The New York Times
The New York Times | |
---|---|
Lyhenne | NYT |
Lehtityyppi | sanomalehti |
Kustantaja | A. G. Sulzberger |
Julkaisija | The New York Times Company |
ISSN | 1553-8095 ja 1542-667X ISSN 0362-4331, 1553-8095 ja 1542-667X |
Perustettu | 1851 |
Päätoimittaja | Dean Baquet[1] |
Sitoutuneisuus | Yhdysvaltain demokraattinen puolue |
Kotikunta | New York |
Kotimaa | Yhdysvallat |
Sivukoko | broadsheet |
Ilmestymistiheys | päivittäin |
Kieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
OCLC | |
The New York Times |
The New York Times (lyh. NYT) New Yorkissa vuonna 1851 perustettu Yhdysvaltojen merkittävimpiin kuuluva sanomalehti. Lehti on saanut yli 130 journalismin Pulitzer-palkintoa.[2]
Lehden keskimääräinen levikki vuonna 2013 oli 1 865 318 kappaletta arkipäivisin ja 2 322 429 sunnuntaisin.[3] Lehdellä on New Yorkin alueella kuusi toimitusta, muualla Yhdysvalloissa 11 ja ulkomailla 26lähde?.
The New York Timesin toimituksessa työskentelee 1 700 toimittajaa eli noin 7% Yhdysvaltain kaikista vakinaisista toimittajista[4]. Lehden elokuvakriitikot ovat Manohla Dargis ja Alissa Wilkinson[4].
Lehden arvioidaan olevan poliittisesti lähellä Yhdysvaltain demokraattista puoluetta. Vuoden 1960 vaaleista lähtien se on aina tukenut presidentinvaaleissa demokraattien presidenttiehdokasta.[5]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The New York Timesin perustivat 18. syyskuuta 1851 Henry Jarvis Raymond ja George Jones.lähde?
Lehti vähensi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla toimittajia ja madalsi toimittajien palkkoja. Kuten useissa muissakin amerikkalaislehdissä, lehden ilmoitustulot ovat internetin vaikutuksesta pienentyneet ja tilaajat vähentyneet.[6]
Vuoden 2011 alussa lehti muuttui internetissä pääosin maksulliseksi,[7] sen irtonumeron hinta kaksinkertaistettiin ja panostettiin laatujournalismiin[8]. Lehden pääkilpailija The Wall Street Journal oli vuosien ajan ainoa suuri yhdysvaltalaissanomalehti, joka peri verkkoversion lukemisesta maksua.[9] Epäilyksistä huolimatta lehti on menestynyt, joskaan taloustilanne ei vielä syksyllä 2011 ollut hyvä.[8]
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump suuttui syyskuussa 2019 korkeimman oikeuden uutta tuomaria Brett Kavanaugh’ta käsittelevästä paljastusuutisesta ja vaati päätoimittajaa myöten niitä lehden toimittajia eroamaan, jotka olivat osallistuneet uutisen tekemiseen.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ylen uutiset 15.5.2014
- ↑ Pulitzer Prizes New York Times Co. Viitattu 21.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Top 25 U.S. Newspapers for March 2013 Alliance for Audited Media. Viitattu 29.4.2014. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b aste.journalisti: Alissa Wilkinson nappasi kaikkien himoitseman paikan The New York Timesin elokuvakriitiikkona Journalisti. 26.11.2024. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ New York Times Endorsements Through the Ages, The New York Times 23.9.2016.
- ↑ New York Times vähentää sata toimittajaa (Archive.org) HS.fi. 19.10.2009. Arkistoitu 22.10.2009. Viitattu 20.10.2009.
- ↑ New York Times muuttuu netissä maksulliseksi Yle Uutiset. 20.1.2010. Yleisradio. Viitattu 20.1.2010.
- ↑ a b Aki Petteri Lehtinen, Laatujournalismi pelasti New York Times, Helsingin Sanomat 16.9.2011 Sivu D 6
- ↑ Vanacore, Andrew: The Wall Street Journal surpasses USA Today as top-selling US daily (Archive.org) Chicago Tribune. 14.10.2009. Arkistoitu 17.10.2009. Viitattu 15.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Yrjö Kokkonen: Trump vaatii The New York Timesin toimittajia eroamaan Yle.fi, uutiset. 17.9.2019. Viitattu 17.9.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dokumenttielokuvat
- Andrew Rossi: Page One: Inside the New York Times (2011)
- Vanessa Gould: Obit (2017)
- Richard Press: Bill Cunningham New York (2011)
- Liz Garbus: The Fourth Estate (2018). Dokumenttisarja, 4 osaa.
Verkossa
- The New York Times (englanniksi)