Aikajana orjuuden lakkauttamisesta
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Tämän artikkelin poistamisesta keskustellaan artikkelin keskustelusivulla. Älä poista tätä huomautusta ennen kuin keskustelu on päättynyt! Voit kuitenkin parannella tätä sivua keskustelun aikanakin. Ilmoitathan asiasta myös artikkelin aloittajalle lisäämällä tämän keskustelusivulle seuraavan mallineen: |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Käännös lähteestä tai en.wikipediasta muuttunut kieleltään paikoin käsittämättömäksi. Aikamuoto muutettava imperfektiksi. Viitemallineet muutettava suomenkielisiksi. ym. |
Tämä on aikajana orjuuden ja maaorjuuden lakkauttamisen historiasta.
Aikajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Hallinnollinen alue | Tietoa |
---|---|---|
500-luku eaa | Antiikin Ateena | Ateenalainen valtiomies Solon sääti, ettei isillä enää ollut oikeutta myydä lapsiaan orjiksi eikä maksukyvyttömiä velallisia enää myyty orjiksi.[1] |
200-luku eaa | Maurya-valtakunta, Intia | Hallitsija Ašoka kielsi orjakaupan ja määräsi, että orjia oli kohdeltava säädyllisesti. Hän ei kuitenkaan lakkauttanut pakkotyötä.[2] |
221–206 eaa | Qin-dynastia, Kiina | Toimenpiteet maata omistavien aristokratian poistamiseksi ja vapaiden talonpoikien säädyn synty johtivat orjuuden lakkautukseen. Samalla maaorjuus lakkautettiin. Osa kansalaisista joutui kuitenkin pakkotyöhön, muun muassa Kiinan muurin rakennustyömaalla ja muissa yleisissä töissä.[3] |
326 eaa | Rooman tasavalta | Eräiden tietojen mukaan Lex Poetelia Papiria -nimisessä laissa säädettiin, ettei maksukyvyttömiä velallisia enää voitu ottaa orjiksi, mutta heidät voitiin velvoittaa tekemään työtä velkojalle, kunnes velka tulee täten maksetuksi.[4][5] |
9–12 eaa | Xia-dynastia, Kiina | Keisari Wang Mang kielsi orjuuden Kiinassa.[6][7] |
Keskiaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Hallinnollinen alue | Tietoa |
---|---|---|
509 | Irlanti | Orjuus (tai ainakin orjakauppa) lakkautettiin, mutta palautettiin 800-luvulla.[8][9] |
590–604 | Rooma | Paavi Gregorius I kielsi juutalaisilta kristittyjen orjien omistamisen.[10] |
600-luku | Frankkien valtakunta | Chalon-sur-Saônen neuvosto (644–655) kielsi pitämästä kristittyjä orjina.[11] |
741–752 | Rooma | Paavi Pyhä Sakarias kielsi kristittyjen orjien myynnin muslimeille, osti kaikki venetsialaisten kauppiaiden Roomassa omistamat orjat ja vapautti heidät.[12] |
840 | Karolingien keisarikunta | Pactum Lotharii -sopimuksessa Venetsia lupautui lopettamaan kristittyjen orjien ostamisen ja heidän myymisensä pakanoille.[13] Orjakauppa Mustallamerellä runsastui kuitenkin jälleen 1200-luvulla, jolloin venetsialaiset ostivat pääasiassa Venäjän markkinoilta muun muassa siperialaisia, kaukasialaisia, keskiaasialaisia, taraarilaisia ja ruteenilaisiaorjia.[14] |
Venetsian tasavalta | ||
873 | Kristikunta | Paavi Johannes VIII julisti, että kristittyjen orjuuttaminen oli synti. Kristityt orjat määrättiin vapautettaviksi.[15] |
~900 | Bysantin valtakunta | Keisari Leo VI kielsi vapaaehtoisen itsensä orjuuttamisen. Vapaaehtoiseen orjuuteen perustuvat sopimukset määrättiin mitätöitäviksi ja molemmat sopijaosapuolet rangaistavaksi ruoskimalla.[16] |
922 | Länsi-Frankia | Koblenzin neuvosto kehotti lopettamaan kristittyjen orjuuttamisen ja myynnin.[17] |
960 | Venetsian tasavalta | Doge Pietro IV Candiano kielsi kansankokouksen yhteydessä orjakaupan.[18] |
1080 | Englanti | Vilhelm Valloittaja kielsi myymästä ketään kristittyä orjaksi ulkomaille, varsinkaan pakanoille.[19] |
1100 | Normandian herttuakunta | Maaorjuus lakkautettiin.[20] |
1102 | Englannin kuningaskunta | Lontoon kirkkoneuvosto kielsi orjakaupan ja maaorjuuden. "Älköön tästä edespäin kukaan osallistuko Englannissa laajalle levinneeseen ja pahamaineiseen kauppaan, jossa miehiä ostetaan kuin eläimiä."[17] |
1160 | Norjan kuningaskunta | Gulating kielsi talonorjien myynnin ulkomaille.lähde? |
1171 | Irlanti | Armaghin neuvosto päätöksellä kaikki saaren englantilaiset orjat määrättiin vapautettaviksi.[17] |
1214 | Korčula | Kaupunginhallinto sääti lain, Statuta et leges civitatis et insulae curzulae, joka sisälsi myös määräyksiä orjakaupan lopettamiseksi.[21] |
1218 | Aragonian kruunu | Barcelonassa perustettiin kerjäläisveljestö mercedarialaiset, jonka tavoite oli lunastaa vapauteen muslimien orjuuttamat köyhät kristityt.[22] |
1220 | Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta | Tärkein saksalainen keskiajalta peräisin oleva oikeudellinen säädös ja lakikirja Sachsenspiegel tuomitsi orjuuden.[23] |
1245 | Aragonian kruunu | Kuningas Jaakko I kielsi juutalaisia omistamasta kristittyjä orjia. Juutalaisilla oli kuitenkin edelleen oikeus omistaa muslimi- ja pakanaorjia.[24] |
1256 | Bologna | Liber Paradisus -julistus kielsi orjuuden ja maaorjuuden, kaikki orjat Bolognan alueella määrättiin vapautettaviksi.[25] |
1274 | Norjan kuningaskunta | Maalaissa (Landslova) mainittiin enää aiemmat orjat. Tästä on päätelty, että orjuus oli kielletty jo aiemmin.lähde? |
1315 | Ranska | Kuningas Ludvig X teki yrityksen maaorjuuden poistamiseksi kruunun hallitsemilla alueilla, missä ei kutenkaan vielä täysin onnistuttu.[26] |
1335 | Ruotsi | Maunu Eerikinpoika kielsi orjuuden Ruotsissa (ja tuolloin Ruotsiin kuuluneen nykyisen Suomen alueella).[27] Orjien tuominen maahan kiellettiin kuitenkin virallisesti vasta vuonna 1813.[28] Ruotsin Karibian siirtokunnassa Saint Barthélemyn saarella harjoitettiin kuitenkin orjakauppaa vuosina 1785–1839.[29] |
1347 | Puolan kuningaskunta | Orjuus lakkautettiin. Aikaisemmin orjina oli pidetty sotavankeja ja heidän jälkeläisiään.[30] |
1368 | Kiina | Ming-dynastian ensimmäinen keisari Hongwu kielsi useimmat orjuuden muodot. Vain keisariperheen jäsenillä oli oikeus omistaa orjia. Myöhemmät Ming-dynastian hallitsijat sallivat esimerkiksi velkaorjuuden, johon kotitalouksia määrättiin lisäveroilla.[31][7] |
1416 | Ragusan tasavalta | Orjuus ja orjakauppa kiellettiin.[32] |
1435 | Kanariansaaret | Paavi Eugenius IV kielsi kristittyjen pitämisen orjina Kanariansaarilla ja määräsi sikäliset orjat heti vapautettaviksi. Kieltoa rikkovia uhattiin ekskommunikaatiolla, kirkosta karkottamisella.[33] Ei-kristittyjen guanchit sitä vastoin pysyivät edelleen orjina.[34] |
1477 | Kastilian kruunu | Isabella Katolilainen kielsi orjuuden uusissa siirtokunnissa.[35] |
1480 | Galician kuningaskunta | Katolinen majesteetti lakkautti maaorjuuden.[36] |
1486 | Aragonian kruunu | Kuningas Ferdinand II lakkautti karolingiselta kaudelta periytyneen maaorjuuden Kataloniassa.[37] |
1493 | Kastilian kruunu | Isabella Katolilainen kielsi amerikkalaisten alkuperäiskansojen orjuuttamisen, lukuun ottamatta niitä, joiden katsottiin syyllistyneen vihamielisyyteen tai kannibalismiin.[38][35][39] |
1500–1700 (varhainen uusi aika)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Tietoa | Hallinnollinen alue |
---|---|---|
1500-luvun alussa | Eurooppa, Amerikka | Varsinainen orjuus, joskaan ei maaorjuus, oli hävinnyt lähes kaikista Euroopan maista. Samoihin aikoihin kuitenkin eurooppalaisten perustamissa siirtomaissa pantiin alulle uusi laajat mittasuhteet saanut orjuuden ja samalla orjakaupan muoto. Seuraavien vuosisatojen aikana useita miljoonia afrikkalaisia kuljetettiin orjiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Karibianmeren saarille.[26] |
1503 | Kastilian kruunu | Amerikan alkuperäiskansojen sallittiin matkustaa Espanjaan vain omasta tahdostaan.[40] |
1512–1513 | Espanjan kruunu sääti Burgosin lait, joiden tarkoitus oli kieltää intiaanien pitäminen orjuudessa. Voimassa pysyneen Encomienda-järjestelmästä tuli kuitenkin käytännössä uusi orjuuden muoto. | |
1518 | Espanja' | Keisari Kaarle V myönsi Laurent de Gouvenot'lle yksinoikeuden kuljettaa afrikkalaisia orjia Amerikkaan, minkä tarkoituksena oli myös lopettaa intiaanien orjuus.[42] |
1528 | Kaarle V kielsi intiaanien kuljettamisen Eurooppaan, jopa heidän omasta tahdostaan, yrittääkseen rajoittaa heidän orjuuttamisensa. [43] | |
1537 | Uusi maailma | Paavi Paavali III:n bulla Bulla sublimis Deus sic dilexit humanum, et infra kielsi intiaanien käytön orjina Amerikan mantereella.[44] |
1542 | Espanja | Lain muutokset kielsivät orjakaupungit Amerikassa. Intiaanien orjuudesta luovuttiin, mutta se korvattiin muilla pakkotyön muodoilla. Afrikkalaisten orjuus jatkui. Encomienda-järjestelmään tehtiin muutoksia.[34] |
1550–1551 | Valladolidin polemikeassa väiteltiin Amerikan alkuperäiskansojen luontaisista oikeuksista.[45] | |
1552lähde? | Bartolomé de las Casas, joka oli kerran puolustanut afrikkalaisten orjien tuontia tapana suojata alkuperäiskansoja, tuomitsi myös afrikkalaisten orjuuden.[46] | |
1570 | Portugali | Kuningas Sebastian I kielsi alkuperäiskansojen orjuuttamisen Brasiliassa sallien vain vihollisten orjuuttamisen. Jesuiitat, joiden lähetyssaarnaajat olivat suoraan yhteydessä brasilialaisiin heimoihin, vaikuttivat tähän lakiin suuresti.lähde? Samaan aikaan maahan alettiin kuitenkin tuoda runsaasti afrikkalaisia orjia.[47] |
1574 | Englannin kuningaskunta | Viimeiset jäljellä olevat maaorjat vapautettiin kuningatar Elisabet I:n käskystä.[48] |
Filippiinit | Orjuus kiellettiin Espanjan kuninkaan antamalla asetuksella.[49] | |
1588 | Liettuan suuriruhtinaskunta | Kolmas Liettuan statuutti kielsi orjuuden, sotavankeja lukuun ottamatta.[50] |
1590 | Japani | Toyotomi Hideyoshi kielsi orjuuden.[51] |
1595 | Portugali | Kiinalaisten orjien kauppa kiellettiin.[52] |
1624 | Portugali | Kiinalaisten orjuuttaminen kiellettiin.[53] |
1648 | Ottomaanien valtakunta | Devshirme eli kristittyjen lasten pakko-ottaminen ja houkutteleminen armeijaan lopetettiin.[54] |
1649 | Moskovan Venäjä | Venäläisten orjien myyminen muslimeille kiellettiin.[55] |
1679 | Venäjä | Tsaari Fjodor III muutti kaikki pelto-orjat maaorjiksi.[56][57] |
1683 | Espanjan Chile | Espanjan kruunu lopetti mapuchien orjuuden.[58] |
1687 | Espanjan Florida | Brittiläisistä siirtokunnista Etelä-Carolinasta ja Georgiasta Floridaan paenneet orjia alettiin vapauttaa siilä ehdolla, että heistä tuli lojaaleja Espanjan alamaisia ja että he kääntyivät katolilaisuuteen.[59] |
1700–1800 (myöhäinen uusi aika)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Hallinnollinen alue | Tietoa |
---|---|---|
1706 | Englannin kuningaskunta | Korkein oikeus päätti, että kaikki englannin maaperälle tuodut orjat oli vapautettava. Käytännössä orjien maahantuonti ja kauppa kuitenkin jatkui.[60][61] |
1712 | Espanja | Moriskot karkotettiin.[62]
Domínguez Ortiz, Antonio; Vicent, Bernard (1993) [1979]. Historia de los moriscos. Vida y tragedia de una minoría. Madrid: Alianza Editorial. p. 265</ref> |
1723 | Venäjän keisarikunta | Pietari Suuri lakkautti kotitalousorjat varsinaisesta orjuudesta ja saattoi heidät sen sijaan maaorjuutta vastaavaan asemaan.[63]> |
1723–1730 | Kiina, Qing-dynastia | Keisari Yongzheng antoi joukon määräyksiä, joiden tarkoituksena oli lopettaa orjuus. Monet yhteiskuntaryhmät pysyivät kuitenkin edelleen alistetussa asemassa 1900-luvulle saakka.[64] |
1735 | Georgian provinssi | Orjuus kiellettiin Georgiassa. Myöhemmin kielto kuitenkin kumottiin vuoden 1751 alusta lukien.[65] |
1746 | Valakia | Maaorjuus lakkautettiin [66] |
1749 | Moldavia | Maaorjuus lakkautettiin [66] |
1761 | Portugali | Pombalin markiisi kielsi orjien tuonnin mannermaalle[38] |
1766 | Marokko | Sulttaani Muhammad III osti vapaaksi kaikki muslimiorjat Sevillasta, Cádizista ja Barcelonasta[67]</ref> |
1771 | Savoiji | Maaorjuus lakkautettiin.[68] |
1772 | Englannin kuningaskunta | Somersettin tapaus määräsi, ettei orjaa ei voitu pakottaa siirtolaisiksi Englantiin. Tämä tapaus johti siihen, ettei orjia voitu Englannin lainsäädännön mukaan pitää Englannissa eikä Walesissa, ja vapautti loput 10 000–14 000 enimmäkseen kotipalvelijoina toiminutta orjaa Englannissa ja Walesissa.[69] |
1773 | Portugali | Kuningas Joosef I vahvisti Pombalin markiisin uuden asetuksen, jonka mukaan oli vapautettava neljännen sukupolven orjat[38] sekä kaikki orjille asetuksen voimaantulon jälkeen syntyvät lapset.[70] |
1774 | Bengali | Kuvernöörin määräyksillä nro 9 ja 10 kiellettiin orjakauppa ilman kirjallista asiakirjaa ja sellaisten henkilöiden myynti, jotka eivät ennestäänkin olleet orjia.[71] |
1775 | Pennsylvania | Philadelphiassa perustettiin Pennsylvanian abolitioseura, Amerikan ensimmäinen abolitionistinen eli orjuuden poistamista vaatinut järjestö.[72][73] |
1775–1783 | Yhdysvallat | Transatlanttinen orjakauppa kiellettiin tai keskeytettiin Amerikan vallankumouksellisen sodan aikana. Tämä oli osa 13 siirtokunnan politiikkaa, joka kieltäytyi tuonnista Britanniasta, koska se yritti katkaista kaikki taloudelliset siteet Britannian kanssa sodan aikana.lähde? |
1777 | Madeira | Orjuus lakkautettiin.[74] |
Vermontin tasavalta | Uusi perustuslaki kielsi orjuuden.[74] | |
1778 | Skotlanti | Skotlannin korkein siviiliasioiden tuomioistuin, Court of Session, totesi tuomiossaan, että Skotlannin laki ei tunne orjuutta, minkä vuoksi maahan Jamaikasta tuotu orja Joseph Knight oli vapautettava.[75] |
1780 | Pennsylvanian osavaltio | Säädettiin orjuuden vastainen laki, joka vapautti lapsiorjat. Laista tuli malli muille orjuuden kieltäneille Pohjoisvaltioille.[76] |
1780–1785 | Kroatia | Maaorjuus lakkautettiin.[77] |
1781 | Itävalta | Keisari Joosef II lakkautti maaorjuuden Böömissä ja Määrissä.[26] |
1782 | Itävalta | Keisari Joosef II lakkautti maaorjuuden saksalaisilla perintömaillaan.[26] |
1783 | Baden | Maaorjuus lakkautettiin.[68] |
Massachusettsin osavaltio | Osavaltion korkein oikeus kielsi orjuuden perustuslain vastaisena. Orjuuden kielto lisättiin osavaltion perustuslakiin.[78] | |
Venäjän keisarikunta | Orjuus lakkautettiin Krimin kaanikunnassa[79] | |
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta | Habsburgien monarkki keisari Joosef II määräsi orjuuden lakkautettavaksi Bukovinassa. [80] | |
1784 | Connecticutin osavaltio | Orjuus lakkautettiin vaiheittain[76] |
Rhode Islandin osavaltio | Orjuus päätettiin lakkautettaa vaiheittain.[81] | |
1786 | Uusi Etelä-Wales | Kuvernööri Arthur Phillip ei hyväksynyt orjuutta koskevaa politiikkaa pian perustettavalle siirtokunnalle[82] |
1787 | Britannia | Sierra Leone perustettiin Amerikassa vapautettujen orjien uudeksi kotimaaksi.[83] |
Orjakauppaa vastustava Abolitionistinen seura perustettiin. [74] | ||
Kolmetoista siirtokuntaa | Siirtokuntien kongressi sääti Luoteisalueen säännöksen, joka muun muassa kielsi orjuuden tuolloin Luoteisterritorioksi nimitetyllä alueella.[84] | |
1788 | Britannia | Sir William Dolbenin aloitteesta säädettiin laki, jolla rajoitettiin Britannian lipun alla purjehdineissa laivoissa kuljetettavien orjien lukumäärää.[85] |
Tanska | Maaorjuuden tapainen stavnsbånd-järjestelmä lakkautettiin.[26] | |
1789 | Ranskan kuningaskunta | Maaorjuus lakkautettiin lopullisesti.[26][48] |
1791 | Toisen sukupolven orjat vapautettiin siirtomaissa.[86] | |
1792 | Tanska-Norja | Atlantin ylittävän orjakauppa kiellettiin 1803 , mutta orjuus jatkui Tanskan siirtomaissa vuoteen 1848.[87] |
Saint Helena | Orjien tuonti saarelle kiellettiin vuonna 1792, mutta siellä asuneet yli 800 orjaa vapautettiin vasta vuonna 1827, kuusi vuotta ennen kuin Britannian parlamentti kielsi orjuuden siirtomaissa.[88] | |
1793 | Saint-Domingue (nyk. Haiti) | Orjuus kiellettiin ensin (29. elokuuta) siirtokunnan pohjoisosassa ja myöhemmin samana vuonna (31. lokakuuta) saman vuoden lokakuussa myös sen eteläosassa.[89] |
Ylä-Kanada | Orjien maahantuonti kiellettiin.[90] | |
1794 | Ranskan ensimmäinen tasavalta | Orjuus lakkautettiin sekä mannermaalla että siirtomaissa.[91] |
Yhdysvallat | Orjien tuonti ja vienti amerikkalaisissa laivoissa kiellettiin.[92] | |
Puola-Liettua | Kościuszkon kansannousun aikana annetussa Połaniecin julistuksessa myönnettiin maaorjille henkilökohtainen vapaus sekä huomattavat kansalaisvapaudet kaikille talonpojille.[93] | |
1798 | Ranskan ensimmäinen tasavalta | Orjuus kiellettiin Maltalla sen jälkeen, kun Napoleon oli miehittänyt saaret.[94] |
Sveitsi (Helvetian tasavalta) | Maaorjuus lakkautettiin.[68] | |
1799 New Yorkin osavaltio | Lainsäädäntö vapautti kaikki orjat, myös lapsiorjat.[95] | |
Skotlanti | Orjien käyttö hiilikaivoksissa kiellettiin.[96] |
1800–1829
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Hallinnollinen alue | Tietoa |
---|---|---|
1800 | Yhdysvallat | Yhdysvaltain kansalaisilta kiellettiin sijoitukset ja työsuhteiden luominen kansainvälisessä orjakaupassa.[97] |
1802 | Ranskan ensimmäinen tasavalta | Napoleon I palautti orjuuden siirtomaihin.[98] |
Ohion osavaltio | osavaltion perustuslaki kielsi orjuuden.[99] | |
1803 | Tanska-Norja | Tanskalaisten osallistuminen Atlantin orjakauppaan kiellettiin.[100] |
Kanada | Orjakauppa lakkautettiin.[101] | |
1804 | New Jerseyn osavaltio | Orjuus kiellettiin, ja ensiksi vapautettiin kaikki lapsiorjat.[76] |
Haiti | Orjuus lakkautettiin itsenäisyysjulistuksen jälkeen.[74] | |
1804–1813 | Serbia | Maaorjuus lakkautettiin. |
1804 | Schleswig-Holstein[68] | |
1805 | Britannia | Alahuone sääti lain orjuuden kieltämiseen mutta ylähuone kumosi sen. |
1806 | Ruotsin Pommeri | Maaorjuus lakkautettiin.[102] |
1807 | Yhdysvallat | Yhdysvaltain presidentti Thomas Jefferson allekirjoitti orjakaupan vastaisen lain, joka esti orjien tuonnin seuraavan vuoden alusta lähtien.[92] |
Britannia | Orjakauppa kiellettiin imperiumin alueella, mutta käytännössä sitä edelleen harjoitettiin, vaikkakin laittomasti.[92] | |
Preussin kuningaskunta | Maaorjuus lakkautettiin [103] | |
Varsovan herttuakunta | Perustuslaki kielsi maaorjuuden. [103] | |
Yhdysvallat | Kansainvälinen orjakauppa kiellettiin.[104] | |
Britannia | Aloitettiin orjakauppiaiden vastainen operaatio Länsi-Afrikan rannikolla. Royal Navy vapautti vuoteen 1865 mennessä noin 150 000 orjaa.[105] | |
1808 | Yhdysvallat | Orjakaupan vastainen laki astui voimaan. [104] |
Baijeri | Maaorjuus lakkautettiin.[68] | |
1810 | Uusi-Espanja | Miguel Hidalgo y Costilla julisti orjat vapaiksi. Kun hänen valtansa ei kuitenkaan ulottunut koko Meksikon alueelle, suuressa osassa maata orjuus jatkui edelleen.[106] |
1811 | Brittiläinen imperiumi | Säädettiin laki, jonka mukaan orjakauppa oli kaikkialla imperiumin alueella katsottava törkeäksi rikokseksi.[107] |
Espanja | Orjuus lakkautettiin Espanjan siirtomaissa lukuun ottamatta Kuubaa, Puerto Ricoa ja Santo Domingoa.[98] | |
Chile | Orjakauppa kiellettiin ja säädettiin, ettei silloisten orjien vastedes syntyviä lapsia enää saatu pitää orjina.[47] | |
1813 | Uusi-Espanja | Itsenäisyysjohtaja José María Morelos y Pavón julisti orjuuden poistetuksi Sentimientos de la Nación -asiakirjassa. |
Argentiina | Orjakauppa kiellettiin ja säädettiin, ettei vastedes syntyviä lapsia enää saatu pitää orjina.[47] | |
1814 | Alankomaat | Orjakauppa lakkautettiin.[108] |
1815 | Ranska, (satapäiväinen keisarikunta) | Napoleon lopetti orjakaupan.[109] |
Portugali | Orjakauppa kiellettiin Päiväntasaajan pohjoispuolella vastineeksi Yhdistyneen kuningaskunnan maksamalle 750 000 Englannin punnan maksulle.[110] | |
Britannia | Wienin kongressissa hyväksyttiin julkilausuma, jonka mukaan orjakauppa loukkaa ihmisyyden ja siveellisyyden periaatteita.[111] | |
Portugali | ||
Ruotsi-Norja | ||
Ranska | ||
Itävallan keisarikunta | ||
Venäjän keisarikunta | ||
Espanja | ||
Preussin kuningaskunta | ||
1816 | Vironmaan kuvernementti | Maaorjuus lakkautettiin[68] |
1817 | Venezuela | Simon Bolivar julistaa kaikki orjat vapaiksi. [67] |
Kuurinmaan kuvernementti | Maaorjuus lakkautettiin[68] | |
Espanja | Ferdinand VII allekirjoitti päiväkäskyn, joka kielsi orjien tuonnin Espanjan siirtomaista vuodesta 1820 lähtien[67] vastineeksi 400 000 punnan maksusta Britanniasta.[67] | |
Württemberg | Maaorjuus lakkautettiin.[68] | |
New Yorkin osavaltio | Asetettu määräajaksi 4. heinäkuuta 1827, jolloin kaikki entiset orjat oli vapautettava.[112] | |
La Plata | Perustuslaissa ilmaistiin tuki orjuuden poistamiselle, mutta sitä ei kielletty.[67] | |
1818 | Britannia | Sopimus lakkautti orjakaupan.[113] |
Espanja | ||
Portugali | Sopimus lakkautti orjakaupan. [113] | |
Britannia | ||
Ranska | Ludvig XVIII:n edellisenä vuonna säätämä laki orjakaupan kieltämisestä tuli voimaan.[101] | |
Britannia | Sopimus lakkautti orjakaupan[113] | |
Alankomaat | ||
1819 | Ylä-Kanada | Siirtokunnan oikeuskansleri John Robinson julisti kaikki Ylä-Kanadan mustat asukkaat vapaiksi.[114] |
Havaiji | Havaijin kapu-järjestelmä poistettiin ʻAi Noan aikana, ja kauwā-orjaluokka vaputettiin makaʻāinanan välillä [115] | |
Liivinmaan kuvernementti | Maaorjuus lakkautettiin.[68] | |
1820 | Espanja | Vuonna 1817 säädetty orjakaupan lakkauttaminen astui voimaan.[116] |
Hessenin suurherttuakunta | Maaorjuus lakkautettiin.[68] | |
Mecklenburg | Maaorjuus lakkautettiin.[68] | |
Meksikon ensimmäinen keisarikunta | Afrikkalaisten orjien maahantuonti kiellettiin.[86] | |
Yhdysvallat | Vuoden 1819 Adams-Onís-sopimuksen mukaisesti Floridasta tuli Yhdysvaltojen territorio. Tärkein syy oli Espanjan kyvyttömyys tai haluttomuus vangita ja palauttaa pakenevia orjia. | |
Hyväksyttiin Missourin kompromissi. Sen mukaan Yhdysvaltoihin vuonna 1804 liitetyssä Louisianan territoriossa orjuus oli sallittu vain leveyspiirin 36°30′ eteläpuolella lukuun ottamatta tuolloin osavaltion aseman saanutta Missouria, jossa orjuus säilyi, vaikka se sijaitsi mainitun leveyspiirin pohjoispuolella.[117] | ||
Peru | Orjakauppa poistettiin ja ryhdyttiin toteuttamaan suunnitelmaa orjuuden poistamiseksi asteittain.[67] | |
Indianan osavaltio | Osavaltion korkein oikeus vapautti lähes kaikki orjat osavaltion alueella. | |
1821 | Kolumbia, Ecuador, Peru ja Venezuela | Orjakauppa kiellettiin ja säädettiin, ettei vastedes syntyviä lapsia enää saatu pitää orjina.[47] |
1822 | Liberia | Liberia perustettiin vapautettujen amerikkalaisten orjien uudeksi kotimaaksi. Seuraavien vuosikymmenien aikana sinne muutti noin 16 400 vapautettua orjaa.[118] |
Kreikka | Orjuuden kielto kirjataan Kreikan perustuslakiin vuonna 1823 Kreikan itsenäisyysodan aikana..[119] | |
Haiti | Jean Pierre Boyer valloittaa Espanjan Haitin ja poistaa siellä orjuuden. | |
1823 | Chile | Orjuus lakkautettiin.[74][47] |
1824 | Keski-Amerikan liittovaltio | Orjuus lakkautettiin.[86] |
Meksiko | Orjakauppa kiellettiin.[47] | |
1825 | Uruguay | Orjien tuonti lopetettiin.[47] |
1827 | Britannia | Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [113] |
Ruotsi-Norja | ||
New Yorkin osavaltio | Viimeiset orjat vapautetaan.[112] | |
Saint Helena | Yli 800 asuvaa orjaa vapautetaan vaiheittain saarella, noin kuusi vuotta ennen kuin Britannian parlamentti antoi säädöksen orjuuden kieltämiseksi kaikissa siirtomaissa.[88] | |
1828 | Illinoisin osavaltio | Osavaltion korkein oikeus kieltää sopimustyöläisten käytön[120] |
1829 | Meksiko | Viimeiset orjat vapautetaan juuri kun ensimmäinen osittain afrikkalaistaustainen presidentti Vicente Guerrero astuu virkaan.[74] |
1830–1849
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Hallinnollinen alue | Tietoa |
---|---|---|
1830 | Meksikon ensimmäinen tasavalta | Orjien maahantuonti kiellettiin.[121] |
Ottomaani imperiumi | Sulttaani Mahmud II antoi määräyksen orjien vapauttamiseksi.[122] | |
1831 | Bolivia | Säädettiin, ettei vastedes syntyviä enää saatu pitää orjina. Laki ei koskenut tätä ennen syntyneitä orjia.[47] |
Hannover | Maaorjuus lakkautettiin.[68] | |
1832 | Saksi | Maaorjuus lakkautettiin. |
Kreikan kuningaskunta | Orjuus poistettiin itsenäisyyden myötä. | |
1833 | Britannia | Säädettiin laki orjuuden lakkauttamisesta siirtomaissa. Se tuli voimaan seuraavana vuonna, jolloin vapautettiin noin 700 000 orjaa Länsi-Intiassa, 20 000 Mauritiuksella ja 40 000 Etelä-Afrikassa.[123] |
Havaiji | Maaorjuus lakkautettiin. | |
1835 | Britannia | Kahdenvälinen sopimus lakkautti orjakaupan. [113] |
Ranska | ||
Britannia | ||
Tanska | ||
Serbia | Orjuus lakkautettiin. | |
Peru | Presidentti Felipe Santiago Salaverryn asetuksella laillistettiin uudelleen orjakauppa muista Latinalaisen Amerikan maista. [124] | |
1836 | Portugali | Pääministeri Sá da Bandeira kielsi Atlanin orjakaupan sekä orjien tuonnin ja viennin päiväntasaajan eteläpuolella sijaitsevista Portugalin siirtokunnista tai satamiin. |
Texasin tasavalta | Orjuus laillistettiin jälleen maan itsenäistyttyä. | |
1837 | Espanja | Orjuus poistettiin emämaassa, mutta jatkui edelleen siirtomaissa.[67] |
1839 | Britannia | Kansainvälinen orjuuden vastainen järjestö perustettiin Lontoossa. |
Englannin Itä-Intian kauppakomppania | Intialaisten sopimustyöläisen rekrytointi kielletiin. | |
1840 | Britannia | Kahdenen välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [113] |
Venezuela | ||
1841 | Britannia | Monenvälinen sopimus lakkauttaa orjakaupan.[74][111] |
Ranska | ||
Venäjän keisarikunta | ||
Preussin kuningaskunta | ||
Itävallan keisarikunta | ||
1842 | Portugali | Kahden välinen sopimus kieltää portugalilaisten orjalaivojen merenkulun päiväntasaajan eteläpuolella. |
Britannia | ||
Englannin Itä-Intian kauppakomppania | Laki kieltää intialaisten sopimustyöläisten rekrytoinnin[67] | |
Paraguay | Lainmuutoksella orjuus lakkautettiin asteittain[67] | |
Uruguay | Orjuus lakkautettiin.[125] | |
1843 | Uruguay | Kahdenvälinen sopimus lakkautti orjakaupan. [113] |
Britannia | ||
Meksiko | ||
Britannia | ||
Chile | ||
Britannia | ||
Britannia | ||
Bolivia | ||
1844 | Moldova | Mihail Sturdza Maaorjuus lakkautettiin. |
1845 | Britannia | 36 Royal Navyn sotalaivaa partioi maailman meriä orjakaupan ehkäisemiseksi. |
1846 | Tunisia | Orjuus poistettiin Ahmad I ibn Mustafa Beyn säädöksellä. [126] |
1847 | Osmanien valtakunta | Orjien tuonti Afrikasta kiellettiin. [127][128] |
Pennsylvanian osavaltio | Viimeinen orja vapautetaan.[76] | |
Ruotsin Saint-Barthélemy | Viimeiset orjat vapautetaan Saint-Barthélemyn saarella. [129] | |
Pennsylvanian osavaltio | Orjuus lakkautettiin. [130] | |
Osmanien valtakunta | Orjakauppa Afrikasta lakkautettiin. [128] | |
Tanskan Länsi-Intia | Annettiin kuninkaallinen käsky, jonka mukaan naisorjista syntyvät lapset olivat vapaita ja orjuus oli täydellisesti poistettava 12 vuoden kuluessa. Tyytymättömyys aiheutti orjakapinan Saint Croixissa seuraavana vuonna. [129] | |
Unkarin kuningaskunta | Orjuus lakkautettiin. | |
1848 | Itävallan keisarikunta | Maaorjuus lakkautettiin.[26] |
Tanskan Länsi-Intia | Kuvernööri Peter von Scholte julisti kaikkien orjien välittömän ja täydellisen vapautuksen yrittäessään lopettaa orjien kapinan. [74][129] | |
Ranskan toinen tasavalta | Orjuus lakkautettiin Ranskan siirtomaissa.[131] | |
Ranskan laivasto kaappasi L’Elizia -nimisen brasilialaisen orjia kuljettaneen laivan. Orjat vapautettiin Gabonissa, jossa he perustivat Librevillen.[132] | ||
Britannia | Kahdenvälinen sopimus lakkautti orjakaupan. [113] | |
Masqat | ||
Britannia | ||
Persianlahden emiirikunnat |
1850–1899
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Hallinnollinen alue | Tietoa |
---|---|---|
1850 | Brasilian keisarikunta | Merellä tapahtuva orjakauppa lopetettiin.[47] |
1851 | Brasilian keisarikunta | Kahdenvälinen sopimus Uruguayn ja Brasilian välillä oikeuttaa paenneiden orjien palauttamisen Uruguaysta. Brasilialaiset, jotka omistivat maata Uruguayssa saivat oikeuden pitää orjat. |
Uruguay | ||
Uuden-Grenadan tasavalta | Orjuus lakkautettiin. Muutamia vuosia oli ollut voimassa laki, jolla orjuus oli lakkautettu vain osittain. Presidentti José Hilario López pakotti 21. toukokuuta kongressin hyväksymään täydellisen lakkauttamisen. Entiset orjien omistajat saivat korvauksen valtion liikkeelle laskemisessa joukkovelkakirjalainoissa.[133] | |
Ecuador | Orjuus lakkautettiin[134] | |
1852 | Havaijin kuningaskunta | Orjuus lakkautettiin. [135] |
Lagos | Kahdenvälinen sopimus kielsi orja- ja ihmisuhrikaupan. | |
1853 | Argentiina | Orjuus lakkautettiin uuden perustuslain tullessa voimaan.[136] |
1854 | Peru | Orjuus lakkautettiin. [47] |
Venezuela | Orjuus lakkautettiin.[47] | |
Osmanien valtakunta | Tšerkessilasten orjakauppa lakkautettiin. | |
1855 | Moldavia | Orjuus lakkautettii. [137] |
1856 | Valakia | |
1857 | Yhdysvallat | Korkeimman oikeuden päätös Dred Scott vastaan Sandford merkitsi, etteivät musta orjat ja heidän jälkeläisensä voineet saada Yhdysvaltain kansalaisuutta ja että orjilla ei ollut oikeutta vapauteen, vaikka he eläisivät vapaina vuosia ajan |
Egypti | Afrikkalaisten orjakaupan lakkauttaminen | |
1858 | Osmanien valtakunta | Afrikkalaisten orjakaupan lakkauttaminen Lähi-idässä, Balkanilla ja Kyproksella |
1859 | Atlantin valtameri | Atlantin orjakauppa lakkasi kokonaan. |
Venäjän keisarikunta | Kazakeilta kielletään orjien omistaminen.[138] | |
1860 | Brittiläinen Intia | Sopimustyöläisten värväyssysteemi lakkautettiin |
Yhdysvallat | Viimeinen orja-alus Clotilda purettiin laittomasti Yhdysvaltojen alueella | |
1861 | Venäjän keisarikunta | Aleksanteri II lakkauttu maaorjuuden Venäjällä.[131] |
Yhdysvallat | Abraham Lincoln valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, minkä seurauksena useat etelävaltiot, joissa yhä oli orjia, erosivat liittovaltioista ja maa ajautui sisällissotaan. | |
1862 | Yhdysvallat | Kahdenvälinen sopimus lakkautti orjakaupan. [113] |
Britannia | ||
Tonga | Maaorjuus lakkautettiin. | |
Espanjan Kuuba | Lakkauttaa orjakaupan. [74] | |
Kalmukia | Maaorjuus lakkautettiin | |
1863 | Alankomaat | Orjuus lakkautettiin Guianassa ja Antilleilla ja sopimustyöläisten värväyssysteemi lakkautettiin Itä-Intiassa[139] |
Yhdysvallat | Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln antoi vapautusjulistuksen, jossa hän julisti kaikki orjat vapaaksi konfederaation hallitsemilla alueilla. | |
Chathamsaaret | Orjuus lakkautetttiin[140] | |
Islannin kuningaskunta | Vistarband-järjestelmä lakkautti maaorjuuden | |
1864 | Kongressi-Puola | Maaorjuus lakkautettiin.[141] |
1864–1871 | Georgia | Maaorjuus lakkautettiin. |
1865 | Yhdysvallat | Orjuus poistettiin Yhdysvalloista Yhdysvaltain perustuslain kolmennellatoista lisäyksellä lukuun ottamatta rikoksista tuomittuja orjia. Jäljellä olleet 40 000 orjaa vapautettiin.[142] |
1866 | Intiaaniterritorio | Orjuus lakkautettiin Yhdysvaltain liittohallituksen ja "viiden intiaaniheimoalueen" kanssa solmituissa sopimuksissa (Cherokee, Choctaw, Chickasaw, Muscogee ja Seminole).[143] |
1867 | Yhdysvallat | Vuoden 1867 laki kielsi intiaanien orjuuttamisen New Mexicon alueella.[144] Alkuperäiskansojen orjuus Alaskassa poistettiin sen jälkeen, kun alue ostettiin Venäjältä vuonna 1867.[145] |
1868 | Espanjan Kuuba | Carlos Manuel de Céspedes ja muut itsenäisyysjohtajat vapauttivat orjat ja julistivat Kuuban itsenäisyyden kymmenen vuoden sodan alkaessa. |
1869 | Portugali | Kuningas Ludvig I lakkautti orjuuden siirtomaissa ja territorioissa |
1871 | Brasilia | Säädettiin, ettei tästedes syntyviä enää saanut pitää orjina. Laki ei koskenut ennen sen säätämistä syntyneitä orjia.[47] |
Ottomaanien valtakunta | Orjakaupan kriminalisointi. | |
Japani | Han-järjestelmä tai japanilainen feodalismi lakkautettiin. | |
1873 | Puerto Rico | Orjuus lakkautettiin. |
Sansibarin sulttaanikunta | Sopimus orjakaupan lakkauttamisesta. [113] | |
Madagaskar | ||
Britannia | ||
1874 | Kultarannikko | Orjuus lakkautettiin. [146] |
1879 | Bulgarian ruhtinaskunta | Orjuus poistettiin itsenäisyyden myötä. Perustuslain mukaan kaikki orjat, jotka saapuvat Bulgarian alueelle, vapautetaan välittömästi. |
1882 | Osmanien valtakunta | Orjuus lakkautettiin kokonaan. [147][148] |
1884 | Kambodža | Orjuus lakkautettiin |
1885 | Belgian Kongo | Kansainvälisellä sopimuksella kiellettiin orjakauppa ja kaikkisen yhteydessä olevat toimet Kongo-joen laaksossa.[111] |
1886 | Espanjan Kuuba | Orjuus lakkautettiin. [74] |
1888 | Brasilian keisarikunta | Orjuus lakkautettiin. [131][47] |
1890 | Britannia | Allekirjoitettiin orjakaupan vastustamiseksi Brysselin sopimuskirja, jonka säännökset koskevat muun muassa orjien ryöstön estämistä, orjakaupan valtateiden sulkemista ja sotalaivojen oikeutta tarkastaa ja valvoa orjakaupasta epäiltyjä laivoja.[111] |
Ranska | ||
Saksan keisarikunta | ||
Portugalin kuningaskunta | ||
Kongon vapaavaltio | ||
Italian kuningaskunta | ||
Espanja | ||
Alankomaat | ||
Belgia | ||
Itävalta-Unkari | ||
Ruotsi-Norja | ||
Tanska | ||
Yhdysvallat | ||
Osmanien valtakunta | ||
Sansibar | ||
Persia | ||
1894 | Korea | Orjuus lakkautettiin, mutta käytäntö jatkui aina vuoteen 1930.[149] |
Islannin kuningaskunta | Maaorjuus lakkautettiin | |
1895 | Egypti | Orjuus lakkautettiin[150] |
Formosa | Japanin miehitettyä Formosan johtaa orjuuden poistumiseen | |
Italian Somalimaa | Ensimmäiset orjat vapautettiin.[151] | |
1896 | Madagaskar | Orjuus lakkautettiin |
1897 | Sansibarin sulttaanikunta | Orjuus lakkautettiin |
Siam | Orjuus lakkautettiin.[152] | |
1899 | Ndzuwani | Orjuus lakkautettiin. |
1900–nykyaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Hallinnollinen alue | Tietoa |
---|---|---|
1900 | Guam | Orjuus lakkautettiin[153] |
1902 | Saksan Kamerun | Orjuuden asteittainen poistaminen[154] |
1903 | Ranskan Sudan | Orjuus lakkautettiin. |
1905 | Ranskan Länsi-Afrikka | Orjuus poistettiin virallisesti. Vaikka jopa miljoona orjaa saa vapautensa, orjuus jatkuu käytännössä vuosikymmenien ajan sen jälkeen. |
1906 | Qing-dynastia | Orjuus poistettiin 31. tammikuuta 1910 alkaen. Aikuiset orjat muutetaan palkatuiksi työntekijöiksi ja alaikäiset vapautetaan 25-vuotiaana.[63] |
Barotsemaa | Orjuus lakkautettiin [155] | |
1908 | Ottomaanien valtakunta | Nuorturkkilaisten vallankumous hävittää tserkeesinaisten avoimen orjakaupan Konstantinopolista.[156] |
Kongon vapaavaltio | Orjuus lakkautettiin. | |
1912 | Siam | Orjuus lakkautettiin.[157][158][159] |
1915 | Brittiläinen Malaiji | |
Tanganjika | ||
Marokko | ||
Afganistan | ||
1917 | Brittiläinen Intia | sopimustyöläisjärjestelmä lakkautettiin |
1918 | Bosnia ja Hertsegovina | Maaorjuus lakkautettiin |
1922 | Marokko | Orjuus lakkautettiin. [158] |
1923 | Hongkong | Kantoninkiinalaisten naisten kotiapulaisten orjuus lakkautettiin. |
1923 | Floridan osavaltio | pakkotyön lakkauttaminen |
1924 | Irak | Orjuus lakkautettiin. |
Turkki | Orjuus lakkautettiin.[160] | |
1926 | Nepal | Orjuus lakkautettiin.[161] |
Kansainliitto | Orjuuden vastainen konventio kieltää orjuuden sopimusvaltioiden kesken. | |
1926 | Brittiläinen Burma | Orjuus lakkautettiin.[157] |
1927 | Hijazin kuningaskunta | Jeddan sopimus lakkautti orjakaupan. |
Nejdin sulttaanikunta | ||
Britannia | ||
1928 | Alabaman osavaltio | pakkotyö kiellettiin. |
1928 | Sierra Leone | Paikallisen afrikkalaisen eliitin harjoittama kotimaan orjuus lakkautettiin.[162] Vaikka alue perustettiin vapautettujen orjien kotimaaksi, paikallisten orjuuden käytännöt olivat edelleen yleisiä maaseutualueilla 1970-luvulle asti. |
1929 | Persia | Orjuus lakkautettiin.[163] |
1935 | Etiopia | Italian armeijan kenraali Emilio De Bono julistaa orjuuden loppuneeksi.[164] |
1936 | Pohjois-Nigeria | Orjuus lakkautettiin.[165][166][167] |
Betšuanamaa | ||
1937 | Bahrain | |
1941 | Yhdysvallat | Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoittaa asetuksen numero 3591, jolla poistetaan vankilaväestön palkaton pakkotyö. |
1948 | Yhdistynyt kansankunnat | Yleiskokous hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Sen 4. artiklan mukaan kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.[168] |
1949 | Kuwait | Orjuus lakkautettiin [167] |
1952 | Qatar | Orjuus lakkautettiin.[169] |
1959 | Bhutan | Orjuus lakkautettiin.[170] |
1960 | Niger | Orjuus lakkautettiin.[171] |
Mali | Ensimmäinen presidentti Modibo Keita tekee orjuuden tosiasiallisesta poistamisesta hallituksen näkyvän tavoitteen. Hänen pyrkimyksensä kuitenkin hylätään suurelta osin Moussa Traorén (1968–1991) diktatuurin aikana.[172] | |
1962 | Saudi-Arabia | Orjuus lakkautettiin.[169] |
Jemen (nyk. Pohjois-Jemen) | Orjuus lakkautettiin.[169] | |
1964 | Yhdistyneet arabiemiirikunnat | Orjuus lakkautettiin. |
1966[173] | Yhdistyneet kansakunnat | Tehtiin kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Sen 8. artiklassa kielletään orjuus ja orjakauppa.[174] |
1967 | Etelä-Jemen | Orjuus lakkautettiin.[175] |
1970 | Oman | Orjuus lakkautettiin.[176] |
1981 | Mauritania | Orjuus lakkautettiin virallisesti, mutta käytännössä se jatkui edelleen.[177] |
1995 | Mississippin osavaltio | Mississippin lainsäätäjät äänestivät yksimielisesti Yhdysvaltojen perustuslain kolmennentoista lisäyksen ratifioimisen puolesta sen jälkeen kun osavaltion toimihenkilö huomautti, ettei niin ollut koskaan tehty. Mississippi oli liittovaltion viimeinen osavaltio, joka teki niin. Osavaltion virkamiehet eivät kuitenkaan lähettäneet vaadittavia asiakirjoja valtionrekisteriin.[178] |
2003 | Niger | Orjuuden kieltämisestä otettiin säännös maan rikoslakiin.[172] |
2007 | Mauritania | Orjuuden kieltämisestä otettiin säännös maan rikoslakiin.[177] |
2010 | Saharan demokraattinen arabitasavalta | Orjuus kriminalisoitiin[179] |
2013 | Mississipin osavaltio | Kolmannentoista lisäyksen ratifiointi laillistettiin. [178] |
2017 | Tšad | Orjuus kriminalisoitiin. |
2018 | Coloradon osavaltio | kielsi vankilaorjuuden. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Lähdemerkinnät kaipaavat siistimistä. |
- ↑ Roberte Placelière: ”Orjat”, Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa: Miten Ateenan suuruuden aikana elettiin, s. 51. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. WSOY, 1972.
- ↑ Religions and the abolition of slavery – a comparative approach (PDF) web.archive.org. Viitattu 24.1.2025.
- ↑ The Earth and Its Peoples: A Global History, s. 165. Cengage Learning, 2009. ISBN 9780618992386
- ↑ A. Arthur Schiller: Roman Law: Mechanisms of Development, s. 209–. Walter de Gruyter, 1978. ISBN 978-90-279-7744-1 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Livius: ”VIII.28”, History of Rome. The Perseus Digital Library.
- ↑ Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 155. Greenwood Publishing Group. ISBN 9780313331435
- ↑ a b Encyclopedia of Slave Resistance and Rebellion, s. 420. Google Books. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Thomas Cahill: How the Irish Saved Civilization, s. 110, 148. New York: Knopf Doubleday Publishing Group, 1995. ISBN 0-385-41849-3 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Junius P. Rodriguez: The Historical Encyclopedia of World Slavery, s. 368. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 1997. ISBN 0-87436-885-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Slave Trade Jewish Encyclopedia. Viitattu 24.1.2025.
- ↑ Paul Fouracre, Richard A. Gerberding: Late Merovingian France: History and Hagiography, s. 640–720. Manchester University Press, 1996. ISBN 0-7190-4791-9 , p. 97–99 & 111.
- ↑ Alban Butler: ”St. Zachary, Pope and Confessor”, The Lives of the Fathers, Martyrs, and Other Principal Saints. Vol. III. James Duffy, 1866. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Treaty of Pavia, 840 (‘Pactum Lotharii’) (englanniksi kääntänyt Jenny Benham) jembenham.wordpress.com. Viitattu 25.1.2025.
- ↑ Jukka Korpela: ”Orjat ja orjakauppa idässä”, Idän orjakauppa keskiajalla, s. 66. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Heinrich P. Denzinger: Compendium of Creeds, Definitions, and Declarations on Matters of Faith and Morals, s. 229. Santa Francisco, California: Ignatius Press, 2012. ISBN 978-0-89870-746-5
- ↑ D. Karampelas (ed.): Novel 59 of Leo VI the Wise, s. 68–69. Patakis Publishers, 2008.
- ↑ a b c Medieval Sourcebook: Decrees on Sale of Unfree Christians, c. 922-1171 Fordham University. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ Doge Pietro Candiano Find a Grave. Viitattu 25.1.2025.
- ↑ Medieval Sourcebook: William the Conqueror: Sale of Slaves in England, c. 108 Fordham University. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ Sept essais sur des Aspects de la société et de l'économie dans la Normandie médiévale (Xe - XIIIe siècles). Cahier des Annales de Normandie, 1988, 22. vsk, nro 22, s. 3–140.
- ↑ The Statute of the town and island of Korčula from 1214 Korcula.net. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ James William Brodman: Ransoming Captives in Crusader Spain: The Order of Merced on the Christian-Muslim Frontier. University of Pennsylvania Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Jürgen Georg Backhaus (toim); Hans A. Frambach: ”Liberation of the Serfs: The End of Forced Labour”, The Liberation of the Serfs, s. 33. Google Books, 2012. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Norman Roth: Jews, Visigoths & Muslims in Medieval Spain: Cooperation and Conflict, s. 160–161. Leiden: Brill.
- ↑ Le Immagini del Liber Paradisus Archivio di stato di Bologna. Viitattu 27.1.2025. (italiaksi)
- ↑ a b c d e f g ”Orjuus”, Tietosanakirja, 6. osa (Mandoliini–Oulunsalo), palsta 1606–1608. Tietosanakirja Oy, 1914. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Maunu Eerikinpoika Biografia-Sampo. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ John Roach, Jürgen Thomaneck: Police and Public Order in Europe, s. 256, 293. Taylor & Francis, 1985. ISBN 9780709922421 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kirja-arvio: Kun Ruotsi lähti mukaan orjakauppaan MTV. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ Samuel Augustus Mitchell: A general view of the world: comprising a physical, political, and statistical account of its grand divisions ... with their empires, kingdoms, republics, principalities, &c.: exhibiting the history of geographical science and the progress of discovery to the present time ... Illustrated by upwards of nine hundred engravings …, s. 335. H. Cowperthwait & Co., 1859. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 155. Greenwood Publishing Group, 2011. ISBN 9780313331435
- ↑ Laudend Simmons: Dubrovnik makes 601 years since abolishing slavery. Total Croatia, 27.1.2017. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Papal Encyclicals Online: Sicut Dudum.Against the Enslaving of Black Natives from the Canary Islands Papal Encyclicals Online. Viitattu 30.1.2025.
- ↑ a b David Eltis, Keith Bradley, Paul Cartledge: The Cambridge World History of Slavery: Volume 3, AD 1420 – AD 1804, s. 142–143–326–327–331–332–333–602. Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-0-521-84068-2
- ↑ a b Sánchez Galera, Juan y Sánchez Galera, José María: Vamos a contar mentiras. Madrid, México, Buenos Aires, San Juan, Santiago, Miami: Edaf, 2012.
- ↑ Stanley G. Payne: A History of Spain and Portugal. Madison: University of Wisconsin Press, 1973.
- ↑ Sentencia de Guadalupe (1486) Archivo de la Corona de Aragón. Viitattu 30.1.2025.
- ↑ a b c Robin Blackburn: The overthrow of colonial slavery, 1776-1848. Verso, 1988.
- ↑ Pope praises Queen Isabella’s early fight against slavery aleteia.org. Viitattu 30.1.2025.
- ↑ Mira Caballos, Esteban: El envío de indios americanos a la península Ibérica: aspectos legales (1492–1542). Studia Historica, Historia Moderna, 1999, nro 20, s. 201–215. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
- ↑ Encomienda Britannica. Viitattu 30.1.2025.
- ↑ The Asiento Slave System Begins Aaregistry.org. African American Registry. Viitattu 30.1.2025.
- ↑ Kirjoittaja = J. A. Piquerass: La esclavitud en las Españas, s. 258. Los Libros de la Catarata, 2020. ISBN 978-84-8319-659-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Heinrich Denzinger: Compendium of Creeds, Definitions, and Declarations on Matters of Faith and Morals, s. 367–368. Santa Francisco, Kalifornia: Ignatius Press, 2012. ISBN 978-0-89870-746-5
- ↑ The La Casas – Sepúlveda Controversy: 1550–1551 sfsu.app.box.com. Viitattu 30.1.2025.
- ↑ ”Las Casas, Bartolomeo de”, Iso tietosanakirja, 7. osa (Koulu–Lokit), palsta 841. Otava, 1936.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Thomas Fujiwara, Humberto Laudares, Felipe Valencia Caicedo: ”Slavery in South America”, Tordesillas, Slavery and the Origins of Brazilian Inequality, s. 6. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b ”Slavery: Disappearance of Serfdom, France, England, Italy, Germay, Spain”, Encyclopaedia Britannica (9. ja 10. painos), 12. osa. Encyclopædia Britannica, Inc., 1902. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Tatiana Seijas: Asian Slaves in Colonial Mexico: From Chinos to Indians, s. 36. Google Books. Teoksen verkkoversio.
- ↑ The Second and Third Lithuanian Statues Orbis Lituaniae. Viitattu 30.1.2025.
- ↑ James Bryant Lewis: Frontier Contact Between Choson Korea and Tokugawa Japan, s. 31–32. Taylor & Francis, 2003. ISBN 9780203987322 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Maria Suzette Fernandes Dias: Legacies of slavery: comparative perspectives, s. 71. Cambridge Scholars Publishing, 2007. ISBN 1847181112 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Gary João de Pina-Cabral: Between China and Europe: person, culture and emotion in Macao, s. 114–115. Berg Publishers, 2002. ISBN 0-8264-5749-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Devshirme, the recruitment of Christian children by the Ottoman Empire to become soldiers and officials Magazine Cultural Independiente. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ Mikhail Kizilov: Journal of Early Modern History, 2007, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Slavery in Russia, 1450–1725. Sixteenth Century Journal, 1987, 18. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Abbott Gleason (toim.); Richard Hellie: ”Slavery and serfdom in Russia”, A Companion to Russian History, s. 110. John Wiley & Sons. ISBN 9781444308426
- ↑ Jaime Valenzuela Márquez: ”Esclavos mapuches. Para una historia del secuestro y deportación de indígenas en la colonia”, Historias de racismo y discriminación en Chile, s. 234–236. Rafael Gaune, Martin Lara, 2009. (espanjaksi)
- ↑ Discover the Incredible Story of America's First Free Black Settlement foridahistoriccoast.com. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ Helen Tunnicliff Catterall: Judicial Cases Concerning American Slavery and the Negro, Vol. I: Cases from the Courts of England, Virginia, West Virginia, and Kentucky. Carnegie Institution of Washington, 1926. Teoksen verkkoversio.
- ↑ V.C.D. Mtubani: African Slaves and English Law. PULA Botswana Journal of African Studies, Marraskuu 1983, 3. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Antonio Domíguez Ortiz, Bernard Vicent: Historia de los moriscos. Vida y tragedia de una minoria, s. 265. Alianza Editorial, 1993.
- ↑ a b Ways of Ending Slavery Britannica.com. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ China's Long Road to Abolishing Slavery The World of Chinese. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ Slavery in Colonial Georgia New Georgia Encyclopedia. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ a b Neagu Djuvara: Între Orient și Occident. Țările române la începutul epocii moderne, s. 276. Humanitas publishing house, 2009. ISBN 978-973-50-2490-1
- ↑ a b c d e f g h i APUNTES sobre la ABOLICIÓN ESCLAVITUD EN ESPAÑA Universitat d'Alcant. Viitattu 3.2.2025. (espanjaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l David Eltis (toim.); Shane O'Rouce: ”The Emancipation of Serfs in Europe, Table 18.1”, Cambridge World History of Slavery vol 4: AD 1804–, s. 428. Cambridge University Press, 2016. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Edmund Heward: ”Lord Chief Justice for 32 years”, Lord Mansfield: A Biography of William Murray 1st Earl of Mansfield 1705–1793, s. 141. Chichester: Barry Rose (publishers) Ltd., 1979. ISBN 0-85992-163-8
- ↑ Oliveira e Costa: ”Pombal e o esclavagismo, Apendice documental”, Revista de Faculdade de Letras, s. 171–175. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio. (portugaliksi)
- ↑ Andrea Major: Slavery, Abolitionism and Empire in India, 1772-1843, s. 52–55. Liverpool University Press, 2012. ISBN 978-1-84631-758-3 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Abolitionis Penncylvania Encylopedia. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ Founding of Pennsylvania Abolition Society www.pbs.org. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ a b c d e f g h i j Robert William Fogel, Stanley L. Engerman: Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery, s. 33–34. Little, Brown and Company, 1995.
- ↑ Slavery: The Joseph Knight case National Records of Scotland. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ a b c d A Leon Higginbotham, Jr.: In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, s. 310. Oxford University Press, 1978.
- ↑ Hrvatska enciklopedija enciklopedija.hr. Viitattu 6.2.2025. (kroatiaksi)
- ↑ A Leon Higginbotham, Jr.: In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, s. 91. Oxford University Press, 1978.
- ↑ Historical survey > Slave societies
- ↑ Viorel Achim, The Roma in Romanian History, Central European University Press, Budapest, 2004. ISBN 963-9241-84-9, p. 128
- ↑ Slavery in Rhode Island slavenorth.com. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ Britton (ed.) 1978, p. 53
- ↑ ”Sierra Leone”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–Sukulaisuus), s. 6211. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9
- ↑ {verkkoviite | Osoite = https://guides.loc.gov/northwest-ordinance | Nimeke = Northwest Ordinance: Primary Documents in American History | Julkaisija = Yhdysvaltain kongressin kirjasto | Viitattu = 6.2.2025}}
- ↑ The Dolben's Act of 1788 World History Commons. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ a b c Apuntes sobre la abolición esclavitud en España web.archive.org. Viitattu 6.2.2025. (espanjaksi)
- ↑ The Historical encyclopedia of world slavery, Volume 1 By Junius P. Rodriguez
- ↑ a b St Helena - East India Company Rule, 1821–1834 Friends of St. Helena. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ Haïti: Émancipation des esclaves Digithègue MJP. Viitattu 6.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ Historical Narratives of Early Canada: An Act to Prevent the Furhter Introduction of Slaves Upper Canada History. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ David B. Gaspar, David P. Geggus: A Turbulent time: the French Revolution and the Greater Caribbean, s. 60. Indiana University Press, 1997. ISBN 0-253-21086-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c The Abolition of The Slave Trade New York Public Library. Viitattu 30.1.2025.
- ↑ Proclamation of Połaniec: the 228th Anniversary of the Proclamation of Połaniec of 7 May 1794 polishhistory.pl.
- ↑ Charles Xuereb: Slavery in Malta. Times of Malta, 10.4.2007. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ David N. Gellman: Emancipating New York: The Politics of Slavery and Freedom, 1777–1827, s. 2, 215. LSU Press, 2008. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Thomas Erskine May: The Constitutional History of England (1760–1860) (sivut 274–275) Last Relics of Slavery. 1895. New York: A. C. Armstrong and Son. Viitattu 3.7.2017.
- ↑ An Act in Addition to the Act Intituled "An Act to Prohibit the Carrying on the Slave Trade from the United States to any Foreign Place or Country." The Avalon ProjectLillian Goldman Law Library. Yale Law School. Viitattu 1.2.2025.
- ↑ a b Henry Hobhouse: Seeds of Change: Six Plants That Transformed Mankind, s. 111. Sidwick & Jackson, 2005. ISBN 9780283992261
- ↑ Constition of the State of Ohio, 180 (Article VII, Bill of Rights, Sec. 2) dircost.unito.it. Viitattu 1.2.2025.
- ↑ The Colonialism of Denmark-Norway and Its Legacies Nordics Info. Aarhus University. Viitattu 1.2.2025.
- ↑ a b Abolition of Slavery: Chronology of Abolitions Société de plantation, histoire & mémoires de l'esclavage à La Réunion. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ The Semiotics of Serfdom: How serfdom was perceived in the Swedish conglomerate state, 1561–1806. Scandinavian Journal of History, 2020, nro 45:1. doi:10.1080/03468755.2019.1612466 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Edward R. Kantowicz: Polish-American politics in Chicago, 1888–1940, s. 6. University of Chicago Press, 1975. ISBN 978-0-226-42380-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Eric Foner: Forgotten step towards freedom. New York Times, 30.12.2007. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Sailing against slavery BBC.
- ↑ Signos históricos scielo.org.mx. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ Office of Registry of Colonial Slaves and Slave Compensation Commission: Records discovery.nationalarchives.gov.uk. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ The Slave Trade zeeuseankers.nl. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ Napoleon's Decree Abolishing the Slave Trade The Napoleon Series. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ "Blacks in Latin America", Microsoft Encarta 98 Encyclopedia. Microsoft Corporation.
- ↑ a b c d ”Orjakauppa”, Tietosanakirja, 6. osa (Mandoliini–Oulunsalo), palsta 1604. Tietosanakirja Oy, 1914. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b A Leon Higginbotham, Jr.: In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, s. 146–147. Oxford University Press, 1978.
- ↑ a b c d e f g h i j Chronological Table of the Statutes. (vuoden 1959 painos) Her Majesty's Stationery Office, 1959.
- ↑ From Slavery to Emancipation Ministry of Public and Business Service Delivery, Ontario. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ Stephanie Seto Levin: The Overthrow of the Kapu System in Hawaii. Journal of the Polynesian Society, 1968, nro 77, s. 402–430. Wellington, Uusi-Seelanti: publisher=Polynesian Society. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Slavery- A Timeline BBC. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ Missouri Compromise Britannica. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ Markku Kujala: ”Liberia”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (Kriminologia–Makuaisti), s. 3704. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9
- ↑ Kreikan perustuslaki vuodelta 1823, 9. artikla hellenicparliament.gr. Viitattu 8.2.2025. (kreikaksi)
- ↑ Dexter, Darrel: Slavery In Illinois: How and Why the Underground Railroad Existed 2004. Illinois Freedom Trail Commission. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 6 .2.2016.
- ↑ Alwyn Barr: Black Texans: A History of African Americans in Texas, 1528–1995, s. 14. University of Oklahoma Press, 1996. ISBN 9780806128788 Teoksen verkkoversio.
- ↑ So novel in its character from any thing known": Ottoman Antislavery Policy Under Mahmud II? University of New Hampshire. Viitattu 1.2.2025.
- ↑ Paul Finkelman, Joseph C. Miller: Macmillan Encyclopedia of World Slavery I, s. 293. Macmillan, 1949. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Robert William Fogel and Stanley L. Engerman. Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery, 1995. Pages 33–34.
- ↑ Afro-Uruguay: A Brief History blackpast.org. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ Junius P. Rodriguez: Slavery in the Modern World: A History of Political, Social, and Economic Oppression, s. 429. ABC-CLIO, 2011. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Yavuz Erler: How effective was the Ottoman legislation on the slavery of women in the Ottoman Balkans? Eastern Mediterranean University, 2006.
- ↑ a b Ehûd R. Tôledānô: Slavery and Abolition in the Ottoman Middle East, s. 11. University of Washington Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Cobb, Thomas Read Rootes. An Inquiry Into the Law of Negro Slavery in the United States of America]]: To which is Prefixed An Historical Sketch of Slavery, 1858. Page cxcii.
- ↑ 1840 U.S. Census, Pennsylvania
- ↑ a b c Olli Alho: ”Orjuus”, Otavan suuri ensyklopedia, 7. osa (Optiikka–Revontulet), s. 4923. Otava, 1979. ISBN 951-1-05468-6
- ↑ Libreville, Gabon (1848- ) African American Past. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ Tovar Pinzón, Hermes: La manumisión de esclavos en Colombia, 1809- 1851, Aspectos sociales, económicos y políticos. Revista Credencial, .11.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.6.2020. Arkistoitu 2.1.2021. (espanjaksi)
- ↑ Esclavitud - Historia del Ecuador.Enciclopedia Del (espanjaksi)
- ↑ Wong, Helen; Rayson, Ann: Hawaii's Royal History, s. 101. Honolulu: Bess Press, 1987. ISBN 978-0-935848-48-9 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Robert J. Cottrol: The Long, Lingering Shadow: Slavery, Race, and Law in the American Hemisphere, s. 121. University of Georgia Press, 2013. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Mihail Kogălniceanu, Dezrobirea ţiganilor, ştergerea privilegiilor boiereşti, emanciparea ţăranilor, 1891. (these dates) also decisive for privately owned gypsies, still remaining enslaved (romaniaksi)
- ↑ http://src-h.slav.hokudai.ac.jp/sympo/97summer/galiev.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 2:637
- ↑ Denise Davis, Māui Solomon: ”Moriori – The impact of new arrivals”, Te Ara: The Encyclopedia of New Zealand, s. 4. Ministry of Culture and Heritage, 2005. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Juliusz Bardach, Boguslaw Lesnodorski, and Michal Pietrzak, Historia panstwa i prawa polskiego, > |Warsaw: Paristwowe Wydawnictwo Naukowe, 1987, pp. 389–394
- ↑ Michael Vorenberg, Final Freedom: The Civil War, the Abolition of Slavery, and the Thirteenth Amendment (2004)
- ↑ Alton Hornsby, Jr.: A Companion to African-American History, s. 117. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 9781405137355
- ↑ Slavery in New Mexico National Park Service, U.S. Department of the Interior. Viitattu 1.2.2025.
- ↑ Leland Donald: Aboriginal Slavery on the Northwest Coast of North America, s. 244. University of California Press, 1997. ISBN 9780520918115 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Suzanne Miers and Richard L. Roberts, The End of slavery in Africa (1988) p. 79
- ↑ Fleet, Kate. "Slavery in the Ottoman Empire and Its Demise, 1800–1909." Middle Eastern Studies. 1998.
- ↑ Y. Hakan Erdem, Slavery in the Ottoman Empire and Its Demise, 1800–1909 (1998).
- ↑ Junius P. Rodriguez: The Historical Encyclopedia of World Slavery, s. xxiii. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 1997. ISBN 0-87436-885-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Convention between Great Britain and Egypt 1895. Foreign & Commonwealth Office.UK Treaties Online
- ↑ The Somali Bantu Their History and Culture
- ↑ Baker, Chris and Pasuk Phongpaichit. A History of Thailand, Cambridge: Cambridge University Press, 2006, p. 61.
- ↑ Affairs in America. Cyclopedic Review of Current History, 1901, 10: 1900. vsk. Current History Co. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Slavery in Colonial Cameroon, 1880s to 1930s
- ↑ The ends of slavery in Barotseland, Western Zambia (c.1800-1925)
- ↑ Levy, Reuben (1957). The Social Structure of Islam. UK: Cambridge University Press.
- ↑ a b International Abolition and Anti-Slavery Timeline
- ↑ a b Cheikh A. Babou. The Journal of African History, 48: 490–491, Cambridge University Press 2007
- ↑ Afghan Constitution: 1923 Afghangovernment.com. Viitattu 28.8.2013.
- ↑ Junius P. Rodriguez: Encyclopedia of Emancipation and Abolition in the Transatlantic World, s. 1329. Routledge, 2015. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Slavery in Nepal Is Finally Abolished; More Than 55,000 Are Freed From Bondage. The New York Times, 30.8.1926. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ The Committee Office, House of Commons: House of Commons – International Development – Memoranda 03.06.2006. Publications.parliament.uk. Viitattu 28.8.2013.
- ↑ قانون منع خرید و فروش برده در خاک ایران و آزادی برده در موقع ورود به مملکت Iranian National Parliament. Arkistoitu 21.8.2017. Viitattu 8.12.2018. (persiaksi)
- ↑ Barker, A. J., The Rape of Ethiopia 1936, p. 36
- ↑ The End of Slavery BBC. Viitattu 28.8.2013.
- ↑ Slaves or workers? Relations between Bushmen, Tswana, and Boers in the Kalahari
- ↑ a b Chronologie des abolitions memorial.nantes.fr. Viitattu 3 .5.2019. Mémorial de l’abolition de l’esclavage (ranskaksi)
- ↑ Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus Suomen YK-liitto. Viitattu 25.1.2025.
- ↑ a b c Religions: Slavery in Islam 7.9.2007. BBC. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ T Wangchuk Change in the land use system in Bhutan: Ecology, History, Culture, and Power Nature Conservation Section. DoF, MoA
- ↑ Niger slavery: Background 28 .10.2008. Guardian. Viitattu 7 .10.2014.
- ↑ a b Niger slavery: Background 28.10.2008. Guardian. Viitattu 7.10.2014.
- ↑ Asetus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta Finlex. Viitattu 25.1.2025.
- ↑ Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus Finlex. Viitattu 25.1.2025.
- ↑ Suzanne Miers: Slavery in the Twentieth Century, s. 352. Rowman Altamira, 2003. ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Suzanne Miers: Slavery in the Twentieth Century, s. 347. Rowman Altamira, 2003. ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Mauritanian MPs pass slavery law 9.8.2007. BBC News. Viitattu 6.2.2025.
- ↑ a b Mississippi Ratifies 13th Amendment, 130 Years After its Adoption Equal Justice Initiative
- ↑ Human rights in Tindouf refugee camp. Human Rights Watch