Missourin kompromissi

Yhdysvaltain alue vuonna 1820. Kartassa Missouri keltaisella, vapaavaltiot tummansinisellä ja orjavaltiot punaisella. Territoriot vaalenvihreällä ja -sinisellä. Oranssi linja on 36°30' -leveyspiiri, jonka pohjoispuolelle ei vuoden 1820 kompromissin mukaan saanut perustaa enää uusia orjavaltioita. Missourista tuli ainoa linjan pohjoispuolinen orjavaltio Mississippijoesta länteen.

Missourin kompromissi oli Yhdysvalloissa vuonna 1820 tehty poliittinen järjestely, jonka tarkoituksena oli varmistaa tasapainon säilyminen niin sanottujen vapaiden valtioiden ja orjavaltioiden välillä. Taustalla oli orjuuden vastustajien ja kannattajien pitkä kiista, joka oli muuttumassa Etelä- ja Pohjoisvaltioiden väliseksi vastakkainasetteluksi. Kompromissiratkaisu tehtiin Missourin osavaltioksi hyväksymisen yhteydessä, ja se muodostui ennakkotapaukseksi, jota seurattiin yli 30 vuotta uusien osavaltioiden perustamisten yhteydessä.

Kompromissi

Missourin territorio oli hakenut vuonna 1817 osavaltion statusta ja kaksi vuotta myöhemmin Yhdysvaltain kongressi valmistautui säätämään lain, joka valtuuttaisi Missourin hyväksymään itselleen oman perustuslain. Edustajainhuoneessa newyorkilainen edustaja James Tallmadge vaati lakiin lisättäväksi pykälän, jonka mukaan Missouriin ei saisi enää tuoda uusia orjia ja senhetkiset orjat oli vapautettava sitä mukaa kun he täyttäisivät 25 vuotta. Tämä johti katkeraan kiistaan siitä, oliko liittovaltiolla oikeus kieltää osavaltioilta orjuuden salliminen. Koska väkirikkaammilla Pohjoisvaltioilla oli enemmistö edustajainhuoneessa, Talmadgen lisäys tuli hyväksytyksi siellä, mutta se hylättiin senaatissa, jossa kaikilla osavaltioilla oli yhtä suuri edustus.

Kysymys nousi uudelleen esille joulukuussa 1819, jolloin kongressin oli vuorostaan hyväksyttävä Mainen osavaltiohakemus. Senaatti hyväksyi päätöksen, jonka mukaan Maine liittyisi unioniin vapaana valtiona ja Missouri orjavaltiona. Illinoisia edustaneen senaattori Jesse B. Thomasin ehdotuksesta lakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan Louisianan alueelle ei saisi perustaa uusia orjavaltioita Missourin etelärajan eli 36°30' -leveyspiirin pohjoispuolelle. Henry Clayn sovittelun ansiosta myös edustajainhuone hyväksyi kompromissipaketin 3. maaliskuuta 1820.

Kun Missourin säätämään perustuslakiin lisättiin kohta, jonka mukaan edes vapaat mustat ja mulatit eivät saisi äänestää osavaltion kongressin vaaleissa, Yhdysvaltain edustajainhuone uhkasi vielä uudelleen torpata Missourin osavaltiohakemuksen. Clayn sovittelulla saatiin aikaan uusi kompromissi maaliskuussa 1821: kongressi asetti Missourin osavaltioksi pääsyn ehdoksi, että sen perustuslakiin tehtäisiin lisäys, jonka mukaan edellä mainittua pykälää ei tulkittaisi sellaisella tavalla, joka rajoittaisi kaikille Yhdysvaltain kansalaisille kuuluvia oikeuksia. Missourin perustuslaillinen konventti hyväksyi halutun lisäyksen, ja Missouri hyväksyttiin osavaltioksi elokuussa 1821.

Merkitys

Missourin kompromissista sovittaessa kaikki aikalaiset olettivat sen pysyvän voimassa siihen saakka, kunnes orjuus Yhdysvalloissa päättyisi itsestään. Näin oletettiin käyvän tulevaisuudessa, sillä 1820-luvulla orjuus ei ollut taloudellisesti erityisen kannattavaa ja uskottiin, ettei orjatyövoima pystyisi kilpailemaan vapaan työvoiman kanssa. Kukaan ei osannut olettaa, että vuoden 1830 tienoilla eurooppalainen teollisuus nostaisi puuvillan kysynnän moninkertaiseksi ja kysyntään vastaisi Yhdysvaltain Etelän orjatyövoimaan perustuva puuvillatalous, ja erityisesti uudet osavaltiot Alabama, Mississippi, Louisiana ja Texas. Puuvillaa tuotettiin Yhdysvalloissa 0,73 miljoonaa paalia vuonna 1830 ja 2,1 miljoonaa paalia vuonna 1859. (noin 480 000 tonnia).

Missourin kompromissi rauhoitti orjuuskysymykseen liittyneen kiistan kärjistymisen hyväksi aikaa. Kompromissi kuitenkin kumottiin käytännössä vuoden 1854 Kansas-Nebraska Actilla, jonka seurauksena Pohjois- ja Etelävaltioiden välinen kiista orjuudesta paheni entuudestaan.

Katso myös

• Vuoden 1850 kompromissi