Johannes VIII (paavi)
Johannes VIII | |
---|---|
Paavi Johannes VIII. Kuva on Rooman San Paolo fuori le muran basilikan seinämaalauksesta noin vuodelta 1850. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | Rooma |
Kuollut | 16. joulukuuta 882 Rooma |
Paavi | |
Paavius alkoi | 14. joulukuuta 872 |
Paavius päättyi | 16. joulukuuta 882 |
Edeltäjä | Hadrianus II |
Seuraaja | Marinus I |
Johannes VIII oli paavina 14. joulukuuta 872 – 16. joulukuuta 882.[1]
Johannes valittiin paaviksi 14. joulukuuta 872, mutta hänen kruunajaisensa pidettiin vasta vuonna 875. Kruunajaisista tiedetään sen verran, että frankkihallitsija Kaarle Kaljupää lahjoitti hänelle oman valtaistuimensa. Se on nähtävänä Pietarinkirkossa Pyhän Pietarin istuimena.[2]
Johannesta pidetään yhtenä 800-luvun kyvykkäimmistä paaveista. Hän teki useita hallinnollisia uudistuksia. Eurooppalaisten kuninkaiden vähäisellä avulla hän pyrki karkottamaan Italiasta saraseenit, jotka olivat edenneet Roomaan asti. Siinä tarkoituksessa hän oli käynyt useita eri sotia Italian pikkuvaltioita vastaan.[3] Ponnistelussaan hän ei onnistunut. Johannes puolusti Metodiusta, joka käytti saksalaisten vihollistensa vastustuksesta huolimatta muinaiskirkkoslaavia liturgisena kielenä. Johannes vahvisti edeltäjänsä antaman luvan. Hän tunnusti Fotioksen Konstantinopolin patriarkaksi, puolusti slaavilaista apostolia Methodiosta.lähde?
Johannes salli slaavilaisen liturgian vuonna 880, mutta ei onnistunut palauttamaan Bulgariaa lännen kirkon piiriin.[4]
Paavi Johannasta kertovan legendan mukaan aiemmin 800-luvulla eräs nainen hallitsi nimellä Johannes VIII. Useimmat tutkijat pitävät kertomusta kuvitteellisena, mahdollisesti paaviuden vastustajien kehittämänä satiirina.lähde?
Johanneksen aikakausi osuu niin sanottuun paaviuden alennustilaan vuosille 800–900. Johannes VIII oli hänkin kiinnostuneempi maallisista asioista, kuten sodankäynnistä, ja johti itsekin sotatoimia, esimerkiksi laivasto-osastoa taistelussa. Lopulta hänen kohtalokseen tuli joutua oman seurakuntansa jäsenten myrkyttämäksi. Myrkky oli ilmeisen tehotonta, koska hänet hakattiin lopulta vasaroilla kuoliaaksi. Hän koki siten saman kohtalon, jonka oli antanut useille poliittisille vastustajilleen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä? (Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edeltäjä: Hadrianus II |
Paavi | Seuraaja: Marinus I |