Kuusitiainen
| Kuusitiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tiaiset Paridae |
| Suku: | Kuusitiaiset Periparus |
| Laji: | ater |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Periparus ater |
|
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Katso myös | |
Kuusitiainen (Periparus ater) on Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Aasiassa aina Japaniin saakka esiintyvä tiaisten heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomen pienin tiainen, joka näppärästi keinuu kuusen oksilla tarvittaessa pää alaspäin.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusitiaisella on musta pää, ruskehtava vatsa ja harmaat siivet. Vaalea niskalaikku ja pieni koko auttavat erottamaan kuusitiaisen hömötiaisesta. Kuusitiaisen pituus on 11 cm, siipien kärkiväli 18 cm ja paino 8 g, ja se on pienimpiä suomalaislintuja. Se on puuhakas ja eloisa, ja liikkuu ja oleilee etupäässä kuusten latvaosissa.
Laulu on kirkas ja voimakas ”piiti-piiti-piiti…”, usein pitkinä sarjoina kuusen latvasta. Laulu muistuttaa kiireistä talitiaisen laulua. Äänet ovat tiaismaisia tiitityksiä, paitsi tunnusomainen, vihervarpusmainen vihellys ”tiii-tyy”.
Vanhin suomalainen rengastettu kuusitiainen on ollut seitsemän vuotta ja 14 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen yhdeksän vuotta ja neljä kuukautta vanha kuusitiainen.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusitiaisella on 24 alalajia.[5] Lajin levinneisyysalueeseen kuuluu Eurooppa ja Pohjois-Aasia Japaniin saakka, sekä Pohjois-Afrikka. Suomessa se pesii Tornion-Kuusamon korkeudelle saakka. Runsain se on Etelä-Suomessa, etenkin Hämeen ja Uudenmaan kuusivaltaisilla seuduilla. Esiintymisen vuosivaihtelu on suurta.
Suomessa pesii keskimäärin noin 61 000 (36 000–85 000) kuusitiaisparia.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusitiainen viihtyy parhaiten vanhoissa kuusikoissa, mutta myös muissa havumetsissä ja sekametsissäkin. Suomessa lajia ei tavata puhtaissa lehtimetsissä. Syysmuutolla sitä tavataan melko yleisesti ulkomeren saarilla. Talvella kuusitiainen tulee taajamien lintulaudoille, harvoin keskikaupungille.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusitiainen tekee pesänsä valmiiseen koloon, esimerkiksi jonkun muun lajin hylkäämään pesään tai ihmisen tekemään linnunpönttöön, jonka lentoaukon leveys on noin 2,7 senttimetriä. Lintu kelpuuttaa pesäpaikaksi myös monenlaiset muut kolot, kuten kaatuneen puun juurakossa, aidantolpassa tai rakennuksessa olevan kolon. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun jälkeen. Naaras munii 8–10, keskimäärin yhdeksän punapilkkuista valkoista munaa, joita se hautoo pari viikkoa. Poikaset poistuvat pesästä lentokykyisinä runsaan kahden viikon ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat niitä pesässä sekä vielä 1–2 viikkoa pesästä lähdön jälkeen. Kuusitiaiset pesivät usein toisen kerran joko samaan tai muuhun lähistöllä olevaan koloon. Kyseinen muninta sijoittuu kesäkuun loppuun, ja siinä on vähemmän munia kuin ensimmäisessä pesueessa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusitiaisen ruokavalio koostuu kesäisin pienistä hyönteisistä ja hämähäkeistä. Se tarvitsee kesäpäivän aikana noin kaksi grammaa ravintoa. Syksyllä lintu varastoi kuusenoksien kätköihin havupuiden siemeniä ja selkärangattomia: esimerkiksi kirvoista se tekee pienen pallon ja kiinnittää sen neulasten varaan. Talvella kuusitiainen syö varastoimaansa ravintoa sekä käy mieluusti lintulaudoilla syömässä rasvaa, maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Periparus ater IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Kuusitiainen – Periparus ater Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Rengastajatoimikunta: Rengastajan vuosikirja 2006. Rengastustoimisto. Helsinki.
- ↑ EURING
- ↑ ITIS Integrated Taxonomic Information System - Report itis.gov. Viitattu 1.9.2023.
- ↑ Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 1.9.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Michelsson, Stig 1969: Tali- ja kuusitiaisen sekapesye. – Lintumies 4.1969 s. 104. SLY.
- LuontoPortti: Kuusitiainen (Parus ater)