Laululinnut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laululinnut
Keltaoliivisieppo (Eopsaltria australis)
Keltaoliivisieppo (Eopsaltria australis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Alalahko: Laululinnut
Passeri
Linnaeus, 1758
Heimot
Katso myös

  Laululinnut Wikispeciesissä
  Laululinnut Commonsissa

Laululinnut (Passeri) on varpuslintujen alalahko. Siihen kuuluu yli puolet kaikista maailman lintulajeista.[1] Laululintuihin kuuluu useita kymmeniä heimoja, joihin kuuluu kaikkiaan noin 4000 lajia.

Laululinnut muodostavat yhden monipuolisimmista maalla elävistä selkärankaisryhmistä. Laululinnut on varpuslintujen alalahko, eli kaikki varpuslinnut eivät ole laululintuja. Kaikki eurooppalaiset varpuslinnut ovat kuitenkin laululintuja[2].

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laululinnut ovat enimmäkseen pienikokoisia. Niiden jaloissa on kolme varvasta eteenpäin ja yksi taaksepäin.[3] Maailman suurin varpuslintu on laululintuhin kuuluva korppi (70 cm).lähde? Suomen pienin varpuslintu on laululintuihin kuuluva hippiäinen.

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laululinnut ovat muiden varpuslintujen tapaan maalintuja. Laululinnuissa on huomattavaa vaihtelua, mikä merkitsee rakenteen ja elintapojen monipuolista sopeutumista erilaisiin ympäristöihin. Laululintuja voi tavata ympäri maapallon.[4]

Alalahkoon kuuluu monia taitavia laulajia. Laululintujen laululla on suuri merkitys, ja sen voidaan olettaa esittäneen huomattavaa osaa näiden lintujen kehityksessä nykyiseksi valtaryhmäksi. Laululintujen laulu ei ole pelkästään ilman puhaltamista äänielimistöstä, vaan aivojen kontrolloimaa, hyvin kehittyneellä kurkunpäällä lihastoiminnan avulla aikaansaatua ääntelyä.[4]

Suomessa tavatut laululinnut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tilhi (Bombycilla garrulus) Pesii vakituisesti[3]

Pyrstötiaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pähkinänakkelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhankeittäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Birds of Britain blx1.bto.org. Viitattu 1.1.2008. (englanniksi)
  2. Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä, s. 136. Atena, 2016. ISBN 978-952-300-248-7
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq cr cs ct cu cv cw cx cy cz da db dc dd Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 25. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
  4. a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 874–875. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Rariteettikomitea birdlife.fi. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 6.1.2014.
  6. a b c d e Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay Rariteettikomitea birdlife.fi. Arkistoitu 9.4.2009. Viitattu 6.1.2014.
  8. a b Iberiantiltaltille lajivahvistus. Kymen Sanomat, 6.3.2013, s. 22.