Lovisa (Ruotsin kuningatar)
| Lovisa | |
|---|---|
 Lovisa, Ruotsin ja Norjan kuningatar n. 1865 | |
| Ruotsin kuningatar | |
| Valtakausi | 8. heinäkuuta 1859 – 30. maaliskuuta 1871 |
| Kruunajaiset | 3. toukokuuta 1860 Tukholma |
| Edeltäjä | Josefina |
| Seuraaja | Sofia |
| Norjan kuningatar | |
| Valtakausi | 8. heinäkuuta 1859 – 30. maaliskuuta 1871 |
| Kruunajaiset | 5. elokuuta 1860 Trondheim |
| Edeltäjä | Josefina |
| Seuraaja | Sofia |
| Syntynyt |
5. elokuuta 1828 Haag, Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta |
| Kuollut |
30. maaliskuuta 1871 (42 vuotta) Tukholman kuninkaanlinna, Tukholma, Ruotsi |
| Hautapaikka | Riddarholmin kirkko, Tukholma |
| Puoliso | Kaarle XV |
| Lapset |
Louise Carl Oscar |
| Koko nimi | Wilhelmina Frederika Alexandra Anne Louise |
| Suku | Orania-Nassau |
| Isä | Fredrik |
| Äiti | Louise |
| Uskonto | protestanttisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Lovisa (Wilhelmina Fredrika Alexandra Anne Louise); (5. elokuuta 1828 Korte Voorhout, Haag, Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta – 30. maaliskuuta 1871 Tukholman kuninkaanlinna,[1] Ruotsin kuningaskunta) oli Ruotsin ja Norjan kuningatar, kuningas Kaarle XV:n (IV:n) puoliso ja Alankomaiden prinsessa.[2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen isänsä oli Alankomaiden prinssi Wilhelm Fredrik Karl (1797–1881), kuningas Vilhelm I:n ja Preussin prinsessa Frederica Louisa Wilhelminan nuorempi poika ja kuningas Vilhelm II:n veli. Hänen äitinsä oli Preussin prinsessa Louise Augusta Wilhelmina Amalia (1808–1870), kuningas Fredrik Vilhelm III:n ja kuningatar Luise von Mecklenburg-Strelitzin nuorin tytär.[2] Vanhemmat olivat keskenään serkuksia ja Louise oli heidän vanhin lapsensa. Hänellä oli kolme sisarusta, joista ainoastaan nuorin sisar Wilhelmine (1841–1910), eli aikuiseksi asti ja avioitui Wiedin prinssi Vilhelmin kanssa. Louise kuului Oranie-Nassau sukuun.
Avioliittosuunnitelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suunnitelmat kruununprinssi Kaarlen ja Preussin prinsessan avioliitosta oli jouduttu hylkäämään. Kabinettisihteeri L. Manderström sai vuonna 1849 tehtäväkseen tutkia yhteyttä Hollannin kuningashuoneeseen. Manderströmin kuvaus valitusta prinsessa Louisesta (Ruotsissa Lovisa), joka oli Vilhelm III:n serkku, on diplomaattinen mestariteos, jossa korostetaan hänen erinomaista kasvatustaan ja hyvää luonnettaan, mutta rivien välistä vihjailllaan, ettei kyse ollut mistään kaunottaresta.[1]
Haagissa osapuolten välisessä tapaamisessa Louisa rakastui välittömästi komeaan ja hurmaavaan kruununprinssiin, joka ei pitänyt morsianehdokastaan erityisen houkuttelevana. Kaarle kuitenkin antoi periksi, ja uudenvuodenpäivänä 1850 Oskar I pystyi pyytämään Hollannin kuninkaalta Louisan kättä avioliittoon poikansa puolesta.[1]
Avioliitto oli suurelta osin kuningas Oskarin työtä, joka halusi yhdistää Bernadotte-dynastian vanhoihin eurooppalaisiin ruhtinassukuihin. Louisan protestanttinen usko tyydytti yleistä mielipidettä kahden katolisen kuningattaren jälkeen, ja myös se, että hänen sukunsa oli tunnettu rikkaudestaan. Ylimitoitetut odotukset runsaista myötäjäisistä antoivat epämiellyttävän kaiun valtiopäivien keskusteluissa ja radikaalin lehdistön väitteessä, että "rikkaat appivanhemmat" voisivat rahoittaa hallitsijan maksamaan itse Ruotsin rautatiet.[1]
Louisa valmistautui kihlauksensa aikana tehtäväänsä hyvin opiskelemalla ruotsia ja tutkimalla ruotsalaisia tapoja ja oloja. Hän joutui häitten jälkeen tekemään "Eriksgatan" uuden kotimaansa halki kuningas Oscar esiliinanaan.[1]
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen avioliittoaan prinsessa tunnettiin nimellä Louise, mutta hänen avioiduttuaan 19. kesäkuuta 1850 Tukholman Suurkirkossa Ruotsin kruununprinssi Kaarlen kanssa hänet tunnettiin Ruotsissa kruununprinsessa Lovisana. Vuonna 1859 hänen puolisonsa astui Ruotsin valtaistuimelle nimellä Kaarle XV ja Norjan valtaistuimelle nimellä Kaarle IV, ja Lovisasta tuli molempien maiden kuningatar. [2]
Pari sai kaksi lasta, prinsessa Louisen (1851–1926), josta tuli Tanskan kuningatar kuningas Fredrik VIII:n puolisona, ja prinssi Carl Oscarin (1852–1854), joka kuoli 2-vuotiaana huonosti hoidettuun lastentautiin.[2][1] Nuoremman lapsen syntymän aiheuttamien komplikaatioiden jälkeen hän ei voinut enää tulla uudelleen raskaaksi.[3][1] Louisan sanotaan tarjonneen puolisolleen avioeroa, mutta tämä kieltäytyi tarjouksesta.[1]
Kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1859 valtaistuimen vaihtuessa Louisesta tuli kuningatar, ja hänet kruunattiin seuraavana vuonna ensin Tukholmassa ja sitten Trondheimissa, ensimmäisenä Norjan kuningattarena keskiajan jälkeen. Lovisalla ei ollut poliittista vaikutusvaltaa, ja hän pidättäytyi yrityksistä vaikuttaa, mutta seurasi tapahtumia kiinnostuneena ja ilmaisi mielipiteensä "sisäpiirissä". Hän kuvaili kansanedustuslaitoksen uudistuksen hyväksymistä "ukonilmaksi" (kirje Anna Piperille 7. joulukuuta 1865), eikä hän jakanut puolisonsa Saksan vastaista asennetta.[1]
Kuningatar oli saanut opetusta ranskan, englannin, saksan ja venäjän kielistä sekä pianonsoitosta. Hän piti historiasta ja musiikista, mutta oli epäsosiaalinen eikä välittänyt virallisista edustustehtävistä ja halusi elää rauhallista perher-elämää. Silti hän osallistui paljon hyväntekeväisyyteen, mikä oli kuningashuoneen naispuolisille jäsenille lähes pakollista. Hän toimi muun muassa suojelijana itsensä mukaan nimetylle, vuonna 1854 Tukholmaan perustetulle ja vuoteen 1970 asti toimineelle lastensairaalalle Kronprinsessan Lovisas vårdanstalt för sjuka barn.[2]
Hänen kiinnostuksensa suuntautui erityisesti sairaisiin ja kuuromykkiin lapsiin. Hänen tukemiaan ja perustamiaan instituutioita olivat Kronprinsessan Lovisas vårdanstalt, Tysta skolan, "Femöresföreningen" orpokotien perustamiseksi Lappiin ja Drottning Lovisas understödsförening, jonka tehtävänä oli kerätä varoja erilaisten hyväntekeväisyyshankkeiden tukemiseen.[1]
Lovisa, joka oli syvästi uskonnollinen, käänsi muutaman englannin- ja hollanninkielisen rakentamista käsittelevän kirjan ruotsiksi. Louis De Geeriltä Lovisa sai epiteetin, että tämä oli "lahjakas ja jalo nainen". Suhteessaan epävakaaseen puolisoonsa hän osoitti muuttumatonta antaumusta ja pettämätöntä kärsivällisyyttä.[1]
Kuningatar Lovisa kuoli 42-vuotiaana keuhkokuumeeseen maaliskuun lopussa 1871 Tukholman kuninkaanlinnassa. Hänet on haudattu Riddarholmin kirkkoon.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Lovisa - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Viitattu 4.8.2024.
- ↑ a b c d e Lovisa (Louise) of the Netherlands Kungahuset. Arkistoitu 8.4.2018. Viitattu 7.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Susan: Louise of Sweden, Queen of Denmark Unofficial Royalty. 27.9.2015. Viitattu 4.8.2024. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lovisa (Ruotsin kuningatar) Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
