Lapinkirvinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapinkirvinen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Västäräkit Motacillidae
Suku: Kirviset Anthus
Laji: cervinus
Kaksiosainen nimi

Anthus cervinus
(Pallas, 1811)

Alalajit
  • A. c. cervinus
  • A. c. rufogularis
Katso myös

  Lapinkirvinen Wikispeciesissä
  Lapinkirvinen Commonsissa

Lapinkirvinen (Anthus cervinus) on västäräkkeihin (Motacillidae) kuuluva lintu (Aves), jota tavataan tundralla Skandinaviasta Alaskaan ulottuvalla alueella. Se talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä kaakkoisessa Aasiassa. Lapinkirvisen kesäpuvussa on ruosteenpunainen kurkku, ja sen selkäpuolella on selkeitä mustia täpliä.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysikasvuisen yksilön pituus on 14–16 cm, ja paino noin 20 grammaa. Kesäpuvussa vanha lintu on helppo erottaa muuten samankokoisesta ja -näköisestä niittykirvisestä (Anthus pratensis) ruosteenpunaisesta kurkusta. Koiraalla voi punaista olla myös naamassa. Syksyllä sen erottaa niittykirvisestä parhaiten selkäpuolen värityksestä: lapinkirvisellä on selviä mustia täpliä, jotka niittykirviseltä joko puuttuvat tai ovat himmeitä, ja selän perusväri on ruskea. Naamassa selkeämmät kuviot kuin niittykirvisellä. Lapinkirvisen nokka on ohut ja koivet punertavat.

Lajin äni on tunnusomainen, korkea ja terävä ”psiii”. Lapinkirvinen varoittaa inttävästi ”jypp…”. Laulu esitetään tavallisesti laululennossa, ja se on nopea rytmikäs säe, jossa on hyvin korkeita ja surisevia ääniä.

Lapinkirvisen käyttäytyminen on enemmän metsä- kuin niittykirvisen tyyppistä. Syysmuutolla laji muodostaa pieniä parvia.

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinkirvinen on tundran lintu, jonka levinneisyysalue ulottuu Skandinavian pohjoisosista aina Alaskaan asti. Se suosii pienten purojen varsija, pajuja ja saroja kasvaia soita sekä palsasoita. Sitä tavataan sekä puurajan yläpuolella että tunturikoivumetsiköissä.[1] Lapinkirvinen on tundran yleisin pesimälintu. Parimäärä Suomessa on 2 000 – 5 000.

Lapinkirvinen on muuttolintu, ja eurooppalaiset linnut talvehtivat pääosin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Joitakin talvehtelemisalueita on silti myös Italian kaakkoisosassa, Turkissa ja Pohjois-Afrikassa. Itäiset populaatiot muuttavat puolestaan Kaakkois-Aasiaan, Kiinan kaakkoisosiin ja Taiwaniin.[1]

Nimensä mukaisesti se pesii Suomessa vain Lapissa. Keväällä lapinkirvinen saapuu Lappiin toukokuun jälkipuoliskolla, ja on silloin harvinaisuus. Syysmuuton aikana syyskuussa on yleisempi, ja tavataan silloin koko maassa kosteilla avomailla ja pelloilla.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muni Anthus cervinus

Naaras munii esiintymisalueensa pohjoisosissa kesä-heinäkuussa ja eteläosissa toukokuun lopussa. Pesä on pääosin naaraan rakentama, vaikka koiras valmistaakin pesän paikan.[1] Pesä on heinänkorsista kyhätty ja sijaitsee tavallisesti suomättäällä. Naaras munii sinne 5–6 harmahtavaa, tummatäpläistä munaa. Niitä naaras hautoo 11–14 vuorokautta, ja molemmat emot sitten ruokkivat 12 vuorokauden ajan. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä, ja emot hoitavat niitä vielä pari viikkoa.

Lajin pääsiallista ravintoa ovat hyönteiset, hämähäkit, madot ja siemenet. Poikasia ruokitaan erityisesti sääskillä ja vaaksiaisilla.

  1. a b c d BirdLife International: Anthus cervinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]