Juho Etelämäki
| Juho Etelämäki | |
|---|---|
 Juho Etelämäki vuonna 1909. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.6.1909–1.2.1914
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. joulukuuta 1863 Töysä |
| Kuollut | 14. elokuuta 1943 (79 vuotta) Viitasaari |
| Ammatti | kansakoulunopettaja |
| Tiedot | |
| Uskonto | kristinusko (helluntaiherätys) |
Juho Etelämäki (17. joulukuuta 1863 Töysä – 14. elokuuta 1943 Viitasaari) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1909–1914.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juho Etelämäen vanhemmat olivat torppari Hermanni Etelämäki (1833-1917) ja Loviisa Hautamäki (1836-1912).[2] Etelämäki valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1888, jonka jälkeen hän työskenteli opettajana Lappajärven Tarvolassa 1888-1893 ja Viitasaaren Kolimassa 1893-1916.[3] Viitasaarella Etelämäki toimi muun muassa työväenyhdistyksen puheenjohtajana, torpparien luottamusmiehenä sekä kunnallislautakunnan puheenjohtajana. Etelämäki valittiin kansanedustajaksi vuonna 1909 ja hän uusi paikkansa myös kaksissa seuraavissa vaaleissa.[1][4]
Etelämäki tunnettiin myös monipuolisena kulttuurivaikuttajana, joka omistautui erityisesti kansansivistystyölle. Hän keräili taidetta sekä tallensi esihistoriallista esineistöä ja maaseudun tarvekaluja. Koliman kansakoululla oli hänen aikanaan myös pysyvä esinenäyttely.[5]
Vuonna 1913 Etelämäki koki hengellisen herätyksen ja jätti politiikan, minkä seurauksenä hän joutui työväenlehdissä vahvan ryöpytyksen kohteeksi. Helluntaiherätyksessä vaikuttanutta Etelämäkeä kutsuttiin muun muassa ”uskonkiihkoilijalahkon apostoliksi” ja ”profeetaksi”, jonka paikka olisi houruinhoitolaitoksessa.[6] Etelämäki käynnisti Viitasaaren helluntaiseurakunnan työn 1920-luvulla.[7]
Vuonna 1916 Etelämäki sai eläkkeen kansakoulunopettajan virastaan, jonka jälkeen hän teki sijaisuuksia Pihtipudaksen Korppisessa 1921-1922, Viitasaaren Kumpumäessä 1922-1925 ja Säämingin Ritossaaressa 1926-1927.[3][8] Myöhemmin Etelämäki hoiti Viitasaaren Pasalassa sijainnutta Rintamaan tilaa keskittyen puutarhaviljelyyn.[9]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juho Etelämäen puoliso oli Lappajärveltä kotoisin ollut Loviisa Söyrinki (1871-1945). Pariskunnalle syntyi neljä lasta, joista kaksi kuoli jo synnytyksessä ja yksi alle vuoden ikäisenä.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Raamatun synty ja yleiskatsaus sen vaiheisiin. Viitasaari: Rintamaa-orpokoti, 1937.
- Taivaan valtakunta on lähestynyt. Viitasaari: Rintamaa-orpokoti, 1938.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Juho Etelämäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 13.4.2007.
- ↑ a b Juho Etelämäki 19.4.2023. Geni. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ a b Päivästä päivään. Helsingin Sanomat, 17.12.1938, nro 340, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Punaset III : v. 1909 valittujen uusien sosialidemokratisten edustajien kuvat ja elämäkerrat. Helsinki: Työväen Sanomalehti, 1909. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Simpanen, Marjo-Riitta: Paikallishistoriaa Tuulensuun veistospuisto ja ateljeetalo. 2017. Tuulensuun Taidesäätiö. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Palomäki, Matias: ”Sahan katolle tanssimaan ja tulisia vaunuja odottamaan” : helluntaiherätyksen julkisuuskuva suomalaisessa sanomalehdistössä 1911–1922. (Pro gradu -tutkielma) Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2022. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 47. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Myönnetty eläke. Sorretun Voima, 25.8.1916, nro 95, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Op. Juho Etelämäki 75-vuotias. Keskisuomalainen, 16.12.1938, nro 289, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.6.2023.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
