Aikajana orjuuden lakkauttamisesta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Käännös lähteestä tai en.wikipediasta muuttunut kieleltään paikoin käsittämättömäksi. Aikamuoto muutettava imperfekstiksi. Viitemallineet muutettava suomenkielisiksi. ym.

Tämä on aikajana orjuuden ja maaorjuuden lakkauttamisen historiasta.

Aikajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Hallinnollinen alue Tietoa
500-luku Antiikin Ateena Ateenalainen valtiomies Solon kielsi velkaorjuuden ja vapautti kaikki orjuutetut ateenalaiset.[1]
200-luku eaa Maurya-valtakunta Hallitsija Ašoka lakkautti orjuuden Intian niemimaalla.[2]
221–206 eaa Qin-dynastia Toimenpiteet maata omistavien aristokratian poistamiseksi ja vapaiden talonpoikien säädyn synty johtaa orjuuden lakkautukseen. Samalla maaorjuus lakkautetaan.[3]
326 eaa Rooman tasavalta Lex Poetelia Papiria kielsi asetuksella velkaorjuuden.[4][5]
9–12 eaa Xia-dynastia Keisari Wang Mang kielsi orjuuden Kiinassa.[6][7]

Keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Hallinnollinen alue Tietoa
509 Irlanti Orjuus (tai ainakin orjakauppa) päättyi, mutta palautui takaisin 800-luvulla.[8][9]
590–604 Rooma Paavi Gregorius I kielsi juutalaisilta kristittyjen orjien omistamisen.[10]
600-luku Frankkien valtakunta Chalon-sur-Saônen neuvosto (644–655) tuomitsi kristittyjen orjuuden. [11]
741–752 Rooma Paavi Pyhä Sakarias kielsi kristittyjen orjien myynnin muslimeille, osti kaikki venetsialaisten kauppiaiden Roomassa omistamat orjat ja vapautti heidät.
840 Karolingien keisarikunta Pactum Lotharii -sopimuksessa Venetsia lupautui lopettamaan kristillisten orjien ostamisen ja heidän myymisensä muslimeille. Venetsialaiset kauppiaat siirtyivät myymään ja ostamaan slaavilaisia orjia.[12][13][14][15]
Venetsian tasavalta
873 Kristikunta Paavi Johannes VIII julistuksella kristittyjen orjuuttamisesta tuli synti. Kristityt orjat määrättiin vapautettaviksi.[16]
~900 Bysantin valtakunta Keisari Leo VI kielsi vapaaehtoisen itsensä orjuuttamisen. Vapaaehtoiseen orjuuteen perustuvat sopimukset määrättiin mitätöitäviksi ja molemmat sopijaosapuolet rangaistavaksi ruoskimalla.[17]
922 Länsi-Frankia Koblenzin neuvosto kehotti lopettamaan kristittyjen orjuuttamisen ja myynnin.[18]
960 Venetsian tasavalta Doge Pietro IV Candiano kielsi kansankokouksen yhteydessä orjakaupan.
1080 Angevin valtakunta Vilhelm Valloittaja kielsi kenen tahansa myymisen orjaksi ei-kristityille "pakanoille" Normandiassa ja Englannissa.
1100 Normandian herttuakunta Maaorjuus lakkautettiin.[19]
1102 Englannin kuningaskunta Lontoon kirkkoneuvosto kielsi orjakaupan ja maaorjuuden. "Älköön tästä edespäin kukaan osallistuko Englannissa laajalle levinneeseen ja pahamaineseen kauppaan, jossa miehiä ostetaan kuin eläimiä."
1120 Jerusalemin kuningaskunta Nablusin neuvoston päätöksellä omistamansa orjansa raiskaava mies määrättiin kastroitavaksi. Toisen omistaman orjan raiskaava mies määrättiin kastroitavaksi ja karkotettavaksi.[18]
1160 Norjan kuningaskunta Gulating kielsi talonorjien myynnin ulkomaille.
1171 Irlanti Armaghin neuvosto päätöksellä kaikki saaren englantilaiset orjat määrättiin vapautettaviksi.[18]
1214 Korčula Kaupunginhallinto sääti lain, joka kielsi orjuuden.[20]
1218 Aragonian kruunu Barcelonassa perustettiin kerjäläisveljestö mercedarialaiset, jonka tavoite oli lunastaa vapauteen muslimien orjuuttamat köyhät kristityt.
1220 Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta Tärkein saksalainen keskiajalta peräisin oleva oikeudellinen säädös ja lakikirja Sachsenspiegel kielsi orjuuden Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella.[21]
1245 Aragonian kruunu Kuningas Jaakko I kielsi juutalaisia omistamasta kristittyjä orjia. Juutalaisilla oli kuitenkin edelleen oikeus omistaa muslimi- ja pakanaorjia.[22]
1256 Bologna Liber Paradisus -julistus kielsi orjuuden ja maaorjuuden, kaikki orjat Bolognan alueella määrättiin vapautettaviksi.
1274 Norjan kuningaskunta Maalaissa (Landslova) mainittiin enää aiemmat orjat. Tästä on päätelty, että orjuus oli kielletty jo aiemmin.
1315 Ranska Kuningas Ludvig X julisti orjuuden kielletyksi. Julistuksen mukaan "kaikki Ranskan maaperälle astuvat orjat on vapautettava."[23]
1335 Ruotsi Orjuus kiellettiin Ruotsissa (ja tuolloin Ruotsiin kuuluneen nykyisen Suomen alueella). Orjien tuominen maahan kiellettiin kuitenkin virallisesti vasta vuonna 1813.[24] Ruotsin Karibian siirtokunnassa Saint Barthélemyn saarella harjoitettiin kuitenkin orjuutta 1700- ja 1800-luvuilla.
1347 Puolan kuningaskunta Kasimir III Suuren julistuksella vapautettiin kaikki ei-vapaat kansalaiset.[25]
1368 Ming Dynastia Keisari Hongwu kielsi useimmat orjuuden muodot. Orjuus kuitenkin jatkui edelleen. Myöhemmät Ming-dynastian hallitsijat sallivat esimerkiksi velkaorjuuden, johon kotitalouksia määrättiin lisäveroilla.[26][27][7]
1416 Ragusan tasavalta Orjuus ja orjakauppa kiellettiin.
1435 Kanariansaaret Paavi Eugenius IV kielsi kristittyjen orjuuttamisen Kanariansaarilla. Kieltoa rikkovia uhattiin ekskommunikaatiolla, kirkosta karkottamisella.[28] Ei-kristittyjen guanchien orjuuttaminen kuitenkin sallittiin edelleen.[29]
1477 Kastilian kruunu Isabella Katolilainen kielsi orjuuden uusissa siirtokunnissa.[30]
1479 Alcaçovanin sopimuksella kiellettiin kastilialaisten alusten purjehtiminen Kanariansaarten eteläpuolelle. Afrikan orjakaupasta tuli käytännössä Portugalin monopoli.[31]
1480 Galician kuningaskunta Katolinen majesteetti lakkautti maaorjuuden.[32]
1486 Aragonian kruunu Kuningas Ferdinand II lakkautti karolingiselta kaudelta periytyneen maaorjuuden Kataloniassa.
1493 Kastilian kruunu Isabella Katolilainen kielsi amerikkalaisten alkuperäiskansojen orjuuttamisen, lukuun ottamatta niitä, joiden katsottiin syyllistyneen vihamielisyyteen tai kannibalismiin.[33][34]

1500–1700 (varhainen uusi aika)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Tietoa Hallinnollinen alue
1503 Kastilian kruunu Amerikan alkuperäiskansojen sallittiin matkustaa Espanjaan vain omasta tahdostaan.[35]
1512 Burgosin lait kieltää intiaanien orjuuttamisen Encomiendan asetuksella.
1518 Espanja Kaarle V:n asetus afrikkalaisten orjien tuomisesta Amerikkaan Laurent de Gouvenot'n monopolin alaisuudessa, jolla yritetään ehkäistä intiaanien orjuutta.
1528 Kaarle V kieltää intiaanien kuljettamisen Eurooppaan, jopa heidän omasta tahdostaan, yrittääkseen rajoittaa heidän orjuuttamisensa. [36]
1530 Intiaanien täydellinen orjuuttaminen kielletään kaikissa olosuhteissa Espanjassa. Encomienda-järjestelmä kuitenkin jatkuu.
1537 Uusi maailma Paavi Paavali III:n bulla Bulla sublimis Deus sic dilexit humanum, et infra kieltää intiaanien käytön orjina Amerikan mantereella.[37]
1542 Espanja Lain muutokset kieltää orjakaupungit Amerikassa ja luopuu intiaanien orjuudesta, mutta korvaa sen muiden pakkotyön järjestelmien kautta. Afrikkalaisten orjuus jatkuu. Encomienda-järjestelmään tulee muutoksia.[29]
1549 Encomienda-järjestelmä kieltää pakkotyön käytön.
1550–1551 Valladolidin polemikea Amerikan alkuperäiskansojen luontaisista oikeuksista.
1552 Bartolomé de las Casas, joka oli kerran puolustanut afrikkalaisten orjien tuontia tapana suojata alkuperäiskansoja, tuomitsee myös afrikkalaisen orjuuden.
1569 Englannin kuningaskunta Tuomioistuimet sallivat Cartwright-nimisen miehen tuoman venäläisen orjan pääsyn maahan ja katsovat, ettei kyseessä ole orja Britannian maaperällä[38].
1570 Portugali Kuningas Sebastian I kieltää alkuperäiskansojen orjuuttamisen hallinnon alaisena sallien vain vihollisten orjuuttamisen. Jesuiitat jolla oli lähetyssaarnaajia, jotka olivat suoraan yhteydessä brasilialaisiin heimoihin, vaikuttivat tähän lakiin suuresti.
1574 Englannin kuningaskunta Viimeiset jäljellä olevat maaorjat vapautettiin kuningatar Elisabet I:n käskystä.[39]
1574 Filippiinit Orjuus kielletään kuninkaallisella asetuksella.[40]
1588 Liettuan suuriruhtinaskunta Lain muutos kieltää orjuuden.[41]
1590 Japani Toyotomi Hideyoshi kieltää orjuuden.[42]
1595 Portugali Kiinalaisten orjakauppa kieletään.[43]
1609 Espanja Moriskot, joista monet ovat maaorjia, karkotetaan Iberian niemimaalta, elleivät he suostu alistumaan orjiksi vapaaehtoisina[44].
1624 Portugali Kiinalaisten orjuuttaminen kielletään.[45][46]
1649 Moskovan Venäjä Venäläisten orjien myyminen muslimeille kieletään.[47]
1679 Venäjä Tsaari Fjodor III muuttaa kaikki pelto-orjat maaorjiksi.[48][49]
1683 Espanjan Chile Espanjan kruunu lopettaa mapuchien orjuuden.[50]
1687 Espanjan Florida Kolmestatoista siirtokunnista tulleita orjapakolaisia vapautetaan Floridassa sillä ehdolla, että he kääntyvät katolilaisuuteen ja suorittavat neljän vuoden asevelvollisuuden.

1700–1800 (myöhäinen uusi aika)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Hallinnollinen alue Tietoa
1703 Ottomaanien valtakunta Kristittyjen lasten pakko ottaminen ja houkuttaminen armeijaan, joka tunnetaan nimellä Devşirme lakkautetaan.
1706 Englannin kuningaskunta Korkein oikeus vapauttaa kaikki orjat, jotka saapuvat Englannin maaperälle. [51][52]
1712 Espanja Moriskoja karkotetaan.[53]
1723 Venäjän keisarikunta Pietari Suuri muuttaa kaikki talonorjat maaorjiksi tekemällä orjuudesta laittoman.[54]
1723–1730 Qing-dynastia Yongzhengin vapautuksella pyritään vapauttamaan kaikki orjat vahvistaakseen itsevaltaista hallitsijaa sellaisella sosiaalisella tasoituksella, joka luo erittelemättömän luokan vapaita aiheita valtaistuimen alle. Vaikka nämä uudet määräykset vapauttivat valtaosan orjista, varakkaat perheet jatkoivat orjatyön käyttöä 2000-luvulla.[55]selvennä
1732 Georgian provinssi Maakunta perustettiin ilman afrikkalaisten orjuutta toisin kuin naapuriprovinssi Caroliina. Vuonna 1738 James Oglethorpe varoitti tämän politiikan muuttamisesta, mikä "aiheuttaisi tuhansien kurjuuden Afrikassa."[56]Amerikan intiaanien orjuus oli kuitenkin laillinen kaikkialla, ja afrikkalaisten orjuus otettiin käyttöön myöhemmin vuonna 1749.
1746 Valakia Maaorjuus lakautettiin [57]
1749 Moldavia Maaorjuus lakkautettiin [57]
1761 Portugali Pombalin markiisi kielsi orjien tuonnin mannermaalle[58]
1766 Marokko Sulttaani Muhammad III osti vapaaksi kaikki muslimiorjat Sevillasta, Cádizista ja Barcelonasta[59]
1772 Englannin kuningaskunta Somersettin tapaus määrää, että orjaa ei voi pakottaa siirtolaisiksi Englantiin. Tätä tapausta johti siihen että orjuuden edellytystä ei ollut Englannin lainsäädännön mukaan Englannissa ja Walesissa, ja vapautti loput kymmenestä neljääntoista tuhannesta orjasta tai mahdollisesta orjasta Englannissa ja Walesissa, jotka olivat enimmäkseen kotipalvelijoita. .[60]
1773 Portugali Kuningas Joosef I vahvistaa Pombalin markiisin uuden asetuksen vapauttaa neljännen sukupolven orjat[61] ja jokainen orja äidin lapsi joka on syntyi asetuksen jälkeen.[62]
1774 Bengali Kuvernöörin määräyksestä 9 ja 10 vuodelta 1774, joilla kielletään orjien kauppa ilman kirjallista asiakirjaa ja sellaisten henkilöiden myynti, joita ei vielä ole orjuutettu.[63]
1775 Pennsylvania Abolitionistinen seura perustetaan Philadelphiassa. Se on ensimmäinen orjuuden vastainen seura Amerikassa.
1775–1783 Yhdysvallat Orjakaupat Atlantilla kiellettiin tai keskeytettiin Amerikan vallankumouksellisen sodan aikana. Tämä oli osa 13 siirtokunnan olitiikkaa, joka kieltäytyi tuonnista Britanniasta, koska se yritti katkaista kaikki taloudelliset siteet Britannian kanssa sodan aikana.[64]
1771 Savoiji Maaorjuus lakkautetaan.
1777 Madeira Orjuus lakkautetaan.[65]
Vermontin tasavalta Uusi perustuslaki kieltää orjuuden.[65]
1778 Skotlanti Orjuus julistetaan laittomaksi.
1780 Pennsylvanian osavaltio Orjuuden vastaisnn laki säädetään, joka vapauttaa lapsiorjat. Laista tulee orjuuden kieltävä malli muille Pohjoisvaltioille.[66]
1780–1785 Kroatia Maaorjuus lakkautetaan.[67]
1781 Itävalta Maaorjuus lakkautetaan.
Böömi
1783 Baden
Massachusettsin osavaltio Osavaltion korkein oikeus kieltää orjuuden perustuslainvastaisena. Orjuuden vastainen kielto merkitään osavaltion perustuslakiin[68]
Venäjän keisarikunta Orjuus lakkautetaan Krimin kaanikunnassa[69]
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta Habsburgien monarkki keisari Joosef II määrää orjuuden lakkautettavaksi Bukovinassa. [70]
New Hampshiren osavaltio Orjuus lakkautetaan vaiheittain
1784 Connecticutin osavaltio Orjuus lakkautetaan vaiheittain[71]
Rhode Islandin osavaltio Orjuus lakkautetaan vaiheittain
1786 Uusi Etelä-Wales Kuvernööri Arthur Phillip ei hyväksy orjuutta koskevaa politiikkaa pian perustettavalle siirtokunnalle[72]
1787 Britannia Sierra Leone perustetaan kotimaaksi vapautetuille orjille.
Orjakauppaa vastustava Abolitionistinen seura perustetaan. [65]
Kolmetoista siirtokuntaa Siirtokuntien kongressi säätää Luoteisalueen säännöksen koskien uusien orjien kauppaa ja myyntiä.
1788 Britannia Sir William Dolbenin lakialoite kielsi orjien tuomisen Britannian lipun alla purjehtivissa laivoissa.
Tanska Maaorjuuden tapainen stavnsbånd järjestelmä lakkautetaan
1789 Ranskan kuningaskunta Viimeinen kartanotalouksien etuoikeus koskien talonpoikia kumotaan.[73]
1791 Toisen sukupolven orjien vapautuminen siirtomaissa.[74]
1792 Tanska-Norja Atlantin ylittävän orjakauppa kielletään 1803 , mutta orjuus jatkuu Tanskan siirtomaissa vuoteen 1848.[75]
Saint Helena Orjien tuonti saarelle kiellettiin vuonna 1792, mutta yli 800 asuvan orjan vaiheittainen vapauttaminen tapahtui vasta vuonna 1827, joka oli vielä noin kuusi vuotta ennen kuin Britannian parlamentti antoi säädöksen orjuuden kieltämiseksi siirtomaissa.[76]
1793 Saint-Domingue Kielletään orjuus saaren pohjoisosassa ja saman vuoden lokakuussa saaren eteläosassa.
Ylä-Kanada Lakkauttaa orjien tuonnin.
1794 Ranskan ensimmäinen tasavalta Orjuus lakkautetaan sekä mannermaalla että siirtomaissa.[77]
Yhdysvallat Kieltää amerikkalaisten laivoissa orjien tuonnin ja viennin.[64]
Puola-Liettua Kościuszkon kansannousun aikana annetussa Połaniecin julistuksessa poistettiin osittain maaorjuus Puolassa ja annettiin huomattavat kansalaisvapaudet kaikille talonpojille.
1798 Ranskan ensimmäinen tasavalta Orjuus kiellettiin Maltalla sen jälkeen, kun Napoleon oli miehittänyt saaret.[78]
Helvetian tasavalta Maaorjuus lakkautetaan.
Batavian tasavalta Maaorjuus lakkautetaan mutta käytännössä vasta vuonna 1811 Code Civilin lain mukaisesti
New Yorkin osavaltion Lainsäädäntö vapauttaa kaikki orjat, myös lapsiorjat.[79]
Skotlanti Kieltää orjuuden kaikissa hiilikaivoksissa.[80]

1800–1829

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Hallinnollinen alue Tietoa
1800 Yhdysvallat Yhdysvaltain kansalaisilta kielletään sijoitukset ja työsuhteiden luominen kansainvälisessä orjakaupassa.
1802 Ranskan ensimmäinen tasavalta Napoleon I palauttaa orjuuden siirtomaihin.[81]
Ohion osavaltio osavaltion perustuslaki kieltää orjuuden.
1803 Tanska-Norja Atlantin orjakaupan lakkauttaminen
Ala-Kanada Orjuus lakkautetaan
1804 New Jerseyn osavaltio Kieltää orjuuden ja ensi töikseen vapauttaa kaikki lapsiorjat.[82]
Haiti Orjuus lakkautettiin itsenäisyysjulistuksen jälkeen.[65]
1804–1813 Serbia Maaorjuus lakkautetaan
1804 Schleswig-Holstein
1805 Britannia Alahuone sääti lain orjuuden kieltämiseen mutta ylähuone kumosi sen.
1806 Ruotsin Pommeri Maaorjuus lakkautetaan.
1807 Yhdysvallat Yhdysvaltain presidentti Thomas Jefferson allekirjoitti orjakaupan vastaisen lain, joka estää orjien tuonnin.
Britannia Lakkauttaa orjakaupan imperiumin alueella
Preussin kuningaskunta Maaorjuus lakkautetaan. [83]
Varsovan herttuakunta Perustuslaki kieltää maaorjuuden. [83]
Preussin kuningaskunta Maaorjuus lakkautetaan [83]


Mecklenburg Maaorjuus lakkautetaan
Yhdysvallat Kieltää kansainvälisen orjakaupan.[84]
Britannia Aloittaa orjakauppiaiden vastaisen operaation Länsi-Afrikan rannikolla. Royal Navy vapauttaa vuoteen 1865 mennessä noin 150 000 orjaa.[85]
1808 Yhdysvallat Orjakaupan vastainen laki astuu voimaan. [84]
Baijeri Maaorjuus lakkautetaan
1810 Uusi-Espanja Miguel Hidalgo y Costilla julistaa orjat vapaiksi. Meksikon itsenäisyyssodassa orjuuden kieltäminen on ensi askel uuden kansakunnan syntyyn.
1811 Britannia Orjakaupasta tehtiin törkeä kuljetus, josta rangaistaan sekä brittejä että ulkomaalaisia.
Espanja Orjuus lakkautetaan siirtomaissaan lukuun ottamatta Kuubaa, Puerto Ricoa ja Santo Domingoa.[81]
Chile Kongressi vapauttaa kaikki orjien lapset.
Brittiläinen imperiumi Orjakaupasta tulee rikos.
1812 Nassaun herttuakunta Maaorjuus lakkautetaan
Vanha Suomi Maaorjuus lakkautetaan
1813 Uusi-Espanja Itsenäisyysjohtaja José María Morelos y Pavón julistaa orjuuden poistetuksi Sentimientos de la Nación -asiakirjassa.
La Plata Vapauttaa kaikki lapsi- ja maaorjat
1814 Alankomaat Orjakauppa poistettiin.
La Plata Orjat julistetaan vapaiksi Montevideon miehityksen jälkeen kaikki nykyajan Uruguayn alueella syntyneet orjat julistetaan vapaiksi.
1815 Ranskan ensimmäinen tasavalta Napoleon lopettaa orjakaupan.
Portugali Orjakauppa kiellettiin Päiväntasaajan pohjoispuolella vastineeksi Yhdistyneen kuningaskunnan maksamalle 750 000 Englannin punnan maksulle.[86]
Britannia Wienin kongressin kahdeksan voittajamaata julistavat orjuuden vastaisen linjan.[87]
Portugali
Ruotsi-Norja
Ranska
Itävallan keisarikunta
Venäjän keisarikunta
Espanja
Preussin kuningaskunta
1816 Vironmaan kuvernementti Maaorjuus lakkautetaan
1817 Venezuela Simon Bolivar julistaa kaikki orjat vapaiksi. [59]
Kuurinmaan kuvernementti Maaorjuus lakkautetaan
Espanja Ferdinand VII allekirjoittaa päiväkirjan, joka kieltää orjien tuonnin espanjalaisissa omistuksissa vuodesta 1820,[59] vastineeksi 400 000 punnan maksusta Britanniasta.[59]
Württemberg Maaorjuus lakkautetaan
New Yorkin osavaltio Asetettu päivämääräksi 4. heinäkuuta 1827, jolloin kaikki entiset orjat vapautettiin syvennyksestä.[88]
La Plata Perustuslaki tukee orjuuden poistamista, mutta ei kiellä sitä.[59]
1818 Britannia Sopimus lakkauttaa orjakaupan.[89]
Espanja
Portugali Sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
Britannia
Ranska Orjakauppa kiellettiin.
Britannia Sopimus lakkauttaa orjakaupan[90]
Alankomaat
Ranska Orjakauppa lakkautetaan
1819 Ylä-Kanada Orjat vapautetaan vapaiksi kansalaisiksi.
Havaiji Havaijin kapu-järjestelmä poistetaan ʻAi Noan aikana, ja kauwā-orjaluokka vaputetaan makaʻāinanan välillä [91]
Liivinmaan kuvernementti Maaorjuus lakkautetaan
1820 Espanja Orjakaupan lakkauttaminen vuonna 1817 astuu voimaan..[92]
Meksikon ensimmäinen keisarikunta Igualan suunnitelma vapauttaa syntyneet orjat
Yhdysvallat Vuoden 1819 Adams-Onís-sopimuksen mukaisesti Floridasta tulee Yhdysvaltojen territorio. Tärkein syy oli Espanjan kyvyttömyys tai haluttomuus vangita ja palauttaa pakenevia orjia.
Espanja
Peru Orjakaupan poistaminen ja orjuuden asteittaista lopettamista koskevan suunnitelman toteuttaminen[59]
Indianan osavaltio Osavaltion korkein oikeus vapauttaa lähes kaikki orjat osavaltion alueella.
Espanja Laki vuoden 1817 orjakaupan poistamisesta astui voimaan ssa[93]
1821 Suur-Kolumbia Vapauttaa lapsiorjat.[94]
1822 Liberia Ensimmäinen kotimaa vapautetuille orjille perustetaan
Kreikka Orjuuden kielto kirjataan Kreikan perustuslakiin vuonna 1823 Kreikan itsenäisyysodan aikana..[95]
Haiti Jean Pierre Boyer valloittaa Espanjan Haitin ja poistaa siellä orjuuden.
1823 Chile Orjuus lakkautetaan.[65]
1824 Keski-Amerikan liittovaltio Orjuus lakkautetaan.
Meksiko Uusi perustuslaki lakkauttaa orjuuden.
1825 Uruguay Orjien tuonti lopetaan
1827 Britannia Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
Ruotsi-Norja
New Yorkin osavaltio Viimeiset orjat vapautetaan.[96][97]
Saint Helena Yli 800 asuvaa orjaa vapautetaan vaiheittain saarella, noin kuusi vuotta ennen kuin Britannian parlamentti antoi säädöksen orjuuden kieltämiseksi kaikissa siirtomaissa.[98]
1828 Illinoisin osavaltio Osavaltion korkein oikeus kieltää sopimustyöläisten käytön[99]
1829 Meksiko Viimeiset orjat vapautetaan juuri kun ensimmäinen osittain afrikkalaistaustainen presidentti Vicente Guerrero astuu virkaan.[65]

1830–1849

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Hallinnollinen alue Tietoa
1830 Meksikon ensimmäinen tasavalta Presidentti Anastasio Bustamante yrittää poistaa orjuuden. Lakin kiertämiseksi anglosaksiset teksasilaiset julistavat orjat sopimustyöläisiksi kotipalvelijoiksi.[100]
Uruguay Orjuus lakkautetaan
Ottomaani imperiumi Sulttaani Mahmud II lakkauttaa valkoisen orjakaupan
1831 Bolivia Orjuus lakkautetaan.[65]
Hannover Maaorjuus lakkautetaan
1832 Saksi Maaorjuus lakkautetaan
Kreikan kuningaskunta Orjuus poistettiin itsenäisyyden myötä.
1833 Britannia Orjuus lakkautetaan siirtomaissaan. [101]
1834 Orjuuden kieltävä laki siirtomaissa vapauttaa noin 700 000 orjaa Länsi-Intiassa, 20 000 Mauritiuksella ja 40 000 Etelä-Afrikassa. [102]
Havaiji Maaorjuus lakkautetaan
1835 Britannia Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
Ranska
Britannia
Tanska
Serbia Orjuus lakkautetaan.
Peru Presidentti Felipe Santiago Salaverryn asetuksella laillistetaan orjakauppa uudelleen muista Latinalaisen Amerikan maista. [103]
1836 Portugali Pääministeri Sá da Bandeira kieltää Atlanin orjakaupan sekä orjien tuonnin ja viennin päiväntasaajan eteläpuolella sijaitsevista Portugalin siirtokunnista tai satamiin.
Texasin tasavalta Orjuudesta tuli jälleen lailliseksi itsenäisyyden jälkeen
1837 Espanja Orjuus kieletään siirtomaidensa ulkopuolella[59]
1839 Britannia Kansainvälinen orjuuden vastainen järjestö perustetaan Lontoossa.
Englannin Itä-Intian kauppakomppania Intialaisten sopimustyöläisen rekrytointi kieletään
1840 Britannia Kahdenen välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
Venezuela
1841 Britannia Monenvälinen sopimus lakkauttaa orjakaupan.[65]
Ranska
Venäjän keisarikunta
Preussin kuningaskunta
Itävallan keisarikunta
1842 Portugali Kahden välinen sopimus kieltää portugalilaisten orjalaivojen merenkulun päiväntasaajan eteläpuolella.
Britannia
Englannin Itä-Intian kauppakomppania Laki kieltää intialaisten sopimustyöläisten rekrytoinnin[59]
Paraguay Laki muutos Orjuus lakkautetaan asteittain[59]
1843 Uruguay Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
Britannia
Meksiko
Britannia
Chile
Britannia
Britannia
Bolivia
1844 Moldova Mihail Sturdza Maaorjuus lakkautetaan.
1845 Britannia 36 Royal Navyn sotalaivaa partioi maailman meriä orjakaupan ehkäisemiseksi.
1846 Tunisia Orjuus poistettiin Ahmad I ibn Mustafa Beyn säädöksellä. [104]
1847 Osmanien valtakunta Orjien tuonti Afrikasta kieletään. [105] [106]
Pennsylvanian osavaltio Viimeinen orja vapautetaan.[66]
Ruotsin Saint-Barthélemy Viimeiset orjat vapautetaan Saint-Barthélemyn saarella. [107]
Pennsylvanian osavaltio Orjuus lakkautetaan. [108]
Osmanien valtakunta Orjakauppa lakkautetaan Afrikasta [109]
Tanskan Länsi-Intia Kuninkaallinen käsky, joka määräsi naisorjista syntyneiden lasten vapauden ja orjuuden täydellisen poistamisen 12 vuoden jälkeen. Tyytymättömyys aiheuttaa orjakapinan Saint Croixissa seuraavana vuonna. [107]
Unkarin kuningaskunta Orjuus lakkautetaan
1848 Itävallan keisarikunta Maaorjuus lakkautetaan.[110][111][112]
Tanskan Länsi-Intia Kuvernööri Peter von Scholte julisti kaikkien orjien välittömän ja täydellisen vapautuksen yrittäessään lopettaa orjien kapinan. [65][107]
Ranskan toinen tasavalta Gabon perustetaan vapautetuille orjille.
Britannia Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
Masqat
Britannia
Persianlahden emiirikunnat

1850–1899

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Hallinnollinen alue Tietoa
1850 Brasilian keisarikunta Merellä tapahtuva orjakauppa kriminalisoidaan piratismina.
1851 Brasilian keisarikunta Kahdenvälinen sopimus Uruguayn ja Brasilian välillä oikeuttaa paenneiden orjien palauttamisen Uruguaysta. Brasilialaiset, jotka omistivat maata Uruguayssa saivat oikeuden pitää orjat.
Uruguay
Uuden-Grenadan tasavalta Orjuus lakkautetaan Vuosien lakien jälkeen, joiden tarkoituksena oli vain osittainen Orjuus lakkautetaan presidentti José Hilario López pakotti kongressin hyväksymään täydellisen lakkauttamisen 21. toukokuuta. Entiset orjien omistajat saivat korvauksen valtion liikkeelle laskemisessa joukkovelkakirjalainoissa.[113]
Ecuador Orjuus lakkautetaan[114]
1852 Havaijin kuningaskunta Orjuus lakkautetaan. [115]
Lagos Kahden välinen sopimus kieltää orja- ja ihmisuhrikaupan.
1853 Argentiina Orjuuden lakkautaminen uuden perustuslain tullessa voimaan.[116]
1854 Peru Orjuus lakkautetaan. [65]
Venezuela Orjuus lakkautetaan.[65][94]
Osmanien valtakunta Tšerkessilasten orjakaupan lakkautaminen
1855 Moldavia Orjuus lakkautetaan. [117]
1856 Valakia
1857 Yhdysvallat Korkeimman oikeuden Dred Scott v. Sanford päätös toteaa, että mustat orjat ja heidän jälkeläisensä eivät voi saada Yhdysvaltain kansalaisuutta ja että orjilla ei ole oikeutta vapauteen, vaikka he eläisivät vapaina vuosia ajan
Egypti Afrikkalaisten orjakaupan lakkauttaminen
1858 Osmanien valtakunta Afrikkalaisten orjakaupan lakkauttaminen Lähi-idässä, Balkanilla ja Kyproksella
1859 Atlantin valtameri Atlantin orjakauppa lakkaa kokonaan.
Venäjän keisarikunta Kazakeilta kielletään orjien omistaminen.[118]
1860 Brittiläinen Intia Sopimustyöläisten värväyssysteemi lakkautetaan
Yhdysvallat Viimeinen orja-alus Clotilda puretaan laittomasti Yhdysvaltojen alueella
1861 Venäjän keisarikunta maaorjat vapautetaan.[119]
Yhdysvallat Abraham Lincoln valitaan Yhdysvaltain presidentiksi jonka seurauksena useat etelävaltioiden orjanomistaja valtiot eroavat liittovaltioista ja maa ajautuu sisällissotaan
1862 Yhdysvallat Kahdenvälinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
Britannia
Tonga Maaorjuus lakkautetaan
Espanjan Kuuba Lakkauttaa orjakaupan. [65]
Kalmukia Maaorjuus lakkautetaan
1863 Alankomaat Orjuus lakkautetaan Guianassa ja Antilleilla ja sopimustyöläisten värväyssysteemi lakkautetaan Itä-Intiassa[120]
Yhdysvallat Yhdysvaltain presidenttiAbraham Lincoln julistaa vapautusjulistuksessa kaikki orjat vapaaksi konfederaation hallitsemilla alueilla.
Chathamsaaret orjuus lakkautettu[121]
Islannin kuningaskunta Vistarband-järjestelmä lakkautta maaorjuuden
1864 Kongressi-Puola Maaorjuuden lakkautetaan.[122]
1864–1871 Georgia Maaorjuuden lakkautaminen
1865 Yhdysvallat Orjuus poisteteaan Yhdysvaltain perustuslain kolmennentoista lisäyksen yhteydessä, lukuun ottamatta tuomittuja rikollisia orjia. Se koskee 40 000 jäljellä olevaan orjaan. [123]
1866 Intiaaniterritorio Orjuus lakkautetaan Yhdysvaltain liittohallituksen ja "viiden intiaaniheimoalueen" kanssa solmituissa sopimuksissa (Cherokee, Choctaw, Chickasaw, Muscogee ja Seminole).[124]
1865 Texasin tasavalta Orjuus lakkautetaan.
1867 Yhdysvallat Vuoden 1867 laki kieltää intiaanien orjuuttamisen New Mexicon alueella. Alkuperäiskansojen orjuus Alaskassa poistettiin sen jälkeen, kun alue ostettiin Venäjältä vuonna 1867.[125]
1868 Espanjan Kuuba Carlos Manuel de Céspedes ja muut itsenäisyysjohtajat vapauttavat orjat ja julistavat Kuuban itsenäisyyden kymmenen vuoden sodan alkaessa.
1869 Portugali Kuningas Ludvig I Orjuus lakkautetaan siirtomaissaan ja territorioissa
1870 Yhdysvallat Maaorjuus lakkautetaan Alaskassa sen jälkeen, kun alue oli ostettu Venäjältä
1871 Brasilia Lapsiorjien vapauttaminen.[126]
Ottomaanien valtakunta Orjakaupan kriminalisointi.
Japani Han-järjestelmän tai japanilaisen feodalismin lakkautetaan.
1873 Puerto Rico Orjuus lakkautetaan.
Sansibarin sulttaanikunta Sopimus orjakaupan lakkautamisesta. [89]
Madagaskar
Britannia
1874 Kultarannikko Orjuus lakkautetaan. [127]
1879 Bulgarian ruhtinaskunta Orjuus poistettiin itsenäisyyden myötä. Perustuslain mukaan kaikki orjat, jotka saapuvat Bulgarian alueelle, vapautetaan välittömästi.
1882 Osmanien valtakunta Orjuus lakkautetaan kokonaan. [128][129]
1884 Kambodža Orjuus lakkautetaan
1886 Espanjan Kuuba Orjuus lakkautetaan. [65]
1888 Brasilian keisarikunta Orjuus lakkautetaan. [130]
1890 Britannia Brysselin orjuuden vastainen konferenssi lopettaa orjakaupan maalla ja merellä, erityisesti Kongon altaalla, Ottomaanien valtakunnassa ja Itä-Afrikan rannikolla.
Ranska
Saksan keisarikunta
Portugalin kuningaskunta
Kongon vapaavaltio
Italian kuningaskunta
Espanja
Alankomaat
Belgia
Itävalta-Unkari
Ruotsi-Norja
Tanska
Yhdysvallat
Osmanien valtakunta
Sansibar
Persia
1894 Korea Orjuus lakkautetaan mutta käytäntö jatkuu aina vuoteen 1930 [131]
Islannin kuningaskunta Maaorjuus lakkautetaan
1895 Egypti Orjuus lakkautetaan[132]
Formosa Japanin miehitettyä Formosan johtaa orjuuden poistumiseen
Italian Somalimaa Ensimmäiset orjat vapautettiin.[133]
1896 Madagaskar Orjuus lakkautetaan
1897 Sansibarin sulttaanikunta Orjuus lakkautetaan
Siam Orjuus lakkautetaan.[134]
1899 Ndzuwani Orjuus lakkautetaan

1900–nykyaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Hallinnollinen alue Tietoa
1900 Guam Orjuus lakkautetaan[135]
1902 Saksan Kamerun Orjuuden asteittainen poistaminen[136]
1903 Ranskan Sudan Orjuus lakkautetaan.
1905 Ranskan Länsi-Afrikka Orjuus poistettiin virallisesti. Vaikka jopa miljoona orjaa saa vapautensa, orjuus jatkuu käytännössä vuosikymmenien ajan sen jälkeen.
1906 Qing-dynastia Orjuus poistettiin 31. tammikuuta 1910 alkaen. Aikuiset orjat muutetaan palkatuiksi työntekijöiksi ja alaikäiset vapautetaan 25-vuotiaana.[137]
Barotsemaa Orjuus lakkautetaan [138]
1908 Ottomaanien valtakunta Nuorturkkilaisten vallankumous hävittää tserkeesinaisten avoimen orjakaupan Konstantinopolista.[139]
Kongon vapaavaltio Orjuus lakkautetaan
1912 Siam Orjuus lakkautetaan.[140][141][142]
1915 Brittiläinen Malaiji
Tanganjika
Marokko
Afganistan
1917 Brittiläinen Intia sopimustyöläisjärjestelmä lakkautetaan
1918 Bosnia ja Hertsegovina Maaorjuus lakkautetaan
1922 Marokko Orjuus lakkautetaan. [141]
1923 Hongkong Kantoninkiinalaisten naisten kotiapulaisten orjuuttaminen lakkautetaan
1923 Floridan osavaltio pakkotyön lakkauttaminen
1924 Irak Orjuus lakkautetaan.
Turkki Orjuus lakkautetaan.[143][144]
1926 Nepal
Kansainliitto Orjuuden vastainen konventio kieltää orjuuden sopimusvaltioiden kesken.
1926 Brittiläinen Burma Orjuus lakkautetaan.[140]
1927 Hijazin kuningaskunta Jeddan sopimus lakkauttaa orjakaupan.
Nejdin sulttaanikunta
Britannia
1928 Alabaman osavaltio pakkotyö kielletään.
1928 Sierra Leone Paikallisen afrikkalaisen eliitin harjoittama kotimaan orjuus lakkautetaan.[145] Vaikka alue perustettiin vapautettujen orjien kotimaaksi, paikallisten orjuuden käytännöt olivat edelleen yleisiä maaseutualueilla 1970-luvulle asti.
1929 Persia Orjuus lakkautetaan.[146]
1935 Etiopia Italian armeijan kenraali Emilio De Bono julistaa orjuuden loppuneeksi.[147]
1936 Pohjois-Nigeria Orjuus lakkautetaan.[148][149][150]
Betšuanamaa
1937 Bahrain
1941 Yhdysvallat Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoittaa asetuksen numero 3591, jolla poistetaan vankilaväestön palkaton pakkotyö.
1948 Yhdistynyt kansankunnat Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (artikla 4) kieltää orjuuden maailmanlaajuisesti.
1949 Kuwait Orjuus lakkautetaan [150]
1952 Qatar Orjuus lakkautetaan.[151]
1959 Bhutan Orjuus lakkautetaan.[152]
1960 Niger Orjuus lakkautetaan.[153]
Mali Ensimmäinen presidentti Modibo Keita tekee orjuuden tosiasiallisesta poistamisesta hallituksen näkyvän tavoitteen. Hänen pyrkimyksensä kuitenkin hylätään suurelta osin Moussa Traorén (1968–1991) diktatuurin aikana.[154]
1962 Saudi-Arabia Orjuus lakkautetaan.[155]
1962 Pohjois-Jemen Orjuus lakkautetaan.[155]
1964 Yhdistyneet arabiemiirikunnat Orjuus lakkautetaan.
1967 Etelä-Jemen Orjuus lakkautetaan.[156]
1970 Oman Orjuus lakkautetaan.[157]
1981 Mauritania Orjuus lakkautetaan.[158][159]
1995 Mississippin osavaltio Mississippin lainsäätäjät äänestävät yksimielisesti Yhdysvaltojen perustuslain kolmennentoista lisäyksen ratifioimiseksi sen jälkeen kun osavaltion toimihenkilö huomauttaa, ettei sitä ole koskaan ollut. Se on liittovaltion viimeinen osavaltiovaltio, joka tekee niin. Osavaltion virkamiehet eivät kuitenkaan lähetä vaadittavia asiakirjoja valtionrekisteriin.[160]
2003 Niger säätää orjuuden osaksi rikoslakia.[154]
2007 Mauritania säätää orjuuden osaksi rikoslakia.[161]
2010 Saharan demokraattinen arabitasavalta Orjuus kriminalisoitiin[162]
2013 Mississipin osavaltio Kolmannentoista lisäyksen ratifiointi laillistetaan. [160]
2017 Tšad Orjuus kriminalisoitiin.
2018 Coloradon osavaltio kieltää vankilaorjuuden.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Lähdemerkinnät kaipaavat siistimistä.
  1. ↑ Garland, Robert: Ancient Greece: Everyday Life in the Birthplace of Western Civilization, s. 13. Sterling. ISBN 978-1-4549-0908-8
  2. ↑ Clarence-Smith, William: Religions and the abolition of slavery – a comparative approach (PDF) .lse.ac.uk. Arkistoitu 29.3.2017. Viitattu 28.8.2013.
  3. ↑ It was replaced by forced labour to citizens (e.g. Great Wall and other big public working projects) The Earth and Its Peoples: A Global History, s. 165. Cengage Learning, 2009. ISBN 9780618992386
  4. ↑ A. Arthur Schiller: Roman Law: Mechanisms of Development, s. 209–. Walter de Gruyter, 1978. ISBN 978-90-279-7744-1 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Livy, History of Rome VIII.28, "The Perseus Digital Library". Retrieved on May 10, 2007.
  6. ↑ Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 155. Greenwood Publishing Group, 2011. ISBN 9780313331435
  7. ↑ a b Encyclopedia of Slave Resistance and Rebellion. Google Books. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2013).
  8. ↑ Cahill, Thomas: How the Irish Saved Civilization, s. 110,148. New York: Doubleday, 1995. ISBN 0-385-41849-3 Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ Rodriguez, Junius P.: The Historical Encyclopedia of World Slavery, s. 368. Santa Barbara, California: ABC-CLIO, 1997. ISBN 0-87436-885-5 Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ SLAVE-TRADE:Jewish Encyclopedia
  11. ↑ Paul Fouracre, Richard A. Gerberding (1996), Late Merovingian France: History and Hagiography, 640–720, Manchester University Press,  ISBN 0-7190-4791-9, p. 97–99 & 111.
  12. ↑ The Book of The Great History of Venice. 1997. pp. 19–20
  13. ↑ Luthar, Oto: The Land Between: A History of Slovenia, s. 102. Frankfurt: Peter Lang, 2008. ISBN 9783631570111
  14. ↑ Robinson, Jancis: The Oxford Companion to Wine. Oxford University Press, 17.9.2015. ISBN 9780191016073 Teoksen verkkoversio. (englanniksi).
  15. ↑ Fine, Jr., John: When Ethnicity Did Not Matter in the Balkans: A Study of Identity in Pre-Nationalist Croatia, Dalmatia, and Slavonia in the Medieval and Early-Modern Periods, s. 38. Ann Arbor: University of Michigan Press, 2010. ISBN 9780472114146
  16. ↑ Denzinger, Heinrich P.: Compendium of Creeds, Definitions, and Declarations on Matters of Faith and Morals, s. 229. Santa Francisco, California: Ignatius Press, 2012. ISBN 978-0-89870-746-5
  17. ↑ Novel 59 of Leo VI the Wise, D. Karampelas (ed.), Legal History Resources, Patakis Publishers, 2008 [Δ. Καράμπελας (επιμ.), Πηγές Ιστορίας του Δικαίου, Εκδόσεις Πατάκη, 2008], p. 68–69
  18. ↑ a b c Medieval Decrees on Sale of Unfree Christians, c. 922-1171.Fordham University
  19. ↑ Sept essais sur des Aspects de la société et de l'économie dans la Normandie médiévale (Xe - XIIIe siècles) Lucien Musset , Jean-Michel Bouvris , Véronique Gazeau -Cahier des Annales de Normandie- 1988, Volume 22, Issue 22, pp. 3–140
  20. ↑ Korculainfo
  21. ↑ Hans A. Frambach in Jürgen Georg Backhaus: "The Liberation of the Serfs", s. 33. Google Books, 31.5.2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2013).
  22. ↑ Roth, Norman (1994). Jews, Visigoths & Muslims in Medieval Spain: Cooperation and Conflict. Leiden: Brill. pp. 160–161.
  23. ↑ Christopher L. Miller, The French Atlantic triangle: literature and culture of the slave trade, p.20.
  24. ↑ Police and public order in Europe, s. 256, s. 293. Taylor & Francis, 1985. ISBN 9780709922421 Teoksen verkkoversio.
  25. ↑ Samuel Augustus Mitchell: A general view of the world: comprising a physical, political, and statistical account of its grand divisions ... with their empires, kingdoms, republics, principalities, &c.: exhibiting the history of geographical science and the progress of discovery to the present time ... Illustrated by upwards of nine hundred engravings ... s. 335. H. Cowperthwait & Co., 1859. Teoksen verkkoversio (viitattu 1 .4.2012).
  26. ↑ Disappearance of Serfdom. France. England. Italy. Germany. Spain. 1902encyclopedia.com. Viitattu 21 .3.2018.
  27. ↑ Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 155. Greenwood Publishing Group, 2011. ISBN 9780313331435
  28. ↑ Sicut Dudum.Against the Enslaving of Black Natives from the Canary Islands.Pope Eugene IV Against the Enslaving of Black Natives from the Canary Islands - 1435. Papal Encyclicals Online
  29. ↑ a b The Cambridge World History of Slavery: Volume 3, AD 1420 – AD 1804, s. 142–143–326–327–331–332–333–602. Cambridge University Press, 25.7.2011. ISBN 978-0-521-84068-2
  30. ↑ Sánchez Galera, Juan y Sánchez Galera, José María. Vamos a contar mentiras. Madrid, México, Buenos Aires, San Juan, Santiago, Miami. Edaf, 2012
  31. ↑ Piqueras, J.A. (2020) La esclavitud en las Españas. Los Libros de la Catarata, 258 pages.
  32. ↑ Payne, Stanley G. (1973) A History of Spain and Portugal. Madison: University of Wisconsin Press.
  33. ↑ Blackburn, Robin (1988) The overthrow of colonial slavery, 1776-1848. Verso, 560 pages.
  34. ↑ Sánchez Galera, Juan y Sánchez Galera, José María. Vamos a contar mentiras. Madrid, México, Buenos Aires, San Juan, Santiago, Miami. Edaf, 2012
  35. ↑ Mira Caballos, Esteban (1997). «El envío de indios americanos a la península Ibérica: aspectos legales (1492–1542)». Studia Historica, Historia Moderna (20): 201–215.
  36. ↑ Piqueras, J.A. (2020) La esclavitud en las Españas. Los Libros de la Catarata, s. 258
  37. ↑ Denzinger, Heinrich P.: Compendium of Creeds, Definitions, and Declarations on Matters of Faith and Morals, s. 367–8. Santa Francisco, California: Ignatius Press, 2012. ISBN 978-0-89870-746-5
  38. ↑ 1902encyclopedia
  39. ↑ Disappearance of Serfdom. France. England. Italy. Germany. Spain. 1902encyclopedia.com. Viitattu 21 .3.2018.
  40. ↑ Asian Slaves in Colonial Mexico: From Chinos to Indians, s. 36. Google Books. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2019).
  41. ↑ Dembkowski, Harry E.: The union of Lublin, Polish federalism in the golden age, s. 271, s. 380. East European Monographs, 1982, 1982. ISBN 9780880330091 Teoksen verkkoversio.
  42. ↑ Lewis, James Bryant. (2003). Frontier Contact Between Choson Korea and Tokugawa Japan, pp. 31–32.
  43. ↑ Maria Suzette Fernandes Dias: Legacies of slavery: comparative perspectives, s. 71. Cambridge Scholars Publishing, 2007. ISBN 1847181112 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2010).
  44. ↑ Domínguez Ortiz, Antonio; Vicent, Bernard (1993) [1979]. Historia de los moriscos. Vida y tragedia de una minoría. Madrid: Alianza Editorial. p. 265.
  45. ↑ Gary João de Pina-Cabral: Between China and Europe: person, culture and emotion in Macao, s. 114. Berg Publishers, 2002. ISBN 0-8264-5749-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2010).
  46. ↑ Gary João de Pina-Cabral: Between China and Europe: person, culture and emotion in Macao, s. 115. Berg Publishers, 2002. ISBN 0-8264-5749-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2010).
  47. ↑ KIZILOV, MIKHAIL (2007). Journal of Early Modern History. Leiden: Koninklijke Brill NV. 11: 16
  48. ↑ Richard Hellie, Slavery in Russia, 1450–1725 (1984)
  49. ↑ Hellie, Richard (2009). "Slavery and serfdom in Russia". In Gleason, Abbott. A Companion to Russian History. Wiley Blackwell Companions to World History. 10. John Wiley & Sons. p. 110. ISBN 9781444308426. Retrieved 2015-09-14.
  50. ↑ Valenzuela Márquez, Jaime: ”Esclavos mapuches. Para una historia del secuestro y deportación de indígenas en la colonia”, Historias de racismo y discriminación en Chile, s. 234–236. Määritä julkaisija! (espanjaksi).
  51. ↑ Catterall, Helen Tunnicliff. Judicial Cases Concerning American Slavery and the Negro, Vol. I: Cases from the Courts of England, Virginia, West Virginia, and Kentucky. Washington, D.C.: Carnegie Institution of Washington, 1926. accessed 2 October 2013.
  52. ↑ V.C.D. Mtubani, African Slaves and English Law, PULA Botswana Journal of African Studies Vol 3 No 2 Nov 1983. Michigan State University (PDF) 24 February 2011
  53. ↑ Domínguez Ortiz, Antonio; Vicent, Bernard (1993) [1979]. Historia de los moriscos. Vida y tragedia de una minoría. Madrid: Alianza Editorial. p. 265
  54. ↑ Historical survey > Ways of ending slavery
  55. ↑ Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 156. Greenwood Publishing Group, 2011. ISBN 9780313331435 Teoksen verkkoversio.
  56. ↑ Wilson, Thomas D., The Oglethorpe Plan: Enlightenment Design in Savannah and Beyond, Charlottesville, VA: University of Virginia Press, 2012. p. 130.
  57. ↑ a b Djuvara, Neagu: Între Orient și Occident. Țările române la începutul epocii moderne, s. 276. Humanitas publishing house, 2009. ISBN 978-973-50-2490-1
  58. ↑ Blackburn, Robin (1988) The overthrow of colonial slavery, 1776–1848. Verso, 560 pages.
  59. ↑ a b c d e f g h i Profa. Mª Magdalena Martínez Almira APUNTES sobre la ABOLICIÓN ESCLAVITUD EN ESPAÑA. (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
  60. ↑ Heward, Edmund (1979). Lord Mansfield: A Biography of William Murray 1st Earl of Mansfield 1705–1793 Lord Chief Justice for 32 years. p. 141. Chichester: Barry Rose (publishers) Ltd.  ISBN 0-85992-163-8
  61. ↑ Blackburn, Robin (1988) The overthrow of colonial slavery, 1776–1848. Verso, 560 pages.
  62. ↑ Both decrees are published in a 1971 article by Oliveira e Costa (portugaliksi)
  63. ↑ Andrea Major: Slavery, Abolitionism and Empire in India, 1772-1843, s. 52–55. Liverpool University Press, 2012. ISBN 978-1-84631-758-3 Teoksen verkkoversio.
  64. ↑ a b Finkelman, Paul: The Abolition of The Slave Trade 2007. New York Public Library. Viitattu 25.6.2014.
  65. ↑ a b c d e f g h i j k l m Robert William Fogel and Stanley L. Engerman. Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery, 1995. Pages 33–34.
  66. ↑ a b A Leon Higginbotham, Jr., In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, Oxford University Press, 1978. p.310.
  67. ↑ Hrvatska enciklopedija (kroatiaksi)
  68. ↑ A. Leon Higginbotham, In the matter of color: race and the American legal process (1980) p. 91
  69. ↑ Historical survey > Slave societies
  70. ↑ Viorel Achim, The Roma in Romanian History, Central European University Press, Budapest, 2004. ISBN 963-9241-84-9, p. 128
  71. ↑ Higginbotham, p. 310.
  72. ↑ Britton (ed.) 1978, p. 53
  73. ↑ 1911 Encyclopedia Britannica.
  74. ↑ Profa. Mª Magdalena Martínez Almira APUNTES sobre la ABOLICIÓN ESCLAVITUD EN ESPAÑA. (Arkistoitu – Internet Archive) 30 August 2019 (espanjaksi)
  75. ↑ The Historical encyclopedia of world slavery, Volume 1 By Junius P. Rodriguez
  76. ↑ Friends of St Helena
  77. ↑ David B. Gaspar, David P. Geggus, A Turbulent time: the French Revolution and the Greater Caribbean (1997) p. 60
  78. ↑ Xuereb, Charles: Slavery in Malta. Times of Malta, 10 .4.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12 .2.2015.
  79. ↑ David N. Gellman: Emancipating New York: The Politics of Slavery and Freedom, 1777–1827, s. 2, 215. LSU Press, 2008. Teoksen verkkoversio.
  80. ↑ Thomas Erskine May: The Constitutional History of England (1760–1860) (sivut 274–275) Last Relics of Slavery. 1895. New York: A. C. Armstrong and Son. Viitattu 3.7.2017.
  81. ↑ a b Hobhouse, Henry. Seeds of Change: Six Plants That Transformed Mankind, 2005. Page 111.
  82. ↑ A Leon Higginbotham, Jr., In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, Oxford University Press, 1978. p.310.
  83. ↑ a b c Kantowicz, Edward R.: Polish-American politics in Chicago, 1888–1940, s. 6. University of Chicago Press, 1975. ISBN 978-0-226-42380-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 30 .1.2012).
  84. ↑ a b Foner, Eric. "Forgotten step towards freedom," New York Times. 30 December 2007.
  85. ↑ Sailing against slavery. By Jo Loosemore BBC
  86. ↑ "Blacks in Latin America", Microsoft Encarta 98 Encyclopedia. Microsoft Corporation.
  87. ↑ Mark Jarrett: The Congress of Vienna and its Legacy, s. 144. Määritä julkaisija! ISBN 9781784530563 Teoksen verkkoversio.
  88. ↑ Higginbotham, pp.146–47.
  89. ↑ a b c d e f g h i "Chronological Table of the Statutes" (1959 edition)
  90. ↑ "Chronological Table of the Statutes" (1959 edition)
  91. ↑ Levin, Stephenie Seto: The Overthrow of the Kapu System in Hawaii. Journal of the Polynesian Society, 1968, 77. vsk, s. 402–430. Wellington, NZ: Polynesian Society. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  92. ↑ Slavery- A Timeline bbc.co.uk.
  93. ↑ Slavery- A Timeline bbc.co.uk.
  94. ↑ a b Aguilera, Miguel: La Legislacion y el derecho en Colombia, s. 428–442. 14 Historia extensa de Colombia. Bogota: Lemer, 1965.
  95. ↑ Greek Constitution of 1823, article 9 (kreikaksi)
  96. ↑ Higginbotham, p.147.
  97. ↑ Higginbotham, p.146–47.
  98. ↑ Friends of St Helena
  99. ↑ Dexter, Darrel: Slavery In Illinois: How and Why the Underground Railroad Existed 2004. Illinois Freedom Trail Commission. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 6 .2.2016.
  100. ↑ Alwyn Barr: Black Texans: A History of African Americans in Texas, 1528–1995, s. 15. Määritä julkaisija! ISBN 9780806128788 Teoksen verkkoversio.
  101. ↑ Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 1]]:293
  102. ↑ Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 1:293
  103. ↑ Robert William Fogel and Stanley L. Engerman. Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery, 1995. Pages 33–34.
  104. ↑ Junius P. Rodriguez: Slavery in the Modern World: A History of Political, Social, and Economic Oppression, s. 429. ABC-CLIO, 2011. Teoksen verkkoversio.
  105. ↑ Erler, Yavuz. How effective was the Ottoman legislation on the slavery of women in the Ottoman Balkans?, 2006.
  106. ↑ Ehûd R. Tôledānô: Slavery and Abolition in the Ottoman Middle East, s. 11. University of Washington Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
  107. ↑ a b c Cobb, Thomas Read Rootes. An Inquiry Into the Law of Negro Slavery in the United States of America]]: To which is Prefixed An Historical Sketch of Slavery, 1858. Page cxcii.
  108. ↑ 1840 U.S. Census, Pennsylvania
  109. ↑ Ehûd R. Tôledānô: Slavery and Abolition in the Ottoman Middle East, s. 11. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  110. ↑ Anderson, Kevin: Marx at the margins: on nationalism, ethnicity, and non-western societies, s. 77. University of Chicago Press, 15 .5.2010. ISBN 978-0-226-01983-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 30 .1.2012).
  111. ↑ Smith, William Frank: Catholic Church Milestones: People and Events That Shaped the Institutional Church, s. 65. Dog Ear Publishing, marraskuu 2010. ISBN 978-1-60844-821-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 30 .1.2012).
  112. ↑ Kamusella, Tomasz: Silesia and Central European nationalisms: the emergence of national and ethnic groups in Prussian Silesia and Austrian Silesia, 1848-1918, s. 73. Purdue University Press, 2007. ISBN 978-1-55753-371-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 30 .1.2012).
  113. ↑ Tovar Pinzón, Hermes: La manumisión de esclavos en Colombia, 1809- 1851, Aspectos sociales, económicos y políticos. Revista Credencial, .11.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.6.2020. Arkistoitu 2.1.2021. (espanjaksi)
  114. ↑ Esclavitud - Historia del Ecuador.Enciclopedia Del (espanjaksi)
  115. ↑ Wong, Helen; Rayson, Ann: Hawaii's Royal History, s. 101. Honolulu: Bess Press, 1987. ISBN 978-0-935848-48-9 Teoksen verkkoversio.
  116. ↑ Robert J. Cottrol: The Long, Lingering Shadow: Slavery, Race, and Law in the American Hemisphere, s. 121. University of Georgia Press, 2013. Teoksen verkkoversio.
  117. ↑ Mihail Kogălniceanu, Dezrobirea ţiganilor, ştergerea privilegiilor boiereşti, emanciparea ţăranilor, 1891. (these dates) also decisive for privately owned gypsies, still remaining enslaved (romaniaksi)
  118. ↑ http://src-h.slav.hokudai.ac.jp/sympo/97summer/galiev.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  119. ↑ Peter Kolchin, Unfree Labor (1987)
  120. ↑ Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 2:637
  121. ↑ Malline:Cite encyclopedia
  122. ↑ Juliusz Bardach, Boguslaw Lesnodorski, and Michal Pietrzak, Historia panstwa i prawa polskiego, > |Warsaw: Paristwowe Wydawnictwo Naukowe, 1987, pp. 389–394
  123. ↑ Michael Vorenberg, Final Freedom: The Civil War, the Abolition of Slavery, and the Thirteenth Amendment (2004)
  124. ↑ Hornsby, Jr., Alton: A Companion to African-American History, s. 127. Määritä julkaisija! ISBN 9781405137355 Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2013).
  125. ↑ Leland Donald: Aboriginal Slavery on the Northwest Coast of North America, s. 244. Määritä julkaisija! ISBN 9780520918115 Teoksen verkkoversio.
  126. ↑ Robert E. Conrad, The destruction of Brazilian slavery, 1850–1888 (1972) p. 106
  127. ↑ Suzanne Miers and Richard L. Roberts, The End of slavery in Africa (1988) p. 79
  128. ↑ Fleet, Kate. "Slavery in the Ottoman Empire and Its Demise, 1800–1909." Middle Eastern Studies. 1998.
  129. ↑ Y. Hakan Erdem, Slavery in the Ottoman Empire and Its Demise, 1800–1909 (1998).
  130. ↑ Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 1124
  131. ↑ Junius P. Rodriguez: The Historical Encyclopedia of World Slavery, s. xxiii. ABC-CLIO, 1997. Teoksen verkkoversio.
  132. ↑ Convention between Great Britain and Egypt 1895. Foreign & Commonwealth Office.UK Treaties Online
  133. ↑ The Somali Bantu Their History and Culture
  134. ↑ Baker, Chris and Pasuk Phongpaichit. A History of Thailand, Cambridge: Cambridge University Press, 2006, p. 61.
  135. ↑ Affairs in America. Cyclopedic Review of Current History, 1901, 10: 1900. vsk. Current History Co. Artikkelin verkkoversio.
  136. ↑ Slavery in Colonial Cameroon, 1880s to 1930s
  137. ↑ Historical survey > Ways of ending slavery Britannica.com. Viitattu 28.8.2013.
  138. ↑ The ends of slavery in Barotseland, Western Zambia (c.1800-1925)
  139. ↑ Levy, Reuben (1957). The Social Structure of Islam. UK: Cambridge University Press.
  140. ↑ a b International Abolition and Anti-Slavery Timeline
  141. ↑ a b Cheikh A. Babou. The Journal of African History, 48: 490–491, Cambridge University Press 2007
  142. ↑ Afghan Constitution: 1923 Afghangovernment.com. Viitattu 28.8.2013.
  143. ↑ Rodriguez, Junius P.: Encyclopedia of Emancipation and Abolition in the Transatlantic World. Määritä julkaisija! ISBN 9781317471790 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2019).
  144. ↑ Slavery in Nepal Is Finally Abolished; More Than 55,000 Are Freed From Bondage
  145. ↑ The Committee Office, House of Commons: House of Commons – International Development – Memoranda 03.06.2006. Publications.parliament.uk. Viitattu 28.8.2013.
  146. ↑ قانون منع خرید و فروش برده در خاک ایران و آزادی برده در موقع ورود به مملکت Iranian National Parliament. Arkistoitu 21.8.2017. Viitattu 8.12.2018. (persiaksi)
  147. ↑ Barker, A. J., The Rape of Ethiopia 1936, p. 36
  148. ↑ The End of Slavery BBC. Viitattu 28.8.2013.
  149. ↑ Slaves or workers? Relations between Bushmen, Tswana, and Boers in the Kalahari
  150. ↑ a b Chronologie des abolitions memorial.nantes.fr. Viitattu 3 .5.2019. Mémorial de l’abolition de l’esclavage (ranskaksi)
  151. ↑ BBC – Religions – Islam: Slavery in Islam bbc.co.uk. Viitattu 21 .3.2018.
  152. ↑ T Wangchuk Change in the land use system in Bhutan: Ecology, History, Culture, and Power Nature Conservation Section. DoF, MoA
  153. ↑ Niger slavery: Background 28 .10.2008. Guardian. Viitattu 7 .10.2014.
  154. ↑ a b Niger slavery: Background 28.10.2008. Guardian. Viitattu 7.10.2014.
  155. ↑ a b BBC – Religions – Islam: Slavery in Islam bbc.co.uk. Viitattu 21 .3.2018.
  156. ↑ Miers, Suzanne: Slavery in the Twentieth Century: The Evolution of a Global Problem. Määritä julkaisija! ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2019).
  157. ↑ Miers, Suzanne: Slavery in the Twentieth Century: The Evolution of a Global Problem. Rowman Altamira, 21 .3.2018. ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio (viitattu 21 .3.2018).
  158. ↑ Disposable People
  159. ↑ Mauritanian MPs pass slavery law. BBC News, 08-09.2007 accessdate=8.1.2011. Artikkelin verkkoversio.
  160. ↑ a b Mississippi Ratifies 13th Amendment, 130 Years After its Adoption Equal Justice Initiative
  161. ↑ Slavery's last stronghold. CNN.com (16 March 2012). Retrieved 20 March 2012.
  162. ↑ Human rights in Tindouf refugee camp. Human Rights Watch
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aikajana_orjuuden_lakkauttamisesta&oldid=22823159”