Tämä on lupaava artikkeli.

Haiti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Nimitystä Haiti on aikaisemmin käytetty tarkoittamaan myös koko Hispaniolan saarta.
Haitin tasavalta
Repiblik d Ayiti
République d’Haïti
lippu Haitin vaakuna
lippu vaakuna

Valtiomuoto puolipresidentillinen, väliaikaisen halliinnon tasavalta [1]
Presidentti Edgard Leblanc Fils (vt.)
Pääministeri Fritz Belizaire (vt.)
Pääkaupunki Port-au-Prince [1]
18°32′N, 072°20′W
Muita kaupunkeja Carrefour, Cap Haïtien, Gonaïves, Les Cayes
Pinta-ala
– yhteensä 27 750 km² [1] (sijalla 143)
– josta sisävesiä 0,7 % [1]
Väkiluku (2013) 11 113 000 [2] (sijalla 90)
– väestötiheys 335 as. / km²
– väestönkasvu 1,4 % [2] (2016)
Viralliset kielet Haitin kreoli, ranska [1]
Lukutaito 52,9 [1]
Valuutta Haitin gourde [1] (HTG)
BKT (2016)
– yhteensä 8,608 mrd. USD [3]
– per asukas 784 USD[3]
HDI (2019) 0,510 [4] (sijalla 170)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 16,7 % [2]
– teollisuus 38 % [2]
– palvelut 45,3 % [2]
Aikavyöhyke UTC−5
– kesäaika UTC−4
Itsenäisyys
Ranskasta
1. tammikuuta 1804
Lyhenne HT
– ajoneuvot: RH
– lentokoneet: HH
Kansainvälinen
suuntanumero		 +509
Tunnuslause L’Union Fait La Force
Kansallislaulu ”La Dessalinienne”

Haitin tasavalta (haitiksi Repiblik d Ayiti, ransk. République d’Haïti) eli Haiti (haitiksi Ayiti, ransk. Haïti) on noin yhdentoista miljoonan asukkaan valtio Karibianmerellä. Haitin valtio käsittää pääosin Hispaniolan länsiosan, itäistä osaa hallitsee Dominikaaninen tasavalta. Haiti oli Ranskan siirtomaa, joka tunnettiin nimellä Saint-Domingue.

Haiti on pinta-alaltaan Karibianmeren kolmanneksi suurin valtio ja asukasluvultaan suurimpia. Haiti itsenäistyi 1. tammikuuta 1804 Ranskasta. Siitä tuli maailman ensimmäinen mustaihoisten hallitsema tasavalta, mutta hallinto oli epävakaata: 200 vuoden aikana Haitissa on tehty 32 vallankaappausta. Vuonna 1915 Yhdysvaltain presidentin Woodrow Wilsonin johdolla Yhdysvallat hyökkäsi Haitiin ja miehitti maata vuoteen 1934 asti.[5] Vuodesta 1956 maata hallitsivat 30 vuoden ajan isä ja poika Duvalier, joiden diktatuurin aikana korruptio ja salaisen poliisin tekemät murhat kurjistivat oloja entisestään.

Haiti on maailman köyhimpiä valtioita. Maailman ruokakriisi 2007–2008, korruptio ja muut poliittiset ongelmat sekä turvattomuus ja luonnonkatastrofit, ennen kaikkea vuoden 2010 maanjäristys, ovat tuhonneet maan talouden. Taustalla vaikuttavat myös Ranskan vuoden 1825 vahingonkorvausvaatimukset Haitilta ja huonot suhteet naapuriin, Dominikaaniseen tasavaltaan.[6]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Haitin maantiede
Haiti satelliittikuvassa

Haiti sijaitsee Hispaniolan saaren länsiosissa Dominikaanisen tasavallan rajanaapurina. Kuuba on noin 80 kilometriä länteen Haitin pohjoisesta niemimaasta ja Jamaika noin 190 kilometriä länteen eteläisestä niemimaasta.[7] Haitin pinta-ala on 27 750 neliökilometriä.[1]

Haiti on vuoristoinen valtio, ja maan pääosa muodostuu kahdesta niemimaasta, joiden välissä on Gonâvenlahti, jossa on noin 750 neliökilometrin laajuinen La Gonâven saari. Haitissa kohoaa neljä länsi-itäsuuntaista vuoriketjua. Niistä pohjoisin Cordillera Septentrional ulottuu Haitiin vain Tortugan saarena. Massif du Nord on puolestaan useiden vierekkäisten vuorijonojen ketju. Kolmas merkittävä vuoristo on Matheuxvuoret. Etelässä on puolestaan Chaîne de la Selle, jossa kohoaa Haitin korkein vuori Pic la Selle.[7] Se kohoaa 2 674 metrin korkeuteen.[8]

Vuorten itärinteillä on periaatteessa sademetsää, länsirinteillä piikkipensastoa ja savannia. Vuorijonojen välissä on hedelmällisiä laaksoja, kuten maan tärkein viljelyalue Artibonitejoen laakso.[9][10]

Haiti sijaitsee Karibian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen rajalla. Enriquillon siirros kulkee Hispaniolan saaren halki, ja alue on siksi jatkuvasti maanjäristysuhan alainen.[11] Järistykset ovatkin varsin tavallisia, mutta todella voimakkaita ja suurituhoisia järistyksiä alueella sattuu suhteellisen harvoin.[12]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruoka-apua vuoden 2008 hurrikaanien nostattamissa tulvissa.

Haitissa vallitsee kuuma ja kostea trooppinen ilmasto. Keskilämpötila on lähes aina 21–27 °C, mutta ennätyshelteet ovat ylittäneet 37 °C.[13] Vuoristossa on hieman viileämpää, ja esimerkiksi Kenscoffissa vuoden keskilämpötila on 16 °C, kun se Port-au-Princessä on 26 °C. Koska Haiti sijaitsee Hispaniolan suojanpuolella, se ei saa yhtä paljon sadantaa kuin Dominikaaninen tasavalta. Pohjois- ja itärinteet saavat eniten sadetta, mutta jossain osissa valtiota sataa alle 700 millimetriä vuodessa.[7]

Atlantin hurrikaanit kulkevat säännöllisesti Haitin yli. Vuonna 2008 maata riepotteli neljä hurrikaania: Fay, Gustav, Hanna ja Ike. Aiemmin voimakkaat hurrikaanit ovat vaurioittaneet maata vuosina 1963, 1935 ja 1954.[14] Syyskuussa 2004 Hurrikaani Jeanne aiheutti sateet, joiden liikkeelle saamat mutavyöryt ja tulvat surmasivat yli 2 000 haitilaista.[15][16] Saman vuoden toukokuussa edelliset tulvat olivat surmanneet tuhatkunta henkeä ja tuhonneet tuhansia koteja.[17]

Luonto ja luonnonsuojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitin alkuperäinen metsä on lähes kokonaan kaadettu, iso osa siitä kaadettiin jo 1600–1800-lukujen aikana, mutta metsäkato kiihtyi 1900-luvulla.[7] Metsäkadon osasyynä on Haitin maailman neljänneksi heikoin omistusoikeuden suoja, minkä vuoksi metsillä ei ole omistajia, joiden kannattaisi hillitä hakkuita ja istuttaa hakatun tilalle uutta metsää.[18] Vuonna 1923 maa-alasta lähes 60 prosenttia oli metsää, vuonna 2006 enää vajaa kaksi prosenttia. Metsien katoaminen aiheuttaa maaperän eroosion kiihtymistä, joka pienentää satoja ja aiheuttaa vaarallisia maanvyörymiä.[19] Puuton maaperä ei pidätä vettä, joten rankkasateet aiheuttavat tulvia ja mutavyöryjä. Esimerkiksi syksyllä 2004 hurrikaani Jeannen aiheuttamat tulvat ja mutavyöryt hukuttivat Haitissa tuhansia ihmisiä, metsäisessä naapurimaassa Dominikaanisessa tasavallassa vain 18 henkeä.[20]

Haitin viimeiset aarniometsät sijaitsevat Massif de la Sellessa ja Massif de la Hottessa.[7] La Visitessä on havumetsiä ja ruohikkoa, ja siellä tavataan monia harvinaisia lintulajeja. Pic Macayassa on maan viimeiset sirpaleet pilvimetsää,[21] joka on monen uhanalaisen kasvi- ja eläinlajin koti.[22]

Haiti on menettänyt ison osan alkuperäisestä luonnostaan, eikä maassa ole juurikaan tehty laajamittaisia suojelutoimia.[7] Haitissa on yksi Unescon Maailmanperintöluettelon kohde, kolmen historiallisen kohteen kokonaisuus Haitin historiallinen kansallispuisto. Lisäksi maassa on kaksi kansallispuistoa, Pic Macayan kansallispuisto maan eteläosassa ja La Visiten kansallispuisto maan kaakkoisosassa.[21]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Haitin historia

Intiaanien tuho ja orjaplantaasit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hispaniolan saaren alkuperäiset asukkaat olivat arawak-intiaaneja.[23] Espanjalaisten tullessa 1400-luvun lopulla arawakeja oli eri arvioiden mukaan ainakin miljoona, ehkä kolme miljoonaa. Muutamassa vuosikymmenessä heidän lukumääränsä pieneni alle sadantuhannen. Heitä oli 1540-luvulla enää muutamia. Arawakien tuho, joidenkin mukaan kansanmurha, johtui osittain huonosta kohtelusta, osittain ennalta tuntemattomista taudeista kuten isorokko, influenssa ja tuhkarokko.[24][25]

Espanjalaiset käyttivät saarta sokeriruo’on viljelyyn ja Keski- ja Etelä-Amerikan valloitustensa tukikohtana. He luovuttivat saaren länsiosan (josta myöhemmin kehittyi Haiti) Ranskalle vuonna 1697.[26]

Intiaanien tilalle saarelle tuotiin työvoimaksi kaiken kaikkiaan 790 000 orjaa Afrikasta. Plantaasit menestyivät – saarella tuotettiin 1780-luvulla 60 prosenttia Euroopassa kulutetusta kahvista ja 40 prosenttia sokerista.[27]

Itsenäistyminen, jakautuminen ja yhdistyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa saaren orjat nousivat kapinaan vuonna 1791. Kapinallisia johti aluksi Toussaint L'Ouverture. Orjat valtasivat lopulta koko Hispaniolan saaren ja vaikka L'Ouverture jäi ranskalaisten vangiksi kapina jatkui myöhemmin. Lopulta ranskalaiset vetäytyivät ja Haiti julistettiin itsenäiseksi 1. tammikuuta 1804. Se oli siten toinen amerikkalainen siirtomaasta itsenäistynyt valtio Yhdysvaltojen jälkeen.[28]

Maan ensimmäiseksi valtionpäämieheksi nousi Jean-Jacques Dessalines. Mulattieliitti vastusti Dessalinesin despoottista valtaa, ja hänet salamurhattiin lokakuussa 1806.[27] Maa jakautui pohjoisen kuningaskuntaan, jota johti Henri Christophe eli Henri I, ja eteläiseen tasavaltaan, jota johti Alexandre Pétion.[27] Henri I:stä jäi jäljelle lähinnä hänen rakennuttamansa Citadelle Laferrière, joka on Amerikan mantereen suurin linnoitus.[29]

Vuonna 1821 lähtien presidentti Jean Pierre Boyer (presidentti Pétionin seuraaja) yhdisti pohjoisen ja eteläisen Haitin yhdeksi valtioksi.[30] Kun Santo Domingo itsenäistyi Espanjan vallan alta, Boyer miehitti sen. Dominikaanisen tasavallan historioitsijat ovat kuvanneet haitilaisvallan ajan (1822–1842) äärimmäisen väkivaltaisena. Tänä aikana Boyer vapautti myös dominikaanisen alueen orjat.[31] Boyerin aikana talous alkoi rapistua – tämän estämiseksi hän kirjoitti lain, jonka tarkoitus oli estää maanviljelijöiden liikkumista maassa. Vastaavia keinoja käytettiin myöhemmin muun muassa Meksikossa kaupunkislummien rakentumisen ehkäisyyn.[32]

Boyerin hallinto neuvotteli Loring D. Deweyn kanssa, joka edusti American Colonization Society (ACS) -organisaatiota, ja pyrki aikaansaamaan Yhdysvalloissa olevien vapaiden mustien siirtolaisuutta Haitiin. Yli 6 000 vapaata mustaa yhdysvaltalaista muuttikin Haitiin.[33] Haitin köyhyyden takia monet heistä palasivat Yhdysvaltoihin.

Ranskan vastaisku murskaa Haitin talouden vuonna 1825

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1825 Ranskan kuningas Kaarle X lähetti 14 aluksen laivasto-osaston ja tuhansia sotilaita hyökkäämään Haitiin. Uhka sai Boyerin alistumaan sopimukseen, jossa Ranska tunnusti Haitin itsenäisyyden ja vaati 150 miljoonaa frangia (n. 21 miljardia dollaria vuoden 2004 rahassa) korvauksena menetetyistä orjista. Summa ”kohtuullistettiin” 90 miljoonaan frangiin vuonna 1838.[27] Orjien määrän (n. 600 000 ihmistä) mukaan laskettuna yksi orja oli 250 frangin arvoinen. Velkaa maksettiin 122 vuotta ja vasta vuonna 2016 Ranska antoi velan anteeksi. 1900-luvulla jopa 80 prosenttia Haitin kansantuotteesta meni velan hoitamiseen.

Boyer häädettiin vallasta vuonna 1843, kun yläluokka oli kääntynyt häntä vastaan. Tätä seurasi pitkä sarja vallankaappauksia. Kaikkiaan itsenäisyytensä 200 vuoden aikana Haitissa on tehty 32 vallankaappausta.[34] Yläluokka ja armeija, myöhemmin kaupankäynnin suuremmat yrittäjät, etenkin siirtolaiset Yhdysvalloista, Englannista ja Saksasta, ovat olleet vallankaappausten takana.

Vuonna 1912 Haitissa asuvat syyrialaiset osallistuivat presidentin murhayritykseen, joka johti presidentin virka-asunnon tuhoutumiseen. Useammin kuin kerran ranskalaiset, yhdysvaltalaiset, saksalaiset ja englantilaiset kaappasivat Haitin valtionpankin omaisuuden.[35]

Länsimaiden Haitin saarto ja sen vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitin itsenäistyminen rohkaisi orjia kapinaan muuallakin. Rankaisutoimena kaikki orjuutta ylläpitäneet Euroopan suurvallat (muun muassa Ranska, Englanti ja Itävalta-Unkari) ja Yhdysvallat asettivat Haitin täydelliseen saartoon, joka jatkui useita kymmeniä vuosia.

Haiti pakotettiin vuonna 1833 maksamaan entiselle siirtomaaisännälleen Ranskalle jättikorvaukset Ranskan menettämästä omaisuudesta, orjista. Korvausten maksaminen saattoi Haitin pysyvän velkataakan alle ja lamautti taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen. Tämä loi pohjan Haitia itsenäistymisestä alkaen vaivanneille köyhyydelle, siitä johtuneille levottomuuksille, hallinnon pohjautumiselle sotilaskomennolle ja väkivallalle.[23]

Haitia hallitsivat 1800-luvun lyhytaikaiset presidentit, mikä heijasteli poliittista epätasapainoa hallitsevan mulattieliitin ja lukumäärältään suuremman mustaihoisen köyhälistön välillä.[23]

Yhdysvaltain miehitys 1915–1934

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Yhdysvaltain Haitin miehitys

Yhdysvallat miehitti Haitia vuosina 1915–1934. Maa oli ulkovaltojen vaikutusvallan, sekä mulattien ja mustien välisten jännitteiden aiheuttamassa poliittisessa kaooksessa ja jatkuvassa kapinatilassa. Yhdysvaltain merijalkavälki oli noussut maihin Vilbrun Guillaume Samin saatua surmansa kapinallisten käsissä. Taustalla oli myös Yhdysvaltojen halu pitää kurissa saksalainen vaikutus Haitissa.[36]

Miehitykseen liittyi taisteluja, joissa merijalkaväki menetti 98 sotilasta ja 3 250 haitilaista kuoli, mikä sai aikaan Yhdysvalloissa prikaatikenraali George Barnettin johtaman tutkimuksen merijalkaväen toimista.[37] Yhdysvaltalaiset purkivat olemassa olleen hallinnon ja ohjasivat maata rakentamalla keskusjohtoisen hallitusjärjestelmän ja perustivat ja kouluttivat maan kansalliskaartin. He lähtivät vuonna 1934 ja jättivät pääkaupungin pienen mulattieliitin haltuun.[23]

Haitin talous oli paremmassa kunnossa miehityksen jälkeen kuin ennen sitä, mutta talous oli kohennettu vuonna 1922 saadulla 40 miljoonan dollarin lainalla. Haitin keskuspankki Banque Nationale oli New Yorkissa toimivan pankin omistuksessa. Kansantulosta virtasi merkittävä osa ulkomaisille investoijille.[37]

Yhdysvaltain miehitys loi lopullisen rajan Haitin ja Dominikaanisen tasavallan välille, joilla oli ollut maakiistoja. Kun Yhdysvaltojen asevoimat lähtivät Dominikaanisesta tasavallasta, sen diktaattori Rafael Trujillo komensi armeijan tappamaan maassa asuvat haitilaiset.[38] Kolmessa päivässä 10 000–20 000 haitilaista murhattiin.[37]

Duvalier’iden aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Francois Duvalier (Papa Doc), presidentti vuosina 1957-1971
Jean-Claude Duvalier (Baby Doc), presidentti vuosina 1971-1986


Vuoden 1956 vaaleissa presidentiksi valittiin lääkäri François Duvalier (”Papa Doc”). Hän vahvisti asemaansa tukeutumalla haitilaisten vahvaan taikauskoon. Hän edisti voodoon harjoittamista ja karkotti katolisen arkkipiispan. Yhdysvallat yritti kaataa Duvalier’n siinä onnistumatta ja katkaisi talousavun.

Duvalier loi henkilökultin ympärilleen.[39] Duvalier’n turvallisuuden takasi salainen poliisi Tonton Macoute (kreolia, merkitsee ”peikko”), jonka joukot olivat suuremmat kuin Haitin armeijan. Joukot surmasivat Papa Docin 14 vuotta kestäneen diktatuurin aikana 30 000–60 000 ihmistä.[39] Korruptio ja kidutus muodostuivat maan tavaksi.[40] Näin Duvalier suojautui sotilasvallankaappaukselta.[41] Duvalier’n perhe keskitti käsiinsä maan talouden valtaamalla itselleen sen tärkeimmät yhtiöt.[39] Yhdysvallat tuki Haitia taloudellisesti Duvalier’n kaudella, koska se halusi pysäyttää kommunismin.[40]

Vuonna 1964 Duvalier julistautui elinikäiseksi presidentiksi. Papa Doc kuoli vuonna 1971, jolloin hänen 19-vuotias poikansa Jean-Claude Duvalier (”Baby Doc”) julistautui isänsä seuraajaksi elinikäisenä presidenttinä ja varmisti valtansa epärehellisessä äänestyksessä. Maasta pakeni jatkuvasti suuri määrä venepakolaisia.[42]

Duvalier’iden Haiti pysyi äärimmäisen köyhänä maana, ja 1980-luvun alussa maan talous heikkeni. 1980-luvun alun muutamat kapinayritykset epäonnistuivat,[43] mutta vuonna 1985 kansa oli saanut Duvalier’sta tarpeekseen. Köyhässä Gonaïvesin kaupungissa, missä työttömyys oli 80 prosenttia, alkoi koululaisten mielenosoitus. Armeija tulitti mielenosoitusta[43] tappaen muutamia protestoijia. Katolisen kirkon radioasemat levittivät tästä tietoa ennen kuin hallitus ehti sulkea ne. Nyt ensi kertaa vaadittiin Duvelier’n hallinnon kaatamista. Mielenosoitukset kasvoivat jatkuvasti myös vuonna 1986. Osin ne olivat nälkäisen väkijoukon halua ryöstellä ruokaa kaupoista ja varastoista.

Vuonna 1986 ”Baby Doc” Duvalier joutui pakenemaan maasta.[26][43] Kun Duvalier oli paennut, raivostuneet kansalaiset pieksivät ja lynkkasivat Duvalier’n tonton macouteja ja muita duvalier’steiksi ajateltuja (lähinnä kaupungeissa, ei maalla).[44] Duvalier’n jälkeen maassa oli kolme hallitsijaa, joiden aikana väkivalta jatkui. Näistä viimeinen, Prosper Avril kukisti kapinat ja mellakat tontonien avulla.[44]

Duvalier’iden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Jean-Bertrand Aristide äänestettiin presidentiksi. Prikaatikenraali Raoul Cédras kaappasi vallan vuotta myöhemmin. Amerikan valtioiden järjestö asetti Haitin kauppasaartoon vuosiksi 1991–1992 ja YK vuonna 1993.[45] Yhdysvallat vaati Aristiden valtaan palauttamista. Yhdysvallat teki maihinnousun Haitiin vuonna 1994. Vuonna 1995 YK:n rauhanturvaajat alkoivat korvata Yhdysvaltojen joukkoja. Vuonna 1995 Aristiden kannattajat voittivat parlamenttivaalit, mutta René Préval presidentinvaalit. Seuraavat presidentinvaalit vuonna 2000 voitti puolestaan jälleen Aristide. Häntä vastaan tehtiin vuonna 2001 vallankaappausyritys ja vuonna 2004 hänet syrjäytettiin ja pakotettiin maanpakoon.[26] YK:n rauhanturvaoperaatio MINUSTAH aloitti vuonna 2004.

Presidentti Jean-Bertrand Aristiden syrjäyttäminen lisäsi kansan liikehdintää kaduilla. Helmikuun 2006 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi ensimmäisellä kierroksella René Préval, joka astui virkaansa toukokuussa 2006.[26]

Aristide ja Bill Clinton vuonna 1994.

Huhtikuussa 2008 Haitissa oli väkivaltaisia ruokamellakoita ruoan ja polttoaineen hintojen nousun vuoksi. Pääministeri Jacques-Édouard Alexis joutui eroamaan näistä syistä.[46]

Vuoden 2010 tammikuussa Haitissa tapahtui tuhoisa maanjäristys, joka ravisteli myös Kuubaa, Bahamasaaria ja Dominikaanista tasavaltaa. Järistyksessä kuoli yli 220 000 ihmistä ja 1,3 miljoonaa ihmistä jäi kodittomaksi. Kansainväliset rahoittajat kuten EU lahjoittivat jälleenrakennukseen yhteensä 7,3 miljardia euroa.[47] Loppuvuodesta 2010 maanjäristyksen pakolaisiksi ajamien ihmisten keskuudessa puhkesi koleraepidemia. Lokakuun puolivälistä jouluun mennessä maassa kuoli koleraan lähes 2 600 ihmistä. Epidemia aiheutti myös hyökkäyksiä YK:n rauhanturvajoukkoja vastaan, joita syytettiin sen levittämisestä, sekä noitavainoja.[48][49]

Vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2011 Haitin presidenttinä aloitti aikaisempi haitilaisen pop-musiikiin tähtiartisti Michel Martelly, joka oli voittanut toisella kierrokselta maaliskuun 2015 presidentinvaalit. Hän seurasi virassa vuosina 2006-2011 ollutta presidentti Rene Prevalia.[50]

Helmikuussa 2015 Haitilla oli levottomuuksia mielenosoittajien vaatiessa hallitusta laskemaan polttoaineiden hintaa. Myös presidentti Michel Martellya vastaan protestoitiin vaalien myöhästyessä ja parlamentin kauden päättyessä presidentin alettua hallita asetuksilla.[51]

Lokakuussa 2015 Haitissa pidettiin presidentinvaalit, joiden tulos kuitenkin mitätöitiin ilmeisen vaalivilpin takia. Uudet vaalit oli tarkoitus järjestää lokakuussa 2016, mutta niitä jouduttiin lykkäämään, koska hurrikaani Matthew iski Haitiin surmaten 1000 ihmistä ja jättäen 1,4 miljoonaa ihmistä humanitaarisen avun varaan. Presidentti Martelly oli jättänyt virkansa helmikuussa 2016 ja maata oli siitä lähtien hallinnut väliaikaishalliinto, Vuoden kestäneen poliittisen epävakauden ja tuoreiden hurrikaanin aiheuttamien tuhojen keskellä kauan lykätyt presidentinvaalit sitten lopulta järjestettiin marraskuun lopussa vuonna 2016.[52]

Presidentinvaalin tulokseksi ilmoitettiin, että edellisen presidentin Michel Martellyn puolueen tukema ehdokas Jovenel Moïse oli saanut 55,6 prosenttia äänistä, joten toista kierrosta ei tarvittu. Tämä aiheutti levottomuuksia erityisesti pääkaupungin vahvalla entisen presidentin Jean-Bertrand Aristiden vasemmistolaisen Fanmi Lavalas -puolueen kannatusalueella, joissa vaalitulosta syytettiin vilpilliseksi vallankaappaukseksi.[53]

Tammikuussa 2017 tuomioistuin vahvisti vaalituloksen, että keskusta-oikeistolaisen Haitian Tet Kale -puolueen ehdokaana ollut entisen presidentti Martellyn tukema banaaninvienti-alalla toiminut liikemies Moïse voitti marraskuun 2016 presidentinvaali ensimmäisellä kierroksella.[54] Moïse vannoi helmikuussa 2017 maan parlamentissa virkavalansa Haitin uutena presidenttinä seuraavalle viisivuotiskaudelle. Martellyn virkakauden loputtua helmikuussa 2016 oli Haitin väliaikaisena presidenttinä toiminut senaatin puheenjohtaja Jocelerme Privert. Oppositio edelleen kyseenalaisti presidentinvaalin rehellisyyden ja järjesti mielenosoituksia virkaanastujaisten aikana myös parlamenttitalon edessä.[55]

Heinäkuussa 2018 maassa oli väkivaltaisia protesteja hallituksen aiottua lopettaa polttoaineiden tukiaiset. IMF:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan rahat piti sen sijaan käyttää koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työpaikkojen luomiseen. Pääministeri Jack Guy Lafontant erosi kuolonuhreja vaatineiden mellakoiden jälkeen.[56]

Levottomuudet ja epävakaus Haitissa ovat jatkuneet ajoittain kärjistyen. Syyskuussa 2019 levottomuudet taas kiihtyivät; protestoijat valtasivat poliisiaseman ja ryöstelivät kauppoja. Presidentti Moïsen eroa vaadittiin. Kesäkuussa 2019 Haitin korkein hallinto-oikeus oli julkaissut raportin, jonka mukaan presidentti Moïse oli ollut keskeinen henkilö Venezuelasta saatujen kehitysapurahojen väärinkäytössä. Presidentti kiisti korruption ja kieltäytyi eroamasta sanoen, ettei suostu jättämään maataan "aseellisten jengien ja huumekauppiaiden haltuun."[57]

Heinäkuussa 2019 presidentti Moïse nimesi maan pääministeriksi Fritz-William Michelin, joka oli jo neljäs pääministeri Moïsen tuolloin vasta kaksi ja puoli vuotta kestäneen valtakauden aikana. Edellinen pääministeri oli eronnut, koska ei saanut hallitukselleen maan parlamentin hyväksyntää.[58]

Haitin tilanne on jatkunut vaikeana. Marraskuussa 2019 yli kolmannes kansasta eli noin 3,7 miljoonaa ihmistä oli riippuvaisia kansainvälisestä ruoka-avusta. Inflaatio oli noin 20 prosenttia ja poliittinen tilanne jatkui epävakaana ja levottomana; maassa ei ollut maaliskuun 2019 jälkeen hallitusta, koska oppositio oli estänyt parlamentaarisen äänestyksen presidentin ehdokkaasta pääministeriksi.[59] Eri aseelliset jengit valtasivat huomattavan osan maasta, jonka pelättiin luhistuvan kokonaan.[60]

Politiikka ja oikeuslaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jovenel Moïse oli Haitin vaaleilla valittu presidentti vuodesta 2017 salamurhaansa vuonna 2021 asti.

Haiti on semipresidentiaalinen tasavalta. Maan perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1987, mutta se otettiin käyttöön vasta vuonna 1995. Perustuslain mukaan presidentti on sekä valtionpäämies että valtion ylin vallan käyttäjä. Presidentinvaalit uusitaan viiden vuoden välein; sama presidentti ei voi hallita kahta perättäistä kautta, mutta tämä voi kuitenkin asettua uudelleen ehdolle myöhemmin.[7] Jovenel Moïse nousi presidentiksi helmikuussa 2017 saatuaan ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä.

Presidentin nimittämä pääministeri johtaa hallitusta.[7] Parlamentti on kaksikamarinen: ylähuoneessa eli senaatissa on 30 jäsentä, alahuoneessa 119 jäsentä. Senaatin jäsenet valitaan kuudeksi vuodeksi, ja heistä kolmannes eli kymmenen on erovuorossa kahden vuoden välein.[61] Alahuoneen vaalit pidetään perustuslain mukaan neljän vuoden välein.[7]

Haiti on poliittisesti ollut jo vuosikymmeniä muutostilassa. Kansa haluaisi demokratiaa, mutta käytännössä maata hallitsee kaupunkilainen eliitti. Maaseudun haitilaiset eivät näe hallituksen tuoneen heille turvallisuutta, terveydenhuoltoa, puhdasta vettä tai toimivaa liikennejärjestelmää, ja siksi monet boikotoivat epärehellisinä pidettyjä vaaleja.[7] Presidenttiehdokkailla ei monesti ole juurikaan poliittista taustaa; Michel Martelly luotti omaan taustaansa suosittuna laulajana ja yökerhon omistajana ja hänen itse valitsema seuraajansa Jovenel Moïse ei kuulunut mihinkään puolueeseen.[61] Poliittisilla puolueilla ei ole juurikaan merkitystä, ja puolueet voivat käytännössä kaatua yhdessä yössä. Kun Michel Martelly nousi vuonna 2012 presidentiksi, monet edellisen presidentin René Prévalin perustaman Initen kannattajat siirtyivät Martellyn taustalla olleen Haitian Tèt Kale -puolueen kannattajiksi. Tèt Kale -puolueella ja sen kanssa liittoutuneilla puolueilla on vuosien 2015 ja 2016 vaalien jälkeen selvä enemmistö sekä senaatissa että alahuoneessa. Alahuoneessa on jäseniä 21 puolueesta.[62] Presidenttinä on helmikuusta 2017 lähtien ollut Haitian Tet Kale -puolueen tukemana valittu Jovenel Moise.[55]

Haitin oikeuslaitos perustuu nimellisesti ranskalaiseen Code Civiliin. Sen huipulla on korkein oikeus, jonka jäsenet presidentti nimittää kymmeneksi vuodeksi. Oikeusjärjestelmää pidetään heikkona, ja siihen vaikutetaan poliittisesti kaikilla tasoilla. Ihmiset saattavat olla vangittuina kuukausi ilman oikeudenkäyntejä, ja toisaalta monet rikolliset ovat pystyneet ostamaan itsensä vapaiksi.[7]

Vapauksien kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Haiti ei ole enää vapaa maa.[63] Haitin asema heikkeni osittain vapaasta ei-vapaaseen presidentti Jovenel Moïsen murhan, vaalijärjestelmän ja muiden valtion instituutioiden jatkuvan hajoamisen sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja väkivallan syövyttävien vaikutusten vuoksi kansalaisten elämään. Haitin vaalijärjestelmän heikentyminen viime vuosina on johtanut useisiin mandaattien vanhentumiseen ja perustuslaillisiin umpikujiin, mikä on jättänyt kansalaiset vaille kunnollista poliittista edustusta. Aseellisten rikollisryhmien rehottava korruptio ja väkivalta heikentävät peruspalveluja ja lisäävät väestön fyysistä turvattomuutta. Oikeuslaitoksella ja lainvalvontaviranomaisilla ei ole resursseja, riippumattomuutta ja rehellisyyttä noudattaakseen asianmukaista oikeudenkäyntiä ja oikeusvaltioperiaatetta. Hallituksen vastaiset mielenosoitukset johtavat usein poliisin liialliseen voimankäyttöön.[63]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haitin departementit

Haiti on jaettu paikallishallinnollisesti kolmeen tasoon Ylimpänä on kymmenen departementtia, jotka ovat jaettu edelleen arrondissementteihin ja ne kuntiin. Paikallishallinnon valta riippuu paljon alueesta. Kaupunkikeskuksissa ja niiden läheisyydessä paikallishallinto toimii alueensa valtakeskittymänä, mutta maaseudulla kylien vanhemmilla saattaa olla enemmän valtaa kuin valituilla virkamiehillä.[7] Seuraavassa luettelossa Haitin departementit ja niiden arvioitu asukasluku vuonna 2009.[64]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Cap Haïtienin kaupunkiin

Haiti on yksi maailman köyhimpiä valtioita ja läntisen pallonpuoliskon köyhin ja vähiten kehittynyt maa.[65] Haitin taloutta heikensi vuoden 2010 maanjäristys, minkä takia maan bruttokansantuote heikkeni sinä vuonna 6,6 prosentilla. Seuraavana vuonna se kasvoi ulkomaisen avun ansiosta 5,5 prosentilla. Talouskasvu on sen jälkeen hidastunut.[66] Vuosina 2017–2018 se oli 1,8 prosenttia.[67]

Vuoden 2012 tilastojen mukaan noin 59 prosenttia haitilaisista eli köyhyysrajan alapuolella ja yli 24 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä.[67] Vuonna 2015 ihmillisen kehityksen indeksissä Haiti sijoittui 163:ksi, ja samana vuonna Haitin tulojen epätasaisuutta mittaava Gini-kerroin oli 60,8, läntisen pallonpuoliskon korkein.[68]

Työttömyysaste on Haitissa korkea, ja työttömänä on yli 40 prosenttia työvoimasta. Suurin osa kansasta saa elantonsa epävirallisista lähteistä, kuten katukaupustelusta, tilapäistöistä, ulkomailla työskentelystä ja laittomuuksista, kuten salakuljetuksesta. Haiti onkin tärkeä huumeiden kauttakulkumaa Etelä-Amerikasta Yhdysvaltoihin.[7]

Maatalous työllistää 38 prosenttia työvoimasta ja tuo neljänneksen bruttokansantuotteesta.[69][7] Haitin tärkeimmät rahakasvit ovat arabiankahvi ja sokeriruoko, mutta monet maanviljelijät keskittyvät kotitarviketuotantona kassavaan, banaaniin, maissiin, bataattiin ja riisiin.[7]

Teollisuustuotanto työllistää 11,5 prosenttia väestöstä.[69] Teollisuustuotanto on keskittynyt erityisestä ruoka- ja juomateollisuuteen sekä tekstiileihin. Iso osa Haitin sokerista menee rommin valmistukseen. Maasta tulee tunnettu Rhum Barbancourt -rommi. Haitissa on muun muassa bauksiitti-, kulta- ja kuparivarantoja, mutta kaivosteollisuus on ollut hiljaiselossa vuodesta 1983.[7]

Vuonna 2006 Haiti oli maailman korruptoitunein valtio.[70] Vuonna 2014 se oli 161. sijalla maailman 174 valtion joukossa.[71] Maailmanpankin mukaan Haitissa on maailman neljänneksi vaikeinta perustaa yritys (sija 180/183).[72] Omaisuudensuoja on maassa äärimmäisen heikko ja byrokratia on työlästä. Monet investoinnit vaativat erityisluvan, ulkomainen maanomistus on rajoitettua ja valtionomaisuuden yksityistäminen hidasta. Hallitus sääntelee hintoja jonkin verran.

Suurin osa haitilaisista myös asuu taloissa, joita ei omista kukaan, minkä vuoksi taloja ei kannata rakentaa niin järistyskestäviksi kuin omistettuja taloja rakennettaisiin. Talot saattaa nimittäin menettää toiselle eikä niitä ehkä voi edes myydä.[18]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitin tiet ovat huonokuntoisia. Port-au-Princesta on päällystetty tie Cap-Haïtieniin, Les Cayesiin ja Jacmeliin. Kaupunkien tiet ovat usein täynnä kuoppia. Maaseudulla keskeisimmät liikkumisvälineet ovat kävely, polkupyörä, aasi ja bussit, joita kutsutaan nimellä tap-tap.[7]

Haitissa on kaksi kansainvälistä lentoasemaa, Port-au-Princen Toussaint Louverturen kansainvälinen lentoasema ja Cap-Haïtienin kansainvälinen lentoasema.[7] Maan sisäisestä lentoliikenteestä vastaavat Sunrise Airways ja Mission Aviation Fellowship. Kansainvälistä matkustaja-alus liikennettä ei oikeastaan ole.[73] Maan suurimmat satamat ovat Port-au-Princessä ja Cap-Haïtienissa, jonka sataman kautta kulkee valtaosa maan ulkomaankaupasta.[7]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikallista väestöä Port-au-Princen keskustassa vuonna 2012.

Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan Haitissa oli vuonna 2018 noin 11 113 000 asukasta. Väestönkasvu oli vuonna 2015 noin 1,4 prosenttia.[2] Suurin osa haitilaista on afrikkalaistaustaisia mustia. Heitä oli vuonna 2000 väestöstä 94,2 prosenttia. Mulatteja oli 5,4 prosenttia. Haitissa on myös pieni eurooppalainen vähemmistö.[7] Ranska on toinen virallisista kielistä, mutta vain kymmenesosa väestöstä puhuu sitä sujuvasti. Toista virallista kieltä, kreolia, puhuvat käytännössä kaikki. Espanjaa ja englantia käytetään koulutettujen piirissä.[65]

Uskonnoista kristinusko on yleisin, katolisia on vuoden 2003 tilastojen mukaan 54,7 prosenttia kansasta. Pienempiä ryhmiä ovat baptistit, helluntailaiset ja adventistit.[7] CIA:n arvion mukaan puolet haitilaisista harjoittaa myös voodoota.[1] Voodoosta tuli virallinen uskonto vuonna 2003. Haitilaisten mielestä sitä voi hyvin harjoittaa kristinuskon rinnalla.[65]

Port-au-Princessä sijaitseva 1890-luvulla rakennettu Hotel Oloffson.

Haitin suurin kaupunki on sen pääkaupunki Port-au-Prince, jossa oli vuonna 2018 YK:n arvion mukaan 2,64 miljoonaa asukasta.[2] Siellä on kymmenen kertaa niin paljon asukkaita kuin maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Cap-Haïtienissa. Haiti on yleisesti varsin tiheään asuttu, ja varsinkin alankoalueilla on paljon asukkaita.[7] YK:n tilastojen mukaan kaupungeissa asui vuonna 2018 noin 55,3 prosenttia asukkaista.[2]

Terveyspalvelut saavuttavat sangen pienen osan väestöstä: Amerikan terveysjärjestön (PAHO) mukaan 40 prosenttia väestöstä on ilman perusterveydenhuoltoa, 76 prosenttia synnytyksistä tapahtuu ilman asiantuntevaa apua, yli puolella väestöstä ei ole lääkkeitä saatavilla ja puolet lapsista on rokotettu.[74] Väkivalta ja yleinen turvattomuus estävät laajalti perusterveydenhuoltopalvelujen viemisen koko väestölle. Haitia on pitkään uhannut kansainvälinen epäonnistuneeksi valtioksi (failed state) julistaminen.[75][76]

Vuonna 2008 arvioitiin, että useimmat YK:n vuosituhattavoitteista jäävät Haitissa saavuttamatta. Ainoana todennäköisenä pidettiin tavoitetta 3, ”Edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa”, ja lisäksi mahdollisena tavoitetta 2, ”Ulottaa peruskoulutus kaikille”.[77]

Koulutus sinänsä on ilmaista, mutta köyhillä perheillä ei silti ole varaa kirjoihin, koulupukuihin ja muihin varusteisiin. Kuusivuotista pakollista alakoulua käy noin 65 prosenttia ikäluokasta, ja heistä vain noin 35 prosenttia käy sen loppuun. Vuoden 2006 väestönlaskennassa 56 prosenttia aikuisista oli lukutaitoisia.[65]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitilaiseen yhteiskuntaan on sen itsenäistymisestä asti kuulunut kaksi luokkaa: pääosin mulateista muodostuva eliitti, joka on säilyttänyt ranskan äidinkielenään, ja laaja musta väestönosa, joka vaalii afrikkalaisia juuriaan, kreolia ja voodoota.[78]

Taloja Pestelissä

Tyypillisissä haitilaistaloissa on kaksi huonetta ja kuisti. Kuivilla alueilla ne tehdään kivestä tai savesta ja rapataan tai kalkitaan. Etelässä rakennusmateriaalina käytetään mäntypuuta, muualla paikallista palmua. Ne joilla on varaa maalaavat tai rappaavat talonsa pastelliväreillä, koristelevat mystisillä symboleilla ja räystäslautoihin kaiverretuilla kuvioilla.[79]

Haitilaiset syövät päivän pääaterian yleensä iltapäivällä. Kaupungeissa syödään riisiä ja papuja, maalla perusruokaa ovat bataatti, maniokki, jamssi, maissi, riisi, pavut, leipä ja kahvi. Niiden kanssa on käytännössä aina papuja jossain muodossa ja useimmiten myös joko kanaa, kalaa tai vuohenlihaa, harvemmin sikaa tai nautaa. Hedelmät ovat suosittuja välipaloja.[79]

Frankétienne (alkujaan Franck Étienne) on haitilainen taidemaalari ja kirjailija, joka kirjoittaa sekä ranskaksi että kreoliksi.[80] Muut tunnetut haitilaiskirjailijat ovat kirjoittaneet yleensä ranskaksi, kuten Jean Price-Mars, Jacques Roumain ja Jacques-Stephen Alexis.[79]

Alhaisen lukutaitoisten määrän takia radio on Haitin tärkein joukkotiedotusväline. Maassa toimii yli 250 radiokanavaa. Päivittäisiä sanomalehtiä on kaksi ja lisäksi yksi viikoittainen. Televisiossa on kaksi yksityistä, ranskankielistä kanavaa sekä valtiollinen kulttuurikanava, joka lähettää ohjelmaa ranskaksi, espanjaksi ja Haitin kreolikielellä.[81]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin Haiti on osallistunut säännöllisesti vuodesta 1984. Sitä ennen se oli mukana yksittäisissä kisoissa vuosina 1900, 1924, 1928, 1932, 1960 ja 1972. Tähän mennessä menestynein urheilija on ollut Silvio Cator, joka sai pituushypyn hopeamitalin vuoden 1928 kisoissa.

Jalkapallo on Haitin suosituin urheilulaji. Haitin jalkapallomaajoukkue on osallistunut kerran maailmanmestaruuskilpailuihin 1974, jolloin se putosi heti ensimmäisellä kierroksella hävittyään kaikki kolme otteluaan. Maajoukkue on toukokuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 65.[82]

Haitissa esiintyy paljon uhkapelaamista ja vedonlyöntiä. Myös kukkotappelut ovat maassa yleisiä.[83][84]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Haiti The World Factbook. 22.1.2014. CIA. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Haiti UN Data. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 10/2018. International Monetary Fund. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ https://www.everycrsreport.com/files/19940526_94-459_944aec5979ade3ff37b1abb7f44ed2aab96d4383.pdf
  6. ↑ UNdata data.un.org. Viitattu 9.1.2020.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Ferguson, James A. & Lawless, Robert & et al.: Haiti Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Kansainvälisen tiedon taulukot, maantieteellisiä tietoja, korkeimmat vuorenhuiput Tilastokeskus. Viitattu 12.12.2016.
  9. ↑ Mountains, Coastal Plains and River Valleys of Haiti Earth Snapshot. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Suuri tietosanakirja, s. 213. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3
  11. ↑ Haiti’s geology points to big quakes USA Today. 16.1.2010. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Haiti sijaitsee vaaravyöhykkeellä – suurjäristyksiä sattuu harvemmin Yle Uutiset. 13.1.2010. Viitattu 12.12.2016.
  13. ↑ Weather & Climate in Haiti USA Today. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  14. ↑ Hurricanes and Haiti: A Tragic History Weather Underground. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  15. ↑ Haiti flood deaths may top 2,000 BBC News. 28.9.2004. BBC. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  16. ↑ Haiti flood death toll rises to 2,400 The Guardian. 29.9.2004. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  17. ↑ Flood Disaster hits Hispaniola Earth Observatory. 11.6.2004. NASA. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  18. ↑ a b T. Norman Van Cott: Sowing and Reaping Devastation in Haiti – The property-rights vacuum explains a lot (Ball State Universityn taloustieteen professori) Freeman Online. 9.2.2010.
  19. ↑ Country Profile: Haiti (PDF) toukokuu 2006. Yhdysvaltain kongressin kirjasto. (englanniksi)
  20. ↑ Kurjuuteen tarvitaan toivoa Yle Uutiset. 22.2.2006. Viitattu 12.12.2016.
  21. ↑ a b Haiti to Bolster Protection of One of Its Largest Natural Reserves Horizon International Solutions Site. 1.8.2013. Yale University Department of Biology. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  22. ↑ How A Single National Park Might Help Transform a Nation: Haiti’s Pic Macaya Forbes. 9.3.2013. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d Haiti : Overview World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. 2007. Minority Rights Group International, UNCHR. Viitattu 14.10.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Timeline of European Disease Epidemics Among American Indians KPorterfield. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  25. ↑ Corbett, Bob: The Genocidial end of Tano/Arawaks on island of Hispaniola. Webster University. 1999. Arkistoitu 24.8.2010. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d Timeline: Haiti BBC News. BBC. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  27. ↑ a b c d Country Profile: Haiti. Library of Congress – Federal Research Division. Toukokuu 2006. Arkistoitu 25.6.2015. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  28. ↑ Valtonen 2017, luku ”6 Saint-Dominguen orjakapinasta orjuuden päättymiseen”
  29. ↑ Citadelle Laferriere and Sans-Souci Palace, Haiti – Versailles of the Caribbean: Royal Residence of King Henri I. Global Heritage Fund – GHF. 26.10.2010. Arkistoitu 31.7.2013. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Popular Perceptions of Haiti and the Foreign Policy of the Dominican Republic windowsonhaiti.com. 1994. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  31. ↑ Dominican Republic Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  32. ↑ Corbett, Bob: 1820 – 1843: The rule of Jean-Pierre Boyer. Webster University. Heinäkuu 1995. Arkistoitu 19.7.2012. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Corbett, Robert: #765: Haiti and its Diaspora. Webster University. 24.10.1999. Arkistoitu 16.7.2012. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  34. ↑ Haiti Starts Over, Once Again NPR. 2.3.2004. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  35. ↑ Farmer, Paul: The Uses of Haiti. Common Courage Press, 1994. (englanniksi)
  36. ↑ Valtonen 2017, luku ”7 Haiti: yli kaksisataa vuotta kuoppaista tietä”
  37. ↑ a b c Farmer, Paul: Aids and accusation: Haiti and the geography of blame, s. 180–181. California University Press, 2006. ISBN 9780520248397
  38. ↑ Wucker, Michele: Why the Cocks Fight: Dominicans, Haitians and the Struggle for Hispaniola ling.upenn.edu. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Valtonen 2001, s. 427.
  40. ↑ a b Haiti’s History: Revolution, Subjugation CBS News. 17.1.2010. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  41. ↑ 22.4.1971: Haitian dictator dies BBC News. BBC. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  42. ↑ Valtonen 2001, s. 429.
  43. ↑ a b c Valtonen 2001, s. 430.
  44. ↑ a b Valtonen 2001, s. 431.
  45. ↑ Ulkoasiainvaliokunnan mietintö 18 23.11.1993. Valtiopäivät 1993. Viitattu 12.12.2016.
  46. ↑ Haitin epätoivoinen köyhyys jyrkensi maanjäristyksen tuhoja Yle Uutiset. 14.1.2010. Viitattu 12.12.2016.
  47. ↑ Miljardeja euroja Haitin jälleenrakennukseen. Euroopan komissio. 6.4.2010. Arkistoitu 12.4.2010. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  48. ↑ Mykkänen, Pekka: Noitavainot leviävät Haitissa, ainakin 45 tapettu. Helsingin Sanomat. 23.12.2010. Arkistoitu 4.5.2011. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  49. ↑ Uusi Suomi: Salattu raportti: YK:n sotilaat syy Haitin epidemiaan Uusi Suomi. Viitattu 9.1.2020.
  50. ↑ Martelly promises 'a new Haiti' bbc.com. 14.5.2011. Viitattu 9.1.2020. (englanti)
  51. ↑ https://www.bbc.com/news/world-latin-america-31330611
  52. ↑ Haitians to elect new president after year of political uncertainty France 24. 20.11.2016. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  53. ↑ Haiti: violent protests erupt over presidential election result the Guardian. 29.11.2016. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  54. ↑ Jovenel Moise wins Haiti election bbc.com. 4.1.2017. Viitattu 9.1.2020. (englanti)
  55. ↑ a b Moise sworn in as new Haiti president bbc.com. 7.2.2017. Viitattu 9.1.2020. (englanti)
  56. ↑ Haiti prime minister resigns bbc.com. 15.7.2018. Viitattu 9.1.2020. (englanti)
  57. ↑ Haitin levottomuudet kiihtyneet – ryöstelevät protestoijat vaativat presidentin eroa Yle Uutiset. Viitattu 9.1.2020.
  58. ↑ Haiti’s president names a new prime minister, his fourth in less than three years France 24. 23.7.2019. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  59. ↑ Months of protest bring Haiti's president to the table RFI. 18.11.2019. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  60. ↑ Will Grant ja Jeremy Dupin: Haiti spirals to collapse as gangs tighten grip BBC News. 11.3.2024. BBC. Viitattu 11.3.2024. (englanniksi)
  61. ↑ a b BTI 2018 Country Report — Haiti, s. 13.
  62. ↑ BTI 2018 Country Report — Haiti, s. 14.
  63. ↑ a b Haiti: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  64. ↑ Haiti Citypopulation.de. 17.10.2015. Thomas Brinkhoff. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  65. ↑ a b c d Background Note: Haiti (Previous editions) 2009. U.S. Department of State. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  66. ↑ BTI 2018 Country Report — Haiti, s. 23.
  67. ↑ a b Overview 21.9.2019. The World Bank Group. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  68. ↑ BTI 2018 Country Report — Haiti, s. 16.
  69. ↑ a b BTI 2018 Country Report — Haiti, s. 23.
  70. ↑ Transparency International Corruption Perceptions Index 2006 Transparency International. Viitattu 6.12.2008. (englanniksi)
  71. ↑ Results 2014 Transparency International. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  72. ↑ Norberg, Johan: Din glögg gjorde Haitis bönder fattigare. Metro International Sverige. 20.10.2010. Arkistoitu 8.4.2010. Viitattu 26.9.2020. (ruotsiksi)
  73. ↑ Getting Around Lonely Planet. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  74. ↑ The Haiti crisis: health risks PAHO. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  75. ↑ Bandow, Doug: Haiti’s Requiem for Nation-Building 1.3.2004. Nationalreview.com. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  76. ↑ International Crisis Group: Haïti après les élections: Défis pour les 100 premiers jours de Préval Crisiswatch – Briefing Amérique Latine/Caraïbes N°10. 11.5.2006. Port-au-Prince/Bryssel. Viitattu 6.12.2008. (ranskaksi)
  77. ↑ MDG Monitor: Quick Facts – Haiti. United Nations Development Programme – UNDP. Arkistoitu 13.5.2011. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  78. ↑ Clammer, Paul; Grosberg, Michael & Porup, Jens: Dominican Republic and Haiti, s. 275. Lonely Planet, 2008. ISBN 9781741042924 (englanniksi)
  79. ↑ a b c Haiti Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  80. ↑ Biographie: Frankétienne. À propos de Poetry In Voice/Les voix de la poésie. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  81. ↑ Haiti country profile BBC News. BBC. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  82. ↑ FIFA/Associations–Haiti FIFA. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  83. ↑ Matches of 1974 FIFA World Cup Germany FIFA. Viitattu 22.5.2009. (englanniksi)
  84. ↑ Sports and recreation Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haiti.
Väli-Amerikan valtiot
Mantereen maat
Saarivaltiot
Itsehallintoalueet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Haiti&oldid=22890685”