Flames ottelussa Colorado Rockiesia vastaan vuonna 1978.
Atlanta Thrashers pudotuspeliottelussa New York Rangersia vastaan.

Edelleen olemassa olevat seurat (siirretyt)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimeään vaihtaneet seurat (ei siirretyt)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopetetut seurat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa vuodet NHL:ssä. Osa seuroista on pelannut myös NHL:n edeltäjissä tai kilpailijoissa.

Kauden rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 82 ottelua. Ottelut jakaantuvat tasan koti- ja vierasotteluihin, joita molempia pelataan 41. Pelit jakautuvat siten, että vieraan konferenssin joukkueet kohdataan kahdesti ja oman divisioonan joukkueita vastaan pelataan neljä kertaa, ja saman konferenssin toisen divisioonan joukkueita vastaan kolme kertaa. Lisäksi oman divisioonan joukkueita vastaan pelataan ylimääräisiä pelejä, jotta 82 peliä saataisiin täyteen. Runkosarja kestää lokakuun alkupuolelta huhtikuun alkupuolelle. Yhteensä pelejä NHL:n runkosarjassa on 1 312.

Runkosarjassa ottelun voitosta saa kaksi pistettä, tappiosta varsinaisen peliajan jälkeen yhden pisteen ja tappiosta varsinaisella peliajalla nolla pistettä. Mikäli ottelu on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan viiden minuutin ”maalista poikki”-jatkoaika kolmella kolmea vastaan. Jos ottelu on edelleen tasan, seuraa voittolaukauskilpailu. Jatkoajan tai voittolaukauskilpailun voittaja saa siis kaksi pistettä ja häviäjä yhden. Tasapelejä NHL:ssä ei nykysääntöjen mukaan ole.

Pudotuspelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanley Cup -pokaali, jonka saa koko liigan voittaja.

Pudotuspeleihin pääsee kummastakin konferenssista kahdeksan joukkuetta. Pudotuspeleissä pelataan yhteensä neljä kierrosta, joista jokainen pelataan ”paras seitsemästä” -järjestelmällä eli jatkoon vaaditaan neljä voittoa. Stanley Cup -mestaruuteen tarvitaan siis 16 voittoa pudotuspeleissä.

Konferenssin kahdeksasta pudotuspelipaikasta kuusi ensimmäistä jaetaan divisioonien parhaiden joukkueiden kesken. Kaksi muuta niin sanottua villi kortti -paikkaa saavat näiden jälkeen eniten pisteitä keränneet joukkueet divisioonajaosta riippumatta. Pudotuspelijoukkueet jaetaan konferenssin sisällä kahteen lohkoon siten, että konferenssin runkosarjavoittaja, joka on samalla toisen divisioonan voittaja, kohtaa huonommin runkosarjassa menestyneen villi kortti -joukkueen. Toisen divisioonan voittanut joukkue kohtaa paremmin menestyneen villi kortti -joukkueen. Molemmissa lohkoissa toisen otteluparin muodostavat divisioonassaan runkosarjan toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet joukkueet. Lohkoissa pelataan sisäiset pudotuspelit, joiden voittajat kohtaavat toisensa konferenssin sisäisissä loppuottelusarjoissa. Konferenssien loppuottelusarjojen voittajat kohtaavat Stanley Cupin loppuottelusarjassa, jonka voittaja voittaa NHL:n mestaruuden ja Stanley Cup -pokaalin.

Jokaisen otteluparin paremmin runkosarjassa menestynyt joukkue saa kotiedun. Kotiedun omaava joukkue isännöi ensimmäistä ja toista ottelua sekä tarvittaessa viidettä ja seitsemättä ottelua ja toinen joukkue isännöi muita sarjan otteluita.

Pudotuspeleissä ottelut pelataan aina ratkaisuun saakka. Jos peli on varsinaisen peliajan jälkeen tasan, pidetään normaali erätauko, jonka jälkeen pelataan 20 minuutin jatkoeriä kunnes toinen joukkueista tekee maalin. Pudotuspeleissä jatkoerät pelataan normaalilla miehityksellä eli viidellä viittä vastaan.

Stanley Cup -loppuottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa jääkiekkoilijoista pitää Stanley Cup -voittoa arvokkaimpana mahdollisena saavutuksena. Stanley Cup ohittaa pelaajien arvoasteikossa olympiakisat ja maailmancupin, vaikka onkin vuosittainen turnaus. Stanley Cup -voittajille jaetaan mitalien sijasta sormukset ja Stanley Cup -pokaalin näköiskappaleet.

Ensimmäinen versio pokaalista valmistui vuonna 1892 ja sen ensimmäinen voittaja oli Montreal Amateur Athletic Association, joka pelasi silloista Amateur Hockey Association of Canada -liigaa. Vuonna 1969 pokaali jouduttiin vaihtamaan, koska alkuperäinen oli liian hauras ja sen pelättiin rikkoutuvan. Alkuperäinen pokaali on näytteillä jääkiekon Hockey Hall of Famessa Torontossa.

Eniten Stanley Cup -palkintoja voittanut joukkue on Montreal Canadiens 24 voitolla.

Varaustilaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: NHL:n varaustilaisuus
Kuva NHL:n varaustilaisuudesta 2006 Vancouverin General Motors Placesta. Taustalla näkyvissä tauluissa on merkitty kierroksen varausjärjestys ja varatut pelaajat. Calgary Flames on seuraavaksi vuorossa.

Varaustilaisuudessa seurat varaavat joukkueisiinsa pelaajia, jotka eivät vielä pelaa NHL:ssä. Varattavan pelaajan on täytettävä varausvuonna 18 vuotta syyskuun 15. päivään mennessä. Varausvuorot jaetaan menestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, sillä erotuksella että kaikilla pudotuspelien ulkopuolelle jääneillä joukkueilla on mahdollisuus saada itselleen ykkösvaraus arvonnassa. Arvonta on kuitenkin painotettu siten että liigan viimeisen joukkueen mahdollisuudet ykkösvaraukseen ovat suurimmat ja toiseksiviimeisellä toiseksi suurimmat jne. Varaustilaisuuden tarkoituksena on pitää liiga mahdollisimman tasaisena.

Varauskäytäntö otettiin käyttöön vuonna 1963, jolloin sen nimi oli Amateur Draft. Nimestä tuli Entry Draft vuonna 1979, jolloin WHA-liigasta liittyi neljä joukkuetta NHL:ään. Nimenvaihdos kuvasti sitä, että nyt myös entisen WHA-liigan (ammattilaisliiga) pelaajat olivat varattavissa.

  • Vuosina 1963–1967 varausjärjestystä kierrätettiin
  • Vuodesta 1968 lähtien on käytössä ollut nykyinen käänteinen valintajärjestys
  • Vuodesta 1995 lähtien ykkösvaraus on arvottu
  • Vuosina 1963–1970 Montréal Canadiensilla oli oikeus valita kaksi ranskankielistä pelaajaa ennen varsinaista varaustilaisuutta
  • Vuonna 1969 varattiin ensimmäinen eurooppalainen pelaaja (suomalainen Tommi Salmelainen St. Louis Bluesiin)
  • Vuonna 1989 varattiin ensimmäinen eurooppalainen varaustilaisuuden ensimmäisenä varauksena (ruotsalainen Mats Sundin Québec Nordiquesiin)

NHL:n palkinnot ja kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-kauden päätteeksi jaetaan palkinnot kauden parhaille pelaajille, valmentajille ja joukkueille.

Joukkueiden palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtaiset palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Art Ross Trophy – runkosarjan pistepörssin voittaja
  • Bill Masterton Memorial Trophy – sisukkuutta, urheiluhenkeä ja jääkiekolle omistautumista esittänyt pelaaja (valitsija: ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys Professional Hockey Writers’ Association)
  • Calder Memorial Trophy – vuoden tulokas (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
  • Conn Smythe Trophy – pudotuspelien arvokkain pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
  • Frank J. Selke Trophy – paras puolustava hyökkääjä (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
  • Hart Memorial Trophy – runkosarjan arvokkain pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
  • Jack Adams Award – vuoden paras valmentaja (valitsija: NHL-televisioijien liitto National Hockey League Broadcasters’ Association)
  • James Norris Memorial Trophy – vuoden paras puolustaja (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
  • King Clancy Memorial Trophy – johtajuutta esittänyt ja hyväntekeväisyydessä kunnostautunut pelaaja (valitsija: erikoispaneeli, jossa edustettuina ovat Professional Hockey Writers’ Association ja National Hockey League Broadcasters’ Association)
  • Lady Byng Memorial Trophy – erinomaisiin pelitaitoihin yhdistynyttä hyvää urheiluhenkeä ja herrasmiesmäistä käytöstä esittänyt pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
  • Maurice ”Rocket” Richard Trophy – runkosarjan paras maalintekijä
  • Roger Crozier Saving Grace Award – paras torjuntaprosentti
  • Ted Lindsay Award – NHL:n paras pelaaja (valitsija: NHL:n pelaajayhdistyksen National Hockey League Players’ Associationin jäsenet)
  • Vezina Trophy – paras maalivahti (valitsija: NHL-joukkueiden managerit)
  • William M. Jennings Trophy – maalivahti, jonka joukkue on päästänyt vähiten maaleja runkosarjassa
  • Lester Patrick Trophy – kunnianosoitus työstä Yhdysvaltojen jääkiekkoilun hyväksi (valitsija: palkintokomitea, johon kuuluvat NHL:n presidentti, yksi NHL:n kuvernööreistä, New York Rangers-seuran edustaja, jääkiekon kuuluisuuksien gallerian (Hockey Hall Of Fame) rakentajien osaston edustaja, NHL-televisioijien liiton (National Hockey League Broadcasters’ Association) edustaja ja Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistyksen (Professional Hockey Writers’ Association) edustaja. Presidenttiä lukuun ottamatta kaikki jäsenet vaihtuvat vuosittain.)

Tähdistökentälliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden päätteeksi nimetään NHL:n ykköstähtikentällinen ja kakkostähtikentällinen. Ykköstähdistöön useimmin valittu pelaaja on puolustaja Ray Bourque, joka on valittu 13 kertaa.

Hockey Hall of Fame

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hockey Hall of Fame sijaitsee Torontossa Kanadassa. Hall of Fame tunnetaan ensinnäkin jääkiekkomuseona ja palkintojen säilytyspaikkana. Kuitenkin myös pelaaja, erotuomari tai muu kiekkotoimija voidaan valita Hall of Famen niin kutsuttuun kunniagalleriaan erityisen ansiokkaan uran jälkeen. Suomalaisista Hall of Fameen on valittu Jari Kurri, Teemu Selänne ja Riikka Sallinen.

Tähdistöottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskellä sarjakautta pelataan NHL:n tähdistöottelu. Show-henkisessä tapahtumassa liigan parhaat mittelevät paremmuudesta NHL:n itäisen ja läntisen konferenssin joukkueista koottujen tähtisikermien voimin. Tähdistöottelun pelipaidan on useimmin pukenut päälleen Gordie Howe, 23 kertaa.

Tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1917–1946
    1917–1946
  • 1946–2005
    1946–2005
  • 2005–
    2005–

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hackel, Stu: How big a threat to the NHL is the KHL these days? si.fi. 6.9.2013. Sports Illustrated. Viitattu 26.8.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Campbell, Ken: All-star rosters show KHL is no threat to NHL thehockeynews.com. 29.11.2013. The Hockey News. Viitattu 26.8.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c A Brief History of the NHL | NHL.com www.nhl.com. Viitattu 21.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ NHL:ssä harvinainen täysi kierros – katso kaikki tulokset Yle Urheilu. 12.10.2014. Viitattu 14.4.2023.
  5. ↑ Nyt se on varmaa – NHL saa uuden laajennusjoukkueen iltasanomat.fi. Arkistoitu 23.6.2016. Viitattu 24.6.2016.
  6. ↑ Uusi NHL-seura sai nimen: Las Vegas Golden Knights – katso logo! mtv.fi. Arkistoitu 24.11.2016. Viitattu 23.11.2016.
  7. ↑ NHL laajenee taas – kolmen vuoden päästä kaukaloissa nähdään Seattle yle.fi. Viitattu 10.4.2019.
  8. ↑ https://www.nhl.com/news/seattle-kraken-nickname-for-nhl-expansion-team/c-317588092
  9. ↑ Tässä on Ylen ensimmäisten NHL-pelien aikataulu – Aho, Puljujärvi, Granlund ja Saros tähdittävät alkukevään otteluita Yle Urheilu. 20.1.2022. Viitattu 14.6.2022.
  10. ↑ Yle hankki NHL:n TV-oikeudet - Sopimus voimassa kesäkuuhun 2024 saakka urheiluvedot.com. Viitattu 14.6.2022.
  11. ↑ All 32 NHL teams on ice for 1st time recalls similar scene in 1967 NHL.com. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Mikko Rantanen ei laske mustelmia tai hae kavereita kaukalossa – näin hän nousi uskomattomaan saavutukseen NHL:ssä Yle Urheilu. 7.4.2023. Viitattu 15.4.2023.
  13. ↑ Kosunen, Janne: NHL:n suhtautuminen venäläis­pelaajiin puhuttaa Helsingin Sanomat. 13.9.2023. Viitattu 14.9.2023.
  14. ↑ Kommentti: Moraalille ei ole tilaa, kun suojellaan jääkiekon raiskauskulttuuria – NHL tarjosi taas härskin esimerkin Yle Urheilu. 25.1.2024. Viitattu 21.7.2024.
  15. ↑ NHL-pelaajien raiskausskandaalissa nähtiin taas uusi käänne – syytteet paljastuivat Yle Urheilu. 3.2.2024. Viitattu 21.7.2024.
  16. ↑ a b Detroit ja Columbus vaihtavat NHL:ssä itään Helsingin Sanomat. 14.3.2013.
  17. ↑ NHL teams in new divisions with realignment for 2020-21 season NHL. Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta NHL.
Pohjois-Amerikan jääkiekkosarjat
HuippuammattilaisNHL
AAA-taso (High)AHL
AA-taso (Mid)ECHL
A-taso (Low)SPHL | FHL | LNAH
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=NHL&oldid=22903684”