Ludvig XVIII

Wikipediasta
7 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 16. heinäkuuta 2023.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ludvig XVIII
Ludvig XVIII kruunajaisasussaan, François Gérard 1814
Ranskan kuningas
Valtakausi 8. heinäkuuta 1815 –
16. syyskuuta 1824
Edeltäjä Napoleon I (keisari)
Seuraaja Kaarle X
Valtakausi 6. huhtikuuta 1814 –
20. maaliskuuta 1815
Edeltäjä Napoleon I (keisari)
Seuraaja Napoleon I (keisari)
Syntynyt Louis-Stanislas-Xavier
17. marraskuuta 1755
Versailles'n palatsi, Ranskan kuningaskunta
Kuollut 16. syyskuuta 1824 (68 vuotta)
Tuileries'n palatsi, Pariisi, Ranskan kuningaskunta
Hautapaikka Saint-Denis’n basilika
Puoliso Marie Joséphine de Savoie
Koko nimi Louis-Stanislas-Xavier
Suku Bourbon (kapetingi-dynastia)
Isä dauphin Ludvig
Äiti Maria Josepha von Sachsen
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus
Ranskan monarkia (Kapeting-dynastia, Bourbon-haara)
Henrik IV
Ludvig XIII
Ludvig XIV
Ludvig XV
Ludvig XVI

Ludvig XVIII (ransk. Louis XVIII le Désiré); (17. marraskuuta 1755 Versailles'n linna, Ranskan kuningaskunta – 16. syyskuuta 1824 Tuileries'n palatsi, Pariisi) oli Ranskan kuningas vuosina 1814–1824 lukuun ottamatta Napoleonin hetkellistä paluuta valtaan vuonna 1815.[1]

Hän oli Bourbon-sukua ja ensimmäinen Ranskan vallankumouksen jälkeisistä kolmesta Ranskan kuninkaasta.

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis-Stanislas-Xavier, Provencen kreivin vanhemmat olivat dauphin Ludvigin, Ludvig XV:n ja puolalaistaustaisen kuningatar Maria Leszczyńskan poika ja tämän toinen puoliso, Saksin prinsessa Maria Josefina Karolina (1731–1767), joka oli Saksin vaaliruhtinas Fredrik August II (Puolan kuningas August III) ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Josefinan tytär. [1]

Hänellä oli kaikkiaan 12 sisarusta, joista seitsemän eli aikuiseksi asti. Vanhin veli oli kuningas Ludvig XVI, joka teloitettiin Ranskan vallankumouksessa 1793; nuorempi veli oli kuningas Kaarle X; sisar Marie Clotilde (1759–1802) avioitui Sardinian kuningas Kaarle Emanuel IV:n kanssa, joka oli myös Louis-Stanislasin lanko ja nuorin sisar prinsessa Élisabeth teloitettiin vallankumouksessa vuonna 1794.[1]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis-Stanislas-Xavier avioitui välittäjän avulla 16. huhtikuuta 1771 vielä Torinossa olevan morsiamensa kanssa ja uudelleen 14, toukokuuta 1771 Versailles'n palatsissa prinsessa Maria Giuseppina (Marie Joséphine) Luisa de Savoien (1753–1810) kanssa, joka oli Savoijin ruhtinas Viktor Amadeus III:n ja Espanjan infanta Maria Antonia Ferdinandan (1729–1785) toiseksi vanhin tytär. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat kuningas Filip V ja Elisabet Farnese. Hänellä oli yksitoista sisarusta, joista kolmesta veljestä tuli Sardinian kuninkaita ja nuorempi sisar Maria Teresia (1756–1805), josta tuli aviomiehen veljen, tulevan kuningas Kaarle X:n puoliso.

Avioliitto pysyi lapsettomana, mahdollisesti koska sitä ei koskaan pantu täytäntöön.[2] Toisaalta on olemassa tietoja keskenmenoista vuosina 1774 ja 1781.[3]

Maanpaon aikana puoliso Marie Joséphine asui vuodesta 1792 lähtien erillään puolisostaan kotimaassaan Torinossa ja vuoden 1796 jälkeen Itävallassa Budweississa seuralaisensa Marguerite de Gourbillonin kanssa. Hän saapui veljentyttärensä Marie-Thérèsen Charlotten ja tämän serkun Artois'n kreivi Louis-Antoinen häihin 9. kesäkuuta 1799 Kuurinmaalla, Jelgavan palatsissa puolisonsa määräämänä mutta ei puhunut puolisonsa kanssa. Kuurinmaan kosteankylmä ilmasto heikensi hänen terveyttään ja hän oleskeli lääkärin suosituksesta vuodesta 1800 lähtien Bad Pyrmontissa Saksassa. Vasta heikentynyt taloudellinen tilanne pakotti hänet muuttamaan vuonna 1804 samaan talouteen puolisonsa kanssa.[4]

Lopulta hän asettui puolisonsa kanssa vuonna 1808 Hartwell Housen kartanoon Buckinghamshireen, jossa hän kuoli marraskuussa 1810 vesipöhöön, josta oli kärsinyt jo vuosia.[4]

Maanpako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis-Stanislas-Xavier pakeni maasta vallankumouksen pyörteissä kesäkuussa 1791 Itävallan Alankomaihin, jossa hän julistautui Ranskan sijaishallitsijaksi. Tämän jälkeen hän liittyi muitten maanpaossa olevien prinssien seuraan Koblenzissa, jossa hän asui setänsä Saksin arkkipiispa-vaaliruhtinas Clemens Wenceslausin vastaanottamina Schönbornslustin palatsissa. Hän asui Westfalenissa Hammissa, kun Ludvig XVI teloitettiin vuonna 1793. Kruununperimyksessä seuraava, alaikäinen Ludvig XVII ei koskaan hallinnut, vaan kuoli vankeudessa vuonna 1795, jolloin Louis julistautui maanpaosta käsin Ranskan kuningas Ludvig XVIII:ksi.[1]

Provencen herttua (Ludvig XVIII) ja vanhempi veli Berryn herttua (Ludvig XVI), François Hubert Drouais 1757

Ludvig toivoi Ranskaan rajoitetusti perustuslaillista monarkistista järjestelmää. Hän siirtyi Euroopassa paikasta toiseen, oleskellen Veronassa vuonna 1796, kunnes Napoleon Bonaparten joukot valloittivat Venetsian tasavallan. Tämän jälkeen hän asui pienessä huoneistossa kauppapuodin yläpuolella Blankenburgissa Braunschweigissa kunnes kuningas Fredrik Vilhelm II kuoli. Keisari Paavali I:n kutsui hänet asumaan ja ylläpidettäväksi Kuurinmaalle Jelgavan palatsiin vuosina 1798-1801, jolloin hän kirjoitti kälynsä Marie Antoinetten elämäkerran Réflexions historiques sur Marie Antoinette. Hän kutsui luokseen Kuurinmaalle asumaan myös veljentyttärensä, prinsessa Marie-Thérèse Charlotten, jota hän kehotti kirjoittamaan muistelmat, joita voitaisiin käyttää Bourbonien propagandana. Louis järjesti Marie-Thérèsen avioliiton 9. kesäkuuta 1799 tämän serkun Artois'n kreivi Louis-Antoinen kanssa.[4]

Vuonna 1801 Paavali I käski Napoleon Bonaparten kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella Louisia lähtemään hoveineen Jelgavan palatsista ja Marie-Thérèsen pyynnöstä Preussin kuningatar Luise salli köyhtyneen hovin muuttaa Łazienkin palatsiin Varsovaan vuosiksi 1801-1804, joka oli Preussin hallitsemaa aluetta. Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III:n määrättyä heidät lähtemään palattiin uudelleen Jelgavan palatsiin, nyt Aleksanteri I:n kutsumana vuosiksi 1804-1807, kunnes keisari ilmoitti vuoden 1807 puolivälissä että hänen Napoleonin kanssa tekemänsä sopimuksen vuoksi hän ei voinut enää taata Ranskan emigranttihovin turvallisuutta.[4] Lopulta Louis asettui yli sadan hovivirkailijan kanssa vuonna 1808 Englantiin vuokralle Hartwell Housen kartanoon Buckinghamshireen kuningas Yrjö IV täydessä suojeluksessa ja rahallisesti avustamana.[4]

Vuonna 1804 Napoleon oli julistautunut keisariksi, ja uuden Bourbon-kuninkaan valtaannousu näytti epätodennäköiseltä. Napoleonin kukistuttua Ludvig XVIII nousi kuitenkin vuonna 1814 Napoleonin vastustajien tuella Ranskan hallitsijaksi, mutta joutui hyväksymään kuninkaan valtaoikeuksia vahvasti karsineen perustuslain eli vuoden 1814 peruskirjan. Ludvigin valtaanpaluu aloitti Ranskassa Bourbon-restauraatioksi kutsutun ajan.[1]

Provencen herttua Louis 23-vuotiaana, Joseph Siffred Duplessis n. 1778
Ludvig XVIII työhuoneessaan Tuileries'n linnassa, François Gérard 1823

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludvigin pyrkimys lähinnä symbolisella tasolla häivyttää vallankumouksen merkitystä teki hänestä nopeasti epäsuositun. Napoleonin noustua uudelleen valtaan Ludvig pakeni Gentiin, mutta palasi Waterloon taistelun vuonna 1815 ja Napoleonin lopullisen tappion jälkeen kuninkaaksi. Tätä ”toista restauraatiota” seurasi etenkin Ranskan eteläosissa kuningasmielisten terrori Napoleonia kannattaneita kohtaan. Kuningas ja hänen ministerinsä vastustivat julkisesti väkivallantekoja, mutta eivät käytännössä tehneet paljoakaan niiden estämiseksi. Ludvigin ministerit olivat aluksi suvaitsevia, mutta hallinto muuttui myöhemmin konservatiivisemmaksi.[1]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludvig XVIII kuoli 68-vuotiaana 16. syyskuuta 1824 Tuileries'n linnassa Pariisissa kärsittyään jo kauan ylipainosta, kihdistä ja kuoliosta jaloissa. Häntä seurasi hallitsijana nuorempi veli, Artois'n kreivi Charles-Philippe, kuningas Kaarle X.[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludvig XVIII.
Edeltäjä:
Napoleon I (Ranskan keisarina) 		Ranskan kuningas
1814–1815 		Seuraaja:
Napoleon I (Ranskan keisarina)
Edeltäjä:
Napoleon I (Ranskan keisarina) 		Ranskan kuningas
1815–1824 		Seuraaja:
Kaarle X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Louis XVIII | King of France & Bourbon Restoration Monarch | Britannica www.britannica.com. 13.11.2024. Viitattu 5.12.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Fraser, Antonia: Marie Antoinette: The Journey. ORION, London 2002, ISBN 978-0-7538-1305-8
  3. ↑ Mansel, Philip: Louis XVIII. John Murray, 2005. Ss. 10-15. ISBN 0-7195-6709-2.
  4. ↑ a b c d e Nagel, Susan: Marie-Thérèse: Child of Terror (uusintapainos). USA: Bloomsbury, 2008. ISBN 978-1-5969-1057-7. Ss. 203, 213, 235, 243
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ludvig_XVIII&oldid=22891756”