Veli-Pekka Ketola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veli-Pekka Ketola
Suomi-areenassa vuonna 2015.
Suomi-areenassa vuonna 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt28. maaliskuuta 1948 (ikä 76)
Pori
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Vellu, Iso Musta[1]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 187 cm
Paino 108 kg
Pelinumero 13
Pelaajaura
Pääsarjaura 1964–1983
Seurat Karhut (SMS)
Ässät (SMS/SML)
Jokerit (SMS)
Winnipeg Jets (WHA)
Calgary Cowboys (WHA)
Colorado Rockies (NHL)
KalPa (1. divisioona)
Valmennusura
Vuodet 1993–1996 ja 1999
Seurat Ässät (SML)

Veli-Pekka Ketola (s. 28. maaliskuuta 1948 Pori) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija ja nykyinen jääkiekkovalmentaja. Ketola oli 1970-luvun kuuluisin suomalainen kiekkotähti, joka valittiin kahdesti maan parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Hän myös johti suomalaispelaajien ensimmäistä aaltoa Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin.[2]

SM-tasolla Ketola pelasi vuosina 1964–1981. Hän edusti pääsääntöisesti porilaisia Karhuja ja Ässiä. Vuonna 1968 alkaneella maajoukkueurallaan Ketola esiintyi kuusissa maailmanmestaruuskisoissa, kaksissa olympialaisissa ja pelasi kaikkiaan 183 A-maaottelua.

SM-liigan vuosittain jaettava parhaan pistemiehen palkinto on nimetty Veli-Pekka Ketolan mukaan.[2] Porin Ässät on jäädyttänyt Ketolan pelinumeron 13.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veli-Pekka Ketola aloitti urheilemisen jo varhain. Omien sanojensa mukaan hän ei pelannut jääkiekkoa aamusta iltaan, vaan aamusta yöhön ja yöstä aamuun. Jääkiekon lisäksi hän harrasti jalkapalloa, koripalloa, painia ja punttien nostamista. Lopulta Ketola joutui valitsemaan jääkiekon ja jalkapallon väliltä. Hän valitsi jääkiekon, sillä jalkapalloleirien tiukka aikataulullinen kuri ei sopinut hänelle.[3]

Pelaajaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porin Karhut voitti Suomen mestaruuden uusintaottelussa Ilvestä vastaan helmikuussa 1965. Karhujen pelaajat, mm. Antti Heikkilä ja Veli-Pekka Ketola, tarkkailevat pelin tapahtumia.

Ketola pelasi vuosina 1964–1981 SM-sarjaa ja -liigaa Porin Karhuissa, Helsingin Jokereissa ja Porin Ässissä 401 ottelua, joissa hän teki 263 maalia ja antoi 271 maaliin johtanutta syöttöä. Pudotuspeleissä hän keräsi tehopisteet 14+23=37 kaikkiaan 26 ottelussa.

Ensimmäisen pääsarjaottelunsa Ketola pelasi 15-vuotiaana Karhuissa Ilvestä vastaan vuonna 1964.[4] Seuraavana vuonna 1965 Ketola voitti samassa joukkueessa ensimmäisen Suomen mestaruutensa.[5] Kaudella 1965–1966 hän teki läpimurtonsa joukkueen ykköspelaajaksi.[2] Kaudella 1967–1968 hän pelasi ensimmäisen kautensa Ässissä, joka oli Karhujen ja RU-38:n yhdistymisen tuotos. Joukkue sijoittui sarjassa neljänneksi, kuten myös Ketola pistepörssissä.[4]

1960-luvun lopussa saksalaisagentti Mike Daski kysyi Ketolalta tämän kiinnostusta lähteä NHL:ään Detroit Red Wingsin joukkueeseen. Ketola suostui lähtemään harjoitusleirille, vaikka olikin juuri tehnyt sopimuksen Jokerien kanssa. Ketola kuitenkin huomasi pian, ettei hän yltäisi sen hetkisillä taidoillaan joukkueeseen. Lisäksi hän sai kokea tuolloin yleistä rasismia eurooppalaispelaajia kohtaan. Ketolalle tarjottiin kuitenkin sopimusta farmijoukkue Grand Rapids Griffinsiin, mutta alhaisen palkan vuoksi se ei Ketolaa juuri kiinnostanut. Hän päätti palata Suomeen ja Jokereihin, jonka kanssa hänellä edelleen oli sopimus.[6] Jokereissa Ketola teki seuran edelleen helmikuussa 2019 voimassa olleen yhden ottelun piste-ennätyksen: 4+4=8 Hilparaa vastaan tammikuussa 1970.[7]

Ketola siirtyi seuraavaksi kaudeksi 1971 takaisin Ässiin, joka voitti ensimmäisen kerran Mestaruussarjan, vaikka joukkue oli keväällä jo kymmenen pistettä HIFK:ta perässä. Ketola sai paljon peliaikaa ja kuului joukkueen kantaviin voimiin.[8] Hän myös voitti sarjan pistepörssin.[2]

Syksyllä 1974 Ketola teki yhdessä Heikki Riihirannan kanssa historiaa lähtemällä ensimmäisenä Suomessa kiekko-oppinsa saaneena pelaajana ammattilaiseksi Pohjois-Amerikkaan, WHA-liigan Winnipeg Jetsiin. Isokokoisena ja kovaa peliä kaihtamattomana hän pelasi yleisimmin joukkueen kakkossentterinä, mutta toisinaan myös ykkössentterinä laidoillaan Bobby Hull ja Ulf Nilsson. Hän käytti pelinumeron 13 sijaan numeroa 12, sillä ”epäonnen numerolla” ei saanut pelata. Vuonna 1976 Jets voitti liigan mestaruuden, Avco Trophyn. Kesken seuraavan kauden Ketola myytiin Calgary Cowboysiin.[2][9] Seura teki kuitenkin pian konkurssin, joten Ketola palasi Suomeen ja Porin Ässiin.[2]

Veli-Pekka Ketola Ässissä

Vuonna 1978 Ketola voitti kolmannen Suomen mestaruutensa, kun Ässät voitti loppuotteluissa Tapparan. Ketola teki ratkaisevassa loppuottelussa tehopisteet 2+4, kun Ässät voitti maalein 6–2.[8] Ketola oli myös joukkueen kapteeni.[10] Hänen kymmenessä pudotuspeliottelussa tekemänsä 20 pistettä olivat pitkään liigan ennätys.[2]

Vuonna 1980 Ässät hävisi loppuotteluissa HIFK:lle. Ratkaiseva peli päättyi HIFK:n 6–5-voittoon, vaikka Ässät oli noussut tasoihin 1–5-tappioasemasta. Ottelun jälkeen Ketola oli vihainen, sillä hänen maalinsa oli hylätty, minkä lisäksi hänet oli ajettu pelistä ulos. Ketola heitti hopeamitalinsa Helsingin jäähallin katsomoon.[10] Viimeiset SM-liigaottelunsa Ketola pelasi vuonna 1981.[2]

Ehdittyään jo lopettaa uransa Ketola pelasi vielä Pohjois-Amerikassa NHL:ssä Colorado Rockiesin joukkueessa 1981–1982. Peliaikaa hän sai siellä kuitenkin vähän. 44 ottelussa hän teki 9 maalia ja antoi 5 maalisyöttöä.[11]

Peliuransa viimeiset kuusi ottelua Ketola pelasi Ykkösdivisioonan KalPassa kaudella 1982–1983. Joukkuetta valmensi hänen ystävänsä Matti Keinonen.[11]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maajoukkueen pelaaja Veli-Pekka Ketola.

Veli-Pekka Ketola pelasi vuonna 1967 alkaneella maajoukkueurallaan kuusissa maailmanmestaruuskilpailuissa ja kaksissa olympialaisissa. A-maaotteluja Ketolalle kertyi 183, joissa hän teki tehopisteet 60+45=105. Suomen edustaminen päättyi Ketolan osalta käytännössä vuoden 1974 kotikisoihin, sillä Kanadassa pelatessaan kausi venyi usein yli MM-kisojen. Lisäksi silloin kun hänellä olisi ollut mahdollisuus osallistua, Ketola tunsi pitkän kauden jälkeen, ettei hänellä ollut maajoukkueelle annettavaa, vaan paikka oli parempi antaa niille, joilla oli halu päästä mukaan ja näyttämisen tahtoa.[11] Viimeiset maajoukkuepelinsä Ketola pelasi kuitenkin vasta vuoden 1981 Kanada-cupissa.[2]

Kotikisoissa 1974 Ketola oli Suomen joukkueen paras pistemies.[2]

Vuoden 2016 Nuorten MM-kotikisoissa Ketola oli mukana voittamassa kultamitaleita joukkueenjohtajan ominaisuudessa.[12]

Urheilijauran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajauransa jälkeen Veli-Pekka Ketola työskenteli vähän aikaa toimitusjohtajana, mutta palasi myöhemmin jääkiekon pariin valmentajaksi: Ässien päävalmentaja hän oli vuosina 1993–1996[2] ja on valmentanut Italiassa ja Itävallassa. Lisäksi hän on toiminut maajoukkueen joukkueenjohtajana ja SM-liigan kurinpitopäällikkönä.

Vuosina 1994–2000 Ketola toimi Porin Ässien toimitusjohtajana. Pesti päättyi skandaalinomaisesti siihen, että hänet yhdessä muutaman muun Porin Ässien työntekijän kanssa pidätettiin epäiltynä mittavasta pääsylippujen ohimyynnistä. Syytteet kuitenkin raukesivat näytön puuttumiseen. Samana vuonna 2000 hän aloitti julkisuusboikotin ja päätti muuttua "yksityishenkilö Ketolaksi".

1990-luvulla myös Veli-Pekka Ketolan omat liiketoimet epäonnistuivat, ja hän joutui syytteeseen törkeästä velallisen petoksesta, josta Porin käräjäoikeus tuomitsi hänet vuonna 2003 ehdolliseen vankeuteen ja seuraavassa oikeusasteessa Turun hovioikeus totesi hänet vuonna 2005 syyttömäksi. Ulosottovelkaa Ketolalla oli vuoden 2006 lopussa 1,8 miljoonaa euroa.

Juhani Tammisen tammikuussa 2007 ilmestyneessä kirjassa Pelin jälkeen Ketola kertoo vaikeuksistaan sopeutua pelaajauran jälkeiseen normaalielämään sekä tuon ajan runsaasta alkoholinkäytöstä. Hän kertoo lopettaneensa alkoholin käytön uudestaan vuonna 1993.

Ässät on jäädyttänyt Ketolan pelinumeron 13. Ketolalla oli aikaisemmin välit poikki Ässien silloisen johdon kanssa, ja ennen kauden 2004–2005 alkua numero oli kadonnut Porin jäähallin katonrajasta. Vuoden 2007 marraskuussa hän uhkasi ”repiä paidan alas saman tien”.[13]

Tammikuussa 2014 Ketola nimettiin Ässien urheilutoiminnan mentoriksi.[14]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1963–1964 Karhut SM-sarja 2 0 0 0 0
1964–1965 Karhut SM-sarja 18 4 1 5 6 Kanada-malja
1965–1966 Karhut SM-sarja 19 8 3 11 12
1966–1967 Karhut SM-sarja 20 15 10 25 30
1967–1968 Ässät SM-sarja 20 12 13 25 16 Ykköstähdistö OK 8 3 3 6 10
1968–1969 Ässät SM-sarja 20 15 9 24 22 MM 8 0 2 2 2
1969–1970 Jokerit SM-sarja 22 25 12 37 26 Ykköstähdistö MM 10 4 3 7 32
1970–1971 Ässät SM-sarja 31 25 17 42 31 Kanada-malja Ykköstähdistö MM 6 5 1 6 4
1971–1972 Ässät SM-sarja 32 16 14 30 25 OK 6 1 3 4 7
MM 9 4 3 7 4
1972–1973 Ässät SM-sarja 36 25 16 41 74 MM 10 2 2 4 12
1973–1974 Ässät SM-sarja 35 23 21 44 44 Ykköstähdistö MM 10 7 3 10 4
1974–1975 Winnipeg Jets WHA 74 23 28 51 25
1975–1976 Winnipeg Jets WHA 80 32 36 68 32 13 7 5 12 2 Avco Cup KC 5 0 0 0 2
1976–1977 Winnipeg Jets WHA 64 25 29 54 59
Calgary Cowboys WHA 17 4 6 10 2
1977–1978 Ässät SML 36 27 29 56 59 9 10 10 20 22 Kanada-malja Ykköstähdistö
1978–1979 Ässät SML 36 23 49 72 66 8 1 6 7 30 Ykköstähdistö
1979–1980 Ässät SML 36 22 38 60 61 7 3 7 10 40
1980–1981 Ässät SML 36 23 39 62 61 2 0 0 0 2 KC 5 0 0 0 2
1981–1982 Colorado Rockies NHL 44 9 5 14 4
1982–1983 KalPa I-divisioona 6 4 8 12 6
15 kautta yhteensä SMS/SML 401 263 271 534 529 26 14 23 37 94
3 kautta yhteensä WHA 235 84 99 183 118 13 7 5 12 2
1 kausi yhteensä NHL 44 9 5 14 4

Saavutukset ja huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 3 Suomen-mestaruutta (1965, 1971, 1978)
  • 2 SM-hopeaa (1979, 1980)
  • SM-sarjan paras maalintekijä 1971
  • pistepörssin voittaja 1971 ja 1979
  • vuoden jääkiekkoilija 1974 ja 1978
  • SM-liigan plus-miinus-ennätys 1978–1979 (+49)
  • WHA:n mestaruus 1976
  • Kanada-cup 1976 ja 1981
  • IS-tähtikisan voittaja 1981
  • Osuuspankin Avainurheilija 1981
  • Porin Ässät on jäädyttänyt Ketolan pelinumeron 13
  • SM-liiga on nimennyt vuosittaisen parhaan pistemiehen palkinnon Ketolan mukaan
  • Suomen Jääkiekkoleijona #72 (1990)

Joukkueenjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Laaksonen & Talonen, s. 263
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Suomen Jääkiekkomuseo: Jääkiekkoleijonat – Veli-Pekka Ketola Jääkiekkomuseo. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 5.3.2014.
  3. ↑ Laaksonen & Talonen, s. 264
  4. ↑ a b Laaksonen & Talonen, s. 265
  5. ↑ Laaksonen & Talonen, s. 266
  6. ↑ Laaksonen & Talonen, s. 269–270
  7. ↑ Ennätysten ilta maanantaina – paikalla seuralegendoja Jokerit.com. 12.2.2019. Jokerit Hockey Club Oy. Arkistoitu 14.2.2019. Viitattu 12.2.2.2019.
  8. ↑ a b Laaksonen & Talonen, s. 267
  9. ↑ Laaksonen & Talonen, s. 273–274
  10. ↑ a b Laaksonen & Talonen, s. 268
  11. ↑ a b c Laaksonen & Talonen, s. 274
  12. ↑ Suomalainen kiekkolegenda sai vihdoin arvokisamitalin – ”Kyllä se meni ihan aamuun asti”
  13. ↑ Poru Ketolan jäädytetystä paidasta jatkuu Porissa HS.fi. Arkistoitu 26.6.2008. Viitattu 5.3.2014.
  14. ↑ Veli-Pekka Ketola palaa Ässien organisaatioon YLE.fi. Viitattu 5.3.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jyrki Laelma: Vellu Ketola – Ässien ässä (Weilin + Göös, 1979) ISBN 951-35-2013-7 (sid.)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Lasse Oksanen 		Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
1973 ja 1974 		Seuraaja:
Seppo Lindström
Edeltäjä:
Ei pelattu 		Suomen kapteeni Kanada-cupissa
1976 ja 1981 		Seuraaja:
Jari Kurri
Edeltäjä:
Henry Saleva 		SM-liigan pistepörssin voittaja
1979 		Seuraaja:
Matti Hagman
Jääkiekon SM-liigassa jäädytetyt pelaajanumerot
Blues HIFK HPK Ilves JYP KalPa KooKoo Kärpät Lukko Pelicans SaiPa Sport Tappara TPS Ässät
10
Lehtinen		 1
Wetzell		 2
Salisma		 2
Wasama		 1
Siekkinen		 1
Kuivalainen		 36
Outinen		 10
Ruotsalainen		 4
Rastio		 11
Koskinen		 3
Partinen		 14
Laaksoharju		 2
Numminen		 3
Nummelin		 2
Heikkilä
33
Hirvonen		 5
Riihiranta		 9
Louhi		 7
Honkavaara		 10
Rastela		 27
Rinne		 81
Nurmberg		 24
Viuhkola		 4
Peltonen		 13
Laine		 8
Koho		 27
Väkelä		 3
Marjamäki		 8
Wahlsten		 4
Javanainen
  7
Saarinen		 13
Palo		 13
Jalo		 19
Mikkilä		 24
S.Kapanen		   15
Kiimalainen		 7
Keinonen		 17
Eloranta		 9
Skriko		 29
Hjerpe		 7
Jutila		 23
Virta		 12
Levo
  17
Murto		 17
Hietanen		 14
Oksanen		 30
Kurkinen		 44
Timonen		   6
Mikkola		 8
Vehmanen		   20
Mälkiä		   8
Ojanen		 16
Tammelin		 13
Ketola
  20
Hagman		 18
Savolainen		 16
Peltonen		       5
Kukkonen		 13
Torkki		       10
Susi		 11
Koivu		 89
Otevřel
  22
Kortelainen		 36
Tuulola		 30
Tammi		         26
Forss		       12
E.Lehtonen		 15
Leppänen		 11
Kilpiö
  23
P.Lehtonen		   41
Helminen		         77
Hämäläinen		       81
Peltola		 12
Vilander		 5
Rautakallio
  35
Lindfors		             35
Vehanen		           22
Makkonen
  9
Kuhta		                          
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Veli-Pekka_Ketola&oldid=22401607”