Oskar I

Oskar I
Arvid Julius Gottfried Virginin 1858 tekemä kopio Carl Theodor Staaffin maalauksesta 1856
Ruotsin ja Norjan kuningas
Valtakausi	8. maaliskuuta 1844 – 8. heinäkuuta 1859
Kruunajaiset	28. syyskuuta 1844 Tukholman Suurkirkko, ei kruunattu Norjassa
Edeltäjä	Kaarle XIV ja III Juhana
Seuraaja	Kaarle XV ja IV
Sijaishallitsija	Kaarle XV ja IV
Syntynyt	4. heinäkuuta 1799 Rue Cisalpine 291, Pariisi, Ranskan ensimmäinen tasavalta
Kuollut	8. heinäkuuta 1859 (60 vuotta) Tukholman kuninkaanlinna, Tukholma, Ruotsi
Hautapaikka	Riddarholmskyrkan, Tukholma
Puoliso	Joséphine
Lapset	Kaarle XV Gustaf Oskar II Eugénie August (aviottomat) Hjalmar Högquist Max Högquist
Koko nimi	Joseph François Oscar Bernadotte
Suku	Bernadotte
Isä	Jean-Baptiste Bernadotte
Äiti	Désirée Clary
Uskonto	luterilainen (vuoteen 1810 katolilainen)
Nimikirjoitus

Oskar I (Joseph François Oscar Bernadotte); (4. heinäkuuta 1799 Rue Cisalpine 291, Pariisi, Ranskan ensimmäinen tasavalta – 8. heinäkuuta 1859 Tukholman kuninkaanlinna, Tukholma, Ruotsi-Norjan kuningaskunta) oli Ruotsin ja Norjan kuningas vuosina 1844–1859.

Suku ja koulutus

Hän oli Napoleonin marsalkka, sotaministeri Jean Baptiste Jules Bernadotten, sittemmin Ruotsin ja Norjan kuningas Kaarle XIV Juhanan ja Bernhardine Eugénie Désirée Claryn, kuningatar Desiderian ainoa lapsi. Hänen setänsä Joseph Bonaparte oli naimisissa Désiréen vanhemman sisaren Julien kanssa. Hän syntyi Rue Cisalpine 219:ssä sijaitsevassa talossa Pariisissa (nyk. Rue Monceau 32). He asuivat setänsä Mortefontainen linnassa ja isänsä Grosbois'n linnassa Pariisin lähellä. Hänen ensimmäinen opettajansa Pariisissa oli vuodesta 1807 lähtien Le Moine, joka herätti pojan kiinnostuksen klassikoihin.

Isän vaihtuvien komennuksien vuoksi Oscar ei nähnyt isäänsä juurikaan ensimmäisten vuosien aikana. Hän ja hänen äitinsä elivät läheisessä yhteydessä äidin suvun Claryn perheen kanssa. Äiti oli varakas ja perheen taloutta paransivat suuresti suuret läänitykset ja muut taloudelliset palkkiot, jotka Jean Baptiste sai asemansa vuoksi. Oscar vietti lapsuutensa yltäkylläisyydessä La Grangen kartanossa Pariisin kaakkoispuolella tai perheen ylellisessä kaupunkiasunnossa rue d'Anjoulla, joka oli henkilökohtainen lahja keisari Napoleonilta.

Kun Bernadotte, tuolloinen Ponte Corvon ruhtinas valittiin Ruotsin kruununprinssiksi Örebrossa elokuussa 1810, Oscar ja hänen äitinsä lähtivät Pariisista ja saapuivat Tukholmaan tammikuussa 1811. Kruununprinsessa Desideria palasi takaisin Ranskaan sisarensa luokse jo kesällä 1811 ja Oscar näki äitinsä seuraavan kerran vasta vuonna 1822 omissa häissään.

Kaarle XIII myönsi Oscarille Södermanlandin herttuan arvonimen vuonna 1811. Hän oppi nopeasti ruotsin kielen vuodesta 1812 lähtien opettajansa vapaaherra C. L. Cederhielmin johdolla ja sai erinomaisen koulutuksen. Hän sai opetusta myös sotataitoon ja osallistui muun muassa Ruotsin-Norjan sotaan vuonna 1814. Hänelle opetettiin myös hallintoa, valtio-oppia, tieteitä ja taiteita. Hänelle opetti saksaa Per Daniel Amadeus Atterbom, kemiaa Jacob Berzelius ja luterilaista uskontoa Johan Olof Wallin.

Kolmetoistavuotiaana hänestä tuli everstiluutnantti ja vuonna 1815 hänet ylennettiin everstiksi ja 1817 kenraalimajuriksi. Kun hänen isänsä tuli Ruotsin ja Norjan kuninkaaksi vuonna 1818, Oscarista tuli kruununprinssi ja samana vuonna hänet valittiin Uppsalan yliopiston kansleriksi. Vuonna 1819 hänestä tuli Ruotsin ja Norjan armeijan kenraali.

Avioliitto ja jälkeläiset

Pyrkiessään legitimoimaan upouutta Bernadotte-dynastiaa Oscarin isä kuningas Kaarle XIV Juhana oli valinnut neljä prinsessaa kruununprinssin puolisoehdokkaiksi tässä tärkeysjärjestyksessä:

• Tanskan prinsessa Vilhelmine Marie (s. 18. tammikuuta 1808), Fredrik VI:n ja prinsessa Marie Sophie von Hesse-Kasselin tytär (avioitui lopulta 1828 ensin pikkuserkkunsa Fredrik VII:n kanssa, avioero ja toisen kerran Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin herttua Karlin kanssa)
• Leuchtenbergin prinsessa Joséphine (s. 14. maaliskuuta 1807), Leuchtenbergin herttua Eugène de Beauharnais'n ja Baijerin prinsessa Amelie Augustan tytär ja keisarinna Joséphinenpojantytär
• Hesse-Kasselin prinsessa Marie (s. 6. syyskuuta 1804), Hessenin vaaliruhtinas Vilhelm II:n ja Preussin prinsessa Augustan tytär (avioitui 1825 Saksi-Meiningenin herttua Bernhard II:n kanssa)
• Saksi-Weimar-Eisenachin prinsessa Marie (s. 3. helmikuuta 1808), Saksi-Weimarin suurherttua Karl Friedrich I:n ja suuriruhtinatar Maria Pavlovnan tytär (avioitui 1827 Preussin prinssi Kaarlen kanssa)

Kruununprinssiparin mitali, Gottfried Bernhard Loos 1829

Kuningas lähetti poikansa 5. toukokuuta 1822 kiertämään Euroopan hoveja. Tanskassa hän tapasi Fredrik VI:n tyttäret prinsessat Carolinen ja Vilhelminen, Alankomaissa hän vieraili Vilhelm I:n hovissa ja ihastui tämän tyttäreen prinsessa Marianne van Orania-Naussauhin (1810–1883), mutta tämä oli vain 12-vuotias, joten avioliitto ei ollut ajankohtainen.

Kruununprinssi Oscar kihlasi 15-vuotiaan prinsessa Joséphinen marraskuussa 1822 ja avioitui välittäjän avulla suoritetussa katolisessa vihkimisessä Leuchtenbergin palatsin linnankappelissa Münchenissä 22. toukokuuta 1823. Morsian oli Leuchtenbergin herttua Eugène de Beauharnaisin ja Baijerin prinsessa Amelia Augustan tytär ja keisarinna Joséphinen pojantytär. Katolinen vihkavala vahvistettiin 19. kesäkuuta 1823 Tukholman Suurkirkossa. Avioliittosopimuksessa oli määritelty että Josefina saisi säilyttää uskontonsa kuten Oscarin äiti kuningatar Desideria.

Bernadotten kuningasperhe: (vas.) prinssi Oscar (tuleva Oskar II), kuningatar Desideria, kruununprinsessa Josefina, prinssi August, prinsessa Eugénie, kruununprinssi Oscar (tuleva Oskar I), prinssi Carl (tuleva Kaarle XV), kuningas Kaarle XIV Juhana, prinssi Gustaf ja Kaarle XIII:n rintakuva. Fredric Westin 1837

Oskarille ja Josefinalle syntyi viisi lasta:

• Kaarle XV (1826–1872), toimi sijaishallitsijana 1857-1859 ja seurasi isäänsä kuninkaana, avioitui Alankomaitten prinsessa Louisen kanssa; heille syntyi kaksi lasta, joista tytär Louise avioitui Tanskan kruununprinssi Frederikin kanssa.
• prinssi Gustaf, Upplannin herttua (1827–1852), koulutettu muusikko ja säveltäjä, kuoli 25-vuotiaana lavantautiin
• Oskar II (1829–1907), seurasi veljeään kuninkaana, avioitui Sophie von Nassaun kanssa; heille syntyi neljä lasta, joista yksi oli Kustaa V.
• prinsessa Eugénie (1830–1889), pysyi naimattomana ja haki itsensä holhoojasta vapaaksi ensimmäisinä naisina Ruotsissa; säveltäjä ja taiteilija, omisti elämänsä hyväntekeväisyydelle, ei jälkeläisiä
• prinssi August, Taalainmaan herttua (1831–1873), avioitui Saksi-Altenburgin prinsessa Teresia Amalian (1836–1914) kanssa, ei jälkeläisiä. Oli kiinnostunut junista ja vetureista, kuoli 41-vuotiaana keuhkokuumeeseen.

Lisäksi Oskar sai kaksi aviotonta poikaa rakastajattarensa, Kuninkaallisen draamateatterin tähtinäyttelijätär Emilie Högquistin (1812–1846) kanssa, joita kutsuttiin epävirallisella tittelillä "Lapin prinssi".

• Hjalmar Högquist (18. kesäkuuta 1839 Hampuri – 1874 Lontoo)
• Max Högquist (12. elokuuta 1840 Tukholma – 1872 Kiina)

Oscarilla oli myös muita rakastajattaria, ja hänen ja isänsä välinen suhde oli monesti kireä, suurelta osin siksi, että isä vastusti poikansa siveetöntä elämää, mutta myös siksi, että hän oli konservatiivinen, kun taas Oscar oli liberaalimpi.

Hänellä oli myös ennen avioliittoaan syntynyt avioton tytär rakastajattarensa kreivitär, kuningatar Charlottan hovineiti Jacquette Löwenhielmin (os. Gyldenstolpe, 1797–1839) kanssa.

• Oscara Meijergeer (1817–1880), naim. Hilder

Kruununprinssi

Kruununprinssi Oscar, Joseph Karl Stieler 1823

Kruununprinssinä ollessaan hän käytti paljon aikaa perheensä kanssa. Oscar oli säveltäjä, pianisti ja laulaja, ja hän osallistui aktiivisesti Ruotsin musiikkielämään. Hän oli taiteellisesti suuntautunut joka sekä maalasi että lauloi. Hänen suurin menestyksenä oli luultavasti hänen oma musiikkinsa ja hän esiintyi mielellään laulajana ja pianistina pienissä ryhmissä. Hän sävelsi noin kaksikymmentä musiikkikappaletta. Hän oli kiinnostunut myös teatterista, ja kun esityksiä pidettiin hovissa, hän pääsi mukaan ohjaamisen, musiikin ja pukujen suunnitteluun.

Vuonna 1839 hän kirjoitti sarjan artikkeleita kansankoulutuksesta ja nimettömänä teoksen Om Straff och straffanstalter, vaatien vankilauudistuksia ja vastusti kuolemanrangaistusta. Näitä asioita hän ajoi edelleen kuninkaaksi tultuaan.

Vuonna 1824 ja 1833 kruununprinssi oli hetken Norjan pääministeri. Vuonna 1838 kuningas alkoi epäillä perillisensä ja liberaalipuolueen juonivan ministerien vaihtoa, tai jopa vallankaappausta. Oscar vastustikin isänsä itsevaltaista käytöstä, mutta vältti välirikon.

Kuningas

Kuningas Oskar I:n ja kuningatar Josefinan kruunajaismitali, Pehr Henrik Lundgren 1844

Hänen vapaamielisyytensä oli kuitenkin varovaista, kuten saatiin nähdä hänen noustuaan valtaan 8. maaliskuuta 1844. Oskar I kieltäytyi uudistamasta vuoden 1809 vanhentunutta perustuslakia, mutta salli kuitenkin lehdistönvapauden. Hän asetti Ruotsin ja Norjan kuningaskunnat virallisesti tasavertaiseen asemaan ottamalla käyttöön uudet liput ja vaakunan.

Oskarin varhaiset liberaalit näkemykset ja edistykselliset ajatukset kysymyksissä kuten finanssipolitiikka, lehdistönvapaus ja rikosoikeudelliset uudistukset osuivat sattumanvaraisesti yhteen yhteiskunnallisen, poliittisen ja teollisen muutoksen aikakaudella. Valtaantulonsa jälkeen hän työskenteli valtiopäivien kanssa edistääkseen erilaisia ​​uudistuksia. Näitä olivat miesten ja naisten yhtäläisten perintöoikeuksien vahvistaminen vuonna 1845, kiltalaitoksen lakkauttaminen vuonna 1846 ja vuonna 1858 naimattomien naisten oikeus tulla täysi-valtaisiksi 25-vuotiaana.

Suurin osa Oskar I:n ajan uudistustyöstä keskittyi Ruotsin taloudellisen aseman parantamiseen, ja valtiopäivät julistikin 1857 hänen parantaneen materiaalista hyvinvointia enemmän kuin yksikään edeltäjänsä. Ulkopolitiikassa Oskar I oli kansallisaatteen kannattaja. Vuonna 1848 hän tuki Tanskaa ensimmäisessä Schleswigin sodassa Preussia vastaan ja asetti ruotsalaisia ja norjalaisia joukkoja Pohjois-Schleswigiin ja Fynille vuosina 1849–1850. Hän oli myös välittämässä Malmön rauhaa 26. elokuuta 1848 ja takasi Tanskan yhtenäisyyttä Lontoon sopimuksessa 8. toukokuuta 1852.

Vuonna 1850 Oskar suunnitteli kolmen Skandinavian kuningaskunnan unionia, mutta suunnitelma hylättiin. Hän onnistui kuitenkin lopettamaan isänsä Venäjään kohdistaman nöyristelypolitiikan. Pelko Venäjän aluevaatimuksista Norjassa sai hänet jäämään neutraaliksi Krimin sodan aikana, mikä päätti Ison-Britannian ja Ranskan kanssa solmitun liiton.

Oskar romutti isänsä Venäjä-mielisen ulkopolitiikan, ja vuonna 1855 Ruotsi lupasi liittyä Ranskan ja Ison-Britannian puolelle Krimin sodassa. Ruotsi ei kuitenkaan koskaan julistanut sotaa Venäjälle ja sen seurauksena onnistui saamaan venäläisiltä lupauksen olla linnoittamatta Ahvenanmaata. Oskar uskoi lujasti myös skandinavismiin, ajatukseen, että Skandinavian maiden – Tanskan, Norjan ja Ruotsin – välillä vallitsi vahva kulttuurinen side ja näin ollen myös hyvät mahdollisuudet tiiviimpiin suhteisiin näiden kolmen maan välillä.

Oskarista tuli eräs Tukholman raittiusyhdistyksen ensimmäisiä jäseniä, ja vuodesta 1855 lähtien kaikki paloviinan tuotanto siirrettiin valtion hallintaan ja kotipolton lopullinen lakkauttaminen alkoi monien harmiksi. Hän seisoi opposition tukena jo kruunuprinssi aikanaan 1830-luvulla esittämänsä julkisen koulujärjestelmä vaatimuksen takana ja työskenteli aktiivisesti suvaitsevaisemman vankilajärjestelmän puolesta, hän muun muassa halusi kuolemanrangaistuksen poistamista. Nähtiin että hän kärsi suunnattomasti, kun kuolemanrangaistus jäi edelleen voimaan. Hän päätti myös uskonnonvapauden lisäämisestä Ruotsissa.

Viimeiset vuodet

Oskar I:n ja kuningatar Josefinan haudat Riddarholmin kirkossa Tukholmassa.

Hänen terveytensä alkoi heiketä 1850-luvulla, hänellä alkoi vuodesta 1852 lähtien olla yhä useampia ja pitempiä poissaolokohtauksia sekä paikalleen jäykistynyt asento, syksyllä 1852 hän sairastui lavantautiin.

Perheessä vuosina 1852 (toiseksi vanhin poika Gustaf) ja 1854 (Kaarlen poika Carl Oscar) sattuneet traagiset kuolemantapaukset olivat myös osasyynä. Vuonna 1857 hän halvaantui, jolloin vanhin poika Kaarle toimi sijaishallitsijana. Kuningas Oskar I kuoli 60-vuotiaana heinäkuussa 1859 Tukholmassa. Ruumiinavauksessa löydettiin kananmunan kokoinen aivokasvain. Hänet on haudattu Riddarholmin kirkkoon.

Kuvagalleria

• 
  Kruununprinssi (1818-1826)
• 
  Kruununprinssi (1826-1844)
• 
  Norjan ja Ruotsin kuningas
• 
  Monogrammi

Lähteet

• Elgklou, Lars: Bernadotte-suvun tarina. Suomentanut Salmenoja, Margit. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1981. ISBN 951-23-1749-4

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oskar I Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Kaarle XIV Juhana

Ruotsin kuningas 1844–1859

Seuraaja: Kaarle XV

Edeltäjä: Kaarle III Juhana

Norjan kuningas 1844–1859

Seuraaja: Kaarle XV