Lalli Partinen
| Lalli Partinen | |
|---|---|
 Lalli Partinen |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1941 Kannonkoski |
| Kuollut | 4. toukokuuta 2022 (80 vuotta) Lappeenranta |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Idän jättiläinen, Punainen kolmonen[1] |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 186 cm |
| Paino | 99 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1959–1977 |
| Seurat | SaiPa, HIFK |
Lalli Simo Samuli Partinen (20. elokuuta 1941 Kannonkoski – 4. toukokuuta 2022 Lappeenranta[2][3]) oli suomalainen jääkiekkopuolustaja, joka edusti urallaan SM-sarjassa sekä SM-liigassa Saimaan Palloa ja HIFK:ta. Pelaajauransa jälkeen Partinen toimi vuosina 1986–1988 Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtajana. 2010-luvulla hän istui yhden kauden Lappeenrannan kaupunginvaltuustossa sitoutumattoman Myö-kansalaisliikkeen edustajana.
Peliura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partinen pelasi urallaan Saimaan Pallossa (1959–1969) ja HIFK:ssa (1969–1977). SaiPan kapteenina hän toimi vuosina 1962–1969. 436:ssa ottelussa kovaotteinen Partinen keräsi yhteensä 165 tehopistettä (56 + 109), mutta jäähyminuutteja kertyi peräti 858. Partinen johtikin Suomen pääsarjan jäähytilastoa aina kauteen 2002–2003 asti, jolloin Toni Mäkiaho ohitti hänet. Partisella oli hallussaan myös SM-liigan yhden kauden jäähyennätys (116 jäähyminuuttia) aina vuoteen 1987 asti.
”Punaiseksi kolmoseksi” kutsuttu Partinen oli kaukalossa pelätty pelaaja. Lempinimi tuli Partisen pelinumerosta ja HIFK:n punaisesta peliasusta. Partinen muun muassa teloi Ljubljanan MM-kilpailuissa vuonna 1966 tšekkoslovakialaisen Josef Černýn. Partisen viimeisiksi jääneissä vuoden 1973 MM-kilpailuissa hän taklasi Puolan huippuhyökkääjä Krzysztof Białynickia niin pahasti, että puolalaispelaajaa ei polven vääntymisen takia enää nähty kansainvälisillä jäillä.
Jäähyväisottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partisen jäähyväisottelu järjestettiin syyskuussa 1977, kun HIFK kohtasi Helsingin jäähallissa yli 4000 katsojan edessä Ässät. Kyseessä ei ollut normaali kausi- tai näytösottelu, vaan tapahtumalla haluttiin kunnioittaa uransa lopettavaa Partista. Tapahtuma on ainoa suomalaiskiekkoilijalle erikseen järjestetty jäähyväisottelu.
Ottelun jälkeen Partinen sai seuraltaan lahjaksi jättimäisen, yli kolmimetrisen kiekkomailan. Hän lahjoitti mailan suoraan Urheilumuseolle.[4]
Peliuran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partinen oli Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja vuosina 1986–1988. Sen jälkeen hän siirtyi takaisin Lappeenrantaan, jossa työskenteli isännöitsijätoimistossa vuoteen 1999.
Partinen valittiin kunnallisvaaleissa 2012 Lappeenrannan kaupunginvaltuustoon sitoutumattoman Myö-kansalaisliikkeen ehdokkaana.[5] Hän sai vaaleissa kuudenneksi eniten ääniä ja istui valtuustossa yhden kauden.[6]
Partinen kärsi elämänsä lopulla terveysongelmista, kuten sokeritaudista ja sydänvaivoista. Hän oli rokotusvastainen ja kuoli koronaviruksen aiheuttamaan tautiin toukokuussa 2022, 80-vuotiaana.[7]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partinen asui Lappeenrannassa ja hänellä on kaksi lasta. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 2012.[8]
Partinen sai etunimensä talonpoika Lallin mukaan. Hänen isänsä kirjoitti sotarintamalta kirjeen kotiin, jossa sanoi, että jos lapsi on poika se on nimettävä Lallin mukaan, koska hän ensimmäisenä torjui vieraan vallan edustajaa Suomen maaperällä tappaessaan piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Isä ehti nähdä Lallin vain ristiäisissä.
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2 SM-kultaa (1970, 1974)
- 2 SM-hopeaa ja 3 -pronssia
- MM-kilpailut 1965, 1966, 1968 (myös olympialaiset), 1969, 1970, 1973
- Valinta SM-sarjan tähdistökentälliseen (1965, 1973)
- Aateloitu jääkiekkoleijonaksi (numero 52)
- Saimaan Pallo on jäädyttänyt Partisen pelinumeron 3
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pelätty Punainen kolmonen Lalli Partinen osasi ottaa yleisönsä – kaukaloiden kovaotteinen mutta huumorintajuinen suurpuolustaja kuoli 80-vuotiaana Etelä-Suomen Sanomat. 5.5.2022. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ Pesu, Ilona: Etelä-Saimaa: Kiekkolegenda Lalli Partinen on kuollut 5.5.2022. Yle Urheilu. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Pietilä, Tony: Etelä-Saimaa: Lalli Partinen on kuollut Ilta-Sanomat. 5.5.2022. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ #62 Lalli Partinen mtv.fi. Arkistoitu 25.6.2018. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ Perstaklaus vei komeasti valtuustoon 28.10.2012. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 29.10.2012.
- ↑ Etelä-Saimaa: Kiekkolegenda Lalli Partinen on kuollut Satakunnan Kansa. 5.5.2022. Sanoma company. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Uusitupa, Ismo: Uutuuskirja: Lalli Partisen kuolemaan johtaneista syistä uutta tietoa – ”Oli rokotusvastainen” Helsingin Sanomat. 16.11.2023. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ Lalli Partinen järkyttyi vaimonsa kohtelusta Imatralainen. 30.8.2012. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 13.12.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Partisen tiedot Jääkiekkomuseon sivustolla
- Lalli Partinen Eurohockey.com. (englanniksi)
- Häyrinen, Raiko: Silmitön raivokohtaus päätti kiekkolegendan uran – näin Lalli Partinen pahoinpiteli kerralla kaksi vastustajaa 25.9.2022. Ilta-Sanomat.
| Edeltäjä: Raimo Kilpiö |
Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa 1966 |
Seuraaja: Matti Reunamäki |
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
