Jarmo Wasama
| Jarmo Wasama | |
|---|---|
 Wasama 1960-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1943 Elimäki, Suomi |
| Kuollut | 2. helmikuuta 1966 (22 vuotta) Tampere, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Jampe |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1960–1966 |
| Seurat | Ilves |
Pertti Jarmo Sakari Wasama (2. joulukuuta 1943 Elimäki – 2. helmikuuta 1966 Tampere) oli suomalainen jääkiekkopuolustaja ja jalkapalloilija. Hän pelasi jääkiekkourallaan SM-sarjajoukkue Ilveksessä ja jalkapallossa Tampereen Palloilijoissa. Wasama voitti jääkiekossa kaksi suomenmestaruutta, joista jälkimmäinen ratkesi vasta postuumisti, ja viisi SM-mitalia. Wasama valittiin kerran Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi ja viidesti SM-sarjan tähdistökentälliseen. Wasama edusti Suomea kolmissa maailmanmestaruuskilpailuissa ja kerran olympialaisissa.
Wasaman urheilu-ura jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli 22-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Häneltä jäi viimeisestä, kuudennesta SM-sarjan kaudestaan pelaamatta kaksi ottelua. Ilves jäädytti Wasaman pelinumeron 2 välittömästi. Wasama on valittu jääkiekkoleijonaksi, ja SM-liiga jakaa hänen mukaansa nimettyä palkintoa, joka annetaan kauden parhaalle tulokkaalle.
Wasama oli erittäin lahjakas puolustaja ja hänen pelityylinsä oli poikkeuksellinen 1960-luvun Suomessa. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia hyökkääviä puolustajia. Hänen parhaina ominaisuuksinaan pidettiin monipuolisuutta ja periksiantamatonta asennetta. Myöhemmin on jopa arveltu, että Wasamasta olisi saattanut tulla ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jarmo Wasama syntyi Elimäellä joulukuussa 1943.[1] Hänen isänsä Matti Wasama oli pelannut jääkiekkoa Ilveksessä ja maajoukkueessa 1930-luvulla.[2] Wasama kävi koulunsa Tampereella, missä perhe asui keskustassa.[3] Pelaajauransa aikana hän oli töissä Kesoil-huoltoasemalla. Hän haaveili oman huoltoaseman pitämisestä ja kieltäytyi siksi uumajalaisjoukkueen värväysyrityksistä.[4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilu-uran alku ja jalkapalloura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]|
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | |||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Junioriseurat | |||
| TaPa | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1961–1965 | TaPa | 62[5] | (1[6]) |
| Maajoukkue | |||
| Suomi U-21 | 1 | (0) | |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Jarmo Wasama harrasti ensin jalkapalloa, minkä takia hän liittyi D-juniori-ikäisenä Tampereen Palloilijoiden urheiluseuraan (TaPa). Jääkiekkoa Wasama pelaili alkuun vain kavereiden kanssa klassillisen koulun pihalla tai Hotelli Tammerin edustalla olevan lammen jäällä, mutta sitten hän alkoi pelata TaPassa jääkiekkoakin. Hän oli juniorina erittäin lahjakas ja fyysisesti ikäisiään edellä. Wasama liittyi Ilvekseen, kun joukkueen valmentaja Seppo Helle löysi hänet TaPan Sorsapuiston joukkueesta.[3]
Wasama jatkoi jalkapallouraansa vielä jääkiekon aloittamisen jälkeen. Hän pelasi myös jalkapallossa puolustajana edustaen koko ajan TaPaa, jonka Mestaruussarjan edustusjoukkueessa hän debytoi kaudella 1961. Kaikkiaan hän pelasi Suomen jalkapallon korkeimmalla sarjatasolla 62 ottelua ja teki yhden maalin. Lisäksi hän oli mukana 1964 nostamassa kaudella 1963 Mestaruussarjasta pudonnutta seuraansa takaisin ylöspäin.[7]
Wasama pelasi jalkapallossa yhden nuorten maaottelun ja kolme poikien maaottelua.[7]
Ilveksessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wasama siirtyi Ilvekseen vuonna 1960 ja voitti heti ensimmäisellä kaudellaan nuorten Suomen-mestaruuden.[8] Hän voitti kaikkiaan kolme nuorten mestaruutta.[9] Ilveksen edustusjoukkue nuorensi kokoonpanoaan kaudelle 1960–1961,[10] ja Wasamakin nostettiin edustusjoukkueeseen, vaikka kauden alussa hän oli vasta 16-vuotias. Hän pelasi ensimmäisellä kaudellaan kaikki 18 ottelua SM-sarjassa.[1] Wasama oli ensimmäinen toisen polven pääsarjakiekkoilija, ja siksi jääkiekkopiirit seurasivat tarkasti lahjakkaan nuoren edistymistä.[11]
Ilves yllätti kaudella 1961–1962: nuoren joukkueen mahdollisuuksiin ei uskottu, mutta se voitti silti Suomen-mestaruuden.[10] Joukkueen keski-ikä oli tuolloin 19,8 vuotta ja valmentaja Helle oli vasta 25-vuotias.[9] Wasama pelasi kaikki 18 ottelua ja teki niissä pisteet 3+4.[12] Wasama valittiin kauden päätteeksi ensimmäisen kerran SM-sarjan tähdistökentälliseen.[3]
Kausi 1962–1963 oli Wasaman tehokkain SM-sarjassa. Hän teki 18 pelissä 9 maalia ja 14 pistettä,[13] ja hänet valittiin toistamiseen tähdistökentälliseen. Lisäksi Wasamalle myönnettiin Lynces Academicin jakama SM-sarjan parhaan puolustajan palkinto.[3] Ilves sijoittui kauden päätteeksi kolmanneksi.[14] Seuraavalla kaudella 1963–1964 Wasaman tehopisteet olivat 4+4. Ilves sijoittui toistamiseen pronssille,[15] ja Wasama oli kolmannen kerran urallaan SM-sarjan tähdistökentällisessä.[3] Kaudella 1964–1965 Ilves pelasi uusintaottelussa Suomen-mestaruudesta. Porin Karhut voitti kuitenkin ottelun ja vei mestaruuden. Wasama teki runkosarjan 18 ottelussa tehopisteet 3+4.[16] Hänet valittiin lisäksi neljännen kerran urallaan SM-sarjan tähdistökentälliseen.[3]
Kaudella 1965–1966 Wasama ehti pelata 16 ottelua ja tehdä pisteet 4+3.[17] Wasaman viimeiseksi peliksi ennen kohtalokasta auto-onnettomuutta jäi Hakametsässä 1. helmikuuta 1966 pelattu ottelu SaiPaa vastaan. Ilves voitti, ja Wasama valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi.[18] Ilves voitti Suomen-mestaruuden myöhemmin keväällä, joten Wasaman toinen Suomen-mestaruus tuli postuumisti. Hänet valittiin lisäksi viidennen kerran urallaan tähdistökentälliseen.[3]
Maajoukkueessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wasama oli ehdolla maajoukkueeseen jo syksyllä 1960, jolloin hän oli vasta 16-vuotias. Valitsemisvaliokunnan kokouksessa maajoukkueen uusi valmentaja Derek Holmes ehdotti Wasamaa joukkueeseen, vaikka oli vain yhdellä viikonloppuleirillä ja muutamassa pelissä nähnyt tämän pelaavan. Holmes valitsikin Wasaman maaotteluun Norjaa vastaan, mutta vaihtoi vielä ennen peliä toisen pelaajan hänen tilalleen. Jos Wasama olisi päässyt otteluun, hän olisi ollut Suomen kaikkien aikojen nuorin maajoukkuepelaaja.[11]
Maajoukkueeseen Wasama pääsi vuonna 1961, ja maailmanmestaruuskilpailuissa hän pelasi ensimmäisen kerran 18-vuotiaana Colorado Springsissä 1962.[18] Hän pelasi turnauksessa seitsemän ottelua ja teki kolme pistettä.[13] Suomi sai kisoista ensimmäisen arvokisamitalinsa, sillä MM-kilpailujen yhteydessä jaettiin myös Euroopan-mestaruusmitalit ja Suomi sijoittui EM-taulukossa toiseksi.[19] Wasama pelasi myös Tukholmassa 1963 ja olympialaisissa 1964. Vuoden 1963 MM-kilpailuissa hän teki seitsemässä ottelussa 1+1 pistettä ja vuoden 1964 olympialaisissa kahdeksassa ottelussa 0+1.[13]
Wasama pelasi viimeisen arvoturnauksensa vuonna 1965 Tampereen MM-kilpailuissa. Hän teki turnauksessa tehopisteet 3+1 ja oli Suomen paras pistemies. Wasama tuki innokkaasti hyökkäyksiä ja laukoi turnauksessa kolmanneksi eniten kahden neuvostoliittolaispelaajan jälkeen.[2]
Vuodenvaihteessa 1965–1966 Wasama pelasi Suomen joukkueessa Kanadan-kiertueella, joka alkoi Quesnelistä 16. joulukuuta. Suomi kohtasi kaupungissa Marriboo-liigan tähdistöjoukkueen, jossa oli pääosin pelaajia paikallisesta Quesnel Kangaroosista. Suomi voitti ottelun 8–3 ja voitti ensimmäisen kerran kanadalaisen joukkueen.[20] Matka kesti 22 vuorokautta, joista 11:n aikana pelattiin. Joukkue lähti kotimatkalle 5. tammikuuta, vajaa kuukausi ennen Wasaman kuolemaa.[21] Wasama pelasi maajoukkueessa yhteensä 74 ottelua ja teki niissä 7 maalia ja 12 maaliin johtanutta syöttöä.[3]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jarmo Wasama kuoli auto-onnettomuudessa 2. helmikuuta 1966 vain 22-vuotiaana. Hän oli matkalla isänsä Matin kanssa Leinolasta Tampereen keskustaan, kun hänen ohjaamansa auto törmäsi traktoriin Kalevassa, lähellä Hakametsän jäähallia. Traktori oli pysähtynyt kylmyyden takia ja jäänyt pakokaasun ja kovan pakkasen nostaman usvan peittoon. Jarmo Wasama löi rintakehänsä ohjauspyörään ja hänen isänsä pää iskeytyi tuulilasiin. Kummatkin vietiin tajuttomana keskussairaalaan. Sairaalassa lääkärit totesivat, ettei mitään ollut tehtävissä, sillä Jarmo Wasaman sydämen oikea kammio oli revennyt.[22] Matti Wasama selvisi aivotärähdyksellä.[18] Jarmo Wasaman veljen Jukan mukaan heidän isänsä ei kuitenkaan toipunut koskaan kolarista henkisesti vaan menetti hiljalleen elämänhalunsa. Hän kuoli lopulta syöpään vuonna 1970.[4]
Jarmo Wasaman kuolemaa seuranneessa Ilveksen kotiottelussa RU-38:aa vastaan pidettiin hiljainen hetki ja Ilves-pelaajilla oli valkoisissa pelipaidoissaan surunauhat ja kypärässä musta viiva. Lisäksi Ilves jäädytti Wasaman pelinumeron 2.[23]
Wasama haudattiin Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle. Hautajaiset järjestettiin Vanhassa kirkossa, ja Wasaman arkkua kantoivat joukkuetoverit Juhani Lahtinen, Reijo Hakanen, Timo Hirsimäki, Veikko Ukkonen, Pentti Pynnönen, Kari Palo-oja, Jorma Peltonen ja Lasse Oksanen.[23]
Tampereen kaupunki nimesi vuonna 2015 kävelytien Wasaman mukaan. Nimen Jarmo Wasaman polku saanut tie sijaitsee Kalevassa uudelleenkaavoitetulla alueella lähellä paikkaa, jossa Wasama oli ajanut kuolemaan johtaneen kolarinsa.[24]
Pelityyli ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| ” | Hänellä [Wasamalla] ei ollut mitään erityistaitoa, mutta hän oli kaikessa hyvä. Kun muilla oli 100 prosenttia pelissä, oli Jampella 150. Se erotti hänet muista. | ” |
– Wasamaa valmentanut Seppo Helle[2] | ||
| ” | Wasama oli synnynnäinen lahjakkuus. Hän hallitsi luistelun, syötöt, ampumisen, kaiken. | ” |
– Wasaman kanssa maajoukkueessa pelannut Kalevi Numminen[2] | ||
Jarmo Wasama oli aikanaan paras suomalainen jääkiekkopuolustaja, ja häntä kutsuttiin myös uuden linjan puolustajaksi.[18] Hän oli 1960-luvun Suomessa poikkeuksellinen pelaaja, ensimmäisiä hyökkääviä puolustajia.[18] Siihen asti Suomessa oli ajateltu, että puolustajien tehtävä on vain puolustaa. Wasama kuitenkin liikkui ja käsitteli kiekkoa hyvin sekä tuki innokkaasti hyökkäyksiä.[25]
Wasaman parhaimmat ominaisuudet olivat monipuolisuus ja peräänantamaton asenne; hänet tunnettiin erityisesti uhrautuvana joukkuepelaajana.[2] Vaikka hänellä ei ollut varsinaisesti mitään erityisominaisuuksia, hän oli monipuolisesti hyvä kaikessa.[1] Wasamalla oli voimakas taistelutahto, hän osasi latautua tärkeisiin otteluihin ja oli parhaimmillaan tiukoissa paikoissa. Wasama pystyi rohkaisemaan joukkuetta näyttämällä itse esimerkkiä, vaikka hän olikin hieman hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt.[11]
Suomen Jääkiekkomuseo valitsi Wasaman Jääkiekkoleijonaksi vuonna 1985.[1] SM-liiga jakaa vuosittain Wasaman nimeä kantavaa muistopalkintoa, joka annetaan kauden parhaalle tulokkaalle. Palkinto nimettiin Wasaman mukaan vuonna 1995.[4]
Monien nuorena kuolleiden urheilijoiden ja muiden julkisuuden henkilöiden elämään on usein myöhemmin lisätty erilaisia tarinoita.[26] Wasamaan on liitetty esimerkiksi numero kaksi: se oli hänen pelinumeronsa Ilveksessä, hänen syntymäpäivänsä oli 2. joulukuuta ja kuolinpäivänsä 2. helmikuuta, ja hän oli kuollessaan 22-vuotias.[27] Wasaman ennenaikainen kuolema on herättänyt myös spekulaatioita uran mahdollisesta jatkokehityksestä. On arveltu, että hänellä olisi saattanut olla mahdollisuuksia jopa nousta ensimmäiseksi suomalaiseksi NHL-pelaajaksi.[2] Matti Hagman pelasi ensimmäisenä suomalaisena NHL:ssä vuonna 1976, jolloin Wasama olisi ollut 32-vuotias.[18]
Saavutukset ja palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2 Suomen mestaruutta (1962, 1966)
- 1 SM-hopea ja 2 SM-pronssia
- Suomen paras jääkiekkoilija (1965)
- Lynces Academicin parhaan puolustajan patsas (1963)
- Valinta SM-sarjan All Stars -kentälliseen (1962, 1963, 1964, 1965, 1966)
- Ilves on jäädyttänyt Wasaman pelinumeron 2
- Jääkiekkoleijona #36
- Tampereen kaupunki nimesi vuonna 2015 polun Tampereen Kalevassa Jarmo Wasaman poluksi[28]
Uran tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1960–1961 | Ilves | SM-sarja | 18 | 4 | 2 | 6 | 28 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1961–1962 | Ilves | SM-sarja | 18 | 3 | 4 | 7 | 18 | – | – | – | – | – |  |
MM | 7 | 0 | 3 | 3 | 0 | |||||||||
| 1962–1963 | Ilves | SM-sarja | 18 | 9 | 5 | 14 | 16 | – | – | – | – | – | MM | 7 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||
| 1963–1964 | Ilves | SM-sarja | 18 | 4 | 4 | 8 | 4 | – | – | – | – | – | OK | 8 | 0 | 1 | 1 | 6 | ||||||||||
| 1964–1965 | Ilves | SM-sarja | 18 | 3 | 4 | 7 | 7 | – | – | – | – | – | MM | 7 | 3 | 1 | 4 | 2 | ||||||||||
| 1965–1966 | Ilves | SM-sarja | 16 | 4 | 3 | 7 | 14 | – | – | – | – | – |
| |||||||||||||||
| 6 kautta | YHTEENSÄ | SM-sarja | 106 | 27 | 22 | 49 | 87 | |||||||||||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hiitelä, Juha: Jarmo Wasama – kohtalona numero kaksi Jatkoaika.com. 2.2.2006. Viitattu 22.12.2011.
- Honkavaara, Aarne & Mennander, Pasi: Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon. Kurri Productions, 2002. ISBN 951-98557-5-0
- Lahti, Janne & Paavola, Juha: Suomen jääkiekkoleijonat. Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6683-1
- Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3
- Raevuori, Antero & Honkavaara, Aarne (toim.): Pelimiehiä, tulisieluja. Tampere: Tampereen Ilves, 1981. ISBN 951-99323-7-2
- Teronen, Arto & Vuolle, Jouko: Suomalaisia urheilijakohtaloita. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-952-247-109-3
- Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet – Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Helsinki: Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5
- Eurohockeyn tilastosivu
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Jarmo Wasama Suomen Jääkiekkomuseo. Arkistoitu 8.4.2014. Viitattu 22.12.2011.
- ↑ a b c d e f Lahti & Paavola, s. 85.
- ↑ a b c d e f g h Lahti & Paavola, s. 84.
- ↑ a b c Teronen & Vuolle, s. 29.
- ↑ Tilastot käsittävät ainoastaan TaPa:n Mestaruussarja-kaudet 1961–1963 ja 1965. Ottelumäärät kaudelta 1964 puuttuvat.
- ↑ Lisäksi yksi maali Suomen sarjassa kaudella 1964
- ↑ a b Vuorinen & Kasila, s. 379.
- ↑ Raevuori & Honkavaara, s. 87.
- ↑ a b Teronen & Vuolle, s. 26–27.
- ↑ a b Raevuori & Honkavaara, s. 45–46.
- ↑ a b c Honkavaara & Mennander, s. 304–305.
- ↑ Kausitilastot 1961–62 Ilves Hockey. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 26.1.2012.
- ↑ a b c Jarmo Wasama EliteProspects. Viitattu 22.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Kausitilastot 1962–63 Ilves Hockey. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 26.1.2012.
- ↑ Kausitilastot 1963–64 Ilves Hockey. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 26.1.2012.
- ↑ Kausitilastot 1964–65 Ilves Hockey. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 26.1.2012.
- ↑ Kausitilastot 1965–66 Ilves Hockey. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 26.1.2012.
- ↑ a b c d e f Mennander & Mennander, s. 200–201.
- ↑ Historia Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 21.2.2012.
- ↑ Honkavaara & Mennander, s. 296–298.
- ↑ Honkavaara & Mennander, s. 302–303.
- ↑ Mennander & Mennander, s. 199.
- ↑ a b Mennander & Mennander, s. 201.
- ↑ Jarmo Wasamalle kunnianosoitus kotikaupungilta – polku Hakametsän läheltä Jatkoaika.com. 13.8.2015. Jatkoaika. Viitattu 17.8.2015.
- ↑ Hiitelä
- ↑ Teronen & Vuolle, s. 23.
- ↑ Teronen & Vuolle, s. 32.
- ↑ Jarmo Wasamalle kunnianosoitus kotikaupungilta – polku Hakametsän läheltä Jatkoaika.com. 13.8.2015. Viitattu 13.8.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
