Kalliopääsky
| Kalliopääsky | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Pääskyt Hirundinidae |
| Suku: | Kalliopääskyt Ptyonoprogne |
| Laji: | rupestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ptyonoprogne rupestris |
|
 |
|
| Katso myös | |
Kalliopääsky (Ptyonoprogne rupestris) on pääskyihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliopääsky muistuttaa Suomessa pesivistä pääskyistä eniten törmäpääskyä. Yleisväritykseltään lintu on kuitenkin tummempi kuin törmäpääsky, myös siivet ovat leveämmät. Hyvä tuntomerkki on lennossa näkyvä pyrstön valkeiden täplien rivi. Kalliopääsky on noin 14 senttimetrin pituinen[2] ja painaa keskimäärin noin 24 grammaa.[3]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliopääsky elää laajalla alueella, Euroopassa lähinnä Välimeren rantavaltioissa ja Alppien vaikutuspiirissä, sekä eteläisen Aasian kallioisilla vuorilla aina Kiinan itäosiin asti. Lajista ei ole erotettu alalajeja. Pohjoiset populaatiot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat muun muassa Luoteis-Afrikassa, Punaisenmeren rannikoilla ja Intian niemimaalla.[3]
Suomessa se on harvinaisuus, sillä se on tavattu vain neljästi. Laji on tavattu Lemlandin Lågskärillä vuosina 1988[4] ja 2003[5], Porvoon Söderskärillä vuonna 2009[6] ja Rovaniemellä vuonna 2018[7].
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliopääskyt viihtyvät kallioisilla, metsättömillä vuorenrinteillä, missä on jokia, puroja tai muita vesistöjä. Sitä tavataan jopa 4 kilometrin korkeudella vuoristossa. Talvehtivat parvet elävät soiden ja järvien hyönteismassojen äärellä. Parvissa voi olla joitakin satoja yksilöitä.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliopääskyt pesivät yksittäisparein tai pieninä, tavallisesti alle 10 parin yhdyskuntina. Pesä on savesta muurattu kuppi, joka on kiinnitetty pystysuoraan kallioon, kallionhalkeamaan tai onkaloon, harvemmin rakennukseen tai maantiesiltaan. Molemmat puolisot muuraavat pesää noin 9–20 päivää. Naaras munii tavallisesti kolmesta viiteen munaa, joita pääasiassa naaras hautoo 13–17 päivää. Molemmat emot hoitavat poikasia, jotka lentävät pesästä 24–27 päivän ikäisinä, minkä jälkeen emot huolehtivat niistä vielä 1–3 viikkoa. Pesii yleensä kaksi kertaa kesän aikana.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliopääsky on hyönteissyöjä, joka muiden pääskyjen lailla syö ilmameren hyönteisiä ja hämähäkkejä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Hirundo rupestris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Suomen luonto; Linnut osa 3, Weilin+Göös Oy 1996
- ↑ a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 1988 harvinaisuushavainnot (PDF) (s. 10) birdlife.fi. Viitattu 1.6.2021.
- ↑ Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2003 harvinaisuushavainnot (PDF) (s. 9) birdlife.fi. Viitattu 1.6.2021.
- ↑ Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2009 harvinaisuushavainnot (PDF) (s. 11) birdlife.fi. Viitattu 1.6.2021.
- ↑ Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2018 harvinaisuushavainnot (PDF) (s. 118) birdlife.fi. Viitattu 1.6.2021.