Nokitasku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nokitasku
Naaras
Naaras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Siepot Muscicapidae
Suku: Pensastaskut Saxicola
Laji: caprata
Kaksiosainen nimi

Saxicola caprata
(Linnaeus, 1766)

Katso myös

  Nokitasku Wikispeciesissä
  Nokitasku Commonsissa

Nokitasku (Saxicola caprata) on Aasiassa esiintyvä sieppoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiras.

Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 21–23 cm ja paino 12–26 g, tavallisesti 15–17 g. Kooltaan nokitasku on kuin pensastasku. Sen höyhenpuku on tumma: juhlapukuinen koiras on musta paitsi vatsa, alaperä, yläperä ja siipilaikku ovat valkoiset. Peruspukuisen ja nuoren koiraan höyhenpuku on hieman kirjavampi. Naaraan väritys vaihtelee vaaleanruskeasta tummanruskeaan ja senkin vatsa on usein valkoinen, mutta valkoinen siipilaikku siltä puuttuu.

Nokitasku elää laajalla alueella Keski- ja Etelä-Aasiassa, lännessä Iranista Pakistanin ja Pamirin kautta Intiaan, Filippiineille, Indonesiaan (puuttuu Borneosta) ja Uuteen-Guineaan. Sen elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä. Laji on enimmäkseen lyhyen matkan muuttolintu esiintymisalueen länsiosissa ja talvehtii Kaakkois-Iranissa ja Irakissa. Itäiset trooppiset populaatiot ovat paikkalintuja. Lajista tunnetaan useita alalajeja.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokitasku asuu avomaiden ja kukkulanrinteiden pensaikoissa, mielellään purojen, jokien tai kosteikkojen reunamilla, missä kasvaa pajukkoa tai korkeaa ruohokasvillisuutta. Laji viihtyy myös puutarhoissa ja laitumilla, mutta se välttelee metsiä, vuoristoa ja kuivia aroja.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokitasku rakentaa pesänsä maahan tai matalalle kiven, kallion tai muurin rakoseen. Naaras munii 2–5 munaa. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.

Nokitaskun ravintoa ovat hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat eläimet.

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857508-4
  1. BirdLife International: Saxicola caprata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]