The New York Times

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta New York Times)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The New York Times
Lyhenne NYT
Lehtityyppi sanomalehti
Kustantaja A. G. Sulzberger
Julkaisija The New York Times Company
ISSN 1553-8095 ja 1542-667X ISSN 0362-4331, 1553-8095 ja 1542-667X
Perustettu 1851
Päätoimittaja Dean Baquet[1]
Sitoutuneisuus Yhdysvaltain demokraattinen puolue
Kotikunta New York
Kotimaa Yhdysvallat
Sivukoko broadsheet
Ilmestymistiheys päivittäin
Kieli englanti
Aiheesta muualla
OCLC
The New York Times

The New York Times (lyh. NYT) New Yorkissa vuonna 1851 perustettu Yhdysvaltojen merkittävimpiin kuuluva sanomalehti. Lehti on saanut yli 130 journalismin Pulitzer-palkintoa.[2]

Lehden keskimääräinen levikki vuonna 2013 oli 1 865 318 kappaletta arkipäivisin ja 2 322 429 sunnuntaisin.[3] Lehdellä on New Yorkin alueella kuusi toimitusta, muualla Yhdysvalloissa 11 ja ulkomailla 26lähde?.

The New York Timesin toimituksessa työskentelee 1 700 toimittajaa eli noin 7% Yhdysvaltain kaikista vakinaisista toimittajista[4]. Lehden elokuvakriitikot ovat Manohla Dargis ja Alissa Wilkinson[4].

Lehden arvioidaan olevan poliittisesti lähellä Yhdysvaltain demokraattista puoluetta. Vuoden 1960 vaaleista lähtien se on aina tukenut presidentinvaaleissa demokraattien presidenttiehdokasta.[5]

The New York Timesin rakennus New Yorkissa.

The New York Timesin perustivat 18. syyskuuta 1851 Henry Jarvis Raymond ja George Jones.lähde?

Lehti vähensi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla toimittajia ja madalsi toimittajien palkkoja. Kuten useissa muissakin amerikkalaislehdissä, lehden ilmoitustulot ovat internetin vaikutuksesta pienentyneet ja tilaajat vähentyneet.[6]

Vuoden 2011 alussa lehti muuttui internetissä pääosin maksulliseksi,[7] sen irtonumeron hinta kaksinkertaistettiin ja panostettiin laatujournalismiin[8]. Lehden pääkilpailija The Wall Street Journal oli vuosien ajan ainoa suuri yhdysvaltalaissanomalehti, joka peri verkkoversion lukemisesta maksua.[9] Epäilyksistä huolimatta lehti on menestynyt, joskaan taloustilanne ei vielä syksyllä 2011 ollut hyvä.[8]

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump suuttui syyskuussa 2019 korkeimman oikeuden uutta tuomaria Brett Kavanaugh’ta käsittelevästä paljastusuutisesta ja vaati päätoimittajaa myöten niitä lehden toimittajia eroamaan, jotka olivat osallistuneet uutisen tekemiseen.[10]

  1. Ylen uutiset 15.5.2014
  2. Pulitzer Prizes New York Times Co. Viitattu 21.2.2022. (englanniksi)
  3. Top 25 U.S. Newspapers for March 2013 Alliance for Audited Media. Viitattu 29.4.2014. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. a b aste.journalisti: Alissa Wilkinson nappasi kaikkien himoitseman paikan The New York Timesin elokuvakriitiikkona Journalisti. 26.11.2024. Viitattu 13.12.2024.
  5. New York Times Endorsements Through the Ages, The New York Times 23.9.2016.
  6. New York Times vähentää sata toimittajaa (Archive.org) HS.fi. 19.10.2009. Arkistoitu 22.10.2009. Viitattu 20.10.2009.
  7. New York Times muuttuu netissä maksulliseksi Yle Uutiset. 20.1.2010. Yleisradio. Viitattu 20.1.2010.
  8. a b Aki Petteri Lehtinen, Laatujournalismi pelasti New York Times, Helsingin Sanomat 16.9.2011 Sivu D 6
  9. Vanacore, Andrew: The Wall Street Journal surpasses USA Today as top-selling US daily (Archive.org) Chicago Tribune. 14.10.2009. Arkistoitu 17.10.2009. Viitattu 15.10.2009. (englanniksi)
  10. Yrjö Kokkonen: Trump vaatii The New York Timesin toimittajia eroamaan Yle.fi, uutiset. 17.9.2019. Viitattu 17.9.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuvat

  • Andrew Rossi: Page One: Inside the New York Times (2011)
  • Vanessa Gould: Obit (2017)
  • Richard Press: Bill Cunningham New York (2011)
  • Liz Garbus: The Fourth Estate (2018). Dokumenttisarja, 4 osaa.

Verkossa