Fredrik VI

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fredrik VI
Tanskan ja Norjan kuningas
Fredrik VI, F.C. Gröger 1808
Tanskan kuningas
Valtakausi 13. maaliskuuta 1808 – 3. joulukuuta 1839
Kruunajaiset 31. heinäkuuta 1815 Frederiksborgin linnan kappeli
Edeltäjä Kristian VII
Seuraaja Kristian VIII
Norjan kuningas
Valtakausi 13. maaliskuuta 1808 – 7. helmikuuta 1814
Edeltäjä Kristian VII
Seuraaja Kristian Frederik
Syntynyt 28. tammikuuta 1768
Christiansborg, Kööpenhamina, Tanska
Kuollut 3. tammikuuta 1839 (70 vuotta)
Amalienborg, Kööpenhamina, Tanska
Hautapaikka Roskilden tuomiokirkko
Puoliso Marie Sophie
Lapset Caroline
Vilhelmine
Suku Oldenburg
Isä Kristian VII
Äiti Caroline Matilda
Uskonto Luterilaisuus
Nimikirjoitus

Fredrik VI (28. tammikuuta 1768 Christiansborgin linna, Kööpenhamina – 3. tammikuuta 1839 Amalienborgin linna, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta) oli Tanskan kuningas vuosina 1808–1839 ja Norjan kuningas vuosina 1808–1814.[1]

Kruununprinssi Frederik ja äiti kuningatar Caroline Mathilde, Carl Daniel Voigts 1773
Kruununprinssi Frederik leikkikaverinsa kanssa, Johan Edvard Mandelbergin piirros

Suku ja koulutus, lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frederikin äiti oli Englannin Yrjö III:n sisar, prinsessa Caroline Mathilda (1751–1775) ja hänellä oli nuorempi sisar prinsessa Louisa Augusta.[2] Fredrikillä oli vaikea lapsuus. Kun hän oli neljävuotias, hän menetti kaiken yhteyden äitiinsä avioeron myötä, kun tämän suhde Johann Struenseehen paljastui vuonna 1772, ja äiti karkotettiin eikä hän ollut läheinen henkisesti sairaan isänsä Kristian VII:n kanssa. Hän ei saanut hyvää koulutusta, mutta hän oli velvollisuudentuntoinen ja päättäväinen.[3]

Kruununprinssi, prinssihallitsija Frederik, Jens Juel 1784

Sekä äiti, kuningatar Caroline Mathilde että Johann Struensee saivat ideologisia vaikutteita valistusajattelijoilta, kuten Voltairelta ja Jean-Jacques Rousseau'lta. Siksi kuningatar hyväksyi täysin myös Struenseen suositteleman ankaran koulutuksen kruununprinssille, jota pidettiin heikkona ja kaipaavan vahvistusta fyysisesti ja henkisesti. Kun Struensee oli vallassa, pientä Frederikiä kasvatettiin Hirschholmin linnassa noudattamalla hieman omituista tulkintaa Rousseaun kuuluisassa teoksessa Émile esittämästä kasvatustavasta. Sen sijaan, että hän saisi ohjaavaa kasvatusta, Frederikin odotettiin oppivan kaikki omin voimin leikkimällä kahden tavallisen ei-aatelisen pojan kanssa Struenseen ohjeiden mukaisesti. Hänen piti itse etsiä ruokansa, vaatteensa ja suojautua ilmoja vastaan.[2]

Ankaraa kasvatusmenetelmää lievensi Struenseen jälkeen lääkäri Christian Bergerin väliintulo. Epäilemättä menetelmä oli pohjimmiltaan hyödyllinen Frederikin terveydelle, mutta osittain se toteutettiin liian ankarasti, siitä leviävät huhut vaikuttivat Struenseen hallintoa vastaan. Struenseen teloittamisen jälkeen sotamarsalkka M. Numsenin leskestä tuli hänen hovimestarinnansa, mutta tämä erotettiin jo seuraavana vuonna.[2]

Frederik sai oman hovinsa, jonka johtoon nimitettiin H. H. von Eickstedt. Opettajakseen hän sai B. G. Sporon, mutta ei tämä eikä ylihovimestari näyttäneet soveliailta valvomaan hänen kasvatustaan ​​ja koulutustaan. Koska Frederikin piti lopulta ottaa maan hallinto käsiinsä, hänen lapsuuden ja varhaisnuoruuden koulutustaan on pidettävä laiminlyötynä, eikä hänelle opetettu laajasti kouluaineita. Hän vietti nuoruusvuotensa yhden luotetun kamariherra, Johan Bülowin kanssa.[2]

Sijaishallitsija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo vuonna 1782 kruununprinssi Frederik otti yhteyttä ministeri Andreas Peter Bernstorffiin, joka oli erotettu kaksi vuotta aiemmin. Myöhemmin kruununprinssi ryhtyi salaliittoon muiden tyytymättömien henkilöiden kanssa, jotka vastustivat hallitusta. Kruununprinssin iästä huolimatta hallitus lykkäsi tarkoituksella hänen konfirmaatiotaan, joka vahvistaisi kruununprinssin täysi-ikäisen aseman.[4]

Mutta kun vuonna 1784 kruununprinssi Frederik täytti 16 vuotta, asiaa ei voitu enää lykätä, ja hänet konfirmoitiin lopulta 4. huhtikuuta ja julistettiin laillisesti täysi-ikäiseksi. Jo 14. huhtikuuta 1784 hän kaappasi itselleen sijaishallitsijan täydet valtuudet ja erotti leskikuningatar Juliane Marielle uskolliset ministerit. Sanotaan, että vallankaappauksen aikana hän kävi nyrkkitappelun setäpuolensa, Juliane Marien pojan, perintöprinssi Frederikin (1753–1805) kanssa sijaishallitsijan asemasta. Hän jatkoi Tanska-Norjan sijaishallitsijana isänsä nimen alaisuudessa, kunnes tämä kuoli vuonna 1808.[5]

Kruununprinssi Frederik toimi prinssihallitsijana isänsä Kristian VII:n mielisairauden takia vuosina 1784–1808. Sijaishallitsijakaudella hän teki liberaaleja päätöksiä, esimerkiksi lakkautti maaorjuuden vuonna 1788.[6] Vuonna 1784 Fredrik oli vallankaappauksen takana ja siitä lähtien hän oli kuninkaanvallan todellinen edustaja. Kotimaassa hän toteutti useita uudistuksia. Ulkoisesti Tanska oli sodassa Ison-Britannian kanssa vuosina 1801 ja 1807-1814. Tämä johti valtion konkurssiin vuonna 1813 ja Norjan menettämiseen seuraavana vuonna.[3]

Kuningas Fredrik VI, C. W. Eckersberg 1825
Fredrik VI vanhoilla päivillään

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen jälkeen kun Tanska menetti Norjan Ruotsille Napoleonin sotiin liittyneessä Kielin rauhansopimuksessa vuonna 1814, Fredrik otti konservatiivisemman linjan ja korosti itsevaltiuttaan, jota vastustettiin maassa laajasti. Kuningas yritti rauhoittaa liikehdintää perustamalla neuvoa-antavia elimiä.[6] Entisestä suurvallasta tuli Fredrikin hallituskaudella yksi Euroopan pienistä valtioista.[7]

Fredrik VI oli suosittu kuningas; hän esiintyi absolutistisen isähahmon ruumiillistumana. Hän, kuningatar ja heidän tyttärensä personoivat mukavaa porvarillista perhettä, varsinkin kun he tekivät kävelyretkiä Frederiksbergin linnan Haven puiston kanavan varrella, ja olivat näkyvillä koko kansalle.[3]

Fredrik VI ja kuningatar Marie Sofie sekä tyttäret prinsessa Vilhelmine ja prinsessa Caroline, C. W. Eckersberg 1821
Fredrik VI:n sarkofagi Roskilden tuomiokirkossa

Valtaistuimelle nousunsa jälkeen hän oli taipuvainen yhä enemmän henkilökohtaiseen hallintoon, ja hallituksen vaikutusvalta väheni. Alun perin puolueeton Napoleonin sodissa Fredrik tuki Napoleonia Englannin Kööpenhaminan pommituksen jälkeen vuonna 1807. Välinpitämättömänä diplomaattina hän tuki Napoleonia liian kauan eikä kyennyt hyödyntämään Ruotsin vaikeuksia vuonna 1809. Kielin rauhassa tammikuussa 1814 hän joutui luovuttamaan Norjan Ruotsille ja Helgolandin Englannille. Wienin kongressin jälkeisinä vuosina Fredrik osoitti olevansa energinen, vastuullinen ja rehellinen "maansa isä". Ranskan heinäkuun 1830 vallankumouksen vaikutuksesta Fredrik perusti vuonna 1834 neljä neuvoa-antavaa maakuntakokousta. Tämä toiminta merkitsi parlamentaarisen elämän alkua Tanskassa.[1]

Fredrik VI kuoli 71-vuotiaana joulukuussa 1839 Amalienborgin linnassa. Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon.[2]

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fredrik VI ja kuningatar Marie Sophie tyttäriensä Vilhelminen ja Carolinen kanssa kävelyllä Fredriksbergin linnan Haven puiston kanavalla.

Hän avioitui heinäkuussa 1790 Gottorpissa prinsessa Marie Sophie Frederika von Hesse-Kasselin (1767–1852) kanssa.[3]

1780-luvulla oli esitetty useita vaihtoehtoja Frederikin puolisoksi ja päätettiin, että hän avioituisi Hesse-Kasselin prinssi Kaarle II:n (1744–1836) ja Tanskan prinsessa Louisen (1750–1831) vanhimman tyttären, serkkunsa Marie Sophie Frederikan kanssa. Hänenkin isoisänsä oli Fredrik V. Valinta oli suosittu kansan keskuudessa ja kruununprinssiparin sai saapuessa Kööpenhaminaan syyskuussa 1790 suuret suosionosoitukset. Avioliitolle oli ominaista molemminpuolinen kiintymys ja kunnioitus, vaikkakaan ilman syvempiä tunteita tai ymmärrystä. Heillä oli kaksi tytärtä, jotka elivät vielä vanhempiensa jälkeen, viisi poikaa ja yksi tytär kuolivat jo alle vuoden vanhoina.[2]

Fredrik VI:n ja kuningatar Marie Sophien kahdeksasta lapsesta jäi eloon vain kaksi tytärtä prinsessa Caroline ja prinsessa Vilhelmine. Seuraavaksi Tanskan kuninkaaksi tuli Fredrikin serkku Kristian VIII.[7]

  • Caroline (1793–1881),[7] avioitui isänsä serkun, Kristian VIII:n kruununprinssi Frederik Ferdinandin (1792–1863) kanssa, avioliitto oli lapseton
  • Vilhelmine Marie (1808–1891),[7] ensimmäinen avioliitto vuonna 1828 pikkuserkku Frederikin, tulevan Fredrik VII:n kanssa; he muuttivat erilleen vuonna 1834 ja liitto päätyi avioeroon vuonna 1837. Toinen avioliitto Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin herttua Karlin kanssa, joka oli Tanskan tulevan Kristian IX:n vanhin veli. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia.

Vuoden 1808 tienoilla Fredrik VI aloitti suhteen Bente Mortensdatter Andersen Rafstedin (1792–1862), poraajan Holmenin tyttären kanssa, jolle annettiin virallisen rakastajattaren asema nimellä rouva Frederikke Dannemand ja vuonna 1829 hän sai everstinrouvan arvon. Tämä synnytti hänelle kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.[2]

  • Louise Frederikke Dannemand, Dannemandin kreivitär (16. huhtikuuta 1810 - 28. joulukuuta 1888), meni naimisiin vuonna 1836 Wilhelm von Zachariæn (6. kesäkuuta 1807 - 16. elokuuta 1871) kanssa, ja heillä oli jälkeläisiä
  • Caroline Augusta Dannemand, Dannemandin kreivitär (1812–1844), meni naimisiin vuonna 1837 Adolf Frederik Schack von Brockdorffin (Vejle, 7. helmikuuta 1810 – 18. lokakuuta 1859) kanssa, ja heillä oli jälkeläisiä
  • Frederik Wilhelm Dannemand, Dannemandin kreivi (20. heinäkuuta 1813 – 12. maaliskuuta 1888), meni naimisiin ensin vuonna 1840 Franziska von Scholtenin (1820–44) kanssa, ei jälkeläisiä; toiseksi naimisiin vuonna 1845 Lovisa Grefvinde Schulinin (1815–1884) kanssa, ei jälkeläisiä; ja avioitui kolmanneksi vuonna 1884 Wilhelmina Laursenin (1840–1886) kanssa, ei jälkeläisiä
  • Vilhelm Christian Andersen (1816–?)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Frederick VI | Reformer, Constitutional Monarch, Schleswig-Holstein | Britannica www.britannica.com. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Frederik 6. | lex.dk Dansk Biografisk Leksikon. 23.4.2023. Viitattu 11.7.2024. (tanska)
  3. ↑ a b c d Frederik VI 1808-1839 - The Royal Danish Collection www.kongernessamling.dk. Viitattu 9.7.2024. (englanti)
  4. ↑ Feldbæk, Ole: "Den lange fred". Teoksessa: Olsen, Olaf (toim.). Gyldendal og Politikens Danmarkshistorie. Vol. 9: 1700-1800. Copenhagen: Gyldendal og Politikens Forlag 1990. ISBN 87-89068-11-4. S. 234
  5. ↑ Njåstad, Magne: "Ove Høegh-Guldberg". Store norske leksikon.
  6. ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 787–788. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  7. ↑ a b c d King Frederik 6th (Arkistoitu – Internet Archive) Denmarks Konger.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Edeltäjä:
Kristian VII 		Tanskan kuningas
1808–1839 		Seuraaja:
Kristian VIII
  Edeltäjä:
Kristian VII 		Norjan kuningas
1808–1814 		Seuraaja:
Kristian Frederik
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fredrik_VI&oldid=22629415”