Lapintiainen
| Lapintiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tiaiset Paridae |
| Suku: | Hömötiaiset Poecile |
| Laji: | cinctus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Katso myös | |
Lapintiainen (Poecile cinctus) on tiaisten heimoon (Paridae) kuuluva lintulaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapintiainen on 12,5–14 cm pitkä. Se muistuttaa hömötiaista, mutta lapintiaisen höyhenpuku on tuuheampi ja sen pää näyttää suuremmalta. Selkä on lämpimänruskea, kupeet ruosteenruskeat ja päälaki himmeän harmaanruskea. Posket ja vatsa ovat valkoiset, ja silmien ympäri kulkee musta naamari. Lisäksi lapintiaisella on tumma kurkkulappu, joka on hyvin iso ja alaosastaan leveä sekä usein epäselvärajainen.[4]
Lapintiaisen kutsuääni on hömötiaismainen "tsi-tsi-tshää-tshää", joka on kuitenkin hömötiaisen kutsuääntä vaimeampi.[5][4] Lisäksi lapintiaisella on hento "tsih"-yhteysääni. Lapintiaisen laulu koostuu jankuttavasta ja surisevasta "tsi-yrr tsi-yrr..." -säkeestä sekä yksinkertaisesta, viitatiasmaisesta "tse-tse-tse..." -säkeestä.[4]
Vanhin suomalainen rengastettu lapintiainen on ollut 9 vuotta 4 päivää vanha.[6] Se on myös Euroopan vanhin lapintiainen.[7]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapintiainen on taigan lintu, jonka esiintymisalue ulottuu Skandeilta Alaskaan. Suomessa se pesii Lapissa ja Perä-Pohjolassa, ja parimäärä on noin 40 000.[8] Lajia esiintyy noin 10 miljoonan neliökilometrin alueella, ja sen maailmanlaajuinen populaatio on 0,5–5 miljoonaa yksilöä.[1] Lapintiainen on paikkalintu, mutta pieni osa, lähinnä nuoria lintuja, voi syksyisin vaeltaa etelään, jolloin yksittäisiä lintuja tavataan etelärannikkoa myöten.lähde?
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varttuneet sekametsät ja männiköt, myös tunturikoivikot. Reviirillä olisi hyvä olla keloja ja kolopuita, mutta pesii myös talousmetsissä, jos vain pesäkoloja tai pönttöjä on tarjolla. Lapintiaisen reviiri voi olla pikkulinnulle hyvin laaja, jopa neliökilometri.lähde?
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naaras rakentaa pesän vanhaan tikankoloon tai pönttöön, voi joskus kovertaa itsekin pesäkolon. Muninta tapahtuu toukokuussa tai kesäkuun alussa. Munia on 5–11, keskimäärin 7,4. Naaras hautoo noin 2 viikkoa. Poikasista huolehtivat molemmat puolisot. Ne lähtevät pesästä lentokykyisinä 18–20 päivän ikäisinä.[9]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyönteiset ja muut selkärangattomat. Alkukesällä lapintiaiset viihtyvät maanpinnalla etsimässä mm. vaaksiaisten koteloita ja hämähäkkejä. Kesällä ne siirtyvät syömään puiden lehvästöstä hyönteisten toukkia. Syksyllä ja talvella myös siemenet, marjat ja lintulautojen antimet, etenkin tali.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Poecile cinctus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Poecile cincta (TSN 726111) itis.gov. Viitattu 10.3.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 344. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 266. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
- ↑ Rengastajatoimikunta: Rengastajan vuosikirja 2006. Rengastustoimisto. Helsinki.
- ↑ EURING
- ↑ Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti: Muuttuva pesimälinnusto. Helsinki: Otava 1998. ISBN 951-1-12663-6
- ↑ von Haartman, L. ym.: Pohjolan linnut värikuvin. -Helsinki Otava 1967.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Järvinen, Antero 1979: Lapintiaisen pesistä, munista ja poikasista. – Ornis Fennica 56:32–33.
- Järvinen, Antero & Hildén, Olavi 1981: Lapintiaisen Parus cinctus vaellus syksyllä 1980. – Lintumies 4.1981 s. 168–172. LYL.
- Pulliainen, Erkki 1980: Lapintiaisten ja talitiaisen ruokailuaktiivisuudesta ruokintapaikalla Itä-Lapissa keskitalvella. – Ornis Fennica 57:90–92.
- LuontoPortti: Lapintiainen (Parus cinctus)