Esa Tikkanen
| Esa Tikkanen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. tammikuuta 1965 Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | The Grate One,[1]Tiki |
| Pelipaikka | laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 95 kg |
| Pelinumero | 10 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1983–2005 |
| Seurat |
Edmonton Oilers New York Rangers St. Louis Blues Vancouver Canucks New Jersey Devils Florida Panthers Washington Capitals HIFK Jokerit Moskitos Essen Anyang Halla |
| NHL-varaus |
80. varaus, 1983 Edmonton Oilers |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Nagano 1998 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Pronssia |
Venäjä 2000 | jääkiekko | |
| Nuorten MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Ruotsi 1984 | jääkiekko | |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Edmonton Oilers | 1985 |
|
|
Edmonton Oilers | 1987 |
|
|
Edmonton Oilers | 1988 |
|
|
Edmonton Oilers | 1990 |
|
|
New York Rangers | 1994 |
Esa Kalervo Tikkanen (s. 25. tammikuuta 1965 Helsinki)[2] on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, viisinkertainen Stanley Cup -voittaja sekä olympia- ja MM-mitalisti.
Hän edusti Jääkiekon SM-liigassa kahta helsinkiläisseuraa, IFK:ta ja Jokereita, Pohjois-Amerikan NHL-liigassa Edmonton Oilersia, St. Louis Bluesia, New Jersey Devilsiä, Vancouver Canucksia, New York Rangersia, Florida Panthersia ja Washington Capitalsia. Saksan ylimmällä sarjatasolla DEL-liigassa Tikkanen edusti Moskitos Esseniä, ja ammattilaisuransa viimeisellä kaudella hän toimi AL-liigan Anyang Halla Winian joukkueessa pelaaja-valmentajana. Ennen pestiä Koreaan Tikkanen oli ollut kolme kautta pelaamatta.
Edmonton Oilers varasi Tikkasen NHL:ään vuoden 1983 varaustilaisuudessa numerolla 80 ja Tikkanen pelasi ensimmäiset NHL-ottelunsa kauden 1984–1985 pudotuspeleissä. Edmontonissa pelatessaan Tikkanen muodosti yhdessä Jari Kurrin ja kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana pidetyn Wayne Gretzkyn kanssa joukkueensa tehokkaimman hyökkäyskolmikon ja voitti Oilersia edustaessaan Stanley Cup -mestaruuden neljästi. Tikkanen–Gretzky–Kurri-ketjua on kutsuttu nimellä "Finnish Sandwich". Tikkanen kaupattiin vuoden 1993 alussa New York Rangersiin, jossa hän voitti uransa viidennen Stanley Cupin. Tikkanen on toistaiseksi ainoa suomalainen jääkiekkoilija, joka on voittanut Stanley Cupin kahdessa eri seurassa.[3] Rangersista hänen matkansa jatkui edelleen St. Louis Bluesiin, New Jersey Devilsiin ja Vancouver Canucksiin ja sieltä jälleen takaisin Rangersiin. Vuonna 1997 hän teki sopimuksen Florida Panthersin kanssa, mutta Panthers kauppasi hänet kesken kauden Washington Capitalsiin. Uransa viimeisen NHL-kauden Tikkanen pelasi jälleen Rangersissa.
Tikkanen viimeisteli mittavalla NHL-urallaan 877 runkosarjaottelussa 244 maalia ja kaikkiaan 630 tehopistettä. Hänen vahvuuksiaan olivat itsevarma, fyysinen ja aktiivinen pelitapa ja yllättävän voimakas laukaus. Tikkanen muistetaan hyvin värikkäänä pelaajana ja erityisesti hänen Tiki talk -lempinimen saanut, suomea, ruotsia ja englantia yhdistellyt puhetapansa, jolla hän pyrki häiritsemään vastustajiensa peliä, on jäänyt elämään.[3]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tikkanen eli varhaiset vuotensa Itä-Helsingin Kontulassa.[4] Hänen isänsä oli Helsingin jäähallin päävahtimestari, joten Tikkanen vietti jo lapsuudessaan paljon aikaa hallilla. Nelivuotiaana hän oli Jokerien maskotti, joka luisteli jäällä ennen kotipelien alkua.[5]
Junioreissa Tikkanen teki paljon maaleja – ennätys oli 10-vuotiaana tehdyt kuusitoista osumaa saman pelin aikana. C-juniorina Tikkanen siirtyi HJK:hon, kun Jokerien nuorimmat juniorijoukkueet tilapäisesti kuihtuivat. Pelattuaan kaudet 1981–1982 pohjoisamerikkalaisissa junioriliigoissa (SJHL ja WHL), hän pyrki 17-vuotiaana Jokerien edustusjoukkueeseen. Kesäleirin jälkeen valmentaja Reino Ruotsalainen pohti muutaman kokeneemman pelaajansa kanssa Tikkasen valitsemista joukkueeseen. Nämä olivat kuitenkin ajatusta vastaan. Niinpä Tikkanen pelasi kauden HIFK:n A-nuorissa.[5]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudella 1982–1983 Tikkanen pelasi pääsääntöisesti HIFK:n A-junioreissa. Hyvin sujuneiden vuoden 1983 nuorten maailmanmestaruuskisojen jälkeen Edmonton Oilers varasi Tikkasen NHL-liigaan neljännellä kierroksella varausnumerolla 80. Kausilla 1983–1984 ja 1984–1985 hän oli osa HIFK:n edustusjoukkuetta.
NHL:ssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keväällä 1985 hän siirtyi SM-liigakauden jälkeen Edmontoniin auttamaan joukkuetta pudotuspeleissä, jotka päättyivät mestaruuteen. Hän voitti Stanley Cupin Oilersissa myös vuosina 1987, 1988 ja 1990. Hän siirtyi vuonna 1993 New York Rangersiin osana ns. flip-flop kauppaa, jossa Doug Weight siirtyi Rangersista Oilersiin kun taas Tikkasen kohtalo oli päinvastainen. Koomisinta oli, että siirto tapahtui ottelupäivänä ja vain muutamien tuntien jälkeen Tikkanen ja Weight taistelivat jo vanhoja joukkueitaan vastaan. Rangersissa Tikkanen voitti viidennen Stanley Cupinsa 1994.
Kauden 1993–1994 jälkeen Tikkanen siirtyi St. Louis Bluesiin. NHL:n pelaajayhdistyksen lakon aikana, kaudella 1994–1995 hän pelasi kasvattajaseurassaan HIFK:ssa 19 ottelua. NHL-kauden 1995–1996 aikana hän siirtyi yhdentoista pelin jälkeen Bluesista New Jersey Devilsiin, josta hänet yhdeksän ottelua myöhemmin kaupattiin Vancouver Canucksiin. Seuraavan kauden hän pelasi suurimmaksi osaksi Canucksissa, mutta loppukaudeksi siirtyi takaisin Rangersiin. Syksyllä 1997 hän aloitti kauden Florida Panthersissa, josta siirtyi 28 pelin jälkeen Washington Capitalsiin. Kauden 1998–1999 Tikkanen pelasi taas New York Rangersissa, mutta kausi jäi hänen NHL-uransa viimeiseksi.
Tikkanen tunnettiin uransa aikana erityisesti erinomaisena pudotuspelien pelaajana. NHL:n runkosarjassa hän teki 877 ottelussa 244 maalia, mutta pudotuspeleissä 186 ottelussa hän teki 72 maalia. Hän onkin ainoa suomalaispelaaja, joka on kyennyt tekemään maalin kuudessa perättäisessä pudotuspeliottelussa NHL:ssa[6]. Tähän saavutukseen hän ylsi keväällä 1990[6].
NHL-uran jälkeen Tikkanen palasi Suomeen, Jokereihin kaudeksi 1999–2000. Uransa hän päätti 2000–2001 Saksassa DEL-liigan Moskitos Essenissä.
Maajoukkueessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tikkanen voitti Naganossa 1998 olympiapronssia. Sen lisäksi hän voitti Leijonissa Kanada-cupin pronssin vuonna 1991 ja MM-pronssin vuonna 2000.
Pelitapa ja uran merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyskuussa 2001 Jokerit jäädytti monien yllätykseksi Tikkasen pelinumeron 5, vaikka Tikkanen oli muutaman varhaisen juniorivuoden lisäksi pelannut vain vajaan kauden Jokereiden paidassa ja useita kausia paikallisvastustajan HIFK:n paidassa. Päätöstä paheksuttiin laajasti, koska Tikkasen peliuran tähtihetket tapahtuivat muualla kuin Jokereissa.lähde? Tikkanen on sanonut, että jäädytys viittaa enemmän hänen lapsuusvuosiinsa Jokerien maskottina.[7] Tikkasen mukaan hän oli ollut lapsettomalle Jokeri-pomo Aimo Mäkiselle kuin oma poika. Mäkinen oli aikoinaan toivonut, että Tikkasen maskottipaita numero 5 nostettaisiin Helsingin jäähallin kattoon,[8] mitä HIFK:n Frank Moberg ei Tikkasen mukaan hyväksynyt.[7] Kun Tikkanen myöhemmin palasi Suomeen, hän pelasi Jokereissa numerolla 5 ja joukkueella oli uusi oma halli. Tikkanen on kuvannut jäädytystä Jokerien taktiseksi vedoksi, mutta ennen kaikkea Aimo Mäkisen tahdon kunnioittamiseksi.[7]
Tikkanen pelasi merkittävistä tehonumeroista huolimatta usein puolustuksellisesti ja peliä rikkoen. Hän sai NHL:ssä 1 077 minuuttia jäähyjä; kyseisessä tilastossa hänet ohitti suomalaisista Jarkko Ruutu vuonna 2011. Erityisesti Tikkanen nautti pelatessaan vastustajan suuria tähtiä vastaan, usein niin, että näiden tehopisteet jäivät varsin vaatimattomiksi. Aggressiivinen pelityyli ärsytti vastustajia, kuten myös se, että hän puhui vastustajilleen ottelun aikana Tiki talk- tai Tikkanese-nimellä tunnettua suomen, ruotsin ja englannin sekakieltä. Amerikkalainen Bleacher Report -sivusto valitsi hänet 2009 urheilun kaikkien aikojen roskanpuhujien sijalle neljä Muhammad Alin, Michael Jordanin ja Mike Tysonin jälkeen (The 10 Best Trash Talkers of All Time). MSN sports listasi vuonna 2010 Tikkasen NHL:n kaikkien aikojen seitsemänneksi pahimmaksi pudotuspelien kiusanhengeksi (Hockey's most irritating playoff pests). TSN Sports on listannut Tikkasen sijalle kahdeksan kaikkien aikojen vihatuimpien jääkiekkopelaajien listalla.
Pelaajauran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajauransa jälkeen Tikkanen on toiminut myös jääkiekkovalmentajana. Kaudella 2004–2005 Tikkanen toimi pelaajavalmentajana Aasian jääkiekkoliigan eteläkorealaisessa Anyang Halla -joukkueessa ja kaudella 2005–2006 valmentajana Norjan liigassa Askerissa pelaavassa Frisk Tigers -joukkueessa. Jälkimmäisen taival päättyi Tikkasen komennossa tappioon pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Joulukuussa 2010 Mestiksessä pelaava joensuulaisjoukkue Jokipojat ilmoitti palkanneensa Tikkasen uudeksi päävalmentajakseen. Tehtävä päättyi runkosarjan loppuun helmikuussa 2011. Jokipojat sijoittui sarjassa Tikkasen johdolla kymmenenneksi, eikä selviytynyt pudotuspeleihin. Jokipojat palkkasi uudeksi päävalmentajakseen Mikko Haapakosken, eikä Tikkanen saanut Joensuuhun kaudeksi 2011–2012 haluamaansa jatkosopimusta.
Tikkanen toimii myös peliyhtiö Unibetin jääkiekkoasiantuntijana. Yhteistyö alkoi vuonna 2009.[9] Keväällä 2024 uutisoitiin, että Tikkasella on ulosotossa verohallinnolle yhdeksässä eri saamisessa yhteensä yli 200 000 euroa.[10] Verovelat johtuivat Unibetin maksamista palkkioista, joita Tikkanen ei ollut ilmoittanut verottajalle. Syyttäjän mukaan Tikkanen jätti vuosina 2014–2018 yhteensä 410 575 euron ansiotulot ilmoittamatta. Veroja näistä jäi maksamatta 165 810 euroa. Tikkanen sai syytteen törkeästä veropetoksesta. Hän myönsi menettelyn mutta kiisti tahallisuuden, ja kertoi maksaneensa verottajalle vaaditun summan kokonaisuudessaan ennen oikeudenkäyntiä. Verojen ilmoittamatta jättämistä perusteltiin erehdyksellä ja pitkällä jääkiekkouralla, jonka aikana Tikkanen ei vastannut itse omista veroasioistaan.[11] Aiemmin saman vuoden kesäkuussa Tikkanen myi viidestä Stanley Cup -sormuksestaan neljä huutokaupalla ja sai niistä yhteensä 221 620 euroa.[12]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esa Tikkanen on ollut naimisissa kolmesti. Ensimmäinen puoliso oli Ann Charlotte (Lotta) Kraft, jonka kanssa hänellä on kaksi tytärtä. Pari erosi 17 vuoden yhdessäolon jälkeen kesällä 2000.[13] Vuonna 2004 Tikkanen vihittiin Tua Backmanin kanssa. Heillä on kaksi poikaa sekä syyskuussa 2009 syntynyt tytär. Pari erosi keväällä 2014.[14] Ennen toista avioliittoaan Tikkanen oli puolitoista vuotta kihloissa malli Marita Hakalan kanssa.[15] Tikkanen kihlautui naisystävänsä Tuulin kanssa marraskuussa 2015 ja he avioituivat lokakuussa 2016.[16][17] Tikkanen tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeuteen heinäkuussa 2013.[18] Tikkasen molempiin polviin asennettiin tekonivelet elokuussa 2018. Hänen oikeaan polveensa leikkaus oli jo seitsemäs.[19]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1981–1982 | Regina Pats | SJHL | 59 | 38 | 37 | 75 | 216 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Regina Blues | WHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 1982–1983 | Helsingin IFK | A-SM | 30 | 34 | 31 | 65 | 104 | 4 | 4 | 3 | 7 | 10 | JMM | 7 | 2 | 3 | 5 | 4 | ||||||||||
| Helsingin IFK | SML | – | – | – | – | – | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 |  |
JEM | 5 | 2 | 1 | 3 | 14 | ||||||||||
| 1983–1984 | Helsingin IFK | A-SM | 6 | 5 | 9 | 14 | 13 | 4 | 4 | 3 | 7 | 8 | JMM | 7 | 3 | 8 | 11 | 12 | ||||||||||
| Helsingin IFK | SML | 36 | 19 | 11 | 30 | 30 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||||||||||
| 1984–1985 | Helsingin IFK | SML | 36 | 21 | 34 | 55 | 42 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 7 | 12 | 19 | 10 | ||||||||||
| 1984–1985 | Edmonton Oilers | NHL | – | – | – | – | – | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 |  |
MM | 10 | 4 | 5 | 9 | 12 | |||||||||
| 1985–1986 | Edmonton Oilers | NHL | 35 | 7 | 6 | 13 | 28 | 8 | 3 | 2 | 5 | 7 | ||||||||||||||||
| Nova Scotia Oilers | AHL | 15 | 4 | 8 | 12 | 17 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 1986–1987 | Edmonton Oilers | NHL | 76 | 34 | 44 | 78 | 120 | 21 | 7 | 2 | 9 | 22 | |
|||||||||||||||
| 1987–1988 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 23 | 51 | 74 | 153 | 19 | 10 | 17 | 27 | 72 | |
CC | 5 | 0 | 1 | 1 | 6 | |||||||||
| 1988–1989 | Edmonton Oilers | NHL | 67 | 31 | 47 | 78 | 92 | 7 | 1 | 3 | 4 | 12 | MM | 8 | 4 | 4 | 8 | 14 | ||||||||||
| 1989–1990 | Edmonton Oilers | NHL | 79 | 30 | 33 | 63 | 161 | 22 | 13 | 11 | 24 | 26 |
| |||||||||||||||
| 1990–1991 | Edmonton Oilers | NHL | 79 | 27 | 42 | 69 | 85 | 18 | 12 | 8 | 20 | 24 | ||||||||||||||||
| 1991–1992 | Edmonton Oilers | NHL | 40 | 12 | 16 | 28 | 44 | 16 | 5 | 3 | 8 | 8 | CC | 6 | 2 | 2 | 4 | 6 | ||||||||||
| 1992–1993 | Edmonton Oilers | NHL | 66 | 14 | 19 | 33 | 76 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| New York Rangers | NHL | 15 | 2 | 5 | 7 | 18 | – | – | – | – | – | MM | 6 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||||||||||
| 1993–1994 | New York Rangers | NHL | 83 | 22 | 32 | 54 | 114 | 23 | 4 | 4 | 8 | 34 |
| |||||||||||||||
| 1994–1995 | Helsingin IFK | SML | 19 | 2 | 11 | 13 | 16 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1994–1995 | St. Louis Blues | NHL | 43 | 12 | 23 | 35 | 22 | 7 | 2 | 2 | 4 | 20 | ||||||||||||||||
| 1995–1996 | St. Louis Blues | NHL | 11 | 1 | 4 | 5 | 18 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| New Jersey Devils | NHL | 9 | 0 | 2 | 2 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| Vancouver Canucks | NHL | 38 | 13 | 24 | 37 | 14 | 6 | 3 | 2 | 5 | 2 | MM | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||||
| 1996–1997 | Vancouver Canucks | NHL | 62 | 12 | 15 | 27 | 66 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| New York Rangers | NHL | 14 | 1 | 2 | 3 | 6 | 15 | 9 | 3 | 12 | 26 | |||||||||||||||||
| 1997–1998 | Florida Panthers | NHL | 28 | 1 | 8 | 9 | 16 | – | – | – | – | – | OL | 6 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||
| Washington Capitals | NHL | 20 | 2 | 10 | 12 | 2 | 21 | 3 | 3 | 6 | 20 | |||||||||||||||||
| 1998–1999 | New York Rangers | NHL | 32 | 0 | 3 | 3 | 38 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1999–2000 | Helsingin Jokerit | SML | 43 | 10 | 13 | 23 | 85 | 11 | 1 | 6 | 7 | 10 | MM | 9 | 2 | 1 | 3 | 10 | ||||||||||
| 2000–2001 | Moskitos Essen | DEL | 46 | 8 | 21 | 29 | 81 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2004–2005 | Anyang Halla Winia | AL | 30 | 8 | 17 | 25 | 58 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 15 kautta | YHTEENSÄ | NHL | 877 | 244 | 386 | 630 | 1077 | 186 | 72 | 60 | 132 | 275 | MM | 34 | 10 | 10 | 20 | 38 | ||||||||||
| 5 kautta | YHTEENSÄ | SML | 135 | 52 | 68 | 120 | 173 | 14 | 1 | 6 | 7 | 12 | OL | 6 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||
| 1 kausi | YHTEENSÄ | AHL | 15 | 4 | 8 | 12 | 17 | – | – | – | – | – | CC | 11 | 2 | 3 | 5 | 12 | ||||||||||
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paras +/- (SM-liiga 1984–1985)
- Stanley Cup (1985, 1987, 1988, 1990, 1994)
- All Star -joukkueessa junioreiden MM-kisoissa 1985
- Vuoden suomalainen pelaaja (1991)
- All Star -joukkueessa Saksan DEL-liigassa kaudella 2000–2001
- Jääkiekkoleijona #143
- Jääkiekkoseura Jokerit on jäädyttänyt Tikkasen pelinumeron 5
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Murphy, Austin: The Grate One 23.12.1991. Sports Illustrated. Viitattu 10.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Esa Tikkanen Bio, Stats, and Results Olympics at Sports-Reference.com. Arkistoitu 12.11.2012. Viitattu 25.11.2015.
- ↑ a b Jääkiekkoleijonat: Esa Tikkanen Suomen jääkiekkomuseo. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 10.5.2013.
- ↑ Kontulan Tiki kotikentällä Yle Elävä arkisto. Viitattu 5.3.2014.
- ↑ a b Hannula, Matti: 45 Jokeria pakan päältä, s. 112. Helsinki: Print Line Helsinki Oy, 2012. ISBN 978-952-93-1225-2
- ↑ a b Artturi Lehkonen mielettömässä vireessä NHL:n pudotuspeleissä – parempaan on pystynyt vain Esa Tikkanen Yle Urheilu. 2.5.2024. Viitattu 3.5.2024.
- ↑ a b c Miksi NHL:stä palannut Esa Tikkanen valitsi Jokerit eikä HIFK:n? ”Moberg oli varmaan nukkumassa, kun mun puhelin ei soinut.” 8.7.2020. ePressi.com. Viitattu 6.2.2023.
- ↑ Hannula, Matti: 45 Jokeria pakan päältä, s. 112–113. Helsinki: Print Line Helsinki, 2012. ISBN 978-952-93-1225-2
- ↑ Veikkausvihjeet Esa Tikkaselta: HIFK voittaa vieraissa (Arkistoitu – Internet Archive) Urheiluviikko. 30.10.2009. Viitattu 9.7.2012.
- ↑ Esa Tikkasen ulosottotodistus karua luettavaa www.iltalehti.fi. Viitattu 26.6.2024.
- ↑ ”Kotiin tuli lappu, siinä luki nolla” – Näin Esa Tikkanen vastasi syytteisiin www.iltalehti.fi. Viitattu 20.11.2024.
- ↑ Esa Tikkanen teki hurjan tilin www.iltalehti.fi. Viitattu 26.6.2024.
- ↑ Karri Lehtiö: Ex-vaimo huijasi Tikkasta avioeron pesänjaossa Iltalehti. 16.10.2007. Viitattu 25.3.2014.
- ↑ Kaisu Puranen: Esa ja Tua Tikkaselle lopullinen ero Iltalehti. 14.3.2014. Arkistoitu 25.3.2014. Viitattu 25.3.2014.
- ↑ Marita Hakala erosi Esa Tikkasesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Esa Tikkanen kihlasi Tuuli-kultansa: "Häät vuoden sisällä"
- ↑ Seiska: Esa Tikkanen naimisiin! Avioitui tänään Tuuli-rakkaansa kanssa iltalehti.fi. Viitattu 1.10.2016.
- ↑ Tikkanen ratissa humalassa: Vankeutta ja pitkä ajokielto (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti.fi. 24.7.2013. Viitattu 24.7.2013.
- ↑ Parviainen, Vesa: Esa Tikkanen iloitsee isosta leikkauksestaan: ”Pystyy tekemään sitä, mitä on aina rakastanut” iltalehti.fi. Viitattu 29.8.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esa Tikkanen nhlfinns.com:ssa (englanniksi)
- Esa Tikkanen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Tikkasen tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Ylen Elävä arkisto: Kontulan Tiki kotikentällä
| Edeltäjä: Arto Sirviö |
Matti Keinonen -palkinnon voittaja 1985 |
Seuraaja: Harry Nikander |
| Edeltäjä: Saku Koivu |
President’s Trophyn voittaja 2000 |
Seuraaja: Raimo Helminen |
1 Ketterer | 2 Narvanmaa | 3 Blomqvist (C) | 4 Lehtonen | 5 Kuusisto | 7 Saarinen | 9 Eloranta | 10 Susi | 11 Tikkanen | 12 Jalonen | 14 Järvinen | 15 Järvenpää | 17 Kurri | 19 Lindfors | 20 Vilander | 22 Vuori | 23 Virta | 24 Mikkolainen | 26 Keskinen | 29 Ruotsalainen | 30 Tammi | 31 Järvi | 33 Seppo | Valmentaja Pentti Matikainen
2 Haapakoski | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 7 Immonen | 8 Harila | 10 Tikkanen | 11 Viitakoski | 12 Laukkanen | 13 Koivu | 14 Korpisalo | 15 Alatalo | 16 Säilynoja | 20 Palo | 22 Saarikoski (A) | 24 Riihijärvi | 26 Ylönen | 27 Timo Peltomaa | 28 Varvio | 30 Ketterer | 31 Sulander | 35 Lindfors | 40 Nieminen (A) | 88 Sirén | Valmentaja Pentti Matikainen
3 Nummelin | 4 Lumme | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 7 Numminen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 10 Tikkanen | 14 Helminen | 16 Peltonen (A) | 21 Ylönen | 22 Ruuttu | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Nurminen | 29 Riihijärvi | 30 Ketterer | 31 Sulander | 32 Timonen | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 88 Selänne | Valmentaja Curt Lindström
3 Nummelin (A) | 5 Berg | 7 Niemi | 9 Lydman | 10 Tikkanen | 14 Helminen (C) | 16 Peltonen (A) | 17 Kallio | 21 Lumme | 24 Sihvonen | 25 Hentunen | 27 Lind | 28 Kapanen | 30 Nurminen | 31 Sulander | 32 Rintanen | 33 Tuomainen | 34 Virta | 35 Toskala | 41 Aalto | 42 Karalahti | 44 Niinimaa | 62 Jokinen | Valmentaja Hannu Aravirta
4 Timonen | 5 Berg | 6 Grönman | 8 Selänne | 10 Tikkanen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kurri | 19 Lind | 21 Lumme | 24 Kapanen | 25 Rintanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 37 Ylönen | 40 Nieminen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta